Heippa heinäkuu, tervetuloa minimalistinen elokuu!

Heinäkuu oli lomakuukautemme ja sujahti muiden kuukausien tavoin hurjan nopeasti ohi. Kesän alussa päätin olla tekemättä listaa tehtävistä asioista, mikä osoittautui ihan hyväksi ajatukseksi - tuntuu nimittäin, ettemme ehtineet tehdä juuri mitään ja silti teimme paljonkin kaikkea. Tekemäni pikkulista toteutui melko hyvin: olemme herkutelleet selvästi aikaisempia kesiä useammin tuoreilla marjoilla (ja vesimelonilla!), viettäneet aikaa ulkona saippuakuplia puhallellen ja pupua rattaissa lykkien sekä hieman seikkailleetkin.

Olemme juhlineet 1-vuotiastamme ja järjestäneet kotia: vihdoinkin työhuoneemme on kaaoksen sijaan järjestyksessä ja siisti! Tästä projektista tulee varmasti juttua blogiinkin, kunhan huone on kunnolla valmis. Lisäksi tuunasin vessamme uuteen uskoon ja nyt nautimme siellä koivikkotunnelmista. Olen hurjan tyytyväinen molempien huoneiden uudistuksiin, vaikka ne ovatkin melko kaukana trendikkäästä pelkistetystä mustavalkoisesta.

Vaikka aikomuksena olikin seikkailla ja käydä uusissa paikoissa, emme tehneet kovin montaa reissua. Päivät kuluivat sen sijaan arkisissa askareissa ja huoneprojektien kimpussa. Tytöt eivät kuitenkaan ole seikkailuja kaivanneet, vaan ovat olleet ilmeisen tyytyväisiä ihan vain kotona olemiseen. Kukkia on ihmetelty antaumuksella, on jahdattu saippuakuplia ja luettu kirjoja. Tipunen on saanut ylpeänä työntää kaupassa ihan omia pikkuostoskärryjä ja Untuvikon makumaailma on laajentunut soseista isojen ihmisten ruokaan. Huippua on, jos vaunulenkillä käydään moikkaamassa läheisellä niityllä kesäänsä viettäviä lampaita.

Että eipä se onnistunut kesä lopulta paljoa vaadi. :) Ehkä me ensi kesänä käymme enemmän ihmettelemässä lapsiperhekohteita, kun molemmat tytöt hoksaavat paremmin asioita!

Kun kesäloma nyt on meidän osalta virallisesti ohi, on hyvä suunnitella jo tulevaa.

Tykkään kaikista vuodenajoista, mutta syksy on ehkä kuitenkin lempparini. Syksy on aina pirteää uudistumisen aikaa ja virtaa tuntuu olevan enemmän kuin muulloin. Innostumispuuskassani päätin osallistua elokuun ajan minimalismipeliin, jossa tavoitteena on turhista tavaroista luopuminen. Joka päivä laitetaan pois (kierrätykseen, myyntiin, lahjoituksena) jotain itselle tarpeetonta päivämääräluvun mukaan. Eli 1.8. luovutaan yhdestä tavarasta, seuraavana päivänä kahdesta ja sitten kolmesta. Lopulta elokuun viimeisenä päivänä (mikäli sinne asti pääsee) laitetaan pois 31 tavaraa. Kuulostaa hurjalta, mutta luotan siihen, että pärjään melko pitkälle omien ja tyttöjen turhien vaatteiden turvin. Paljon muutakin tarpeetonta olen kerännyt kaappeihin, joten ehkäpä nyt on vihdoinkin hyvä hetki oikeasti ryhtyä toimeen eikä vain pohtia asiaa!

Miltä kuulostaa, lähdetkö mukaan minimalistiseen elokuuhun? :) Bongasin haasteen Yours, S -blogista, jossa ainakin ollaan vahvasti mukana!

