Maidottomia ja munattomia ruokia

Kotikeittiössämme valmistuu lähes poikkeuksetta kananmunattomia ruokia, mutta viime aikoina ne ovat olleet myös maidottomia. Koska maidon jättäminen pois ruoista oli itselleni uusi juttu, meni jonkin aikaa ennen kuin opin keksimään korvaavia vaihtoehtoja. Tässäpä siis muutamia maidottomia ja munattomia ruokia, jos joku muukin joskus joutuu pähkäilemään, miten ruoanlaitto onnistuu vähän rajatumalla raaka-ainevalikoimalla. :)

Kotikokkailujen pelastuksena ovat nämä kaksi kauratuotetta: kaurajuoma ja kaurakerma. Ne korvaavat hienosti lehmänmaidon useimmissa ruoissa! Ja toisin kuin aluksi ennakkoluuloisena epäilin, ruokien maussa ei huomaa, onko siinä oikeaa vai kaurakermaa.

Arkiruokia

Kanaviilokki onnistuu hyvin korvaamalla ruokakerman kaurakermalla.

Myös kermainen kanakastike onnistuu käyttämällä kaurakermaa. Nopeassa arkikastikkeessa on kanaa, pakastehernettä ja -maissia, sipulia, ananasta sekä mausteina valkosipulia, ripaus suolaa, mustapippuria ja currya.

Makaronilaatikossa on kerroksittain keitettyjä makaroneja ja jauhelihatäytettä (jauhelihaa, kasvisliemikuutio, tomaattipyrettä tai paseerattua tomaattia, sipulia, valkosipulia, mustapippuria ja jotain yrttiä - tällä kertaa tuoretta persiljaa). Lisäksi siinä on munamaidon sijaan 4 dl kaurakermaa.

Koostumus ei ole yhtä kiinteä kuin munamaidollisessa laatikossa, mutta kuulemani mukaan niin koostumus kuin makukin ovat paremmat.

Mangokanassa (joka on tällä hetkellä niin taaperon kuin vanhempienkin lemppari!) on mangososetta, kaurakermaa, valkosipulia, suolaa, inkivääriä ja chilijauhetta. Nopean arkikastikkeen tästä saa, kun pihvien sijaan paistelee nopeasti maustamattomia kanasuikaleita.

Valkosipulikermaperunat eli perunaa (ja tällä kertaa myös pari porkkanaa), suolaa, pippuria, valkosipulia ja sipulia sekä 4 dl kaurakermaa. Uunissa 200 asteessa keskitasolla n. 1,5 tuntia.

Makeita herkkuja

Leivonnaisissa puolestaan suurena apuna ovat maidoton margariini ja Sunnuntain kaurapohjainen vaniljakastike.

Vakiopullaohjeeseen käytän vaniljakastiketta maidon sijaan - pullien maku on hyvä ja koostumus sopivan pehmeä.

• 1 prk Sunnuntain vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
• 1 dl vettä
• 0,75 dl sokeria
• 1/2 palaa tuorehiivaa
• 0,5 rkl vaniljasokeria
• 0,5 rkl kardemummaa
• n. 8 dl vehnäjauhoja
• 50 g margariinia sulatettuna

Lämmitä vaniljakastike ja vesi kädenlämpöiseksi, sekoita joukkoon hiiva, sokerit ja kardemumma. Lisää puolet jauhoista, sekoita ja vaivaa mukaan loput jauhot ja margariini. Anna kohota 40 minuuttia.

Täytteenä margariinia ja mantelimassaa

Pullien voiteluun käytän hyytelösokeria, mutta kuulemani mukaan myös kahvi on hyvä vaihtoehto kananmunalle.

Viime aikoina leipominen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta maidottomana ja munattomana onnistuu mm. mokkapalat sekä omenapiirakka. Omenapiirakassa käytetty pohja toimii hyvin munattoman ja maidottoman kakun pohjana muutenkin! :)

Lastenvaatteet: Kuka ompelee lapsesi vaatteet?

Myönnän, että olen hieman pihi enkä halua maksaa vauvojen vaatteista paljoa, koska käyttöikä on lyhyt ja todennäköisyys vaatteen ikitahriintumiselle on suuri. Olen ostanut melko suuren osan vaatteista kirpputoreilta, mutta paljon myös uutena. Uusissa vaatteissa olen ensisijaisesti etsinyt tiettyä mallia tai kivoja värejä sekä (tietysti) edullista hintaa. Omatuntoni ei ole kysellyt valmistusmaan perään.

