Sitruunamunkit

Vapun kunniaksi päätimme tehdä ihan itse munkkeja. Kokeilin sitruunan lisäämistä pullataikinaan ja munkeista tuli huippuhyviä! Tässäpä siis munattomien, maidottomien sitruunamunkkien ohje. Taikinamäärä on suht pieni, mutta siitä tuli 12 reilunkokoista munkkirinkilää.

• 1 prk Sunnuntai vaniljakastiketta
• 1 dl vettä
• 0,75 dl sokeria
• 0,5 rkl vaniljasokeria
• 0,5 tl suolaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 1/2 palaa tuorehiivaa
• 6 dl vehnäjauhoja
• 50 g leivontamargariinia

Lämmitä vaniljakastike ja vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita hiivan kanssa. Lisää joukkoon sokeri, vaniljasokeri, suola ja sitruunan kuoriraaste. Sekoita mukaan vehnäjauhot ja sulatettu leivontamargariini. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Pyöritä taikinasta palloja ja anna kohota puolisen tuntia liinan alla. Munkkirinkilöiden tekemisen suhteen on näköjään kolmea koulukuntaa - rinkilät voidaan tehdä pitkästä pötköstä tai rei'ittämällä pyöreä munkki ennen tai jälkeen kohotuksen. Koska Marttojen simaohje toimi niin hyvin, päätin luottaa tälläkin kertaa Marttoihin ja tehdä reiät munkkeihin vasta juuri ennen paistamista.

Hyvät ohjeet munkkien paistamiseen löytyy mm. Kinuskikissan sivuilta. :)

Munkeista puolet sai ylleen perinteisesti sokeria...

... mutta puolet pääsi sokerikuorrutekoekaniineiksi:

Sokerikuorrutteessa on 3 dl tomusokeria ja 2 rkl sitruunamehua sekä elintarvikeväriä. Tein ensin puolikkaan annoksen sokerikuorrutusta, mutta se loppui kesken ja toiseen puolikkaaseen lorahtikin vähän reippaammin keltaista väriä. :) Kuorrutusta jäi hieman yli, joten sikäli ohje oli vähän reilu kuudelle isolle munkille.

Sitruunasokerikuorrute oli mielenkiintoinen kokeilu munkin päällä. En ehkä itse pidä niin kauheasti happamista mauista, joten en erityisesti innostunut makuyhdistelmästä. Kuitenkin Miehelle sitruunakuorrutteiset munkit maistuivat loistavasti, joten kuorrutusta kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos on sitruunan ystävä! :)

Uusia jälkiruokakokeiluja

Huomasin, että olen hyvin kangistunut tuttuihin ja turvallisiin ruokaohjeisiin, joten tällä kertaa päätin hieman repäistä pohtiessani jälkiruokavaihtoehtoja. Vaatimuksina olivat helppotekoisuus ja yksinkertaisuus. Ensin kokeilin suklaasohjoa ja seuraavana päivänä herkuttelimme appelsiinikiisselillä ja salmiakkivaahdolla - molemmat jälkkärit yllättivät positiivisesti, vaikken olekaan ihan varma, pidinkö suklaasohjosta loppujen lopuksi. Muille se kuitenkin näytti maistuvan, joten oli sikäli kokeilemisen arvoinen herkku! Appelsiinikiisseli oli nytkin hyvää, mutta varmasti vielä parempaa appelsiinien sesonkiaikaan. Salmiakkivaahdon kanssa kiisseli muodosti jännän makuyhdistelmän, joka oli ainakin meidän kolmihenkisen maisteluraadin mieleen.

Suklaasohjo

Ohje on suoraan Valion sivuilta, mutta lisäsin joukkoon hieman Fazerina-suklaapatukan palasia. Sekoittelin pakkasessa olevaa sohjoa tunnin välein ja noin viiden tunnin kuluttua pakkaseen laitosta jälkiruoka oli annoslaseissa. Rahka maistui mukavasti kuten myös kaakaon suklaisuus. Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain tietämättä mitä - ehkä tuhdimpaa suklaan makua? Tai vähäisempää / erilaista rahkan makua?

Appelsiinikiisseli ja salmiakkivaahto

Ohje on peräisin jostain K-kaupan julkaisusta ja on tarkoitettu 6 annokseen.