Kiiltäviä pintoja pihalla

Eikös heijastava olekin ainakin melkein sama asia kuin kiiltävä? :) MakroTex-valokuvahaasteessa kuvataan tällä viikolla kiiltäviä kohteita ja löysinkin muutaman kiiltävän pinnan etupihaltamme. Olemme tänä kesänä puhaltaneet paljon saippuakuplia ja kuplien pinta on yllättävän kiiltävä. Myös aurinkolaseista heijastuu upeita maisemia ja aamukaste lehdellä kiiltää hennosti.

Lomaviikkojen jälkeen totuttelemme taas arkeen ja ehkäpä kesäkiireiden jälkeen Tipulakin taas aktivoituu. Kiva huomata, että moni uusi lukija on löytänyt tiensä blogiini, vaikka postauksia on tullut melko harvakseltaan! Hei vaan teille kaikille, t. Saippuakupla-Emonen!

Käyhän kurkkaamassa muiden kiiltäviä kuvia ja osallistu itsekin! Tykkään MakroTex-haasteista valtavasti, sillä ne kannustavat katsomaan ympäristöä aivan uudesta näkökulmasta. Harvemmin sitä tulee pihalla ollessa tarkoituksella haettua kiiltäviäkään kohteita. :)

Raikas minttumansikkakakku

Vielä saa hyvälaatuisia tuoreita mansikoita, joten en taida olla myöhässä tämän 1-vuotissynttäreille tekemäni kakun kanssa. :) Olen vasta tutustumassa yrttien käyttöön makeissa leivonnaisissa ja tämän kakun jälkeen ehdottomasti jatkan kokeilujani. Juustokakusta tuli superraikas, kun lisäsin mukaan tuoretta minttua!

Käytän yrttejä aikalailla fiiliksen mukaan mututuntumalla ja nytkin palloilin mintun ja sitruunamelissan välillä. Minttu valikoitui tällä kertaa mukaan, mutta veikkaanpa, että vähintään yhtä hyvä lopputulos tulisi myös sitruunamelissalla. Seuraavalla kerralla kokeilen siis sitä!

Pohja:

• puolikas paketti Digestive-keksejä
• 75 g margariinia

Murskaa keksit ja sulata margariini. Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi pohjalle ja levitä keksimurska siihen. Laita pohja jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Täyte:

•  200 g appelsiinituorejuustoa
• 4 dl vispikermaa
• 0,5 dl tomusokeria
• 1 rkl vaniljasokeria
• 3 liivatelehteä
• 1 pieni tölkillinen persikkaa
• 1 rkl sitruunamehua
• n. 2 dl tuoretta minttua (mitattu kokonaisina lehtinä ilmavasti mittakupissa)

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja pilko persikka pieniksi paloiksi sekä minttu hienoksi silpuksi. Vaahdota vispikerma. Lisää joukkoon appelsiinituorejuusto ja sokerit. Liuota liivatelehdet kuumaan sitruunamehuun ja sekoita kermaseokseen. Sekoita hyvin ja lisää persikkapalat ja minttu. Levitä pohjan päälle ja anna hyytyä mielellään yön yli.

Päällä on tuoreita mansikoita sekä sokerikiille (1 dl vettä, 0,5 dl hyytelösokeria) ja koristeena sitruunamelissan lehtiä ja orvokinkukkia.

Vaikka Snickers-kakku onkin kakkukriitikkoni ehdoton lemppari, kuulemma tämä on raikkaiden kesäkakkujen sarjan ykkönen. ;)

Herkullista perjantaita sinulle! :)

Pysähdy!

Välillä on hyvä katsoa asioita lähempää;

kyykkiä ja kurkotella,

tutkia ja ihmetellä.

Pysähtyä.

Kuinka paljon asioita jääkään huomaamatta, jos kiirehtii nopeasti ohi?

Ja kuinka paljon asioita jää huomaamatta, kun keskittyy kameran näyttöön?

Tällä viikolla MakroTex-valokuvahaasteessa aihe on vapaa. Kuvasin kaunista, vaikkakin sateista, Turkua ja nautin omasta hetkestä. Kävelin jalkani kipeiksi, nukahdin linja-autoon ja huomasin miettiväni usein pikkutyttöjämme. Tänään aion katsoa heitä oikein läheltä ja painaa mieleeni, miltä he näyttävät juuri nyt.

