TEE ITSE: Lyhdylle väriä

Tässäpä se tuunausprojekti, josta kirjoittelin tuunattujen pyykkipoikien yhteydessä!

Aloin kaipaamaan olohuoneeseen jotain sisustuksellista, sillä sieltä löytyi lähinnä vakiokalusteet sohvineen ja telkkareineen. Sisustuselementteinä toimivat tehokkaasti tyttöjen lelut, mutta halusin jotain muutakin. Edes jotain pientä ja aikuismaista.

Ulkolyhdyissä on tullut poltettua lopulta melko harvoin kynttilöitä, joten nappasin yhden sisälle pestäväksi ja tuunattavaksi. Kirkkaat lasiset sivut olivat vähän tylsät, ja lyhty saikin hetkessä väriä - tadaa! - servettien ja decoupagen avulla!

Kaikki sivut ovat eriväriset ja yritin miettiä värit niin, että lyhty sopii aina jotenkin päin olohuoneeseen. Siitä löytyykin joulunpunaista, tummaa violettia, oranssia ja kesäistä keltaista. Harmi vain, että hetki lyhdyn valmistumisen jälkeen sain suuren vision oranssi-turkoosista olohuoneesta. :D

Lyhty näyttää kivalta ihan sellaisenaan, mutta pimeinä iltoina jouluvalot lyhdyn sisällä tuovat värit eloon. Tuntuu, että livenä värit erottuvat vielä paremmin kuin näissä kuvissa!

Yllätyin hieman, kuinka kivasti servetit sopivat lasisivujen päälle ja kuinka hyvin lakka kiinnittää servettipinnan tässäkin työssä. En varmaan voi tarpeeksi ylistää servettien ja decoupagen liittoa, mutta toteanpa vielä kerran, että tämä on kyllä just eikä melkein mun tekniikkani! Katsotaan, koska muut perheenjäsenet kyllästyvät katselemaan samoja servettejä vähän siellä sun täällä... Esittelemättä on nimittäin vielä muutamat tuikkukipot ja mielessä on pari muutakin pikkuprojektia. :D

Jos sinäkin haluat päästä fiilistelemään servettien ja decoupagen parissa, niin vielä tänään ehdit osallistua arvontaan! Kannattaa myös kurkata Tipulan facebookia, sillä sieltäkin löytyy arvonta kiitokseksi kaikille tykkääjille. :)

Oikein kivaa ystävänpäivää juuri sinulle!

T. Veera

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

TEE ITSE: pyykkipoikien pikatuunaus

Olen edelleen ihastunut servetteihin ja decoupage-lakkaan ja tällä kertaa tuunasin pyykkipojista enemmän omannäköisiä. Näitä tein joululahjaksi nipullisen ja nyt myös itselle - enää ei tarvitse jännittää kuiva-ainekaappia avatessa teippien pysyvyyttä eikä sitä, onko jokin pusseista kaatunut ja levinnyt hyllylle!

Oi värejä! Puisiin pyykkipoikiin on siis levitetty kerros decoupage-lakkaa ja aseteltu päälle sopivankokoinen pala servettiä. Servetistä käytetään vain ylin kuviollinen kerros eli useimmista pitää ottaa pois kaksi valkoista paperikerrosta.

Kun servetti on paikoillaan, levitetään päälle kerros lakkaa ja annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen toistetaan lakkaus vielä kaksi kertaa, jolloin pinnasta tulee kestävä. Helppoa ja nopeaa!

Servettipäällysteiset pyykkipojat tuntuvat kestävän ihan hyvin käyttöä. Vielä ei teepusseissa olevissa näy mitään muutoksia ja myös pakastimeen päätyneet hernepussinsulkijat vaikuttavat tähän asti olevan ok.

Olen tuunaillut tässä viime aikoina yhden toisenkin hauskan servetti & decoupage-lakka -työn, josta laitan kuvia pikimmiten. Tällaiset helpot, vähän sotkevat ja värikkäät työt ovat ihan mun juttu! :D

Kivaa ja värikästä päivää sinulle! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Keittiön ihana väriläiskä

Minulla on aina ollut pienoinen viha-rakkaussuhde vahakankaisiin. Muistan, kuinka lapsuudenkodissamme keittiönpöydällä oli juhlapäiviä lukuunottamata aina vahakangasliina ja jotenkin vahakangas yhdistyykin mielessä kotiin ja monen vuoden takaisiin tunnelmiin. Tavatessani Miehen huomasin pian, että myös hänellä oli yksiössään vahakangas keittiönpöydän päällä. En voinut ymmärtää, miksi kaikki haluavat peittää ihanan pöytäpinnan kankaan alle!

