TEE ITSE: Aikakapseli 2015 - vuosi purkissa!

Kuka rakastaa vanhoja valokuvia? Kuka haalii muistotavaroita sinne ja tänne ja täyttää verkkovaraston tärkeillä laatikoilla? Kuka kerää lapsille omia muistolaatikoita ja lisäksi yrittää koko ajan edistää vauva- ja leikekirjaprojekteja (toistaiseksi heikolla menestyksellä)? Kuka innostui valtavasti Onni Blogien aikakapseli-projektista?

Minä!

Onniblogilaiset ovat tässä vuodenvaihteessa purkittaneet ahkerasti viime vuoden muistoja. Eilen oman aikakapselinsa esitteli MäSäMutsi ja sitä voit käydä kurkkaamassa täältä. Huomenna puolestaan paljastuu Kädenjälkiä sydämessä -blogin aikakapseli. :)

Meidän aikakapselimme puolestaan näyttää tältä:

Pieneen fetapurkkiin on purkitettu joitain tärkeitä juttuja viime vuodelta. Sieltä löytyy esimerkiksi korvatulpat muistuttamassa meidän haasteellisista nukkumisista, hiuspinni hiustenkasvatusprojektini takia sekä poletteja Hoplopiin, josta tytöt innostuivat valtavasti etenkin syksyllä.

Viime kesänä tytöt tutkivat usein etupihan apiloita, joten muutama sellainen pääsi myös purkkiin. Virkattu tilkku puolestaan muistuttaa siitä, että innostuin viime syksynä tauon jälkeen tekemään taas käsitöitä. Lisäksi purkissa on pari viestiä / kirjettä ja tytöille kesällä ostamani pupu-kortti - kuinka vuodesta 2015 voisikaan puhua ilman pupuja??

Purkin kokoaminen tuntui ensin vaikealta, sillä en ollut osannut yhtään varautua siihen vuoden aikana. Tällä kertaa oli kuitenkin hyötyä hamsteriluonteesta, ja purkintäytettä löytyi lopulta hyvin laukuista ja laatikoista. :D

Fetapurkin sininen kansi on maalattu kolmeen kertaan valkoisella maalilla ja lopuksi siihen on kiinnitetty servettikuva decoupage-lakalla. Joku ehkää muistaa nämä servetit, jotka sain salaiselta jouluystävältäni - nyt ne pääsivät ensimmäisen kerran käyttöön!

Tytöt avustivat purkin koristelussa ja asettelivat rei'ittimellä leikattuja ympyröitä kontaktimuoville, jonka liimasin purkin ympärille. Sopu sijaa antaa, ensimmäinen yhteisaskartelu on nyt tehty!

Purkki sijoittui kirjahyllyn päälle odottamaan avaamistaan. 10 vuotta tuntuu nyt pitkältä ajalta, mutta toisaalta 10 vuotta tästä taaksepäinkin on kulunut nopeasti. Aika hurjaa on kuitenkin ajatella, että purkkia on sitten avaamassa tytöt pian 13 v ja 11,5 v!

Nyt vielä ehtii purkitella viime vuoden muistoja! Toivottavasti purkki säilyy matkassa mukana koko tämän ajan. :)

Arvaatteko muuten, kuinka paljon sokerihammasta on tässä viime päivinä kolottanut? PALJON! Olen huomannut, että monesti makeannapostelu on korvannut nälkää tai janoa ja etenkin iltaisin tekisi mieli syödä koko ajan jotain - ei välttämättä edes makeaa, vaan ihan mitä vain. Etukäteen ajattelin, että iltapäivät olisivat sokerittomuuden kannalta haastavimpia, mutta eniten mielenlujuutta on tarvittu sittenkin iltaisin. Se hetki, kun tytöt ovat menneet nukkumaan ja vedenkeittimessä kiehuu vesi teetä varten, vaatii ehdottomasti jotain herkkua. Nyt olen korvannut suklaan ja muut makeat herkut useimmiten leivällä tai parilla voileipäkeksillä ja juustolla. Ruuan jälkeen puolestaan purkka on katkaissut ihan hyvin makeanhimon ja jälkkäritarpeen. Tässä taitaa olla kyllä silti aika monta pitkää viikkoa edessä. :D

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Tipulan vuosi 2015 tiivistettynä

Onneksi on blogi ja kamera, joiden avulla on tullut hieman jäsennettyä kulunutta vuotta! Näin jälkikäteen mietittynä vuosi nimittäin on mennyt niin vauhdilla eteenpäin, ettei puoliakaan jutuista muista. Väsymykselläkin tosin on ehkä osansa siihen, miksi etenkin kevät on aavistuksen verran hämärän peitossa...