Käyhän kurkkaamassa, millaisia aiheita muut osallistujat ovat keksineet! :)

Kesävastauksia haasteeseen

Sain Kuiskauksia-blogista The Liebster Award -haasteen, johon olen vastannut aiemmin muutamaan otteeseen (yksi, kaksi, kolme ja neljä). Vastaaminen on kuitenkin aina kivaa ja koska kysymykset ovat vieläpä varsin ajankohtaisia, niin tässä sitä mennään jälleen! :)

1. Mainitse yksi asia, jonka aiot ehdottomasti tehdä tänä kesänä.

Aion tehdä itse lisää jäätelöä. Ensimmäinen kokeilusatsi onnistui hyvin, nyt tuunataan jätskiä lisää!

2. Mikä on lempijuomasi kesällä?

Vesi janojuomana ja limppari extrana. Kolajuomat ovat varma valinta, mutta tänä kesänä olen ihastunut myrkynvihreään päärynälimppariin. :D

3. Entä kesän suosikkiherkkusi?

Grilliruoka, ehdottomasti!

4. Valitsetko rantalukemiseksi kirjan vai lehden?

Lehden. Tykkäisin lukea kirjoja, mutta tällä hetkellä en malta raivata aikaa niiden lukemiselle, joten valitsen nopeammin selattavan lehden (ja sen kauniit kotikuvat ja ruokaohjeet).

5. Mikä on paras kesämuistosi viime vuodelta?

Taisi se olla tuo Untuvikon syntymä. Toisaalta muistan myös, kuinka hienoa oli touhuta pihalla Tipusen kanssa, sillä hän oli jo NIIN iso tyttö! Huimat 1 v ja muutama kuukausi päälle siis. :)

6. Päivittyykö blogisi samaa tahtia kesällä, kuin muinakin vuodenaikoina?

Ainakin nyt tuntuu, että postauksia tulee paljon harvemmin kuin muina vuodenaikoina. Muut kiireet ovat vieneet mennessään eikä iltaisin ole tullut istuttua koneen äärellä niin paljoa kuin talvella.

7. Mitkä ovat kesäsi kolme tärkeintä kosmetiikkatuotetta?

Apua. Pitäisi varmaan sanoa ainakin aurinkorasva, mutta oikeasti en ole käyttänyt sitä kertaakaan. Tosin en ole erityisemmin hakeutunutkaan aurinkoon, mutta vähäinenkin oleilu kärväyttää kyllä ihoni nopeasti. Kolme tärkeintä taitavat olla siis samat kuin muinakin vuodenaikoina: mineraalimeikkipuuteri, ripsiväri ja huulirasva.

8. Jos sinulle tarjoutuisi mahdollisuus matkustaa ihan minne vaan, mikä olisi kohde?

Tykkään matkustaa lähinnä Suomen sisällä, vaikka muistakin maista löytyisi valtavasti mielenkiintoista katsottavaa. Olen matkustamisen suhteen vähän arka, joten jos kohteeseen pitäisi oikeasti mennäkin, niin kaikki eksoottiset ja hurjat paikat jäävät pois laskuista. Mä sitäpaitsi haluaisin oikeasti nähdä Lapin ruskan tai kevättalven, joten vastaan sen. :D

9. Mikä on paras koskaan lukemasi kirja? Ja miksi juuri se?

En tiedä, onko tämä nyt vähän kliseinen vastaus, mutta Täällä Pohjantähden alla trilogia. Tykkään historiasta ja minusta on mielenkiintoista tietää, miten ihmiset ovat menneisyydessä eläneet. Täällä Pohjantähden alla on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, ja siihen pystyy eläytymään ja samaistumaan monesta eri näkökulmasta.

10. Mikä liikuntalajeista on suosikkisi?

Tykkään zumbasta ja muista jumpista, joissa saa pomppia ja rehkiä musiikin tahdissa. Jumpassa pitää olla menevä musiikki ja tarpeeksi haastetta askelkuvioissa.

