tiistai 31. maaliskuuta 2015

KUUKAUDEN POSITIIVISET: Maaliskuu

Taas on yksi kuukausi hujahtanut ohi. Maaliskuussa tuli kevät kotiin ja ulos, Tipulassa oltiin flunssassa sekä askarreltiin, leivottiin ja kuvailtiin luontoa. Olemme viettäneet Untuvikon kanssa unikoulua ja taaperon kanssa ehdimme tehdä vielä viimeiset lumikakut ennen lumien sulamista. Tässä on pienimuotoinen kollaasi maaliskuustamme, muiden bloggaajien kollaaseja voit käydä ihastelemassa Pienen Linnun blogissa. :)


Kaikista maaliskuun jutuista en ole edes ehtinyt vielä julkaista postausta, mutta meillä muun muassa juhlittiin 2-vuotiasta Tipusta, tein kivoja löytöjä kirpputorilla ja kylvimme taaperon kanssa rairuohoa. Lisäksi maaliskuussa hyvä mieli on tullut, kun...
  • Untuvikko oppi ryömimään vauhdilla eteenpäin.
  • Olemme syöneet iltapalaksi useaan otteeseen herkullisia salaatteja.
  • Unikoulu on toiminut ainakin välillä - joskus heräämisiä on ollut vain yksi, mutta toisinaan projekti on ottanut takapakkia. Nyt olemme takapakkivaiheessa, mutta ehkä kohta taas unet parantuvat.
  • Pääsin käyttämään kevätkenkiä.
  • Näin, miten valtavan söpö taaperomme on aurinkolasit päässä.

Yksi kuukauden huippuhetkistä oli käynti Hoplopissa taaperon kanssa. Voi sitä riemua ja onnea, kun Tipunen pääsi PUPUN reppuselkään!


Miten sinun maaliskuusi sujui? Olet tervetullut linkittämään postauksiasi maaliskuun mukavista asioista kuukauden positiivisiin. Sieltä voit myös lukea, mitkä asiat ovat ilahduttaneet bloggaajia tammi- ja helmikuussa! :)

maanantai 30. maaliskuuta 2015

BLOGIYHTEISTYÖ: Blogiosaajien mainiot vinkit bloggailuun!

Maaliskuun blogiyhteistyöhön sain mukaan kaksi huipputyyppiä, jotka omissa blogeissaan jakavat vinkkejä ja neuvoja meille muille bloggaajille. Yhteistyöhön kanssani lähtivät Kivemman blogin Minttu ja Pink Bubblen Susanna, joilta riemukseni löytyi hetki aikaa vastata kysymyksiini.


1. Mihin asioihin kiinnität ensimmäisenä huomiota löytäessäsi uuden blogin?

Minttu

Kiinnitän ensimmäisenä huomion ulkoasuun: banneriin, sivupalkkiin ja kuvien laatuun. Minua viehättää blogit joiden eteen on nähty vaivaa ja sen ulkoasusta paistaa persoonallisuus. Esimerkiksi sivupalkissa on itsetehtyjä painikkeita Bloggerin tarjoamien valmiiden toimintojen sijaan ja banneri on tyylikäs ja uniikki. Suuri plussa on myös persoonalliset fontit, mutta sopivassa määrin käytettynä. Niitähän saa ladattua netistä! Pitää kuitenkin muistaa tarkistaa tekijänoikeudet.

Susanna

Löydän uudet blogit useimmiten ihan surffailemalla ympäriinsä netissä, joten ihan ensimmäisenä huomioni kiinnittyy blogin ulkoasullisiin seikkoihin. Se on aika luonnollista, sillä ne silmien eteen ensimmäisenä tupsahtavat. Esimerkiksi banneri, sivupalkin yläosan, tausta, tekstin fontti ja otsikointi, sekä ensimmäisen jutun otsikko ovat heti syynissä. Näiden perusteella saa jonkinlaisen ensivaikutelman blogista. Niiden ei tarvitse olla älyttömän hienoja, jotta viihtyisin. Mutta jos ne ovat jotenkin häiritseviä, esim. blogissa vilkkuvia kuvia, vaikeasti luettavaa tekstiä, tumma fontti liian tummalla tai kirjavalla taustalla, tms. huomioni kiinnittyy niihin ei niin positiivisessa mielessä.

Tämän alun nopean skannauksen jälkeen huomioni siirtyy itse tekstiin ja siihen onko teksti sujuvaa ja lukeminen vaivatonta,  millainen tyyli kirjoittajalla muuten on ja vaikuttaako hän hyvältä tyypiltä, jne. Nämä päätelmät tulee myös tehtyä ihan ensimmäisten rivien tai kappaleiden perusteella. Jos olen saapunut blogiin esimerkiksi Facebookissa linkatun jutun perusteella, huomioni on enemmän itse jutun sisällössä ja vasta toissijaisesti näissä ulkoasuseikoissa.