Päätin, että "Minä en kyllä koskaan laita vahakangasta pöydälleni" ja päätös piti ihan hyvin nämä 10 vuotta. Nyt kuitenkin pari viikkoa sitten kaupassa kierrellessäni silmiini osui Vallilan nurkkaus, joka oli täynnä upeita verhoja, mattoja, tekstiilejä - ja vahakankaita. Nähdessäni tämän kankaan se oli rakkautta ensisilmäyksellä!

Vaikka kangas huutelikin minua monen metrin päästä, jäin pohtimaan ostopäätöstä viikon ajaksi. Kun huomasin ajatusten pyörivän vain ihanan kuosin ja värien ympärillä, totesin, että kangas taitaa löytää kodin meiltä. Teen melko harvoin heräteostoksia, mutta toisaalta uskon siihen, että kun jokin asia kolahtaa ja tuntuu heti omalta, sen ostamista kannataa kyllä vakavasti harkita.

Liinan kukkien ja hedelmien kanssa pöydällä kaveeravat kirppismukit kynttilöineen sekä hedelmäkulho, joka löysi pitkästä aikaa paikan keittiöstä. Johan se olikin jo tovin virkkaus- ja neulomislankojeni hyvä säilytyspaikka!

Pienessä teehetkessä fiilistelinkin jo ruusukimppuamme - ruusut ovat ihania, mutta jäin kyllä vähän kaipaamaan vuoden ensimmäisiä tulppaaneja!

Tämä vahakangas oli ensimmäinen Vallila-tekstiili kodissamme ja pahoin pelkään, ettei se jää ainoaksi. Voisin huokailla värien ja kuvioiden edessä vaikka kuinka kauan! Erityisesti olen nyt kiinnittänyt huomiota lastenhuoneen tekstiileihin ja varsinkin verhoihin - katsotaan, löytyiskö sieltä kenties sopivat verhot tyttöjen huoneeseen.

Löytyykö teiltä Vallilaa ja mitä tykkäät? Iskevätkö kuosit? :)

Kodin keväistäminen jatkuu muuten seuraavaksi olohuoneessa. Sain huikean vision oranssi-turkoosista olkkarista, joten olen sitä nyt pikkuhiljaa työstänyt eteenpäin. Visiota varten keräsin joitain ideoita muistiin, joten käyhän kurkkaamassa Pinterestistä, mihin olen ihastunut!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Syysvärejä kotona ja lapsiperheen koti JÄRJESTYKSESSÄ

Noniin, vihdoinkin ehdin laittaa kuvat tänne asti! Onneksi ehdin, sillä tässähän pukkaa pian joulusomisteetkin olemaan esillä. :)

Meidän kotimme on suurilta osin järjestyksessä ja siisti! Olen tuskaillut jo jonkin aikaa sitä, ettei koskaan ole oikein aikaa siivota ja järjestää kunnolla - jotkin asiat onnistuvat kyllä tyttöjenkin kanssa, mutta esimerkiksi huoneiden järjestäminen vaatisi sitä, että pystyy liikkumaan vapaasti ja helposti ylä- ja alakerran välillä. Vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että äidin mielenterveys menee siistin kodin edelle, kieltämättä jossain vaiheessa tulee vastaan epäjärjestyksensietokyvyn raja.

Minua on häirinnyt loppusyksyllä tekemättömät työt, epäjärjestys ja turhat tavarat. Minimalismipelin yhteydessä kaapeista lähti paljon turhia vaatteita ja tavaroita pois, mutta epäjärjestys jäi silti. Joitain viikkoja sitten Mies lähti tyttöjen kanssa päiväksi mummilaan ja oma äitini puolestaan tuli jeesaamaan siivousurakassa. Voi juku, kuinka tehokas päivä olikaan! Kotia ei siivottu ihan lattiasta kattoon, mutta ainakin nurkasta nurkkaan.

Siivous- ja järjestelyurakan ohessa alakerta sai syksyisen ilmeen, kun kevät- ja kesävärit vaihtuivat violettiin, oranssiin ja fuksiaan. Keittiöön violetti tulikin jo aikaisemmin, mutta nyt myös olohuone on sävy sävyyn syksyinen.