Tipulan vuosi 2015 on ollut antoisa, mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen oppinut paljon blogin kirjoittamisesta, tästä paljon puhutusta blogimaailmasta sekä blogin hienosäätämisestä - olen sörkkinyt jopa html-koodia! Valokuvaaminen on kehittynyt paljon, mutta paljon olen oppinut myös kuvankäsittelystä. Esimerkiksi valkotasapainonsäätäminen on oikein näppärä juttu!

Herkuttelijoina vuoteemme on mahtunut monia maukkaita ruokia. Olemme juhlineet tyttöjen synttäreitä (Tipunen 2 v ja Untuvikko 1 v), juhannusta, kekriä ja joulua. Pöydästä on löytynyt pupukakku, mustikkapiirakka ja suklaajäätelöä. Suklainen snickers-kakku oli superhyvä ja positiivinen yllättäjä oli maidoton ja kananmunaton mansikkakakku. Kuvasin myös erään viikon arkiruoat ja etsin inspiraatiota uusiin ruokiin. Ihan vielä inspiraatio ei ole päässyt käytännön tasolle, sillä syömme edelleen samoja kana- ja jauhelihakastikkeita. :D

Alkuvuodesta Tipula oli hurjan aktiivinen ja Hyvän mielen vuosi 2015 -kampanja näkyi blogissa vahvasti. Keväällä yöheräilyt alkoivat väsyttää, mutta yöt paranivat onneksi hieman kesää kohti. Kesälomalla aika kuitenkin suuntautui kotoiluun blogin sijasta ja postauksia alkoi tulla harvemmin. Loman jälkeen Tipunen lopetti päiväunien nukkumisen, jolloin blogille käytettävä aika hupeni entisestään. Nyt loppuvuodesta olen tarkoituksella ja välillä inspiraation puutteenkin takia rajoittanut blogiin käytettävää aikaa ja koneella istumisen sijaan olemme pelanneet Miehen kanssa lautapelejä ja katsoneet telkkaria. Olen pitkästä aikaa virkannut, askarrellut ja hieman lukenutkin. Kirjat ovat tosin kaikki edelleen kesken, mutta ehkä saan luettua ne ensi vuoden aikana.

Tänä vuonna olen ehtinyt toteuttaa esimerkiksi nämä nopeat DIY-työt. Vuoden aikana on valmistunut esimerkiksi tuunattu tarjotin, lehtikoristeita, koivuaiheiset taulut sekä vaippakakku. Sen sijaan olen ansiokkaasti tehnyt ja "tehnyt" nyt lähes vuoden päivät leikkikeittiötä Tipuselle. Keittiö ei valmistunut 2-vuotissynttärilahjaksi, ja kohta onkin jo 3-vuotissynttäreiden aika. Ehkä keittiön aika on muutenkin vasta nyt, kun Untuvikko ei ole heti kimpussa syömässä sitä!

Vuoden aikana olen osallistunut usein MakroTex-valokuvahaasteeseen. Aiheet ovat olleet inspiroivia ja ajankohtaisia, joten valokuvia on ollut ilo ottaa. Esimerkiksi nämä kuvat ovat näkyneet MakroTex-haasteissani:

Yhteisöllisyys ja vaikuttaminen ovat näkyneet tänä vuonna Tipulassa. Kuten pari päivää sitten muistelinkin, alkuvuodesta sysäsin liikkeelle Ilahduta bloggaajakaveria -kampanjan. Kesäkuussa puolestaan oli Sinä loukkasit minua -kampanja, jossa heräteltiin ihmisiä huomaamaan, miten julmaa blogien kommentointi voi olla. Samaan aiheeseen liittyen ihmettelin alkusyksystä somen keskustelukulttuuria ja vähän aikaa sitten osallistuin #verkkorauhaa-kampanjaan. Lisäksi vuoden aikana on voinut linkata postauksia Kuukauden positiivisiin, joka tosin marras-joulukuussa unohtui täysin muiden kiireiden alle.

Alkuvuodesta tutustuin hienoihin äiteihin Mammaliigan merkeissä ja kesällä kahteen ihanaan naiseen Pienen teehetken merkeissä. Vaikka syksy on ollut kiireinen, on ollut hienoa päästä kirjoittelemaan yhteistä blogia Tainan ja Heidin kanssa! :)

Tähän kuvatulvan loppuun täytyy tottakai laittaa vielä muutama kuva murusistamme. Tytöt ovat kasvaneet ja oppineet paljon, alkaneet leikkiä yhdessä ja innostuneet puhumaan. Voi tätä pulputuksen määrää, kun Tipunen on vihdoin päässyt puhumisen vauhtiin ja pikkusisko tulee hurjalla vauhdilla perässä!

Kotiäitivuosi tyttöjen kanssa on ollut antoisa ja aikatauluttoman stressitön, mutta myös väsyttävä, hermojakiristävä ja ylityöllistävä. Vuoden 2016 kotiäitivuoteen lähden kilpavarusteluhengessä Argi+-ravintolisän ja Oppi & Ilon taaperopuuhaa -korttien voimin. :D

Mitä teille jäi mieleen vuodesta 2015?