11. Mikä on sinulle bloggaamisen kolme parasta antia? 

Kirjoittaminen ja valokuvaaminen niin, etteivät tuotokset jää vain oman koneen muistiin vaan niistä saattaa olla iloa tai hyötyä muillekin, muista blogeista saatavat uudet ideat ja näkökulmat sekä mahdollisuus vaikuttaa pienimuotoisesti hyvin matalalla ruohonjuuritasolla.

Kiitos haasteesta Niina! En haasta tällä kertaa ketään mukaan, mutta haasteen saa napata samoilla kysymyksillä tästä kuka vain! :)

Kaunista kesäiltaa kaikille! Taitaa tuolla aurinkokin hieman pilkahdella. :)

Keskikesän 1-vuotissynttärit

Tuoretta pikkutaaperoamme juhlittiin ehkä kauneimman kesän aikaan. Päätin kerrankin hyödyntää luonnon valikoimaa pöytäkoristeissa ja hämmästyin, kuinka valtavan paljon kukkia löytyy ihan muutaman minuutin kävelymatkan säteeltä! Myös tarjottavat olivat kesäisiä ja synttärisankari itse oikea auringonsäde.

Innostuin kovasti pilttipurkkimaljakoista, joten ne pääsivät jälleen käyttöön. Kuten huomaatte, minua kovasti viehättää niiden korkeuserot. :D

Tarjottavat on mietitty sopiviksi niin aikuisille kuin lapsille. Sunnuntaina oli oman pesueen ulkopuolisia lapsia ruokapöydän äärellä, joten silloin tarjottavat olivat hieman erilaiset lauantaihin verrattuna ja tarjolla olikin coctail-tikkuja ja hedelmävartaita jauhelihapizzan sijaan.

Innostuin tekemään piparkakkumuottien avulla palasia vesimelonista ja totesin, että sitruunamelissa sopi vartaisiin täydellisesti. Sitä olisi pitänyt laittaa vartaisiin enemmänkin!

Lehtitaikinatikuissa on kierretty osaan kaveriksi ilmakuivattua kinkkua. Näihin voisi sopia mainiosti myös pesto, juustoraaste tai pienet siemenet!

En hoksannut varmistaa etukäteen mekkotilannettamme ja suunnittelemani synttärimekko olikin pyykkikorissa. Onneksi Untuvikko on kuluneen vuoden aikana ottanut ansiokkaasti siskoaan kiinni kokoasioissa ja saikin ylleen saman mekon, joka Tipusella oli maaliskuussa 2-vuotissynttäreillään. Mikä toiselle oli hieman lyhyt, oli nyt toiselle aavistuksen pitkä - kuitenkin vallan sopiva kumpaisellekin. :D

Kesäistä keskiheinäkuuta sinulle! :)

Oranssia juhla-asussa

Juhlimme viikonloppuna 1-vuotiastamme ja juhlien, vaikka hyvin pienimuotoiset olivatkin, valmistelu ja muutama muu projekti ovat pitäneet minut melkoisen kiireisenä. Ajattelin jo jättää tällä(kin) viikolla MakroTexin väliin, sillä en meinannut keksiä mitään kuvauskohdetta. Oranssi on lempivärini, mutta mukamas en löytänyt mitään kivaa kuvattavaa. Sunnuntaina vieraita odotellessamme pysähdyin kuitenkin peilin eteen... Ja kappas, oranssia löytyi!

Vaatekaappini on yllättäen samaa sarjaa kotimme ja blogin taustakuvan kanssa - väriä löytyy sieltä sun täältä, kokonaan mustia vaatteita ei ole juuri yhtään ja ylipäätään edes pienen ripauksen mustaa tai harmaata löytää vain muutamasta vaatteesta. Juhlinkin tuoretta taaperoamme oranssissa niin mekon kuin korujenkin puolesta.