Yksi romukasautumistamme on ollut portaiden alla, jonne on ollut näppärä kasata laatikoita "melkein pois silmistä". Kiitos tehosiivouspäivän, nyt tuokin tila on taas avoin! Myös kirjahyllymme pääsi järjestykseen ja lastenkirjat ja palapelit ovat laatikoiden lattioiden sijaan hyllyillä. Untuvikko ei vielä ole hoksannut, kuinka kirjakaapinoven saa auki, joten tavaramäärämme olohuoneen lattialla on vähentynyt huimasti.

Ja siis, meillähän myös lapset ja lelut mätsätään sisustukseen sopiviksi. :P

Minusta vähän tuntuu, ettei meille taida tulla tänä vuonna punaista joulua, sillä tykkään niin näistä väreistä nyt! Adventtikynttilätkin sopivat kivasti sisustukseen, joten ehkäpä jouluverhot vaihtuvat korkeintaan makuuhuoneisiin.

Värikästä alkuviikkoa sinulle! :)

Jos muuten kaipaat jouluista lukemista, niin kurkkaahan täältä yli 40 erilaista, mielenkiintoista blogijoulukalenteria!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

VIRKKAA: tossut isoäidinneliöistä

Jokin aika sitten kaivoin pitkästä aikaa langat ja koukut esille ja tuunasin hieman talvitakkiani. Kuten vähän arvelinkin, jäin koukkuun! Ajattelin jatkaa helpolla linjalla, joten tällä kertaa toteutukseen pääsivät isoäidinneliöistä tehdyt tossut, joita fiilistelinkin jo instagramissa.

Ostin joskus Oma koppa, NELIÖ - virkattuja variaatioita -kirjan, jossa on valtavasti inspiroivia kuvia töistä, jotka on toteutettu lähinnä vain virkatuista neliöistä. Kirjasta löytyi myös idea ja ohje tossuihin, vaikka näin jälkikäteen totesinkin noudattaneeni ohjetta aika soveltaen. Lopulta en ole ihan varma, onko virkkaustekniikkakaan aina oikea, mutta ainakin tossut tuntuvat jalassa mukavilta eivätkä pikkuvirheet taida pistää silmään. :D

Osallistun tällä postauksella samalla Pieni teehetki -blogin kuukauden teemaan, jossa marraskuussa kerätään postauksia aiheella LÄMPÖ. Jos olet postannut tässä kuussa jotain lämpöön liittyvää, käyhän linkkaamassa postauksesi mukaan! Vielä ehdit!

Tossut eivät ole vaikeat virkata. Sinun täytyy osata tehdä vain ketjusilmukoita ja pylväitä sekä muodostaa niistä isoäidinneliöitä. Pohja on tehty tiiviisti pylvässilmukoilla. Tossut voi varmasti toteuttaa monessa eri järjestyksessä, mutta itse hahmotin etenemisen parhaiten näin:

Tee ensimmäisestä jalkaterän päälle tulevasta tilkusta niin iso, että sen kärjet koskettavat toisiaan jalkapohjassa. 

Isoäidinneliöissä näyttää olevan pieniä eroja ohjeissa. Näissä ruuduissa on aloituksessa 5 ketjusilmukkaa ja ensimmäisessä kerroksessa 3 pylvästä, joiden välissä on 3 ketjusilmukkaa. Sen jälkeen jokaisessa kerroksessa on pylväsryhmien välissä 3 ketjusilmukkaa paitsi aivan kulmassa, jossa ketjusilmukoita on kaksi.

Virkkaa pohjan tilkut. Tilkku on sen kokoinen, että se täyttää varpaiden alle muodostuvan aukon. (Näissä tossuissa isoimman tilkun sivunpituus on n. 17 cm ja pohjatilkkujen n. 9 cm.) Tilkut on tehty tiiviiksi, jotta ne kestävät hieman paremmin kulutusta. Näissäkin aloitus on sama kuin isoäidinneliöissä, mutta toisesta kerroksesta lähtien virkataan jokaisen pylvään kohdalle pylvässilmukka ja lisäksi kulmissa 1 pylväs, 3 ketjusilmukkaa, 1 pylväs. Jokaisella kerroksella yhdelle sivulle tulee siis kaksi pylvästä lisää, yksi kumpaankin reunaan. Jälkiviisaana laittaisin kulmiin enemmän lisäpylväitä, jotta neliö ei kipristyisi. Toisaalta kipristyminen ei haittaa jalassa yhtään, joten toimii se näinkin. :)

Tee pohjaa varten kaksi samankokoista tilkkua.