Entä miltä näyttää vuosi 2016? :)

Ihan superiso kiitos kaikille Tipulassa silloin tällöin tai useammin piipahtaneille! On ollut huisin hienoa kirjoitella teille ja teidän kanssa! Nähdään ensi vuonna! :)

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

TEE ITSE: helmitontut ja -enkelit

Jouluvalmistelumme ovat edenneet hitaasti mutta varmasti ja viimein sain laitettua Tipulan joulun puolelle ruokasuunnitelmiakin tälle aatolle. Nyt kun viimein pääsin vauhtiin, jouluvalmistelut ovat päässeet ihan hyvälle mallille. Harmi vain, että tämä innostuspuuska tuli vasta nyt, kun kaikkia ideoita ei mitenkään ehdi toteuttaa ennen joulua! Onneksi joulu tulee taas ensi vuonna!

Viikonloppuna puuhastelimme Tipusen kanssa muutaman tontun ja enkelin koristamaan joulupuutamme. Sypressimme tekee kuolemaa (kas, kuinkas muutenkaan...) olohuoneemme nurkassa, joten en rohjennut kokeilla koristeita siihen. Hyvällä tuurilla se ei ole varistanut kaikkia oksiaan aattoon mennessä!

Tarvitset:

• helmiä (näppärä sijoituskohde jämähelmille!)
• metallilankaa
• tonttulakkia varten palan punaista kangasta ja liimaa
• korupihdit helpottavat työskentelyä

Helmitontut 

Tonttulakkia varten leikkaa kankaasta noin ympyrän kolmas- tai neljäsosan mallinen kaistale ja liimaa se tonttulakin malliseksi kartioksi.

Taita metallilankaan kulma ja pujota toisesta päästä helmiä mekon helmaksi. Kun helma on valmis, taita myös toinen reuna. Näin helmet eivät karkaa heti, vaikka pujottelemassa olisi hieman nuorempikin askartelija! Pujota molemmista päistä helmiä kolmion sivuille ja pujota lopuksi molemmat langat isomman helmen läpi. Lisää seuraavaksi kuivunut tonttulakki, napsaise tarvittaessa metallilankoja lyhyemmiksi ja taivuta päät lenkeiksi.

 

Helmienkelit

Helmienkeli valmistuu kuten tonttukin. Kun olet pujottanut isomman helmen pääksi, taivuta loppumetallilanka lenksuiksi. Ota sitten uusi pätkä metallilankaa, kieputa se pari kertaa päähelmen alle ja pujota siihen helmiä siipiä varten. Taivuta siipi päähelmen alle, kieputa pari kertaa ja tee toisen puolen siipi samoin. Lopuksi kiepauta taas pari kertaa päähelmen alapuolelle, leikkaa tarvittaessa metallilanka lyhyemmäksi ja taivuta langanpää mahdollisimman piiloon.

Aika nopeita ja helppoja helmikoristeita siis! :)

En muuten vieläkään ymmärrä, miten tämä aika kuluu näin nopeasti. Vaikka joka vuosi olen muka ajoissa joulunkin kanssa, silti suurin osa tekemisistä jää viimeiselle viikolle. Ja jos joulu lähestyi nopeasti, niin on tämä koko vuosi kyllä mennyt myös vauhdilla - vastahan olin tammikuun herkkulakossa ja nyt suunnittelen taas tammikuun sokerittomuutta!

Stressiä en ole kuitenkaan vielä ehtinyt ottaa edes lähestyvästä joulusta - suurin osa (tai ainakin osa) lahjoista on sentään paketoitu ja nyt viimein ruoatkin mietitty. Ja onhan se ihan hyvä jättää tekemistä myös tuleville jouluille. :D

Millä mallilla teillä on jouluvalmistelut? :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Helpot harrastukset

Ystäväkirjoissa kysytään usein harrastuksista ja aina pähkäilen, mitkä kaikki niihin lasketaan. Jos ei käy missään vaan ihan vain itsekseen neuloo, onko se harrastus? Toivottavasti, koska muuten harrastuslistani on aika lyhyt!

Tällä hetkellä suosin harrastuksia, joita varten ei tarvitse erityisesti mennä minnekään, laatia tarkkoja aikatauluja tai sitoutua vahvasti. Olen pähkäillyt, että harrastuksista on turha ottaa stressiä - jos aika on muutenkin opiskelujen, töiden tai perheen takia tiukilla, on hassua käyttää vapaa-aikaa asioihin, jotka kuluttavat ja kuormittavat enemmän kuin tuottavat iloa.