Hyvän mielen vaatekaappi, josta mainitsin jo aikaisemmin, sai minut kuitenkin pohtimaan tarkemmin omieni ja tirppasten vaatteiden valmistusmaita. Nopea pyörähdys vaatekaapilla paljasti sen, mitä olin aavistellutkin: Merkistä riippumatta törmäsin useimmiten Made in Bangladeshiin, mutta myös Turkkia ja Kiinaa löytyi paljon.

Jokin aika sitten oli kohu Tutan vaatteiden valmistusmaasta (klik!), sillä eihän se olekaan Suomi. Ja kuinka voisikaan olla, kun vaatteet eivät ole merkittävästi kalliimpia kuin muut perusmarkettien vaatteet?

Itselleni Tutan vaatteiden valmistusmaa tuli yllätyksenä eikä ihme, sillä esimerkiksi bodeissa lukee niskassa isolla "Designed and developed in Finland" ja sivusauman merkissä ensimmäisenä "Designed, developed and tested in Finland". Vasta ihan lopussa muistetaan mainita, että niin muuten, valmistusmaahan onkin sitten Bangladesh.

On sääli, että vaatteiden valmistaminen Suomessa ei kannata, jos hintojen halutaan olevan edes jossain määrin kuluttajaystävällisiä. Vielä enemmän sääli on se, että halpojen hintojen kustannuksella joku ompelee vaatteen minimipalkalla ja mahdollisesti kurjissa oloissa.

Tahdon uskoa, että suomalaiset yritykset pitävät huolen siitä, että työolot ja palkka ovat edes jossain määrin kohtuullisia tehtaissa, joissa vaatteet tehdään. En usko boikotoinnin olevan oikea ratkaisu vaateteollisuuden sysäämiseen eettiseempään suuntaan, mutta kieltämättä mielenkiinto Suomessa valmistettuja lastenvaatteita kohtaan nousi huimasti.

Aion edelleen bongailla kaupoista Tutan ihania, värikkäitä vaatteita. Täytyy kuitenkin sanoa, että kiinnostus henkkamaukkavaatteita kohtaan tipahti entisestään - jos näperrystä ja piiperrystä vaativa pikkutyttöjen mekko maksaa kaupassa parhaimmillaan alehyllyssä alle 5 euroa, ei sen ompelija taida kovinkaan kummoista palkkaa saada työstään.

Meiltä löytyy monien ulkomailla valmistettujen lastenvaatteiden lisäksi myös muutama varmasti Suomessa ommeltu vaate - tässä muutama paita Made in Finland, Mummula. :)

Muita kirjoituksia lastenvaatteista: Ylimääräistä ja käyttämätöntä, suomalaisia lastenvaatteita, Kuinka paljon vaatteita lapsi tarvitsee?

Tihkusateessa

Aamupäivän vaunulenkillä suuntasimme harmaasta ilmasta huolimatta läheiseen puistoon. Pieni sumusade on petollinen kastellessaan ihan hyvin, vaikka pisaroita ei edes tunne! Onneksi perusulkoilukamppeet pitivät sen verran vettä, että Tipunen pysyi kuivana.

Tykkään, tykkään, tykkään! Punaiset kumisaappaat olivat huippuostos ja lahjavillasukat juuri oikean väriset ja kokoiset! Kiitosta vaan niiden neulojalle, ahkerassa käytössä ovat. :>

Värikäs syksy on kiva, mutta myös sateinen syksy on pienissä annoksissa kiva. Sadepäivissä ei ehkä ole samanlaista energiaa kuin aurinkoisissa, kauniissa päivissä, mutta omanlaisensa rauhallinen tunnelma kuitenkin. Tosin rauhallisen tunnelman fiilis taitaa johtua ihan vain siitä, ettei kukaan muu ulkoile sateella ja linnutkin ovat tajunneet mennä sateensuojaan piiloon. Sadepäivä silloin tällöin rauhoittaa ja rentouttaa, mutta monta päivää putkeen alkaa jo vähän harmittaa ja väsyttää.

Harmaiden päivien suurin hyvä puoli taitaa olla se, että usein pikkuväki nukkuu silloin parhaiten päiväunensa.