Tarvitaan vielä kaksi isoäidinneliötä varteen. Tilkun sivunpituus on sama kuin pohjaneliön sivunpituus, näissä tossuissa siis tuo 9 cm.

Yhdistä lopuksi tilkut. Minusta helpointa oli aloittaa nytkin pohjasta, joten ensin kiinnitin isoimman tilkun kärjet yhteen ja kiinnitin varpaiden alle tulevan pohjapalan.

Seuraavaksi kiinnitin toisen pohjapalan kahdesta reunasta kiinni isoimpaan tilkkuun.

Kun tossun muoto alkoi nyt hahmottua, virkkasin varsineliöt paikoilleen: Kiinnitin ne ensin etureunaan ja sitten pohjapalaan. Lopuksi virkkasin takasauman kantapään kohdalla.

Seuraavaksi iltapuhteeksi pääsevät pikkutossut tytöille. Näitä tossuja on sovitettu pieniin jalkoihin monesti ja virkkauksessakin on oltu hengessä mukana omalla koukulla ja langalla / valmiilla tilkullla. Pikkujalat vaikuttavat niin pieniltä, ettei luulisi tossuissa kovin kauaa menevän!

Värikästä loppuviikkoa kaikille ulkona vallitsevasta synkkyydestä huolimatta! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

IHASTU: Selian kotimaiset lastenvaatteet omien toiveiden mukaan!

Pohdiskelin ja kirjoittelinkin viime syksynä joitain tekstejä lastenvaatteisiin liittyen. Päädyin tuolloin pohdinnoissani siihen, että haluan pyrkiä edes jossain määrin tukemaan suomalaisia vaatteita valmistavia pienyrittäjiä. Koska kotimaiset vaatteet ovat yleensä kalliimpia kuin perusvaateketjujen vaatteet, päätin karsia tyttöjen vaatteista turhat pois sekä edelleen etsiä vaatteita myös kirppareilta - näin säästyneen rahan käytän hyvillä mielin suomalaisiin vaatteisiin.

Nyt ajatukset ovat muhineet vuoden pään sisällä ja viimein olen päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, sillä Tipunen on uhkaavasti kasvamassa ulos nykyisistä vaatteistaan ja alkaa tarvita uusia paitoja ja housuja. Tämän vuoden aikana en ole ostanut juurikaan heräteostosvaatteita ja suurin osa vähäisistä heräteostoksista on peräisin kirpputorilta. En ole myöskään hamstrannut isoja vaatekasoja kaappiin, sillä olen todennut, ettei Tipunen tarvitse kymmeniä erilaisia housuja tai paitoja - jos vaihtelua haluaa, niin jo muutamallakin perusvaatteella saa aikaan vaikka kuinka monta erilaista yhdistelmää!

Ihastelin jo viime syksynä Selian ihania tunikoita ja nyt viimein tilasin molemmille tytöille omat tunikansa. Ne ovat hieman reilut, sillä valitsin molemmille tällä hetkellä käytössä olevaa kokoa isommat tunikat, jotta niitä varmasti ehtii käyttää mahdollisimman kauan. Tyttöjen pitää siis vähän kasvaa ennen kuin saamme tunikat kunnolla käyttöön. :D

Tiedättekö, mikä näissä tunikoissa on parasta?

Se, että sain valita niihin ihan valtavasti juttuja itse! Selian kotisivuilta löytyy tilaustuotteet-osio, jossa pystyy näppärästi vaikuttamaan siihen, millaisen vaatteen saa. Esimerkiksi tunikoiden kohdalla voi valita mieleisensä aplikoinnin, hihansuiden mallin, hupun, kankaan värin sekä vaatteen ja taskujen mallin.

Pupufanimme sai tottakai puputunikan ja kesällä lampaisiin ihastunut Untuvikko lammastunikan. Molemmat tykkäävät tunikoista valtavasti ja myös minä olen tyytyväinen niihin. Ne ovat käyneet nyt kerran pesussa ja aplikointi, joka usein helposti ryppyyntyy, on pysynyt hyvänä. Lisäksi tunikoiden toimitus oli nopeaa ja sujuvaa ja ihan huippua oli se, että toiveesta sain Untuvikolle lammasaplikoinnin, vaikkei sitä vaihtoehtoa ollutkaan kuviolistassa! :)

Ajattelin ottaa tunikoista näppärästi kuvia yhdessä tyttöjen kanssa. Unohdin kuitenkin, ettei odottaminen ole Untuvikon omimpia juttuja, joten kaksi sekuntia odottamispyynnön jälkeen jalkojeni välistä kuului MAAAAA! ja kuvausapu oli paikalla. Mennään siis näillä kuvilla ja annetaan pusuja pupulle!