Harrastan jumppaa ja onkin kiva päästä kerran viikossa pois kotiympyröistä. Olisin kuitenkin huono sitoutumaan siihen enemmän ja kuntosalien kuukausimaksut menisivät varmasti tällä hetkellä harakoille. Sen sijaan tykkään harrastaa kotona: virkkaan, ehkä pian neulon, kirjoittelen blogia ja valokuvaan. Kaikissa olisi kiva kehittyä ja saada jonkinlaista vertaistukea, mutta helpointa se on tällä hetkellä blogin parissa - kiitos erilaisten blogiryhmien. Haaveena olisi kuitenkin joskus päästä ihan oikealle valokuvauskurssille ja oppia vihdoinkin, miten valokuvia otetaan. Tämä "kokeilen tästä ja katson, mitä tapahtuu" toimii välillä, mutta ei aina.

Kotiharrastuksissa tykkään siitä, että niitä voi toteuttaa juuri sen verran kuin on aikaa - illalla ehtii istua hetken koneella tai päivällä hyvällä tuurilla saa virkattua pari kerrosta tyttöjen kanssa. Harrastukset on helppo ottaa esille ja kerätä pois eikä tarvitse liikkua kodin ulkopuolelle - tosin olisi huippua kuvata välillä jossain todella hienoissa maisemissa ajan kanssa! Kotiharrastusten hyvä puoli on myös se, ettei niiden tekemättömyydestä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa - kurssimaksu ei mene hukkaan, vaikka vain löhöäisi telkkarin edessä.

Tässä muutama kuva viikonlopulta, kun harrastin valokuvausta ruhtinaalliset 15 minuuttia. Instagramissa fiilistelinkin lunta jo viikonloppuna, mutta laitan tänne hieman lisää kuvia. Näitä ensilumikuvia ei blogeissa viime päivinä juuri olekaan ollut! ;)

Molemmat tytöt suhtautuivat lumeen aluksi hyvin ennakkoluuloisesti, mutta erityisesti Tipunen pääsi pian jyvälle siitä, kuinka hienoa on rakentaa lumipupuja, tehdä lumipalloja ja olla pulkan kyydissä. Untuvikko lämpeni asialle hieman hitaammin, mutta suostui eilen jo pulkankin kyytiin!

Mitä sinä harrastat?

Löytyykö harrastuksille aina riittävästi aikaa?

Lisää harrastuskuvia löytyy MakroTex-valokuvahaasteesta!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Ilahduta veteraaneja kortilla

Yleensä en lue juurikaan mainoksia ja useimmat päätyvätkin avaamatta lehtikeräykseen. Tänään huomio kuitenkin kiinnittyi siniseen Postin jakelukuoreen - mitä on tapahtunut oranssille? Mainoslehdykän sisäsivulla oli juttu veteraaneille lähetettävistä kiitos- ja ilahdutuskorteista: Posti kerää kortteja toimitettavaksi itsenäisyyspäiväksi veteraaneille, joita on vielä 24 000. Onpas mukava idea!

Päätimme tyttöjen kanssa osallistua korttitalkoisiin. Ajatuksena oli tehdä itsenäisyyspäivän kynttilöitä, mutta suunnitelmat muuttuivat Tipusen löydettyä laatikosta pupumallin. Kai puputkin voivat juhlia itsenäisyyttä? Ja onhan kynttilä jo aika käytetty idea, vaikka jonkin aikaa yritinkin siitä pitää kiinni. Pupumalli taitaa olla peräisin jostain Taika-lehden pääsiäisnumerosta.

Kortit valmistuivat tiimityönä: Untuvikko 1 v taiteili taustalle revontulia puuväreillä ja Tipunen 2,5 v liimasi taivaalle tähtiä ja rypisteli lunta. Äiti auttoi pupujen leikkaamisessa sekä tekaisi haarukkarusetteja, joiden ohje löytyy täältä.

En oikein keksinyt, mitä saatesanoja korttiin laittaisimme, mutta ehkä lyhyt ja ytimekäs viesti on paras?

Samalla tuli vihdoinkin kokeiltua, miten tekstiä voisi koukeroittaa. Tuo on tehty nenä kiinni Googlen kuvahaussa, mutta ehkä joskus koukeroista tulee vähän luontevampia. :D Taidanpa tietää, miten kirjoitan tänä vuonna joulukortit!

Jos innostuit myös ideasta, niin vielä ehtii osallistua! Omat kortit pitää lähettää viimeistään 25.11. osoitteeseen Posti Oy, Postikorttikampanja veteraaneille, PL 7230, 00002 Helsinki. Sieltä kortit lähetetään eteenpäin oikeisiin osoitteisiin. Lisää kampanjasta voit lukea Postin sivuilta.

Kivaa torstai-iltaa sinullekin! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Aamupalalla

Tällä viikolla MakroTex-valokuvahaasteessa kuvataan teemalla aamupala. Haastetta tosiaan oli valtavasti, sillä valo ei millään meinannut riittää!

