Hetki kesäisessä Porvoossa

Kirjoittelin jo aikaisemmin siitä, kuinka vietin tässä taannoin vuorokauden Porvoossa. Vuorokausi oli aivan liian lyhyt aika kaupunkiin tutustumiselle, mutta tässä pieni helteisen päivän pintaraapaisu!

Ensimmäinen kohtaamani mielenkiintoinen putiikki oli Doris & Duke, joka on vekkuli yhdistelmä kierrätettyjä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja sekä uusia, menneiden vuosikymmenten hengessä tehtyjä tavaroita ja asusteita. Pieni liike oli aivan täynnä tavaraa ja joka puolella oli värejä sekä 50-luvun rock'n'roll-henkeä!

Vanhassa kaupungissa piipahdin monessa putiikissa, mutta parhaiten mieleeni jäivät lelukauppa Riimikko ja suomalaista käsityötä tarjoavat Design Ihania ja Nelly's, jonka laajasta valikoimasta löytyi myös ihania Ullakkopuodin tuotteita. Vihdoinkin meillä on pieni söpö hattu, jolla voi nostaa kuuman paistinpannun kannen ylös ja jonka voi jättää huoletta esille!

Putiikkeihin tutustuminen jäi osaltani aavistuksen kesken, sillä monet menivät lauantaina kiinni klo 15-16. Ihmisiä vanhassa Porvoossa tuntui kuitenkin olevan paljon myös loppuiltapäivästä ja ainakin useimmat kahvilat ja ruokapaikat näyttivät olevan hyvin täynnä.

Sunnuntaiaamuna sen sijaan kaupungin keskusta oli lähes autio. Linja-autoa odottaessani sain kuvailla ihan rauhassa eikä tarvinnut todellakaan odottaa, koska olisi hyvä hetki kuvata rakennuksia ilman edessä parveilevia ihmisiä. Kuitenkin kellon lähestyessä kymmentä paikalle kaarsi kolme linja-autoa ja kaduille levisi iso joukko innostuneita turisteja kameroineen. En tiedä, olivatko he todella Japanista, mutta jos olivat, niin stereotyyppinen kuvaus valokuvia räpsivistä japanilaisturisteista piti ainakin heidän kohdallaan hyvin paikkansa!

Yövyin retkelläni Haikon kartanossa, johon tutustumista odotin suurella mielenkiinnolla. Olin kuullut siitä sekä kehuja että negatiivistakin palautetta, joten ennakko-odotukset olivat hieman epävarmat. Vaikka kartanoalue osoittautui kauniiksi ja itse kartano valtavan upeaksi paikaksi, oli kokemus tällä kertaa valitettavasti hieman vaisu.

Yövyin kylpylähotellin puolella, jossa huoneet olivat perussiistejä, mutta yleisilme hieman... 60-lukulainen? Nyt yleisilme ei haitannut lainkaan viihtymistä, mutta jos olisin ollut menossa sinne esimerkiksi häämatkalle ja minulla olisi ollut kovinkin romanttiset odotukset, niin olisin todennäköisesti pettynyt (tai ainakin pitäisin huolen, että majoitun kartanohotellin puolella). Yleisilmeen sijasta petyin kuitenkin kartanoravintolan ruokaan, kylpylän kokoon ja huoneiden äänieristykseen - ilmastointilaitteet nyt suhisevat hotellissa kuin hotellissa, mutta koska yksi reissuni suurimmista odotuksista oli pitkien yöunien nukkuminen, minua hieman sieppasi herätä pitkin yötä muista huoneista tai käytävästä kuuluviin ääniin.

Kartanon puisto oli kuitenkin todella kaunis ja aamiainen hyvin herkullinen! Kun joskus seuraavan kerran olen Porvoossa kenties koko perheen voimin, valitsen kuitenkin hotellin keskusta-alueelta. Siellä nimittäin on niin paljon kaunista katseltavaa, että haluan ehdottomasti majoittautua lähelle vanhaa kaupunkia!

Millaisia kokemuksia sinulla on Porvoosta?

Oletko käynyt ja mistä tykkäsit?