Jos siis pohdit vaikkapa joululahjoja, niin mitenkäs olisi uusi lempparipaita tai -housut lapselle? :)

Hauskaa viikkoa kaikille!

(Ja tämähän ei siis ollut blogiyhteistyöpostaus, vaan hyvin tyytyväisen asiakkaan hehkutusta!)

VIRKKAA: Vanhan talvitakin piristys

Kuten kerroinkin aiemmin tällä viikolla, olen mukana Vaapulan käsityöhaasteessa, jossa teemana lokakuussa ovat tilkkutyöt. Työn kokoa, tekniikkaa tai materiaaleja ei ole rajattu tarkemmin, joten jokainen saa osallistua tilkkusotaan hyvin omannäköisellä työllä. Olen koko viikon käynyt kurkkimassa muita osallistuneita ja todennut tunkeneeni itseni hyvin, hyvin tasokkaaseen joukkoon. Tilkkutyöt ovat olleet toinen toistaan upeampia!

Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut talvitakkini kaipaavan pientä piristystä, joten haaste osui kannaltani todella mainioon aikaan. Monista tilkkutöistä poiketen päätinkin tällä kertaa tehdät tilkut virkkaamalla. Vaikka tilkkuni eivät ole kiinni toisissaan, toivon työni täyttävän tilkkusotahaasteen ehdot. :)

Ennen-kuvassa värit ovat nyt hölmösti pielessä, mutta idea lienee selvä näinkin: villakangastakki sai uutta ilmettä virkatuilla tilkuilla! Tilkut kehystävät etukappaleen reunaa kaveten ylös ja taakse. Joukossa on isoja kärrynpyöriä sekä pieniä rinkuloita, joiden virkkaaminen oli ihanan nopeaa - tykkään siitä, että työstä näkee sen edistymisen!

Käytin tilkkuihin Blend bamboo -lankaa, josta löytyy paljon kivoja, kirkkaita värejä. Siinä on 70 % bambua ja 30 % puuvillaa, joten hieman jännäilen, miten hyvässä kunnossa virkkaukset pysyvät. Muutaman kuvion joudun vielä hetkeksi irrottamaan takista, sillä innostuksissani ompelin taskun osittain umpeen. Hupsis!

Mietin palasia virkatessani, tuleekohan takista sittenkin liian räikeä. Kiinnittäessäni palasia nuppineuloilla kankaaseen mietin edelleen samaa, mutta laittaessani takin ensimmäisen kerran päälleni totesin, että tykkään! Hieman pohdiskelin, pitäisikö tasapainon vuoksi myös toisella puolella olla pari kuviota esimerkiksi hartioiden kohdalla. Koska huivini kaulan ympärillä ovat yleensä kuitenkin isoja, taitavat lisätilkut olla turhia. Tällä siis mennään eteenpäin ja vastaanotetaan lähestyvää talvea!

Mitä mieltä olet, tuliko väriöverit? :D

Entä keksitkö muita näppäriä takintuunausideoita? Minulla olisi vielä toinen talvitakki tuunattavaksi!

Käyhän kurkkaamassa muita haasteeseen osallistuneita töitä täältä!

Kiitos kuvausavusta A ja ideointijelpistä V! :)

Parasta syksyssä

... ovat värit!

Vaikka tykkäänkin kaikista vuodenajoista, niin silti syksy on pienellä johtoasemalla lempparivuodenaikani. Värit kuuluvat oleellisesti syksyyni, sillä rakastan syyssävyjä - ja onpa hienoa, että kerrankin on vuodenaika, jolloin olen pukeutunut oikean väriteeman mukaisesti!

Värien lisäksi syksyni on innostumista, uutta puhtia ja paljon ideoita. Tykkään rytmistä ja järjestyksestä, joten vapaamuotoisen kesälomakauden jälkeen on ihanaa, kun arki palaa tiettyyn rytmiin. Vaikka tänä vuonna syksy ei tarkoittanutkaan opiskelujen tai töiden alkua, on syksy silti uuden aikaa - uusia tuulia ja uusia ideoita. Ehkä se on tuo kirpeä ilma, joka saa aivot surraamaan ja innostumaan erilaisista asioista!