Meillä aamupala on hyvin, hyvin kaavoihin kangistunut: tytöille puuroa, puuroa ja puuroa ja äidille leipää ja teetä. Puurossa on toiveiden (ja saatavuuden) mukaan joko marjoja tai hedelmäsosetta ja lopuksi saa vielä leipää lisäksi. Toisinaan tarjolla on myös kurkkua, tomaattia ja paprikaa, mutta hieman aamusta riippuen ne saattavat myös jäädä jääkaappiin.

Minulla on meneillään vaihteeksi maksamakkarakausi, ja sitä on kiva saada leivän päälle. Kuvat on otettu lauantaina, jolloin suuntasin käsityömessuille, joten söin extrana jogurttia ja marjoja. Puurot sen sijaan eivät houkuttele yhtään, joten muu perhe hoitaa niiden popsimisen.

Tämänhetkinen teelempparini on Forsmanin Inkivääri Sen Cha, joka ei ole ollenkaan niin väkevää kuin jotkut muut inkivääriteet. Teemukista löytyy kuitenkin hyvin vaihtelevasti milloin mitäkin - joskus mustaa teetä Tiikerin päiväunen muodossa ja joskus jotain maustettua vihreää teetä.

Sytytän yleensä aamupalapöytään ainakin yhden kynttilän. Muutenkin syömme useimmiten hieman hämärässä ilman kattovaloa, joten kynttilä tuo mukavasti valoa ja rauhallista tunnelmaa. Joskus meillä oli tapana tehdä viikonloppuisin hieman tavallista hienompi aamiainen, mutta joistain alle metrin mittaisista syistä johtuen tuo tapa on ollut viimeisen vuoden tauolla. Ehkä sitten taas joskus!

Meidän aamupalamme ovat melkoisen itseään toistavia ja tärkeää niissä on helppo ja nopea valmistus, joka onnistuu vaikka puoliunessa. Plussaa on, jos se on oikeasti hetivalmis ilman pilkkomista tai hienosäätöä ja sen saa tuupattua kahden nälkäisen linnunpoikasen eteen ilman, että tee ehtii kovin pahasti jäähtyä. Nyt saa siis ehdottaa näppäriä ja kivoja aamupalalisäkkeitä! :) 

. . . . . .

Tipulaa voit seurata Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

IHASTU: Selian kotimaiset lastenvaatteet omien toiveiden mukaan!

Pohdiskelin ja kirjoittelinkin viime syksynä joitain tekstejä lastenvaatteisiin liittyen. Päädyin tuolloin pohdinnoissani siihen, että haluan pyrkiä edes jossain määrin tukemaan suomalaisia vaatteita valmistavia pienyrittäjiä. Koska kotimaiset vaatteet ovat yleensä kalliimpia kuin perusvaateketjujen vaatteet, päätin karsia tyttöjen vaatteista turhat pois sekä edelleen etsiä vaatteita myös kirppareilta - näin säästyneen rahan käytän hyvillä mielin suomalaisiin vaatteisiin.

Nyt ajatukset ovat muhineet vuoden pään sisällä ja viimein olen päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, sillä Tipunen on uhkaavasti kasvamassa ulos nykyisistä vaatteistaan ja alkaa tarvita uusia paitoja ja housuja. Tämän vuoden aikana en ole ostanut juurikaan heräteostosvaatteita ja suurin osa vähäisistä heräteostoksista on peräisin kirpputorilta. En ole myöskään hamstrannut isoja vaatekasoja kaappiin, sillä olen todennut, ettei Tipunen tarvitse kymmeniä erilaisia housuja tai paitoja - jos vaihtelua haluaa, niin jo muutamallakin perusvaatteella saa aikaan vaikka kuinka monta erilaista yhdistelmää!

Ihastelin jo viime syksynä Selian ihania tunikoita ja nyt viimein tilasin molemmille tytöille omat tunikansa. Ne ovat hieman reilut, sillä valitsin molemmille tällä hetkellä käytössä olevaa kokoa isommat tunikat, jotta niitä varmasti ehtii käyttää mahdollisimman kauan. Tyttöjen pitää siis vähän kasvaa ennen kuin saamme tunikat kunnolla käyttöön. :D

Tiedättekö, mikä näissä tunikoissa on parasta?

Se, että sain valita niihin ihan valtavasti juttuja itse! Selian kotisivuilta löytyy tilaustuotteet-osio, jossa pystyy näppärästi vaikuttamaan siihen, millaisen vaatteen saa. Esimerkiksi tunikoiden kohdalla voi valita mieleisensä aplikoinnin, hihansuiden mallin, hupun, kankaan värin sekä vaatteen ja taskujen mallin.