2. Mitä asioita sinusta pitää ehdottomasti huomioida blogin ulkoasussa?

Minttu

Ei ole mitään väliä onko blogi visuaalisesti upea jos sitä on raskas lukea, se latautuu hitaasti tai käyttäjäystävällisyys on kaukana. Kannattaa pohtia auttaako ulkoasu lukijaasi navigoimaan blogissasi, onko se selkeä ja onko se sopusoinnussa blogisi sisällön kanssa. Kaikki muu onkin sitten aika paljon omasta mausta kiinni. Yleisesti toimivana pidetään yksinkertaista designia, jossa elementit ei ole ihan vinksin vonksi ja eri kokoisia.

Susanna

Ulkoasussa ykkösenä tulee mielestäni taustan ja tekstin yhteensopivuus ja sitä myöten lukemisen helppous. Niin tylsältä, kuin se kuulostaakin, ulkoasun pitäisi ensisijaisesti palvella kävijän lukukokemusta: vaalea tausta ja tumma teksti toimivat parhaiten ja ovat helpoimmat silmille. Kaikenlaisia kivoja taustoja ja fontteja olisi tarjolla, mutta ne kannattaa unohtaa. Ulkoasulla voi sitten kikkailla pikkuisen muutoin mutta itse tekstiosuus olisi hyvä jättää “tylsäksi” mustavalkoiseksi.

Yleinen siisteys on tärkeä: blogissa ei saa olla kauheasti kaikkea, jolloin lukijan keskittymiskyky herpaantuu ja suuntavaisto katoaa. Yleensä sivupalkki on se paikka, jonne tulee tupattua yhtä jos toista linkkiä, kuvaa, vilkkuvaloa ja muuta karusellia. Ne häiritsevät itse postausten lukua ja pahimmassa tapauksessa houkuttelevat lukijat jonnekin aivan muille sivuille. Myös esimerkiksi monien erilaisten fonttien tai värien käyttö tekevät yleiskuvasta sekavan oloisen. Ihan muutaman hyvin valitun fontin ja värin pitäisi riittää yhden blogin tarpeisiin.

Oikean koon varmistaminen on myös tärkeää. Jos esimerkiksi itse tekee blogia todella isolla näytöllä, ei ehkä tiedäkään sitä, että pikkunäytöllä blogia joutuu skrollailemaan sivulle, ylös, alas ja ties minne, jotta siitä saa jotain tolkkua. Kannattaa siis testata eri kokoisilla näytöillä, miltä oma blogi missäkin näyttää. Sivusuuntaan skrollailua vaativa blogi on todella raskasta luettavaa! Oikea koko koskee myös kuvia, eli ne eivät saisi olla pieniä tuhruja tai vastaavasti niin isoja, että niiden lataaminen kestää ikuisuuden. Hyvä nyrkkisääntö on yrittää tehdä kuvista ja tekstistä yhtä leveitä.

Lisää ulkoasuvinkkejä löytyy mm. tästä postauksestani.


3. Entä mihin tulisi kiinnittää sisällössä huomiota?

Minttu

Ennen kuin julkaiset postauksen, mieti onko se julkaisun arvoinen; kiinnostaisiko sinua itse lukea sellainen postaus. Minun suurin ”blogisynti” on, että julkaisen postauksen ennen oikolukua. Olen liian innoissani postauksesta ja sitten saan korjailla niitä myöhemmin. Suosittelen siis heti varmistamaan, että postauksessa ei ole painovirhepaholaisia. Muista ehdottomasti varmistaa, jos käytät postauksessasi kuvia, että sinulla on lupa niiden käyttöön ja jakamiseen. Esimerkiksi Pinterest-kuvat eivät ole sinun vapaassa käytössäsi! En halua liikaa puuttua sisältöösi, koska jokainen saa blogissaan kirjoittaa mitä haluaa, mutta rohkaisen kuitenkin laatimaan itselleen hyvät pelisäännöt ettei blogin sisältöä tarvitse myöhemmin katua. Eikö olisikin kauheaa, jos vaikka työpaikka jäisi saamatta jonkun tyhmän blogimöläytyksen takia tai lastasi alettaisiin kiusata jonkun blogikuvan takia!

Susanna

Sisällössä huomionarvoinen seikka on se, mitä itse sisältö sisältää. Tämä kryptinen lausahdus tarkoittaa sitä, että kannattaa miettiä, millainen sisältö olisi lukijasta oikeasti lukemisen arvoista. Vaikka blogia itse (ja usein myös itsestään) kirjoitteleekin, niin kannattaa miettiä myös lukijan viihtyvyyttä, joten sisällössä tulisi olla jokin pointti. Kannattaa siis oikeasti miettiä aiheita, joista voisi kirjoittaa. Pelkkä "tänään tein sitä ja tätä" ei kovin pitkälle riitä. Jos ei mitään postauksen aihetta keksi, on ehkä parempi olla sillä kertaa postaamatta, kuin vääntää jotakin tyhjänpäiväistä väkisin.

