Kuten otsikosta voi arvata, meillä on ollut täällä viime aikoina yksi kipeä - nyt jo tosin parantunut - Tipunen. Lisäksi täältä löytyy kuitenkin myös äiti, jolla on valtavan huono omatunto taaperon sairastamisen johdosta.
Jostain syystä venkoilu ruokapöydässä saa minut ärtymään paljon nopeammin kuin mikään muu asia. Siksipä taaperollakin muutamat ruokailut jäivät viime viikolla lyhyiksi, kun syöminen tai ainakaan sillä hetkellä edessä oleva ruoka ei kiinnostanut. Ruokailuhetkien ulkopuolella Tipunen oli oma itsensä ja kun uusia hampaitakaan ei ollut havaittavissa, diagnosoin Googlen avustuksella syyksi tyypillisen 2-vuotissynttäreiden läheisyydessä ilmenevän nirsoilun ja rajojen kokeilemisen.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
Muutaman temppuilupäivän jälkeen taapero alkoi vaikuttaa muutenkin kipeältä ja lopulta oireille saatiin selityskin: mahatauti. Osaatteko arvata, kuinka suurta syyllisyyttä tunsin, kun olin kiukustunut täysin turhaan suloiselle reppanalle, joka ei vain osannut kertoa, ettei ruoka maistu pahan olon takia? Voin kertoa, että huono omatunto oli, ja on jossain määrin edelleen, valtava.
Yritän suhtautua äitiyteen ja lapsiin rennosti, enkä hirveästi vertailekaan itseäni tai tyttöjä muihin. En myöskään stressaa tai pyörittele päässäni, mitä kaikkea (ikävää) voi mahdollisesti tapahtua tulevaisuudessa. Minun heikko kohtani on kuitenkin huono omatunto ja itseni soimaaminen: milloin olen luullakseni unohtanut antaa taaperolle takapenkille kaveriksi Matkapupun, miten en ole tajunnut harmin syynä olevan puhkeavat hampaat tai kuinka taas unohdin tuoreet kasvikset ruoalta. Huonon omatunnon saa varmuudella myös silloin, kun väsyneenä aivan tarpeettomasti ärähtää tai tiuskaisee tytöille.
Useimmiten soimaan itseäni tehokkaasti vain hetken enkä jää murehtimaan asiaa pitkäksi aikaa. Välillä, kuten nyt mahatautiepisodin kanssa, asia jää kuitenkin vaivaamaan ja painamaan mieltä. Onneksi taapero ei tunnu asiasta olevan moksiskaan ja sai kipeimpinä päivinä syödä ja juoda lähestulkoon ihan mitä vaan ihan missä vaan.
Osaatko sinä tunnistaa aina, milloin kyseessä on oikea harmi?
Entä löytyykö täältä minulle huonon omatunnon potijatoveria?
Mammaliigassa muuten pohditaan tällä viikolla äitiyttä. Tervetuloa perjantaina lukemaan, mitä ajatuksia minulla on siitä. :)