Pupufanimme sai tottakai puputunikan ja kesällä lampaisiin ihastunut Untuvikko lammastunikan. Molemmat tykkäävät tunikoista valtavasti ja myös minä olen tyytyväinen niihin. Ne ovat käyneet nyt kerran pesussa ja aplikointi, joka usein helposti ryppyyntyy, on pysynyt hyvänä. Lisäksi tunikoiden toimitus oli nopeaa ja sujuvaa ja ihan huippua oli se, että toiveesta sain Untuvikolle lammasaplikoinnin, vaikkei sitä vaihtoehtoa ollutkaan kuviolistassa! :)

Ajattelin ottaa tunikoista näppärästi kuvia yhdessä tyttöjen kanssa. Unohdin kuitenkin, ettei odottaminen ole Untuvikon omimpia juttuja, joten kaksi sekuntia odottamispyynnön jälkeen jalkojeni välistä kuului MAAAAA! ja kuvausapu oli paikalla. Mennään siis näillä kuvilla ja annetaan pusuja pupulle!

Jos siis pohdit vaikkapa joululahjoja, niin mitenkäs olisi uusi lempparipaita tai -housut lapselle? :)

Hauskaa viikkoa kaikille!

(Ja tämähän ei siis ollut blogiyhteistyöpostaus, vaan hyvin tyytyväisen asiakkaan hehkutusta!)

ASKARTELE: syysaskarteluita taaperoiden kanssa

Nyt, kun pienemmän taaperomme syömisinnokkuus tavaroita ja esineitä kohtaan on vähentynyt huomattavasti, päätin kokeilla, kuinka onnistuu askarteleminen 1- ja 2-vuotiaiden pikkukavereiden kanssa. Kyllähän se onnistui! Askartelut sujuivat paremmin kuin odotin (eli kukaan ei edes yrittänyt syödä sormivärejä eikä liimaa ollut kenenkään hiuksissa), mutta ymmärrän kyllä silti hyvin, jos päiväkodissa ei ihan joka päivä askarrella pienimpien ryhmässä...

Emme ole askarrelleet ikuisuuteen ja Untuvikko ei ole oikeastaan vielä koskaan mihinkään askarteluun kunnolla osallistunutkaan, mitä nyt kokeillut puuvärejä ja silpunnut paperia. En tiennyt siis yhtään, millainen reaktio tytössä heräisi ja olin kyllä ällikällä lyöty. Tipunen on aina tykännyt näpertää ja keskittyä, joten hänen kohdallaan ei askarteluinnokkuus aikoinaan hämmentänyt. Nyt sen sijaan hämmästyin valtavasti, kun Untuvikko pomppi riemusta syöttötuolissa saadessaan asetella lehtiä kontaktimuoville. Jestasjee!

Olemme tässä viime aikoina tehneet siis pari erilaista askartelutyötä. Oi ihana syksy ja syyslehdet!

Lehtiä kontaktimuovin välissä

Ensimmäiseksi teimme lehtisateen tuulikaapin oveen. Tytöt kiinnittivät lehtiä kontaktimuoville ja homma onnistui helposti molemmilta. Untuvikon kanssa välillä suoristin parit lehdet ja vähän autoin, kun koko käsi meinasi olla kiinni muovissa, mutta selvästi suurimman osan lehdistä tyttö sai itse kiinnitettyä.

Kun kontaktimuovi oli täynnä lehtiä, liimasin päälle toisen palan muovia ja lehdet jäivät siististi kahden läpinäkyvän muovin väliin. Alunperin muovit olivat neliskulmaisia palasia, mutta leikkelin niistä lehdenmallisia. Jos lehtiä (tai minkä mallisia palaset sitten ovatkaan) ei halua kiinnittää ikkunaan, ne voisivat olla melkoisen veikeitä myös esimerkiksi roikkumassa jostain!

Tipunen innostui tekemään lehdistä pupunpäitä. Vasemmassa alareunassa on mallipupu ja muut taapero asetteli itse paikoilleen. Erilaisia lehdistä tehtyjä eläinhahmojahan on valtavasti ja erityisesti hieman isommat lapset innostuvat niistä varmasti. Esimerkiksi täältä löydät paljon ideoita lehtieläinaskarteluihin!

Puput piilossa lehtikasassa

Meidän syystöiden teema nyt sattuneesta syystä ovat puput, joten tässä työssä teimme joukon pupuja telmimään lehtikasaan / lehtisateeseen. Pupufanin ilme oli melkoinen, kun omalla kädellä pystyi painamaan pupunpäitä! Sormiväriä on siis levitetty kämmeneen sekä etusormeen ja nimettömään.

Sormivärimme, jotka muuten ovat kertakaikkisen mainiot, eivät toimineet kauhean hyvin värillisellä taustapaperilla, mutta onneksi puput sentään erottuvat. Ylempi työ on 2-vuotiaan omaa toteutusta, sillä autoin hieman vain käden painamisessa kunnolla paperiin. Alemmassa 1-vuotiaan työssä pupujen painamisen lisäksi teimme yhteistyötä lehtien liimaamisessa - Untuvikko valitsi lehden ja näytti, mihin se laitetaan, ja minä hoidin liimauspuuhat.