• 1 l appelsiinitäysmehua
• 3/4 dl perunajauhoja
• 3/4 dl sokeria
• 3 appelsiinia

• 1 tlk vispikermaa
• Turkinpippureita tai muita vastaavia makeisia

Sekoita kattilassa appelsiinitäysmehu, perunajauhot ja sokeri. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes kiisseli pulpahtaa. Kaada kulhoon jäähtymään ja ripottele sokeria päälle. Poista appelsiineista kuori ja leikkaa kalvottomiksi lohkoiksi. Puolita lohkot ja lisää kiisseliin. Tarjoile kiisseli kylmänä.

Murskaa turkinpippurit. Vaahdota kerma ja lisää makeismurskaa joukkoon n. 4 rkl verran.

Simaprojekti

Tänä vuonna teen ensimmäistä kertaa ikinä itse simaa ja odotukset ovat tottakai korkealla. Aloitin projektini viettämällä tovin Googlen seurassa ja löysin kasan hyvin samankaltaisia simaohjeita. Päätin tällä kertaa noudattaa Marttojen vaihe vaiheelta kirjattua ohjetta, mutta jatkossa (jos onnistun saamaan simasta juotavaa) voisin kokeilla erilaisia simavariaatioita Dansukkerin ohjeiden mukaan. Raparperisimaa olen lapsuudessani juonut ja se ainakin on superhyvää!

Päätin tehdä Marttojen ohjeesta puolikkaan annoksen, sillä yllätyksekseni isoin kattilamme olikin tilavuudeltaan vain 3 litraa. Olin täysin vakuuttunut, että se olisi vähintään viisilitrainen! Kattilan pohjalla ovat yhden sitruunan kuoret ja hedelmäliha sekä 175 g talous- ja fariinisokeria.

Keitin puolet vedestä (1,25 l) kiehuvaksi ja kaadoin kattilaan. Tässä vaiheessa ohjeen mukaan pitää antaa siman "seistä jonkin aikaa kannen alla". Suurta päänvaivaa aiheutti jonkin aikaa - onko se 5 minuuttia vai vartti? Ehkä jopa yli puoli tuntia? Päädyin 15 minuuttiin.

Jonkin ajan jälkeen lisätään loput (myös 1,25 l) vedestä kylmänä. Sitten onkin vuorossa hiivan lisääminen. Jälleen pähkäilin ohjeen suurpiirteisyyden kanssa, koska "nokare hiivaa" tuntui aika laajalta käsitteeltä. Muistan jostain lukeneeni maininnan herneenkokoisesta palasesta ja jossain taidettiin verrata hiivamäärää pikkurillin kynteen tai 1/5 teelusikalliseen. Tässä on minun pieni nokareeni 2,5 litraan vettä:

On aika lisätä hiiva simaan, kun vesi on huoneenlämpöistä, kädenlämpöistä tai haaleaa. Luulen, että simani oli jotain haalean ja kädenlämpöisen väliltä, ei siis ihan huoneenlämpöistä vielä. Koukkasin simasta hieman vettä kulhoon, liotin hiivan siihen ja sekoitin vasta sitten koko kattilalliseen.

Ohjeiden mukaan siman pitää olla kattilassa huoneenlämmössä noin vuorokausi tai kunnes se käy. Seuraavana iltana siis pullotin siman kahteen 1,5 litran muovipulloon. En tiedä, olisiko sakkaa pitänyt vältellä vai ei, mutta muistelisin hämärästi lapsuudestani, että se on parempi jättää kattilaan.

Pullojen pohjalle tuli vähän reilu 1 tl sokeria sekä muutama rusina. Korkkeja ei ole kierretty ollenkaan kiinni, sillä toivon näin välttäväni simaräjähdykset jääkaapissa. :)

Onpas jännää tehdä asioita, joita ei ole tehnyt koskaan ikinä aikaisemmin! Toivottavasti ajoitukseni meni edes suurinpiirtein kohdalleen ja saamme vappuna herkullista simaa. Veikkaan, että sima saattaa olla vähän liian aikaisin valmis, mutta hyvällä tuurilla se on juomakelpoista ainakin vapun aattona. :) Ajoituksen lisäksi hieman jännittää tuo hiivan määrä, sillä en osaa yhtään arvioida, onko sitä liikaa vai liian vähän.

Tämän jälkeen en (ehkä) enää jauha krookuksistani, mutta katsokaapas, mitä tapahtui pupun syömille kukille!

Hämmentävän sitkeitä kasveja! Vain tuo yksi reppana ei päässyt enää kokemaan kukkaloistoaan.