Tykkään valtavasti Aarikan korviksista ja muutenkin puu korumateriaalina viehättää minua yhä enemmän. Kaivoin pitkästä aikaa esiin rannekorulaatikkoni ja löysin sieltä unohtuneen, monta vuotta sitten tehdyn rannekorun. Uusin silmin sitä katsellessani muuttaisin monta asiaa, mutta värimaailmansa ansiosta se pääsi käyttöön pikkuvioista huolimatta.

Ostin viime kesänä ensimmäisen maximekon sitten 90-luvun ja ihastuin oitis. Onpas mukavan helppoa, kun ei tarvitse miettiä, nouseeko helma liian ylös, eikä edes stressata kalpeista kanankoivista, jotka korkeintaan punastuvat auringossa! Tänä kesänä olen juhlinut usein tässä mekossa, mutta myös keltaista ja vihreää on ollut käytössä.

Missä värissä sinä juhlit? :)

Lisää oranssia löytyy Pienen Linnun MakroTex-haasteesta!

JÄLKIPYYKKI: Sinä loukkasit minua -kampanja

Kaikkien kiireiden ja kesäfiilistelyjen ohessa ehdin viimein syventyä vielä hetkeksi kesäkuun alun tapahtumiin. Kesäkuu alkoi SINÄ LOUKKASIT MINUA -kampanjalla, johon osallistui 126 blogia. Kampanja lähti liikkeelle, kun huomasin lukeneeni kevään aikana useita kirjoituksia anonyymeistä ja negatiivisesta kommentoinnista. Vaikka en ole itse saanut yhtään ikävää kommenttia blogiini, päätin laittaa käyntiin kampanjan negatiivista kommentointia vastaan herätelläkseni ihmisiä siihen, millaista kommentointi blogeissa saattaa olla.

Oli hienoa huomata, kuinka moni bloggaaja lähti mukaan kampanjaan! Kaikki ennakkoon mukaan ilmoittautuneet eivät ole julkaisseet kampanjapostausta, mutta kuitenkin suurin osa on ottanut kantaa asian puolesta. Oli mielenkiintoista seurata, ketkä osallistuvat kampanjaan - selvästi aktiivisimmin kampanjasta olivat kiinnostuneet nuoret noin alle 2-kymppiset bloggaajat sekä toisaalta keski-ikäiset bloggaajat. Muoti- ja tyylibloggaajia on mukana paljon, ja heille taitaakin tulla suhteessa eniten negatiivisia kommentteja. Kampanjapostauksia lukiessani totesin, että myös hevosaiheiset blogit taitavat saada paljon kurjia kommentteja osakseen.

Olen viimein ehtinyt käydä lukemassa kaikki kampanjassa mukana olevat postaukset ja niihin tulleet kommentit. Yhteenvetona voisin todeta, että niin bloggaajat kuin kommentoijatkin olivat tyrmistyneitä siitä, millaisia kommentteja jotkut todella ovat saaneet blogeihinsa. Kampanja sai paljon kiitosta ja kannatusta kommenteissa enkä itse huomannut yhtään kriittistä kommenttia, mikä hieman hämmensi minua. En tiedä, eikö kommentteja tosiaan ole ollut vai eivätkö ne vain ole päässeet hyväksynnästä läpi. Blogeissa käydessäni huomasin nimittäin, että selvästi suurimmassa osassa blogeista kommentit eivät näy heti vaan odottavat hyväksyntää. Se, että valtaosa bloggaajista on varovaisia julkaistavien kommenttien sisällöstä, kertoneen aika paljon kommentointikulttuurista.

Jonkin verran keskustelua herätti kuitenkin se, missä menee loukkaamisen raja ja miten saman viestin voi tulkita monella eri tavalla. Jokaisella on tottakai oikeus sanoa mielipiteensä, mutta minusta mielipiteen voi sanoa myös loukkaamatta toisia. Toisaalta joskus on kuitenkin hyvä päästää jotkin sanomiset suoraan toisesta korvasta ulos ja olla provosoitumatta lievistä loukkauksista. Kuten kuitenkin kampanjassa olleet esimerkkikommentit osoittavat, kommenteissa ei ole aina kyse väärinymmärryksistä tai turhasta mielensäpahoittamisesta, vaan ne voivat olla hyvinkin julmia.