Jos puput lehtikasassa eivät innosta, niin myös hämähäkit voisivat olla veikeitä. Samoin nämä Pinterestistä löytyneet siilit olisivat söpöjä!

Katsotaan, tuleeko tänne ensi viikolla myös pari aikuisten askartelujuttua - ainakin ensimmäinen versio epäonnistui, mutta onneksi ulkona on vielä roimasti syyslehtiä! :D

Hauskaa syysviikonloppua kaikille!

Muistathan muuten, että söpöä pupupipoa pääsee tavoittelemaan arvonnan merkeissä täällä!

Iloja murehtimisen keskellä

Olen alkanut murehtia. Vaikka olen aina luottanut hyvään tulevaisuuteen ja siihen, että asiat menevät lopulta hyvin, on murehtijapuoleni nyt päässyt valloilleen. Muutamassa viikossa Suomessa on tapahtunut valtavan paljon suuria asioita enkä voi olla miettimättä, miten mitkäkin tehdyt tai tekemättömät päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen. Omasta puolestani en ole niinkään huolissani, mutta mietin usein, millaista tulevaisuutta nyt luodaan Tipusen ja Untuvikon ikäluokalle. Onhan Suomi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä ennen kaikkea turvallinen paikka? Onhan täällä silloin töitä, ettei heidän tarvitse koulujen jälkeen jäädä tyhjän päälle?

Murehdin asioita, joihin en voi yksin juurikaan vaikuttaa. Toivon hartaasti, että Suomen päätöksiä tekevät tahot eivät ole niin tampioita, että ajattelevat tulevaisuutta vain seuraaviin vaaleihin asti. Haluan uskoa siihen, että päätöksiä tehdään yhteistä hyvää ajatellen - ei niin, että katsotaan vain omaa ja kaverin napaa.

Jälleen eilen illalla murehdin ja pohdin asioita. Nukkumaan mennessänikin murehdin ja vielä reippaasti puolen yön jälkeen mietin tyttöjen tulevaisuutta. Selailin kännykällä netistä juttuja, jolloin huomasin viestin kommentista blogiini. Löysin tieni Mansikkatilan maille ja arvatkaa mitä - murehtiminen väheni!

Taina kirjoitti niin viisaita ajatuksia, etten itse osaisi sanoa asiaa millään päin paremmin. Siispä lainaan tähän Tainan postauksesta pätkän, jota luin uudestaan ja uudestaan yöllä yhden aikoihin.

"Synkkyys on tarttuvaa. En usko, että murehtimisella ja märehtimisella asioita ratkaistaan. Tarvitaan uskoa hyvään ja parempaan. Elämänilo on kantava voima, joka luo uskoa tulevaisuuteen ja valoa tähän hetkeen, joka meillä on juuri nyt. Myös ilo on tarttuvaa!"

Ilo on todellakin tarttuvaa ja pohjimmiltani minäkin uskon edelleen hyvään ja parempaan tulevaisuuteen. Yritän kääntää murehtimistaajuuteni pienemmälle ja keskittyä enemmän siihen, mikä on hyvin juuri nyt.

Taina haastoi postauksellaan mukaan jakamaan omia arki-ilojaan ja tokikin jo pelkästään oman mielenterveyteni takia lähden mukaan. :D

Tänään minua ilahdutti se, että sain pötköttää aamulla hetken Untuvikon kanssa sohvalla. Pieni tiikeriyöpukuinen vieressä on aika hellyyttävä etenkin, jos se aina välillä pomppaa ylös pussaamaan kasvoja! Tosin niin ihania kuin nämä aikaiset aamuhetket ovatkin, mielelläni kyllä nukkuisin öisin sen 1-2 tuntia pidempään.

Aamulla satoi välillä kaatamalla sekä salamoi ja ukkosti. Olen iloinen siitä, että viedessäni ja hakiessani tytöt kerhosta vain satoi enemmän tai vähemmän ja pahin myrsky oli kohdalla silloin, kun olin kotona. Ilahduin siitä, etteivät Miehen sadevaatteet olleet minulle täydellisen yli-isot ja että jaksoin kävellä kotiin, vaikka hetken jo luulin nuupahtavani matkalle - näköjään kello kuuden aamupalaleivät eivät anna enää virtaa yhdeksän jälkeen. Iloitsin siitä, että sain olla kotona tunnin omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Iloitsin Untuvikon pitkistä päiväunista ja ilahduin huomatessani, kuinka Tipunen tykkäsi olla kahdestaan hiekkalaatikolla ja keinussa koko 1,5 tuntia. Ilokseni huomasin myös, ettei minulla ollut kiire ja vaikka välillä mietinkin omia juttujani, olin suurimman osan ajasta läsnä. Näköjään lyhytkin oma rauha aamulla tekee ihmeitä!