Sisällössä tärkeää on myös tekstin sujuvuus: oikeinkirjoitus ja loogisuus. Tekstit kannattaa vaikka lukaista kerran ennen julkaisua ajatuksen kanssa tai antaa joskus vaikka kaverille luettavaksi, jos itse ei oikein bongaa kirjoitusvirheitä tms. Myös esim. Wordin tai vastaavan tekstinkäsittelyohjelman oikoluku on loistava apu. Yksittäiset pikkuvirheet eivät tietenkään maailmaa kaada, mutta jos niitä on paljon, lukukokemus on raskas.

Niin kuin jo sanoinkin, blogia usein tulee silmäiltyä tai skannattua nopeasti lävitse. Niinpä sisällöstä voi ja kannattaa tehdä myös silmäilylle suotavaa tavaraa. Se tapahtuu mm. jakamalla pitkää tekstiä alaotsikoilla, tekemällä listoja (numeroilla tai pylpyröillä), ja ylipäänsä jakamalla tekstiä kappaleisiin sekä tauottamalla sitä kuvilla.

Otsikointi on todella tärkeä osa sisältöä ja usein otsikko on vaikea keksiä. Siihen kannattaisi kuitenkin panostaa, sillä se vaikuttaa todella paljon siihen, lähteekö itse juttua lukemaan. Jos otsikko on “Hei!”, se ei kerro tuon taivaallista postauksen sisällöstä ja se ei houkuttele pahemmin lukemaan eteenpäin. Olen koonnut vinkkejä osuvaan otsikointiin tähän postaukseen.


4. Mikä on uusin oivalluksesi bloggailussa?

Minttu

Oivalsin vähän aikaa sitten miten idiootti olin ollut, kun en ollut nimennyt blogikuviani! Lisäksi olen taas pikkuhiljaa innostumassa bloggauksesta blogiburnoutin jälkeen myös omassa varsinaisessa blogissani. Alku kevät oli pakkopullaa, mutta nyt taas inspiraatio virtaa ja innostusta riittää. On ollut kiva huomata, että blogiin voi myös ottaa välimatkaa joutumatta luopumaan lukijoistaan. Ja välillä on ihanan vapauttavaa olla välittämättä tilastoista! Vaikkakin tilastot osaa olla tosi mielenkiintoisia. Luin nimittäin amerkkalaisen tutkimuksen jonka mukaan firmat, jotka käyttää rahaa tuotteittensa näkyvyyteen blogeissa saavat jokaista käyttämäänsä dollaria kohden kuusi voittoa! Eli ei kun vaan rohkeasti ottamaan yhteyttä potentiaalisiin sponsoreihin.

Susanna

Uusin bloggailuoivallukseni liittyy ajankäyttöön. Olen merkannut kalenteriin etukäteen tarkalleen ne päivät,  jolloin teen blogihommia ja vielä mitä teen milloinkin: milloin tsekkaan kommentit ja vastaan niihin, milloin käyn läpi sähköpostit, milloin luonnostelen postauksen, milloin kirjoitan sen puhtaaksi ja ajastan tai julkaisen, milloin kirjoitan mistäkin, jne. jne. Olen vinkannut aiheesta aikaisemminkin mutta vasta nyt alkanut itse noudattaa tätä taktiikkaa myös blogini kohdalla. Oivallukseni on ollut se, että vaikka blogikalenterin tekeminen kuulostaa jäykältä touhulta, saan oikeasti enemmän tehtyä ja bloggaaminen on nautinnollisempaa, kun sille on varattu oma aikansa eikä se ole jatkuvasti mielessä esimerkiksi huolena vastaamattomista kommenteista.


. . . . . . 


Olen todennut yhä useammin, että sisälläni asuu pieni perfektionisti. Tuo pieni täydellisyyden tavoittelija minussa yrittää viilata blogiakin koko ajan paremmaksi ja paremmaksi, ja olenkin käynyt usein etsimässä apua ongelmiini sekä Kivemmasta blogista että Pink Bubblesta. Vaikka olen käyttänyt tuntikausia Tipulan miettimiseen ja hienosäätöön, sain silti useita ahaa-elämyksiä lukiessani Susannan ja Mintun vastauksia.

Hoksasitko sinäkin jotain uutta?
Millainen bloggaaja olet - oletko tyytyväinen blogiisi vai yritätkö uudistaa sitä koko ajan? 

Vielä valtavan suuri KIITOS Mintulle ja Susannalle, kun vastasitte kysymyksiini ja kun jaksatte auttaa kanssabloggaajianne! Osaamisestanne on ollut ainakin minulle valtavasti iloa!
Ja hei psssst! Kivemmassa blogissa on juuri nyt meneillään arvonta! Käyhän osallistumassa täällä! :)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

PERHEAIKAKALENTERI: Huhtikuu


On taas perheaikakalenterin vuoro! Näistä linkeistä löydät tammikuun, helmikuun ja maaliskuun kalenterit.