Tietenkään kenenkään ei tarvitse pitää kaikista eikä bloggaajia tarvitse vain mielistellä ja suitsuttaa. On myös ihan ok sanoa, jos on erimieltä bloggaajan kanssa tai jos ei niin innostu vaikkapa asukuvien housuista. On kuitenkin kaksi täysin eri asiaa todeta bloggaajalle, että hänen housunsa eivät ole omantyyliset eikä itse käyttäisi sellaisia, kuin kertoa bloggaajan näyttävän ylipainoiselta lehmältä niissä hirveissä oksennuksenvärisissä housuissaan.

Kampanjapostauksissa todettiin lähes poikkeuksetta, ettei voi ymmärtää, miksi jotkut lukevat ärsyttäviä kirjoituksia. Miksi ei vain lähde blogista pois ja etsi kiinnostavampaa luettavaa? Myös kommenttien taustoilla spekuloitiin jonkin verran ja monet epäilivät kateuden olevan suuri taustavaikuttaja kommentoinnissa.

Vaikka kampanjaan mukaan lähteneet blogit toivovatkin myönteistä ilmapiiriä kommentteihin, negatiiviset kommentit voidaan kokea myös onnistumisen mittarina ja ne kertovat, että bloggaaja on onnistunut herättämään huomiota, ajatuksia ja keskustelua. Törmäsinkin puolivahingossa erään blogin kirjoitukseen, jossa oli mielenkiintoinen vastanäkökulma kampanjaan.

Kampanjan myötä sain kuulla monia omakohtaisia kertomuksia saaduista negatiivisista kommenteista. Hämmästyin, että useat kertoivat kommenttien kirjoittajaksi paljastuneen lopulta live-elämän tutun tai "kaverin". Kampanjapostauksia läpikäydessäni oli myös kiva huomata, että monet olivat kampanjassa mukana yleisen hyvän asialla eikä läheskään kaikilla ole kokemusta ikävästä kommentoinnista.

Tämän yhteenvedon loppuun haluan vielä nostaa muutamia ajatuksia herättäneitä kampanjapostauksia. Oli hienoa lukea, kuinka monet ottivat ominkin sanoin kantaa kampanjan puolesta! Postauksissa pohdittiin muun muassa kateutta negatiivisten kommenttien taustalla, kommenttien vaikutusta itsetuntoon sekä sitä, kuinka helppoa ja huomaamatontakin ikävän kommentin jättäminen on, mutta kuinka se saattaa tehdä vastaanottajaansa paljon suuremman vaikutuksen. Osa oli kirjoittanut omista kokemuksistaan ja osa pohtinut kommenttien taustoja ja tarkoitusta tarkemmin. Yksi mielenkiintoisimpia kirjoituksia oli kirjoitus äidin näkökulmasta ja toisaalta kirjoitus siitä, kuinka kommentit eivät enää loukkaa. Oli myös kiva löytää kokemuksia siitä, kuinka negatiivisen palautteen voi antaa asiallisesti ja loukkaamatta.

Kiitos vielä mukana olleille bloggaajilla sekä erityisesti Lady of The Messille ja Kun äiti kelaa -blogin Selinalle, jotka jakoivat kampanjainfoa yhteisöissään! Kiitos myös Hulivilini-blogin Maarialle hyvistä ideoista ja huomioista! :)

Jos muuten aihe kiinnostaa enemmän, niin olen lukenut usean positiivisen arvostelun Cyberbully-elokuvasta. Itse en ole sitä nähnyt, mutta se alkoi kovasti kiinnostaa minua!

Nyt on tämän vuoden aikana laitettu liikkeelle Ilahduta bloggaajakaveria -haaste sekä kampanjoitu negatiivisia blogikommentteja vastaan.

Mitäs kivaa sitä seuraavaksi keksittäisiin?