Kuurainen aamupäivä

Olen odottanut jo kauan, että aamulla olisi maassa kuuraa. Aina on kuitenkin jäänyt puuttumaan joko pakkanen tai kosteus, mutta eilen vihdoin hetken aikaa luontoa peitti valkoinen harso. Kamera siis mukaan ja vaunulenkille!

Kuitenkin lenkin aikana lämpötila ehti nousta nollan päälle, joten kuura hävisi. Jäljelle jäivät vesipisarat ja sumu.

Tulipas melkoisen suomalaisia kuvia otettua. Niiden myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää ja sinivalkoisia tunnelmia, vaikka se valkoisuus ulkoa puuttuukin! :)

Suomen Kädentaidot, messuseikkailu tirppojen kanssa

Tänä viikonloppuna järjestetään Tampereella Suomen Kädentaidot -messut, joilla käyminen alkaa olla jo melkein jokasyksyinen perinne. Viime vuonna seikkailin messuilla pelkästään Tipusen kanssa, mutta tänä vuonna tirppoja olikin matkassa mukana kaksi - kuten myös aikuisia, onneksi.

Ajomatka Tampereelle väsytti sopivasti pienimmän matkustajan - siis lupaava alku seikkailulle! Vihdoinkin tuli testattua, saanko omin voimin kasattua rattaat auton perälle ja pois, ja hyvinhän se onnistui. Jopa niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt hermostua sillä välin.

Tipunen jaksoi hienosti istua rattaiden kyydissä suurimman osan ajasta. Välillä piti jaloitella, mutta ihmisvilinässä tepastelu oli äidin hermoille hieman stressaavaa. Pieni ankanpoikanen kun saattoi pyrähtää mihin suuntaan vain ja ohikulkevat ihmiset näyttivät siinä rinnalla lähes jättiläisiltä.

Eväshetket sujuivat näppärästi Arlanda-ravintolassa, jossa oli paljon tilaa molempien ruokataukojemme aikana. Pöydät eivät olleet ahdistavan lähellä toisiaan, joten ravintolassa pystyi kulkemaan hienosti tuplarattailla sekä imettämään rauhassa.

Muistin, miksi en ole pitänyt huiveja kovinkaan usein viime vuosien aikana. Tällä kertaa huivissa solmussa oli Untuvikko.

Vaikka kävijöitä tuntui olevan perjantaina paljon, liikkuminen messualueella rattaiden kanssa oli suht sujuvaa ja ihanan esteetöntä. Ainoastaan Deli-alueen jätimme välistä, koska siellä näytti olevan myyntipöytien edessä ja välissä niin paljon ihmisiä, että eteneminen rattaiden kanssa olisi ollut lähes mahdotonta. Invavessaan / lastenhoitohuoneeseen ei tarvinnut jonottaa juurikaan, joten vaipanvaihdot sujuivat kätevästi.

Kahviloita ja ruokapaikkoja vaikutti olevan siellä sun täällä, mutta mitään kovin houkuttelevaa pysähtymispaikkaa ei löytynyt. Arlanda oli tosiaan hyvä pikkumessuilijoiden ruokkimisen kannalta, mutta itseäni lounasruoan syöminen ei napannut. Kahvilasta ostimme hyvät sämpylät, mutta olisin kaivannut laajempaa nopeasti syötävien ruokien valikoimaa.

Vietimme messualueella noin viisi tuntia, minkä aikana ehdimme paljon ihmetellä tavaroita ja vaatteita, mutta paljon jäi näkemättäkin. Muotinäytöstä seurasimme hetken (Tipunen tykkäsi!), mutta pienempiä työpajoja yms. emme ehtineet seuraamaan. Olimme kaikki kotiinlähdön aikaan väsyneitä (kaksi pienintä myös kiukkuisia), mutta lopulta tunnelma takapenkillä olikin hyvin, hyvin rauhallinen.