Lastenvaatteet: ylimääräistä ja käyttämätöntä

Luin vihdoinkin monien hehkuttaman ja suositteleman kirjan Hyvän mielen vaatekaappi (Rinna Saramäki, 2013). Ylistys ei ollut todellakaan turhaa, ja kirja avarsikin ajatteluani huimasti. Kirjaa lukiessani pohdin ensin vain omaa pukeutumistani ja kulutustani, kunnes hoksasin ajatusten olevan sovellettavissa myös lastenvaatteisiin.

Uskon jokaisen lukevan kirjaa omasta näkökulmastaan ja nostavan esiin itselle ajankohtaisia painotuksia. Minulle suurin oivallus oli, että monien "ihan ok" vaatteiden sijaan kannattaisi oikeasti satsata yhteen tai pariin täydelliseen vaatteeseen. Miksi säilöä kaapissa esimerkiksi kymmentä melko kivaa paitaa, kun kuitenkin käyttää niistä vain muutamaa lempparia?

Olen loppujen lopuksi varmaan melko maltillinen vaateshoppailija, sillä ostan vaatteita ensisijaisesti tarpeeseen. Shoppailuintoa rajoittavat myös pienoinen pihiys ja värikranttuus, kun musta ja harmaa eivät kelpaakaan. Kuitenkin erityisesti kirpputorilta mukaan tarttuu hyvin helposti turhia vaatteita, koska ne ovat niin edullisia, niitä ehkä saattaa tulla käytettyä joskus tai ihan vain koska väri on kiva (mutta malli tai materiaali onkin sitten vähän niin ja näin). Erityisesti lastenvaatteiden kohdalla suht edulliset hinnat useimmilla kirppareilla ja perusvaatekaupoissakin ovat madaltaneet ostokynnystäni.

Luettuani Hyvän mielen vaatekaappia aloin kuitenkin pohtia kriittisesti Tipusen vaatteita. Jos minulla on kaapissa turhia vaatteita, niin on kyllä Tipusellakin. Osa vaatteista on paljastunut jollain tapaa käyttökelvottomiksi - esimerkiksi pääntie on niin ahdas, ettei paita mene pään yli helposti - ja jääneet sen takia käyttämättä. Toisaalta samankaltaisia vaatteita voi olla useampi, jolloin valitsen Tipuselle aina tottakai kivoimman vaihtoehdon ja muut jäävät käyttämättömiksi.

Esimerkiksi nämä farkkumekot on ostettu kirpputorilta ajatuksella "ei haittaa, vaikka farkkumekkoja on kaksi - ne ovat erilaisia, joten niillä saa kivaa vaihtelua".

Todellisuudessa Tipusella on ollut yllään vain vasemman puoleinen mekko. Kooltaan mekot ovat kutakuinkin samankokoiset, mutta lempparimekon farkkukangas on pehmeämpää ja mukautuvampaa, sen yläosa on kaunis (totesin, etten tykkääkään oikeanpuoleisen olkaimista ja muutenkin yläosa on kovin laatikkomainen) ja taskun pussukkamaisuus viehättää minua enemmän kuin toisen mekon etutasku. Myös koristekuvio taskussa ja fuksianpunaiset ompeleet ovat silmääni miellyttäviä yksityiskohtia.

Toisena esimerkkinä ovat oranssit housut, joista käyttöön pääsee aina oikeanpuoleiset. Punaisemmat housut on ostettu ensin juurikin ajatuksella "Nämä ovat kyllä ihan kivat ja kai tähän yllättävän kirkkaaseen väriinkin tottuu. Pakkohan nämä on nyt ostaa, kun ei muita kelvollisia löydy". Mutta löytyi kuitenkin, kirpparilta tosin eikä edes itse ostamanani.

Tässä sen sijaan on joitain jo Tipuselle kirppareilta haalittuja bodeja, jotka ovat nyt Untuvikolla käytössä. Tai siis "käytössä" - ne eivät ole kertaakaan olleet päällä ja aikanaan Tipusellakin vain, jos kaikki muut bodyt olivat pesussa.