Tilannepäivitys simaprojektiin

Kyllä Martat osaavat! Simasta tuli hyvää ja juuri omaan makuun sopivan raikasta eikä vahvaa. :) Sima vain ehti valmistua nopeammin kuin odotin, vaikka se pullottamisen jälkeen olikin jääkaapissa. (Sima tehtiin tiistai-illalla ja se oli juomakelpoista lauantaina.) Jotta meillä olisi vappunakin simaa, tein jo eilen uuden satsin valmistumaan. Ehkä tämän erän ajoitus menee vapun kannalta nappiin. :>

Pääsiäinen, osa II

En ymmärrä, mitä tapahtui.

Kaikki meni hyvin, kunnes viikolla tuli yksi aavistuksen kiireisempi päivä enkä ehtinyt huomioida vihreitä ystäviäni ollenkaan. Ilmeisesti tästä loukkaantuneena ne päättivät heittää henkensä. Neljästä pienestä lasipurkista onneksi kolmessa ruoho säilyi elinvoimaisena, joten meillä oli pääsiäisenä sentään häivähdys vihreää!

Saman kurjan kohtalon kokivat myös saamani vuosipäiväruusut, jotka kohtasivat tuhonsa ennätyksellisesti vähän yli vuorokauden kuluttua kotiutumisestaan.

Voiko näin surkeaa viherpeukaloa ollakaan? Onneksi mieli lämpiää ja sydän hykertelee joka kerta katsoessani olohuoneen ikkunoista ulos, sillä...

Myös hyötykasvipuolella tapahtuu: raparperi kasvaa! Toivon runsasta satoa, jotta pääsen kokeilemaan raparperi-appelsiinijuustokakkuohjetta, joka viime kesänä jäi käyttämättä raparperipulan takia. Luulin, että raparpereja löytäisi ihan lähikaupoistakin, mutta olin hyvin väärässä. Kun anopinkin raparpereihin iski tauti ja torillekaan en ehtinyt tarpeeksi aikaisin, jäi kakkukokeilut tälle kesälle.

On kuitenkin tunnustettava, että osa rakkaista krookuksistani kohtasi tiensä pään pääsiäisyönä, kun ilmeisen nälkäinen jänis kävi narskuttelemassa kaksi krookusriviä matalaksi. Onneksi pupu keskittyi vain yhteen kukkapenkkiin ja kaksi muuta säilyivät koskemattomina.

Jotta muut kukat pysyisivät elossa, kävin ripottelemassa niiden tyvelle hieman kahvinporoja. Katsotaan, toimiiko niksi todella. :)

Pienistä kasvitappioista huolimatta pääsiäinen sujui hyvin. Juhlapyhät ovat aina mukavia, koska silloin saa hyvällä syyllä syödä herkullisia ruokia!

Bataattiranskalaiset, kanapihvi ja salaatti - nam! Kastikkeena on ihan vain perus valmiskastike (Blå band, kantarellikastike), joka sopi hämmentävän hyvin erityisesti bataattien kanssa.

Jälkiruuaksi oli herkullista juustokakkua.

Vaikka tirppanen ei Pääsiäispupusta tajuakaan hölkäsen pöläystä, kävi tuo tupsuhäntä meillä pomppimassa. Kun suklaamunat ovat Ei ei -listalla Tipusen osalta, sai hän omia herkkujaan - maissinaksuja. :)

Vauva- ja taaperovuosi ovat selvästi hyvää harjoitteluaikaa emolle tositilanteita varten! Ja hei, ulkona on melkein kesä!

Raikas juustokakku

Pääsiäiseksi teki mieli raikasta juustokakkua, jossa olisi jotain hedelmäistä ja "keltaisen makuista", mutta toisaalta myös jotain suklaisaa. Näistä vaatimuksista kehkeytyi Domino-keksipohjainen appelsiinivaniljajuustokakku persikka- ja viinirypälekoristelulla. Ihan tajuttoman hyvää, näin vaatimattomasti todeten. :)

Kakku on halkaisijaltaan 22 cm.

• 1 pötkö Domino vanilja -keksejä
• n. 50-75 g margariinia

• 200 g appelsiinituorejuustoa
• 1 pkt Flora Vanillaa
• 2 liivatelehteä
• n. 1 rkl sitruunamehua

• persikkaa sokeriliemessä
• viinirypäleitä

Murskaa Domino-keksit muruksi ja sulata margariini. Sekoita rasva ja keksimurut ja levitä seos leivinpaperilla vuoratun kakkuvuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Flora Vanilla kuohkeaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon appelsiinituorejuusto. Kuumenna sitruunamehu kattilassa ja liuota joukkoon liivatelehdet. Sekoita liivateseos täytteeseen hyvin. Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään.