Syksy on myös ulkoiluaikaa, sillä helteiden ja ötököiden jälkeen on ihana olla ulkona rauhassa! Samalla nautin väreistä ja siitä, kuinka paljon ihmeteltävää luonto tarjoaa pikkuihmisille: marjoja, kuivuneita lehtiä, käpyjä, sateen jälkeisiä lammikoita ja pikkupuroja, kuuraa aamulla varjossa...

Tällä kertaa osallistun samalla postauksella sekä MakroTex-valokuvahaasteeseen että Kivemman blogin Listamaniaan. Käyhän sinäkin tutustumassa molempiin haasteisiin ja lähde itsekin mukaan, jos et vielä ole osallistunut! :)

Toivotaan paljon aurinkoisia, kauniita syyspäiviä ja ihastellaan kultaista maata! :)

Ja hei pssst, täältä löytyy söpö arvonta!

Ja vielä psssst, MakroTexin teema tosiaan on tällä viikolla "kadulla". Voiko aihetta muka miettiä ilman, että päässä alkaa soida tämä kappale??

Violettia keittiöön ja pikkutavarat piiloon!

Taas se iski. Väripakkomielle.

Kirjoittelin viime syksynä, kuinka minulle tuli suuri tarve saada turkoosia keittiöön. Tällä kertaa mielessä pyöri yhä vahvemmin ajatus violetista keittiöstä, eikä lopulta auttanut muu kuin etsiä sopivat verhot kaapista. Yksinään ne olivat liian ohuet ikkunan vasemmalla puolella, jossa peitettävää seinää on hieman enemmän kuin oikealla. Kaveriksi sinne tuli ruskea verho ja kas, keittiö on syksyinen!

Kaikki kaitaliinani ovat vihreitä, joten nyt totuttelen liinattomaan pöytään. Silmä selvästi tottuu todella nopeasti tiettyihin asioihin ja pöytä näytti ensimmäiset päivät ihan alastomalta liinattomana. Kynttilät jäivät pöydälle ja tarjotin sai alleen paperinarutabletin.

Peilitarjotin on viimeisin kirppislöytö. Olin hieman epävarma sen suhteen, tykkäänkö siitä vai en. Nyt pari viikkoa sitä katselleenani olen täysin rakastunut! Paint my house black -blogissa on muuten myös tehty viime aikoina kirppislöytöjä melko samassa hengessä. :)

Samalla keittiötä järjestellessäni päätin, että yritän taas päästä eroon piuhakasasta, joka aina kerääntyy työtasolle. Olen yrittänyt kotiuttaa sitä jo toiselle pöydälle, laatikkoon ja kaappiin, mutta aina laturit, kännykät ja itkuhälytin haluavat kerääntyä juuri tälle pöydälle. Päätin, että jos en saa niitä kokonaan pois silmistä, niin ainakin on parempi, jos ne eivät ole ihan kokonaan esillä ja pitkin tasoa. Ne saivat siis kodikseen puukulhon, kirppislöytö sekin.

Keittiömme ei vielä koskaan olekaan ollut violetti, mutta tykkään tästä kovin. Kuten turkoosinkin kohdalla, nytkin oli pakko selvittää, mitä violetista väristä sanotaan!

Violetti on henkisyyden, uhrautuvaisuuden ja toisten auttamisen väri. Se kannustaa luovuuteen ja pysähtymiseen sekä haluun tuoda maailmaan rauhaa. Lisäksi sillä uskotaan olevan parantava vaikutus ja lasten mielikuvitus kehittyy, jos huoneessa on jotain violettia.

Oho! Tämäpä vasta oli ajankohtainen väri! Perjantaina pohdiskelin murehtimista ja sivusin huolta maailman ja Suomen tilasta. Uskon siis yhä enemmän siihen, että näissä väripsykologiajutuissa on todellakin jotain perää!

Nuo ylimäärätavaroiden kasaantumispaikat ovat muuten haastavia. Toinen kasa meillä muodostuu aina keittiönpöydän päätyyn, jossa kukaan ei syö. Useimmiten pöydällä on ainakin läppärini, yksi mainoslehtinen ja joko kamera / palapeli / pupu / Tipi / nokkamukeja. Tällaiset siistit pöytäkuvat ovat siis harvinaista herkkua. ;)

Minne teillä muodostuu tavarakasoja?

Entä mikä on syysvärisi keittiössä tai muualla kodissa? :)

Ja hei, jos jollekin muulle tulee myös väripakkomielteitä, niin kerro ihmeessä, mikä väri sinuun on kolahtanut viimeisimmäksi!