Omien vaatteiden kohdalla voisinkin sietää täydellisen vaatteen etsimiseen kuluvan ajan, mutta miten ikinä saan vaatetettua kaksi pikkutyttöä (tai yhden, kun toinen ainakin vielä käyttää perintövaatteita), jos en osta yhtään "menettelee ja onhan tämä ihan kivakin" -vaatetta? Tietysti voisin tehdä täydellisen ostostopin, kun koossa on riittävä määrä paitoja, housuja ja mekkoja. Mitä jos silloin tulee kuitenkin vastaan täydellinen vaate? Sellainen, jonka tiedän päätyvän ahkeraan käyttöön?

Aion opetella siihen, etten osta tirpoille turhaan vaatteita, joiden tiedän jo ostohetkellä olevan vain ihan kivoja. Yritän panostaa vaatteisiin, jotka näyttävät oikeasti kivoilta, vaikuttavat laadukkailta ja sopivat moneen tilaisuuteen tai vaateyhdistelmään.

Ensimmäinen kirpparikierros uuden ajattelumallin aikakautena on takana ja pärjäsin ihan hyvin. Hypistelin montaa kelvollista paitaa ja tunikaa, mutta lopulta ostin kumpaisellekin tytölle vain yhden vaatteen - sellaiset, jotka haluan päästä pukemaan heille, kun ne joskus ovat sopivan kokoisia. Oikeastihan Untuvikko ei tarvitsisi vaatteen vaatetta, koska siskolta periytyy kokonainen vaatekerrasto. Mutta pitäähän jokaisella tytöllä kuitenkin olla ainakin se yksi ihan oma mekko?

Löytyykö sinunkin kaapistasi hetken huumassa tehtyjä vaateostoksia? 

Muita kirjoituksia lastenvaatteista: Kuka ompelee lapsesi vaatteet?, suomalaisia lastenvaatteita, Kuinka paljon vaatteita lapsi tarvitsee? 

Väriajelulla

Olemme kokeilleet edelleen leimaamista sormiväreillä erilaisten leimasimien avulla, mutta Tipunen ei ole vielä innostunut siitä. Parasta on edelleen kädenjälkien tekeminen, mutta myös autoilla maalailu oli yllättävän kivaa.

Tipunen ajeli autoilla paperilla ja pöristeli innoissaan. Kuvissa on muuten perintöautot suoraan 80-luvulta. :)

Kahta väriä käyttämällä paperille tuli upeita sävyjä!

Olen pohtinut jatkokäyttöä autonrengastaiteelle ja taidankin hyödyntää töitä korttipohjissa. Erityisesti leveillä, vahvauraisilla renkailla tuli hienoa kuluneennäköistä jälkeä!

2 kk jouluun: ideoita ja ajatuksia

Eilen oli postilaatikkoon ilmestynyt jokavuotinen lempparini, Kotivinkin joululehti. Kun aamulla radiosta tuli lisäksi pätkä joululaulua, alkoi sisäinen jouluintoilijani heräillä ja viritellä mielialaa sopivalle taajuudelle. Olen uteliaana lukenut vastauksia blogihaasteeseen (joka on upeasti ottanut tuulta alleen!) ja huomannut, että joukosta löytyykin monta jouluintoilijaa ja -odottajaa. :)

Viime joulu oli The Joulu, ja tänä vuonna on vuorossa Joulujen joulu kotona oman perheen voimin kaksine tirppoineen. Viime vuonna suunnittelin vaikka ja mitä jouluksi, mutta suuri osa jäi toteuttamatta, kun Untuvikon alku päätti väsyttää ja äklöttää äitiä. Tänä vuonna suhtaudun jo etukäteen valmisteluihin ajatuksella "Teen mitä ehdin ja loput ideat laitan muistiin seuraaville vuosille".

Ruoka on hyvin tärkeä osa jouluamme ja tänä vuonna perinteisten ruokien (kinkku, muutama laatikko, rosolli) lisäksi on ainakin viime vuonna hyväksi todettua appelsiinihalloumia.

Tipusen kanssa puolestaan aion ehdottomasti leipoa pipareita ja todennäköisesti jonkinlainen maustekakkukin tulee tehtyä. Ehkäpä se on tänä vuonna muffinsivuoissa?

Koristelussa panostan jouluvaloihin sekä mahdollisuuksien mukaan kynttilöihin. Erityisesti keittiön pöydän yllä riippuvassa kynttelikössä aion polttaa tuikkuja paljon enemmän kuin viime vuonna!

Näistä kuvista löytyy paljon nopeasti toteutettavia ideoita - vähän vaivaa eikä uusia hankintoja, kuulostaa hyvältä!