Kuvasta ei valitettavasti välity vieno tuhina. :)

Messuseikkailu kahden alle 2-vuotiaan kanssa olisi voinut olla varmasti myös hyvin toisenlainen, joten sen suhteen reissu meni hyvin. Kuitenkin ensi vuonna, jos ja KUN haluan keskittyä enemmän myyntipöytien tutkimiseen, suuntaan messuille yksin ilman jälkikasvua. :D

Yksin en olisi kuitenkaan nyt reissussa selvinnyt, joten iso kiitos seikkailuseurasta ja tarpeellisista apukäsistä Äitiseni!

Se, mitä löytöjä tein ja keitä mielenkiintoisia käsityöntekijöitä löysin, selviää täältä. :)

Tihkusateessa

Aamupäivän vaunulenkillä suuntasimme harmaasta ilmasta huolimatta läheiseen puistoon. Pieni sumusade on petollinen kastellessaan ihan hyvin, vaikka pisaroita ei edes tunne! Onneksi perusulkoilukamppeet pitivät sen verran vettä, että Tipunen pysyi kuivana.

Tykkään, tykkään, tykkään! Punaiset kumisaappaat olivat huippuostos ja lahjavillasukat juuri oikean väriset ja kokoiset! Kiitosta vaan niiden neulojalle, ahkerassa käytössä ovat. :>

Värikäs syksy on kiva, mutta myös sateinen syksy on pienissä annoksissa kiva. Sadepäivissä ei ehkä ole samanlaista energiaa kuin aurinkoisissa, kauniissa päivissä, mutta omanlaisensa rauhallinen tunnelma kuitenkin. Tosin rauhallisen tunnelman fiilis taitaa johtua ihan vain siitä, ettei kukaan muu ulkoile sateella ja linnutkin ovat tajunneet mennä sateensuojaan piiloon. Sadepäivä silloin tällöin rauhoittaa ja rentouttaa, mutta monta päivää putkeen alkaa jo vähän harmittaa ja väsyttää.

Harmaiden päivien suurin hyvä puoli taitaa olla se, että usein pikkuväki nukkuu silloin parhaiten päiväunensa.

Tammen alla

Seikkailimme suuren tammen luokse etsimään terhoja ja löysimmekin niitä lopulta, vaikka toukka-armeija oli ehtinyt kovertaa suurimman osan reiällisiksi.

Veikkaanpa, että luonto on juuri nyt parhaimmillaan. Ihania värejä! Pääsimme ihastelemaan muutamaa lehtisadettakin, kun tuulenpuuska otti sopivasti puihin.

Tipunen innostui tammenterhoista! Niitä oli mukava etsiä maasta eivätkä edes kahdet päällekkäiset lapaset olleet esteenä. Terhojen hatut eivät olleet yhtään niin kiinnostavia ja myös maahan varisseet lehdet jäivät tällä kertaa huomiotta.

Olen aikaisemmin hieman naureskellut, kun näinkin pienissä vaatteissa on taskuja - eihän niillä tee mitään! Höpö höpö, tottakai aarteet on jonnekin jemmattava, kun käteen mahtuu kerralla vain yksi.

Tammenterhot ovat upeita ja niistä olisi kiva väsätä jotain kotiinkin. Katsotaan, keksinkö jotain ja riittääkö aika. :)

Aamuinen syysretki

Mittari näytti hitusen vaille +2 astetta, kun astuimme tirppaduon kanssa ovesta ulos. Ilma oli kirpakka ja niin ihanan syksyinen! Nappasin tällä kertaa kameran mukaan vaunulenkille, joten tässä kuvatulvaa, olkaa hyvät. :)

Yöllä oli lämpötila ehtinyt laskea pakkasen puolelle ja varjokohdista löytyi vielä yhdeksän maissa huurteisia paikkoja.

Nämä värit! Oih ja voih.

 Kukkien ja lehtien lisäksi löysimme seikkailumme aikana isoja kiviä...

... keltaisia kukkia...

... ja näimme KOIRAN! "Au-au!"

Lehtiä oli maassa vielä melko vähän ja tammenterhotkin tiukasti puussa. Tatti sentään löytyi!

Tirpat pärjäsivät reissussa hyvin, mutta äidillä oli vähän kylmä. Seuraavaa retkeä varten pitää etsiä lämpimämmät housut!