Jos et ole huomannut aikaisempia kalentereita, niin kysehän on siis tästä:

Meillä seinäkalenteri täyttyy menoista, neuvola-ajoista ja tärkeistä muistettavista asioista. Välillä tulee hyviä ideoita jutuista, joita voisi tehdä koko perheen voimin, mutta tekeminen aina jää, kun pitää hoitaa yhtä sun toista, siivota ja laittaa ruokaa. Samaan aikaan lapset oppivat uusia asioita, eikä äiti ehdi päivittää vauvakirjoja. Kuulostaako tutulta?
Tein meille perheaikakalenterin. Toisaalta ajattelin kirjoittaa kalenteriin päiväkirjatyyliin muistiin, mitä tytöt ovat tehneet tai oppineet. Toisaalta ajattelin käyttää kalenteria hyödyksi suunnitellessani tulevaa kuukautta: mitä syömme seuraavien viikkojen aikana, mitä kivaa voisimme tehdä koko perheen voimin ja mitä kotijuttuja on muistettava hoitaa tämän kuun aikana.

Voit tulostaa kalenterin täältä. Se aukeaa pdf-muodossa ja on tehty A4-kokoiseksi. Kannattaa tallentaa tiedosto omalle koneelle ja vasta sitten tulostaa, niin kuvanlaatu pysyy hyvänä. :)

. . . . .

Aika kuluu edelleen järkyttävän nopeasti. Minne tämä maaliskuukin jo ehti kadota? Tipulassa on ollut kiirettä, kun on ollut mahatautia ja pientä flunssaa. Huomenna kuitenkin juhlimme 2-vuotiastamme!

Hyvää viikonloppua siis sinulle täältä juhlavalmisteluiden keskeltä! :)

Perheaikakalenteri on osa Tipulan Hyvän mielen vuosi 2015 -projektia.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

HAASTE: Millainen äiti olen?

Hopshei, sain Äiti ja melukylän lapset -blogista haasteen, jossa pohditaan omaa äitiyttä. Kysymyksiin vastaaminen veikin tovin, mutta vihdoin sain pähkäiltyä vastaukset kuntoon! Haasteen idea lyhykäisyydessään on siis vastata kysymyksiin ja haastaa lopuksi mukaan muita bloggaajia.


Minkälainen äiti olet?

Olen kotihiiriäiti, joka oikeasti tykkää laittaa ruokaa, leipoa, askarrella ja ihan vaan olla ja puuhailla arkisia asioita. Viihdyn kotona tyttöjen kanssa, mutta ehdottomasti tarvitsen myös hetkiä, jolloin voin tehdä omiakin juttuja.

Tykkään kiireettömistä päivistä, jolloin ei tarvitse tähdätä minnekään tiettyyn aikaan eikä miettiä päiväunien ja syömisten ajoittumista oikein. En hirveästi stressaa siitä, millainen äiti minun pitäisi olla tai miten asiat pitäisi tehdä oikein. Sen sijaan poden välillä huonoa omatuntoa, kun en ole hoksannut tai muistanut jotain asiaa.

Pidän kiinni rajoista ja säännöistä ja huomautan, jos tytöt tekevät jotain kiellettyä. Kuitenkin kieltämistä enemmän kehun ja kannustan tyttöjä olipa kyseessä sitten hyvä yritys tai onnistunut suoritus.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Ajattelin, etten hermostuisi helposti, mutta nyttemmin olen todennut pinnan olevan välillä hämmentävän lyhyt. Ajattelin myös meneväni ja lähteväni seikkailemaan enemmän lasten kanssa, ja ehkä sellainen äiti jossain vaiheessa olenkin - nyt vain tuntuu, että kahden näin pienen kanssa liikkuminen on aavistuksen stressaavaa ja vaivalloista. Ehkäpä kuitenkin jo kesällä vietämme pitkiäkin hetkiä kodin ulkopuolella!

Ennen lapsia ajattelin myös, ettei rajojen ja sääntöjen pitäminen ole vaikeaa, mutta kyllä se vain on! Välillä on oikeasti sydäntä raastavaa aiheuttaa yhdelle maailman söpöimmistä valtava pettymys ja alahuulen väpätys, kun ei tiskikoneen nappuloita saakaan mennä räpeltämään eikä kuramattoa syödä.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Veikkaan, että minua pidetään paljon varovaisempana äitinä kuin mitä itse ajattelen. Samoin monet varmaan luulevat, että puuhailen koko ajan jotain lasten kanssa, vaikka oikeasti tytöt saavat myös paljon tohottaa keskenään tai itsekseen.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Minun pitäisi olla kärsivällisempi ja antaa Tipusen kävellä enemmän itse autolle tms. ja ehkä välillä muutenkin antaa taaperon tehdä enemmän itse asioita, vaikka se veisikin aikaa. Olen aika suoralinjainen: vaatteet puetaan päälle joka tapauksessa ja ruoka syödään tai ei syödä - en siis leiki pesäpuutaan rakentavaa lintua enkä tunneliin syöksyvää junaa. Kuitenkin pieni leikinomaisuus joissain jutuissa olisi hyvä.