Olen tänään iloinnut erityisen paljon tytöistä kaiken kaikkiaan ja yrittänyt painaa mieleeni, miltä nämä pienet pallerot tuntuvat sylissä, kuinka iloinen Untuvikko on saadessaan pipon päähänsä ja kuinka paljon Tipunen riemastuu hoksatessaan sanoneensa uuden sanan oikein. Olen ilahtunut siitä, että olen hermostunut ja ärähtänyt huomattavasti harvemmin kuin yleensä. Pinna taisi kärventyä isommin vain silloin, kun kävellessämme rankkasateessa kerholle molemmat yrittivät riipiä ja potkia sadesuojaa pois paikoiltaan...

Tänään olin iloinen myös siitä, että on perjantai ja edessä kotiviikonloppu. Iloitsin siitä, ettei minun tarvitse murehtia asioita yksin ja että tiedän Miehenkin tekevän kaikkensa tyttöjemme eteen. Juuri nyt tällä sekunnilla olen iloinen siitä, että tytöt nukkuvat ja täällä on hiljaista. On myös aika kiva datailla ruokapöydän äärellä Miehen kanssa tuikkujen valossa! :D

Että ehkä minä sitten yritän olla murehtimatta isoja asioita ja luotan edelleen siihen, että asiat menevät hyvin. On vain kovin vaikea olla miettimättä tulevaisuutta, sillä noille kahdelle pirpanalle tahtoisi tottakai vain parasta!

Tainan tavoin uskon, että ilo on tarttuvaa. Siksipä kannustan kaikki tarttumaan tähän haasteeseen kertomalla, mikä ilahdutti sinua juuri tänään. Sen ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, vaan juuri niitä arjen pieniä iloja!

Mitenkäs on, lähtisittekö te esimerkiksi mukaan haasteeseen? :)

Karkkis / Ai Karkkii!

Nainen Talossa

Pia / Paiqo

Nanna / Kotiäidin elämää

Ja vielä yksi suuren suuri kiitos tähän loppuun Tainalle yöunieni pelastamisesta! KIITOS!

Arjen hallittu kaaos

Luin jokin aika sitten Soppaa ja sirkushuveja -blogista mielenkiintoisen ajatelman siitä, kuinka pienten lasten äiti voi valita kolmesta vaihtoehdosta kaksi: onnelliset lapset, oman mielenterveyden tai siistin kodin. Kuten monilla muillakin, myös meillä on tingitty kodin siisteydestä.

Välillä meillä vallitsee kaaos. Kaksi pientä tornadoa ovat hyvin tehokkaita levittämään tavarat ympäri alakertaa. Olen nähnyt joskus hurjia kuvia lego-palikkameristä, mutta onneksi meillä on (vielä) vain isoja quatroja!

Samat pikkutornadot myös rakastavat leipää ja sämpylöitä. Erityisesti pienempi on hullaantunut siitä ja haluaa ehdottomasti nakertaa leivästä itse palasia. Toinen puolestaan treenaa haarukalla syömistä. Voitte varmaan kuvitella, miltä keittiömme lattia näyttää?

Arkena eläminen saa kuitenkin näkyä, vaikka äidille kehittyikin sopivasti juuri hetki ennen esikoisen syntymää sisäinen halu pitää koti edes suunnilleen järjestyksessä. Menettäisin kuitenkin hermoni, jos yrittäisin nyt pitää kaiken tip top kunnossa! Täytyy silti tunnustaa, että viimeksi viime viikolla selasin Ikean mainoskuvastoa ja totesin Miehelle, että 10 vuoden päästä meilläkin on sitten tavarat järjestyksessä, kukaan ei yritä järsiä niitä ja sisustustavaroita (myös niitä, joissa on sisällä vettä, kiviä tai hiekkaa) voi asetella alle 1,5 metrin korkeuteen.

Lelut eivät ole suinkaan ainoita outoihin paikkoihin kerääntyviä tavaroita. Myös likaiset astiat mystisesti hakeutuvat tiskipöydälle. Samoin lehdet unohtuvat milloin mihinkin, portailla on tavaroita matkalla yläkertaan ja siellä täällä nurkissa on laatikoita tai nyssäköitä odottamassa jotain. Välillä toivon, että nauttisin siivoamisesta ja innoissani käyttäisin illat järjestämiseen ja puunaamiseen!

Myös puutarhamme kukoistus on hieman vähentynyt. Suunnitelmissa on ihan kohta lähiaikoina (kuten oli jo pari viikko sitten) raivata tilaa syyskukille!

Onneksi meillä ei kuitenkaan ole aina kaaos ja välillä ihan arkenakin näyttää hetken tältä:

Kuten ehkä arvata saattaa, hetki on kuitenkin melko lyhyt...

Mukavaa arkea sinullekin, yritetään olla ahdistumatta pienistä muruista ja villakoiranpoikasista! :)

Lisää kuvia erilaisista arjista löydät MakroTex-valokuvahaasteesta!