Kuvat Pinterestin kautta paikoista a, b, c, d, e ja f.

Olen pohtinut, millaisia koristeita haluaisin laittaa esille. Viime vuonna koristelu oli lopulta melko vähäistä ja taidan jatkaa samalla linjalla tänäkin vuonna. Kuitenkin jotain lisää haluaisin - ehkäpä portaikon kaiteeseen valojen lisäksi jotain? Havuja ehkäpä? Tai ikkunoiden eteen roikkumaan joulupalloja? Eniten jouluista tunnelmaa kotiin tuovat kuitenkin jouluverhot ja -matot.

Kotivinkin Kaikkien aikojen joulu -lehdessä oli hauskoja ideoita korvaamaan perinteisen joulukuusen. Meille ei näppärästi mahdu kuusta, joten jonkinlaisen sijaiskuusen voisin rakentaa. Erityisesti kuusi, josta on iloa myös Tipuselle, olisi kiva.

Kuvat Pinterestin kautta paikoista 1, 2 ja 3.

Joulussa ehkä parasta on sen odottaminen ja valmisteleminen. Ajattelin tehdä Tipuselle joulukalenterin pilttipurkeista (1 purkki / pv), mutta en vielä tiedä, mitä kalenterista löytyisi. Taapero voisi tykätä tutkia jouluisia ja talvisia kuvia ja varmasti jouluruno, -laulu tai -leikkikin voisi olla kiva.

Jouluisia hetkiä -blogista bongasin jokin aika sitten hauskan Elf on the shelf -tonttuidean. Kyseessä on veikeä tonttu, joka puuhailee milloin mitäkin hassua kotona lasten ja miksei aikuistenkin iloksi. Ihana idea! Meille saattaakin muuttaa joulukuuksi joulupupu tai -hiiri piilottelemaan Tipusen hämmästykseksi. Taapero ei varmaan ihan täysin taida hoksata vielä hassuttelutouhujen päälle, mutta veikkaanpa, että tutun joulukaverin etsiminen piilosta aamuisin on iso hitti. :)

Kuva täältä.

Aloitan suunnittelun aina aikaisin, mutta toteuttaminen jääkin viime tippaan. Jokohan tänä vuonna olisin valppaampi aikataulujen kanssa?

Mikä teillä tekee joulusta joulun?

Entä aiotko kokeilla tänä vuonna jotain uutta?

Ruokaa lintusille

Tipusen ja Untuvikon lisäksi ruokin tänä talvena vähän muitakin tirppoja. Kun lämpömittari on näyttänyt jo pariin otteeseen pakkaslukemia, ajattelin olevan hyvä hetki viritellä pihalle lintulaudan. Olen päässyt talviruokkimaan lintuja viimeksi n. 7-8 vuotta sitten, joten olen innoissani!

Löysin kaupasta coctailämpärillisen siemeniä. Nyt on laudalla tarjottavaa moneen makuun, joten optimistisena odotan paikalle muitakin lintuja kuin perustinttejä.

Mukana lintulautaa ja siemeniä ihmettelemässä oli myös Tipunen, jonka kanssa testattiin samalla talvivarustusta. Kuten kuvasta ehkä huomaa, en ole ennen pukenut taaperolle talvikamppeita. Ilmeisesti rukkasten varsi pitäisi laittaa haalarin hihojen sisäpuolelle? Jättisaksirapumme sormet ovat hyvin kaukana rukkasten kärjestä.

Pienistä pukemishaasteista huolimatta niin haalari, rukkaset kuin saappaatkin olivat hyvin lämpimät. Tervetuloa kunnon pakkaset, nyt enää äiti palelee ulkona!

Pieni, valpas lintubongari uudella lempparipaikallaan:

MINÄ eli 11-11-11 -blogihaaste

Sain jo ajat sitten haasteen myttyrällä-blogista, mutta se unohtui kaikessa kiireessä ja muutoksissa. Kiitos haasteesta SJ, en unohtanut sitä kuitenkaan kokonaan! :) 

Tässäpä siis 11 kohdan blogihaaste, jossa ajatuksena on pieniin blogeihin tutustuminen. Ajattelin ensin, että pysyn hyvin mauttomana, värittömänä ja huomaamattomana tekstieni taustalla, mutta pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että ehkäpä voisin kirjoitella välillä myös ihan asiaakin, tai vähän asian vierestä. Koska tässä postauksessa on jo vähän minua, lätkäisen tuonne oikeaan -> reunaan uuden linkkikokonaisuuden, ajatuksia.