Mitä teet mielestäsi oikein?

Olen läsnä. Vaikka huomaankin ärsyttävän usein miettiväni omia juttujani ollessani tyttöjen kanssa (mikä kuuluukin myös edellä olevaan kategoriaan), olen kuitenkin paikalla ja useimmiten myös henkisesti läsnä.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Olen ja en ole varovainen äiti. Haluan, että kotona on turvallista ja meillä onkin portaissa portit, pistorasioissa suojat ja johdotkin aika hyvin piilossa. Kun tiedän kodin olevan isoilta osin turvallinen, uskallan antaa tyttöjen olla siellä myös ilman että seuraan aivan koko ajan heidän peräänsä. Uskallan siis esimerkiksi tiskata samaan aikaan, kun vauva seikkailee kulman takana, sillä tiedän, ettei meillä ole lattialla mitään, mitä ei missään nimessä saisi syödä.

Kuitenkaan kotimme ei ole täysin suojattu - esimerkiksi laatikot ja kaappienovet saa halutessaan auki, pöydänkulmissa ei ole pehmusteita ja rattaatkin ovat eteisessä ihan vapaasti lähestyttävissä. Tipunen oppi jo aika pienenä, mihin saa koskea ja mitä ei saa tehdä, joten ainakaan vielä ei ole ollut tarvetta suojata esimerkiksi lieden nappuloita. Mielenkiinnolla seuraankin, miten Untuvikko oppii ja ymmärtää kiellot ja ilmestyykö meille kohta kasa laatikkolukkoja tai siirtyvätkö viimeisetkin koriste-esineet yli metrin korkeudelle.


Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Tällaista tilannetta ei ole vielä ollut, mutta uskon, etten ainakaan antaisi periksi. Todennäköisesti toteaisin ensin, ettei haluttua juttua nyt saa, koska ei ole karkkipäivä / ruokakaupasta ei osteta lelua / asia ei ole ostoslistalla tms. Sitten yritän hämätä kiukun pois ja jollei se auta, jatkan ostoksia raivoavan muksun kanssa. Kokeilen harhautusta uudestaan ja jos huuto edelleen jatkuu, todennäköisesti nappaan mukaan vain kaikkein tärkeimmät ostokset ja suuntaan kassoille. Kun lapsi jossain vaiheessa rauhoittuu, kerron uudelleen, miksei hän saanut tahtoaan läpi.

En ole ihan varma, miten toimisin seuraavalla kauppareissulla. Todennäköisesti kauppaan lähtiessämme en ottaisi kaupassakäyttäytymistä enää puheeksi ja muistelisi edellistä reissua, vaan kehuisin lasta onnistuneista pikkujutuistakin (hienosti kävelit autolta kauppaan / osaatpas istua hyvin rattaissa / valitsit todella hyvän kurkun jne.) ja toivoisin, että sillä kertaa vältytään raivolta ja saadaan kiva kauppakokemus.


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Niin kauan kuin lapsi ei hoksaa vaatimalla vaatia herkkuja ja tyytyy vastaukseen kyseessä olevan aikuisten ruoka, herkut pysyvät poissa taaperon lautaselta. Useimmiten Tipunen tosin saa palan pullaa tai keksiä, jos mekin syömme niitä, ja ehkä tänä kesänä hän saa elämänsä ensimmäisen mehujäänkin. Olemme ehkä hieman nipoja herkkujen suhteen, mutta tytöillä on kuitenkin vuosikymmeniä aikaa herkutella mielin määrin. Luotan siihen, että sitä, mistä ei tiedä, ei osaa vielä kaivata. :)

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Rytmi on ja melko tarkkakin, mutta se on silti tarvittaessa joustettavissa. Asiat (ruokailut ja unet) tapahtuvat päivittäin samassa järjestyksessä, mutta kellonaika saattaa heitellä hieman sen mukaan, mihin aikaan on aamulla herätty, miten pitkät (tai lyhyet) päiväunet ovat ja millainen nälkätilanne on.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?

Toivon, että tytöt pitävät minua reiluna, suvaitsevana ja luotettavana. Todennäköisesti olen heidän mielestään ainakin jossain määrin tiukka, mutten toivottavasti kuitenkaan nipo. Olisi hienoa, jos tytöt aikuisina ajattelisivat, että olemme tehneet perheenä paljon kaikkea mukavaa!


Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Haluan tehdä tyttöjen kanssa asioita - tällä hetkellä vielä arkisia kotipuuhia, mutta jonkin ajan päästä myös retkiä ja pieniä seikkailuja. Samoin haluan opettaa tytöillekin, että elämä pitää ottaa järkevissä määrin tosissaan, mutta siitä pitää myös nauttia - täytyy saada nauraa ja olla hölmö tai hassu. Hienoa olisi, jos saisin välitettyä tälle seuraavallekin sukupolvelle ajatusmallin, jonka olen itse tainnut omaksua erityisesti äidiltäni: Ikinä asiat eivät ole niin huonosti, etteikö siitä voisi selvitä ja toisaalta on turha murehtia kaukaisia asioita, jotka eivät välttämättä koskaan edes toteudu.

Ulkoiletteko päivittäin?

Useimmiten kyllä ainakin sen verran, että vauva nukahtaa rattaisiin ja jää ulos nukkumaan. Välillä olemme ulkona pariinkiin otteeseen, mutta joskus vierähtää koko päivä sisällä.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Tällä hetkellä lapset katsovat meillä aika vähän telkkaria. Tipunen katsoo joskus yhden tai enintään kaksi Muumi-jaksoa, mutta useimpina päivinä telkkari on kiinni. Nyt viime aikoina taapero ei ole edes pyytänyt saada katsoa Muumeja, joten helpointa on olla tarjoamatta telkkarivaihtoehtoa - vauva nimittäin ei liikahda minnekään päällä olevan telkkarin edestä enkä hirveästi innostu vauvan telkkarinkatsomisesta.

Meillä ei ole tablettia, mutta tietokoneelta Tipunen saa välillä katsoa Youtube-pätkiä. Syksyllä niin telkkari kuin Youtubekin olivat todella hittejä, mutta ilmeisesti niiden viehätys on nyt vähentynyt ja taaperoa kiinnostavat enemmän muut puuhat.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Olen todella huono sanomaan r-sanaa, mutta sen sijaan halaan ja pussaan tyttöjä paljon. Kerron heille myös joka päivä, kuinka ihania he ovat. Kuulemma rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja meillä totisesti käytetään paljon hellittelynimiä!

Yritän muistaa kertoa tytöille, kun väsyttää ja olen siksi kiukkuinen. En ole kovin temperamenttinen ihminen, joten tunteet eivät erityisemmin räisky suuntaan tai toiseen.

. . . . . . .

Olen bongannut haasteen vähän sieltä sun täältä, mutta miten olisi Nanna, Hanski ja Hanna - otatteko haasteen vastaan? Olisi kiva lukea teidän vastauksianne! Toki kaikki muutkin halukkaat saavat napata tästä haasteen itselleen. :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Bloggaatko sinäkin Pirkanmaalta?


Oletko huomannut, että nyt on luotu uusi ryhmä tamperelaisille ja Tampereen lähialueen blogeille? :)
https://www.facebook.com/treblogit
TRE-blogit löytyy facebookista ja Instagramista. Sivustolle kerätään tamperelaisia ja lähialueen sisustus-, lifestyle-, ruoka-, kauneus-, valokuvaus- ja muotiblogeja. Kuten ehkä arvasit, Tipulakin on pirkanmaalainen blogi ja löytyy nyt myös TRE-blogit -ryhmästä.

Kirjoitatko sinä blogia Tampereelta tai
Tampereen lähikunnasta käsin?

Jos kirjoitat aihepiiriin sopivaa blogia Tampereella tai lähikunnassa, käy tutustumassa Facebook-ryhmään! Täältä löydät lisätietoa ryhmästä sekä sähköpostiosoitteen, johon voit lähettää postia ja ilmoittaa blogisi mukaan. :)




Koska kyseessä on TRE-blogit, on tässäkin jutussa kuvituksena muutama (useampia vuosia vanha, tosin) kuva Tampereelta. Pitääkin selailla enemmänkin vanhoja kuvia!

Mukavaa viikkoa sinulle, olitpa missä päin Suomea tahansa! :)

lauantai 21. maaliskuuta 2015

ASKARTELE: Pääsiäismunia taaperon kanssa

Tällä kertaa askartelut olivatkin valtaisa hitti, sillä teimme Tipusen kanssa koristeMUNIA! Voi taaperon riemua ja onnea, kun hän pääsi käsiksi ensin munanmuotoisiin paperirinkuloihin ja sen jälkeen massamuniin. :)

Läpinäkyvät pääsiäismunat kontaktimuovilla


Munissa oli käytössä tämänhetkinen askartelulempparini kontaktimuovi, jolle taapero sai ripotella rei'ittimellä leikattuja ympyröitä. Tämä oli helppo ja nopea askartelutyö, ja ainakin Tipunen ihastui pienten pallojen ripotteluun ja tähtäämiseen munan ääriviivojen keskelle.

Aluksi tarkoitukseni oli päästä askartelun suhteen helpolla, joten ajattelin olevan näppärää tällä kertaa laminoida munat kontaktimuovin sijaan. Idea oli ihan toteuttamiskelpoinen vielä ripotteluvaiheessakin, mutta enpäs osannut odottaa, että laminointikalvoa sulkiessa pikkuympyrät sähköistyvät ja nousevat pystyyn. Niiden tökkiminen takaisin vaakatasoon oli täysin mahdotonta!