Perustettaisiinko vaikka uusi blogi? ;)

HERKUTTELE: Mansikkaiset rocky roadit

Heippahei! Kesä on vienyt tämän Emosen ihan mennessään, enkä ole ehtinyt juurikaan koneelle. Mielessä on valtavasti juttuja, joista haluan päästä kirjoittamaan, mutta tietokoneen äärelle istahtamisen sijaan olen järjestänyt kotia, suunnitellut 1-vuotissynttäreitä ja valmistanut herkkuiltapaloja. Vaikka Tipula ehkä onkin hieman hiljaisempi ainakin hetkellisesti, niin instagramista löytyy useammin kuvia!

Yksi viime aikojen herkkukokeiluista on mansikkainen rocky road. Tein talvella rocky roadista vuodenaikaan sopivan lumipalloversion, ja tähän halusin kesän makua tuoreista mansikoista.

Mansikkaisesta rocky roadista löytyy yksi levy Fazerin sinistä, tuoreita mansikoita, pieniä vaahtokarkkeja ja riisimuroja. Sulatettuun suklaaseen laitoin pienen nokareen Oivariinia ja sekoittelin täytteet joukkoon. Massa levitetään leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään, minkä jälkeen sen voi leikata palasiksi. Helppoa ja nopeaa siis!

Mansikat vetistyivät aavistuksen verran, joten kovin kauaa rocky road -palasia ei kannata jääkaapissa jemmailla. Vaikka toisaalta, eivätpä nämä siellä kovin kauaa taitaisi muutenkaan säilyä. :)

Vaikka blogi ehkä onkin välillä sillisalaattia, en taida oikein osata kirjoittaa monen asian postauksia. Totean siis ihan vain nopeasti, että uusin minun ja taaperon lempparilelu on saippuakuplapuhallin, minulla on valtavan hieno visio vessamme uudistamiseksi ja olen innoissani etenevästä työhuoneprojektista - ehkäpä Miehen kesäloman loppuessa meidän työhuoneemme on TYÖhuone eikä epämääräinen tavaravuoristo! Ja hei, meidän vauvavuotemmekin loppuu ihan näillä näppäimillä! Aika kiitää hurjaa vauhtia, ja minä kiidän nyt katsomaan Miehen kainaloon Criminal Mindsia! Heippa! :>

Vauhdikas kesäkuu

Tällä kertaa en aloita kuukausikatsausta hämmästelemällä ajankulumisen nopeutta, mutta toteanpa vain, että olemme ehtineet tehdä kesäkuussa vaikka mitä! Ja silti tuntuu, että paljon asioita on myös jäänyt tekemättä.

Olemme olleet kesäkuussa paljon ulkona, vaikka sää onkin välillä ollut viileä ja vaatinut haalarivarustuksen. Olemme tehneet ensimmäisen pidemmän kokoperheen kesälomareissun, seikkailleet Tampereen keskustassa ja vierailleet Särkänniemen Koiramäessä. Junailin itseni tyttöjen kanssa myös Turkuun, jossa fiilistelin keskiaikamarkkinoilla ja riemuitsin valmistujaisissa.

Viihdymme paljon kotona, joten tällainen reissaaminen on hyvin poikkeuksellista. :D Onneksi olemme ehtineet myös pysähtyä, nauttia grilliruoasta ja kukkivasta luonnosta!

Kesäkuussa on tapahtunut monia kivoja asioita. Sen aikana muun muassa...

• Untuvikko on alkanut nukkua paremmin ja usein lähes aamukuuteen
• olen huomannut, että molemmat tytöt ovat mainiota seikkailuseuraa ja heidän kanssa on nykyisin melko helppo liikkua monissa paikoissa
• olemme herkutelleet hotelliaamiaisella, syöneet hyviä salaatteja ja maistelleet mansikoita
• olen päässyt käyttämään pari kertaa kivoja uusia sandaalejani
• löysin ihanan keltaisen mekon!

Millainen sinun kesäkuusi oli? :)

Nyt voit linkittää postauksia myös kuukauden positiivisiin! Käyhän kurkkaamassa, mitkä asiat ovat saaneet muut bloggaajat hyvälle mielelle kesäkuussa. :)