Postaus ilman kuvia on kovin tylsä, joten tässä kuvia vuoden ajalta!

Säännöt:

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

Haastetun pitää valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.

Haastetun pitää esitää 11 uutta kysymystä haastetuille.

Sinun pitää kertoa kenet 11 olet haastanut.

Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Leivon ihan hyviä sämpylöitä.
2. Olen surkea pitämään huolta viherkasveista.
3. Tykkään kävellä pitkiäkin matkoja, mutta pyöräily ei ole minun juttuni.
4. Pähkäilen päätöksiä kauan, mutta päätöksen tehtyäni haluan asian etenevän reippaasti.
5. Haluaisin päästä talvella luistelemaan ja ehkä jopa hiihtämäänkin.
6. Sanonnan mukaan jotkut syövät elääkseen ja toiset elävät syödäkseen. Kuulun jälkimmäiseen kastiin. :D
7. En käytä juuri ollenkaan mustia vaatteita tai asusteita.
8. En uskalla taskuparkkeerata (paitsi jos tilaa on ainakin kolmen auton verran).
9. Haluaisin osata ottaa parempia valokuvia.
10. Juon teetä, en koskaan kahvia.
11. En ota kolmea sormustani ja yhtä rannekoruani pois käsistä muulloin kuin hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa (eli tähän mennessä kylpylässä ja synnytyksissä).

11 vastausta

1. Pidätkö haasteista?
Ehkä. Riippuu vähän haasteesta, mutta lähtökohtaisesti olen myötämielinen.

2. Miksi aloitit bloggaamaan?
Tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, mutta pöytälaatikkokirjoittelu on vähän tylsää. Tämä on myös näppärä harrastus, johon voi syventyä silloin, kun on sopivasti aikaa.

3. Toiveammattisi?
Se, mihin palaan joskus, kun tirpat ovat vähän isompia. ;)

4. Oletko talvi- vai kesäihminen?
Oikeasti syksyihminen, mutta näistä ehkä enemmän kesäihminen.

5. Kahvi puutarhassa vai kahvilassa?
Puutarhassa.

6. Asutko isossa kaupungissa vai pienellä pitäjällä?
Jossain siltä väliltä.

7. Lempipaikkasi kotona?
Keittiö! Myös olohuoneen sohvannurkka on kiva.

8. Villasukat vai paljaat varpaat?
Villasukat.

9. Onko vaatekaappisi muodin mukana vai muodikkaasti jäljessä?
Muodikkaasti jäljessä. :D

10. Lomalle eurooppaan vai kotimaahan?
Kotimaahan.

11. Ensimmäinen asia joka nyt tulee mieleen?
Välipala.

11 kysymystä

1. Miten suhtaudut jouluun? Odotatko jo sitä?
2. Mikä on ollut sinulle tämän syksyn hitti esimerkiksi ruoissa, pukeutumisessa tai television ohjelmatarjonnassa?
3. Tuikku-, pöytä- vai kruunukynttilä? Vai jätätkö kynttilöiden polttelun mieluummin muille?
4. Jos koko asusi pitäisi olla yhtä samaa väriä, minkä värin valitset?
5. Mitä teillä syödään / syötiin tänään? :)
6. Aiotko tehdä talvella lumienkelin?
7. Matka maailman ympäri, ristiin rastiin Eurooppaa vai Päiväntasaajalle ja takaisin?
8. Saisitko rikki kookospähkinän?
9. Ostatko tavaran ensisijaisesti ulkonäön, hinnan, käyttötarkoituksen, materiaalin vai valmistusmaan perusteella?
10. Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
11. Osaatko tehdä kärrynpyörän?

11 haastettavaa

Muutaman blogin tiedän saaneen haasteen muualta, joten en haastanut niitä tällä kertaa. Tässä siis 11 alle 200 lukijan blogia, joukossa omia suosikkejani sekä uusia tuttavuuksia!

1. Papatiti
2. Ai karkkii!
3. Hipsula
4. Ihana Hetki
5. Pieni Pala Punaista
6. Melskelän lapset
7. Arkisirkus
8. Raparperipolkua pitkin
9. Luona
10. Omatekemä
11.  Koko Show