Laminointikone oli kuitenkin pöydällä odottamassa eikä taapero ollut vielä nähnyt, miten se toimii, joten kokeilimme nopeasti silkkipaperin laminoimista. Toimi!

Läpinäkyvät pääsiäismunat laminoimalla


Tipunen asetteli silkkipaperiympyröitä laminointikalvolle, minkä jälkeen ihmettelimme koneen toimintaa ja lopuksi leikkasin valmiista kalvosta munanmuotoiset soikiot.



Päällystetyt massamunat


Innostuin rei'ittämään värikkäitä ympyröitä, joten käytimme niitä myös massamunien koristeluun. Massapallomunan pintaan on levitetty liimaa, jonka päälle on joko ripoteltu paperiympyröitä tai aseteltu silkkipaperiympyröitä. Ensin ajattelin, että muna olisi helpointa dipata paperiympyrälautaselle, mutta Tipunen suosi ripottelua.



Liiman kuivuttua sivelin munien pintaan kaksi kerrosta decoupage-lakkaa, ja muniin tuli kiiltävä, kova pinta. Jopa rei'itetty paperisilppu pysyy niin hyvin munassa kiinni, etteivät ympyrät lentele taaperonkaan käsittelyssä!


Tipunen levitti liimaa sekä ripotteli ja asetteli ympyröitä. Äiti toimi pidikkeenä ja avustajana. :)




Meillä munat vielä hieman hakevat sijoituspaikkaansa. Erityisesti silkkipaperipäällysteiset munat kestäisivät varmasti taaperon leikeissä, mutta koska mukana matelee myös maistelijavauva, taitavat munat päätyä tänä vuonna koristeiksi. :)


Mukavaa viikonloppua sinulle! :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

LEIVO: Herkullinen ja suklainen Snickers-kakku


Viime syksynä törmäsin useammassakin blogissa Snickers-tyyppiseen suklaakakkuun. Ajatus suklaan, kinuskin ja suolapähkinöiden yhdistämisestä jäi muhimaan mieleen ja viimein kokeilin itsekin makuyhdistelmää (ja sain lopulta sen Tipulaankin asti). Voin kertoa, että osat toimivat loistavasti yhteen! Tässäpä siis ohje tähän suklaiseen, kananmunattomaan kakkuun. :)

Ohje on pieneen kakkuvuokaan, halkaisijaltaan 18 cm. Jos teet isomman kakun, tuplaa ainekset.

Kakkupohja
  • 1,75 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • 50 g margariinia
  • 0,5 dl mangososetta
  • 1 dl hiilihapotettua kivennäisvettä

Sulata margariini ja anna jäähtyä hetken. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon hedelmäsose ja rasva. Sekoita kevyesti ja lisää lopuksi kivennäisvesi tai vichy. Sekoita mahdollisimman vähän ja kaada taikina leivinpaperilla pohjasta vuorattuun irtopohjavuokaan.

Paista 175 asteessa alimmalla tasolla n. 40 minuuttia.

Anna kakkupohjan jäähtyä ja irrota se vuoasta ja leivinpaperista. Laita irtopohjavuokaan uusi leivinpaperi, asettele kakkupohja päälle ja kiinnitä reunat. En tiedä, oliko tästä vaiheesta lopulta mitään hyötyä, mutta ainakin myöhemmin kakun sai irti helposti pohjasta eikä siirtelyn kanssa tarvinnut taistella silloinkaan, kun kakussa oli enemmän täytettä. :)


Kinuskikastike
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 dl fariinisokeria

Sekoita ainekset teflon-kattilassa ja keitä pienellä kuplinnalla n. 20 minuuttia.
Levitä kinuski kakkupohjan päälle. Ripottele kinuskin päälle murskatut suolapähkinät sekä keksimurua. Meidän kakussa oli suolacashewpähkinöitä ja Digestive-keksejä, jotka sopivat hyvin yhteen. Koko kerros pelkkää pähkinää olisi ollut ehkä vähän tuhti, joten keksimuru joukossa toi kivasti rapeutta ilman suolaisuutta.


Suklaamousse
  •  3 dl kuohukermaa
  • 150 g tummaa suklaata
  • 1,5 liivatelehteä
  • 1,5 rkl appelsiinimehua

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Kuumenna 1 dl kermaa kiehuvaksi, lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut. Anna jäähtyä. Vatkaa loput (2 dl) kermasta vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt suklaa. Kuumenna 1,5 rkl mehua, sekoita liivatelehdet siihen ja lisää hyvin sekoittaen suklaaseoksen joukkoon.

Levitä suklaamousse kakun päälle ja laita hyytymään jääkaappiin yön yli.


Suklaakuorrutus
  • 150 g tummaa suklaata
  • 1 dl kuohukermaa

Sulata suklaa ja lämmitä kerma lämpimäksi, mutta ei kuitenkaan kiehuvaksi. Kaada sula suklaa kerman joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Levitä kakun päälle.