Irrota hyytynyt kakku vuoasta ja koristele. Aloitin persikkaruusun tekemisen keskeltä, ja ainakin tällä kertaa taktiikka toimi hyvin. Ensimmäiset palat ovat persikanpuolikkaiden reunapaloja, ja ne on aseteltu limittäin ja lomittain niin, että ulompi kerros on hieman edellisen kerroksen alla.

Bataattiranskalaiset

Jo jonkin aikaa on ollut tarkoitus kokeilla bataattiranskalaisia ja vihdoinkin ne tuli tehtyä - onneksi! Bataattiranskikset osoittautuivat todella herkullisiksi ja suht nopeiksi valmistaa.

 

• bataatteja
• oliiviöljyä
• paprikajauhetta
• rouhittua mustapippuria
• suolaa

Kuori ja pilko bataatti tikuiksi. Sekoita kulhossa bataatteihin oliiviöljyä ja mausteet. Paista 225-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.

Ensimmäisellä kokeilukerralla bataateissa oli maku kohdillaan, mutta ne eivät olleet kauhean rapeita, vaikka viettivätkin uunissa 40 minuuttia. (Tosin rapeuden puuttuminen ei haitannut yhtään, kun maku oli silti superhyvä.) Toisella kokeilukerralla huuhtelin bataattitikkuja kylmässä vedessä ennen maustamista, jotta tärkkelys irtoaisi bataattien pinnasta. Lisäksi jätin pellillä tikkujen väliin enemmän tilaa, ja lopputuloksena olivatkin hieman rapeammat ranskikset. Paistoaikaakin tarvittiin vain puoli tuntia!

Kaksi suhteellisen keskikokoista bataattia riittivät juuri sopivasti kahdelle (hyvin nälkäiselle) aikuiselle.

Suosittelen! Testatusti bataattiranskalaiset maistuivat hyvin kanan ja vihersalaatin kera. :)

Sämpylät

Leivoin pitkästä aikaa sämpylöitä, jotta voisimme testata Tipusen suhtautumista uuteen ruokaan, leipään. Pienet palaset upposivat ainakin ensimmäisellä maistelukerralla yllättävän hyvin, joten taidamme ehtimisen ja jaksamisen rajoissa siirtyä itsetehtyihin leipiin taas pitkän (vauvavuoden mittaisen) tauon jälkeen. Tällä kertaa laitoin suolaa hieman normaalia vähemmän eli 1,5 tl, jotta leipä sopisi hyvin myös perheemme juniorijäsenelle.

Olen käyttänyt samaa sämpyläohjetta paljon ja usein jauhot menevät hieman fiiliksen mukaan. Tässä kuitenkin suuntaa antava ohje, josta tulee n. 27 reilunkokoista sämpylää.

• 6 dl vettä
• 50 g hiivaa
• n. 2 - 2,5 rkl siirappia
• 2 tl suolaa
• 6 dl vehnäjauhoja
• n. 8 dl sämpyläjauhoja
• 0,5 dl öljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva veteen ja lisää joukkoon suola, siirappi ja osa jauhoista (esim. 4 dl vehnäjauhoja ja 2 dl sämpyläjauhoja). Sekoita. Lisää loput jauhot ja öljy. Anna kohota.

Taikina on melko löysää, mutta jauhotetuilla käsillä siitä saa pyöriteltyä sämpylöitä. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Sämpylöistä tulee ihanan pehmeitä ja superherkullisia! :)

Pääsiäinen, osa I

Rairuohot kasvavat! Jos vielä viikon saan ruohot pysymään elossa, olen kerrankin onnistunut kasvatuspuuhissani!

Isommalla alustalla oleva ruoho on harvempaa kuin toivoin - ilmeisesti siemeniä pitäisi laittaa ihan reilu kerros eikä vain sirotella sinne tänne? Toivon ruohon vielä tuuheutuvan pääsiäiseksi, sillä ripottelin sekaan eilen lisää siemeniä. :>

Fiksua olisi varmaan ollut myös laittaa vähemmän multaa, jotta ruoho ei koko ajan kasvaisi pitkälti ruukun yli. Kuitenkin, kuten todettu, tänä vuonna ruoho on sentään vihreää ja elinvoimaista, ensi vuonna keskityn kasvatuksen hienosäätöön!

Koristeena olevista lankamunista on enemmän juttua täällä.

Olen ollut jo pari viikkoa täpinöissäni lähestyvästä palmusunnuntaista ja virpovista lapsista. Olin vakuuttunut, että tällä asuinalueella voisi sunnuntaina ovikello soidakin ja pajunkissat heilua. Varauduin virpojiin pienillä karkkipusseilla sekä vaihtoehtokokeilulla, jossa yhden minisuklaamunan lisäksi on yksi tarra-arkki. Pienesti toivoin, että herkkujen sijaan myös tarrat houkuttelisivat lapsosia.

