Myönnän, että olen hieman pihi enkä halua maksaa vauvojen vaatteista paljoa, koska käyttöikä on lyhyt ja todennäköisyys vaatteen ikitahriintumiselle on suuri. Olen ostanut melko suuren osan vaatteista kirpputoreilta, mutta paljon myös uutena. Uusissa vaatteissa olen ensisijaisesti etsinyt tiettyä mallia tai kivoja värejä sekä (tietysti) edullista hintaa. Omatuntoni ei ole kysellyt valmistusmaan perään.
Hyvän mielen vaatekaappi, josta mainitsin jo aikaisemmin, sai minut kuitenkin pohtimaan tarkemmin omieni ja tirppasten vaatteiden valmistusmaita. Nopea pyörähdys vaatekaapilla paljasti sen, mitä olin aavistellutkin: Merkistä riippumatta törmäsin useimmiten Made in Bangladeshiin, mutta myös Turkkia ja Kiinaa löytyi paljon.
Jokin aika sitten oli kohu Tutan vaatteiden valmistusmaasta (klik!), sillä eihän se olekaan Suomi. Ja kuinka voisikaan olla, kun vaatteet eivät ole merkittävästi kalliimpia kuin muut perusmarkettien vaatteet?
Itselleni Tutan vaatteiden valmistusmaa tuli yllätyksenä eikä ihme, sillä esimerkiksi bodeissa lukee niskassa isolla "Designed and developed in Finland" ja sivusauman merkissä ensimmäisenä "Designed, developed and tested in Finland". Vasta ihan lopussa muistetaan mainita, että niin muuten, valmistusmaahan onkin sitten Bangladesh.
On sääli, että vaatteiden valmistaminen Suomessa ei kannata, jos hintojen halutaan olevan edes jossain määrin kuluttajaystävällisiä. Vielä enemmän sääli on se, että halpojen hintojen kustannuksella joku ompelee vaatteen minimipalkalla ja mahdollisesti kurjissa oloissa.
Tahdon uskoa, että suomalaiset yritykset pitävät huolen siitä, että työolot ja palkka ovat edes jossain määrin kohtuullisia tehtaissa, joissa vaatteet tehdään. En usko boikotoinnin olevan oikea ratkaisu vaateteollisuuden sysäämiseen eettiseempään suuntaan, mutta kieltämättä mielenkiinto Suomessa valmistettuja lastenvaatteita kohtaan nousi huimasti.
Aion edelleen bongailla kaupoista Tutan ihania, värikkäitä vaatteita. Täytyy kuitenkin sanoa, että kiinnostus henkkamaukkavaatteita kohtaan tipahti entisestään - jos näperrystä ja piiperrystä vaativa pikkutyttöjen mekko maksaa kaupassa parhaimmillaan alehyllyssä alle 5 euroa, ei sen ompelija taida kovinkaan kummoista palkkaa saada työstään.
Meiltä löytyy monien ulkomailla valmistettujen lastenvaatteiden lisäksi myös muutama varmasti Suomessa ommeltu vaate - tässä muutama paita Made in Finland, Mummula. :)
Muita kirjoituksia lastenvaatteista: Ylimääräistä ja käyttämätöntä, suomalaisia lastenvaatteita, Kuinka paljon vaatteita lapsi tarvitsee?
Tämä asiahan se on monesti mielessä itselläkin. Paitsi neljän lapsen äitinä, niin myös kauppiaan näkökannalta. Meillä on myynnissä kotimaisia jalkineita jotka valmistetaan Parkanossa, sekä Novitan villalankoja. Molempia myydään paljon, mutta erittäin usein törmään siihen että asiakas pitää hintoja liian kalliina, vaikka nimenomaan näissä kotimaisissa tuotteissa kate on kauppiaalla kaikista pienin.
VastaaPoistaHyvä pointti tuo kate! On kyllä harmi, että suomalaisten tuotteiden valmistuskustannukset ovat sen verran isot, että tuotteen hinta on korkea vähäiselläkin myyntikatteella. Ja tottakai tuotteesta pitäisi tulla tuloja sekä valmistajalle että myyjälle, sillä tappiolla tai hyvin pienellä tuotolla ei valmistamisessa ole mitään järkeä.
PoistaHyvä teksti, pisti kyllä miettimään!! Minulla olisi haaveena tehdä kaikki vaatteet Ainolle itse, kun olis vaan enemmän aikaa.. Mutta aion kyllä ensi kesäksi tehdä ainakin mekot itse.
VastaaPoistaTutalla on kyllä ihania lastenvaatteita, meilläkin paljon niitä käytetty! :)
Lastenvaatteita olisi tosiaan kiva tehdä itsekin, jos aikaa vain olisi enemmän. Nyt projekti tuntuu ihan liian vaivalloiselta, kun ensin pitäisi treenaillakin jonkin aikaa, jotta vaatteita kehtaa tyttöjen päälle pukea. Ehkä joskus tulevaisuudessa sitten, edes yöpukuja!
Poista