Jos uuniritilämme ei olisi tarvinnut isoa tiskausta, olisin kuorruttanut kakun sen päällä. Reunasta tuli aavistuksen epäsiisti, mutta ylimääräisen kuorrutteen kaapiminen pois onnistui paremmin kuin pelkäsin. Suklaakuorrutusta jäi myös hieman yli, joten pienempikin määrä olisi riittänyt näin pieneen kakkuun.

Ja kuten kuvasta näkyy, tämä oli elämäni ensimmäinen suklaakuorrutettu kakku. :D


Koristelu

Kakun päällä on suolacashewpähkinöitä ja Digestive-keksimurua. Ei siis kovin omaperäistä tai luovaa, mutta sitäkin nopeampaa ja simppelimpää!



Tällainen kakku siis tällä kertaa. Seuraavaksi vuorossa on Tipusen 2-vuotissynttärikakku ja pää lyö, ihme kyllä, kerrankin aivan tyhjää ideoiden suhteen.

Jos sinun pitäisi leipoa kakku NYT, millaisen tekisit?

Olen muuten saanut myös toisen pikkuseuraajan leipomispuuhiini, jeij! :)


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

KOTI: Kevätkasvua sisällä ja ulkona

Oi ihana valo ja aurinko! Aina näin keväisin (hyvin) pieni sisäinen viherpeukaloni alkaa heräillä ja miettiä, mitä kivaa vihreää voisi laittaa sisälle ja ulos. Olen oikeasti surkea pitämään kasvit elossa, mutta sitkeästi aina hankin uusia kuolleiden tilalle. Mennyt talvi oli erityisen rankka sisäkasveillemme, joten kevään kunniaksi halusin myös jotain elinvoimaista kotiin. Kaupassa ei voinut olla huomaamatta narsissilavoja, joten ratkaisu oli helppo ja nopea. :)




Olen yrittänyt lähitienoilla kyttäillä pajunkissoja, mutta heikoin tuloksin. Viimein hieman kauemmaksi mentyämme onnistuin löytämään kotiin ja taaperolle pajunoksia.



Myös takapihalla alkaa luonto heräillä talven jäljiltä. Tämä kukka hämmästyttää minua edelleen - koko talven nupussa olleet kukat lähtivät avautumaan aurinkoisena päivänä! Pihaa katsellessa huomaa, että syksyllä on ollut hieman muut asiat kuin puutarhanhoito mielessä. Ehkäpä ihan kohta kevätauringon innoittamana saan raivattua kuolleet kasvit ja hajonneet ruukut pois.


Narsissit ja krookuksetkin alkoivat pyrkiä maanpinnalle. Pieniä töröjä on vähän siellä sun täällä!



Tykkään erityisesti tulppaaneista, mutta myös krookukset ovat kauniita. Toisaalta narsissit ovat pirteitä ja helmililjat ihanan herkkiä. Talven jälkeen melkein kukka kuin kukka on tervetullut väripilkku sisällä tai ulkona!

Mikä on sinun kevätkukkalempparisi?

Hyvää keskiviikkoa sinulle! Tipulassa on ollut kiireistä, mutta aion ehtiä laittaa tällä viikolla ainakin makoisan suklaakakun ohjeen tänne. Olemme myös askarrelleet taaperon kanssa pääsiäistä varten hieman koristemunia, joten niistäkin on tulossa juttua ihan lähipäivinä. :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kevätmaisemia ja arvonnan voittaja

Viime viikolla MakroTex-haasteessa oli teemana maaliskuu. Innostuin makroilun lisäksi kuvailemaan maisemia, ja tällaisia kevätkuvia tuli.







Aurinkoiset päivät ovat jatkuneet ja minä tykkään!

Tykkään myös siitä, että maaliskuun arvonta sai paljon osallistujia! :) Arvontavastausten perusteella pääsiäisen lempiherkku on ehdottomasti suklaamunat, mikä olisikin ollut myös oma vastaukseni. Enemmistö osallistujista pitää keväästä, koska aurinko alkaa paistaa ja niin luonto kuin ihmisetkin piristyvät ja virkistyvät. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Tykkään sekä keväästä että syksystä, koska silloin on luvassa jotain uutta ja virkistävää pidemmän, tasaisen vuodenajan jälkeen.

Kuten ennenkin, taapero sai toimia onnettarena. Tällä kertaa arvoimme voittajan eilen kirpparilta löytyneestä emalimukista.



Tadaa, onnea siis Lotta K.!

Koska olen kevätmielellä, lähtee pieni yllätysilahdutus seuraavaksi kiposta nostetulle nimimerkille.


Onnea siis myös Sikurina! Saat pienen keväisen yllätyksen. :)

Laitan teille molemmille viestiä illan aikana!

Jos arpaonni ei tällä kertaa osunut kohdallesi, tervetuloa yrittämään paremmalla onnella huhtikuussa!