Alku näytti lupaavalta, kun ensimmäinen virpojapari (alaluokkalaiset tytöt) valkkasivat silmät säihkyen itselleen perhostarra-arkit. Sen jälkeen virpojien mielenkiinnon kohteena olivat kuitenkin vain karkkipussukat. Vaikka epäilinkin hedelmärakeiden olevan suositumpia, olen ehkä hieman pettynyt tarrojen huonoon menekkiin. Herkkuja nimittäin näytti useilla olevan jo aikamoinen kasa koreissaan. :)

 

Olen alkanut epäillä vahvasti, että krookukset ovatkin kaikki keltaisia. Uusia kukkia ilmestyy takapihalle hämmentävän nopeasti!

Lankamunia

Koska tänä vuonna rairuoho näyttää kasvavan ihan hyvin, päätin tehdä meille myös muutaman pääsiäiskoristeen. Ostin askartelukaupasta pussillisen minimunia ja ensimmäinen suunnitelma oli maalata ne.

Suunnitelma ei onnistunut, joten siirryin suunnitelmaan B ja päällystin munat villalangalla. Muutamassa munassa kokeilin helmiä, mikä olikin ihan kiva ratkaisu. Helmet ovat pieniä siemenhelmiä, jotka on pujotettu villalankaan silmäneulan ja ompelulangan avulla. Lanka on kiinnitetty munaan perinteisellä Eri keeperillä.

Krookuspuiston avajaiset

Siinä se nyt on, ensimmäinen elämäni ensimmäisistä istuttamistani krookuksista!

Sisäinen Viherpeukalo-minäni alkaa heräillä, sillä alan päästä jyvälle tästä puutarhanhoidon hienoudesta. Olen jo tottunut siihen, että huonekasvit kuolevat alta aikayksikön (paitsi vehkapalmut, jotka ovat harvinaisen sitkeitä), joten on kiva saada välillä onnistumisenkin kokemuksia kasvien parissa. Ja onhan tämä myös äärimmäisen jännittävää seurata, koska ja milloin plopsahtaa pihalle uusi vihertävä kasvin alku - saati sitten arvuuttelu siitä, mikä istutus on kyseessä.

Tällä kertaa ensimmäinen krookus oli keltainen, mutta muistaakseni sillä pitäisi olla valkoisia ja violetteja kavereita. Tulppaanien kasvua odotan erityisellä jännityksellä, sillä niiden väristä ei ole muistikuvia. Veikkaan oranssia, mutta punainenkin on mahdollinen. Ehkäpä ostin kaksivärisiä sipuleita?

Takapihalla callunat pääsivät pois rapistuneista ruukuistaan ja tilalle tuli keväisempi ilmestys:

Ruukku on muovia (ja suht edullinen), joten seuraan mielenkiinnolla sen kestävyyttä ja toimivuutta.

Rairuohoni kasvavat hienosti! Ne ovat hentoja mutta vihreitä, niissä ei näy hometta eikä ulkonäössä ole muutenkaan mitään huolestuttavaa. Olen edelleen vakuuttunut, että tänä vuonna onnistun tässä. :)

Kevätkasvua

Ihan kohta on pääsiäinen, joten tänään reipastuin ja keittiön pöydälle ilmestyi tällaisia kippoja:

Aikaisempina vuosina rairuohon (tai ohrakokeilujen) kasvattelu ei ole onnistunut kovin hyvin, mutta tänä vuonna aion tsempata. Tänä vuonna meillä on pääsiäisenä tuuheaa, keväistä pääsiäisruohoa ja -koristeita harvan, pystyyn kuivahtaneen (tai vaihtoehtoisesti hometta keränneen) rairuohon sijaan. :)

Kevät on tullut myös pihamaalle, jossa tulppaanit ovat ottaneet viikossa hurjan kasvupyrähdyksen.

Myös etupihalla narsissit ovat pysyneet hyvinä toisin kuin edeltäjänsä helmililjat, jotka kylmä pakkasyö pääsi yllättämään.

Callunat muuten selvisivät hienosti talvesta, vaikka ruukut kärsivätkin pakkasessa. Kun kevät vielä hieman etenee, pääsen jatkamaan kukkapenkkiprojektia ja vaihtamaan callunat keväisempiin kukkiin. Siihen asti tutkin takapihan nurmikkoa ja bongailen krookuksen alkuja, joita taisi tulla upoteltua vähän sinne ja tänne. :)