keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Herkkulasagne


Hei, hei maidoton ruokavalio - terve taas juustokastike! Edellisestä lasagnekerrasta on tainnut vierähtää jo vuoden verran, joten pitkästä aikaa syötynä lasagne oli huippuherkullista.

Herkkusienilasagne, 6 reilua annosta
  • 500 g jauhelihaa
  • 4 isoa tuoretta herkkusientä
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 2 tölkkiä tomaattipyrettä (á 70 g)
  • 1 kasvisliemikuutio
  • mustapippuria rouhittuna
  • ripaus suolaa

  • 3-4 rkl rasvaa
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 l maitoa
  • 2-3 dl juustoraastetta
  • ripaus suolaa ja mustapippuria

  • lasagnelevyjä

Pilko herkkusienet ja sipulit pieniksi palasiksi. Ruskista jauheliha, lisää joukkoon herkkusienet ja sipulit. Mausta mustapippurilla ja suolalla ja sekoita joukkoon kasvisliemikuutio sekä tomaattipyreet.

Sulata rasva kattilassa, lisää jauhot. Älä ruskista jauhoja, mutta "kiehauta" jauhoseosta hetki. Lisää maito pienissä erissä ja sekoita koko ajan. Anna kiehua hiljalleen n. 5 minuuttia. Lisää mausteet ja juustoraaste.

Asettele vuokaan kerroksittain juustokastiketta, jauhelihaa ja lasagnelevyjä. Laita 200-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi.


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Rannekoru vartissa


Höpsähdettyäni tilaamaan valkoruskeaturkoosin mekon huomasin, ettei minulla ole ainuttakaan turkoosia korua. Ei sinällään ihme, sillä onhan mekkokin ensimmäinen turkoosia sisältävä vaate kaapissani. Ratkaisin korupuutteen tekemällä noin vartissa tämän näppärän ja nopean rannekorun. Tilaajalahjaksi aikoinaan saadut helmet on pujotettu kierremetallilankaan, jonka alku- ja loppupäät on käännetty lenksulle.


Korun tekeminen oli sikäli hämmentävää, että se onnistui Tipusen ollessa hereillä ja alle kahden metrin päässä vieressä lattialla. Onneksi helmipaketin mukana tuli pitkä silkkinauha, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. :) 

Myös valmis rannekoru sai paljon huomiota osakseen!


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Sokerimassakoristeita


Olen pitkään pohtinut sokerimassakoristeiden tekemistä ja nyt Tipusen synttäreiden lähestyessä päätin vihdoinkin testata, miten kakunkoristeet onnistuisivat. Tilasin verkkokaupasta näppärän työvälinesetin, kukkamuotteja, sokerimassaa ja elintarvikeliimaa. Ensimmäiset kukkakokeilut epäonnistuivat niin, ettei niistä tullut otettua edes kuvaa, mutta seuraavien tekeminen sujui jo hieman paremmin.

Ensimmäisiä kukkasia tehdessäni pohdiskelin, millaista sokerimassan kuuluisi olla. Käyttämäni massa tuntui kovalta ja halkeili helposti, joten kävin ostamassa läheisestä leivontakaupasta erimerkkistä massaa. Tadaa, uutta massaa olikin huomattavasti helpompi käsitellä!

Näistä kukista piti tulla ruusuja, mutta lopputulos muistuttaa ehkä enemmän unikkoa:


Päätin, että kakun päälle riittävät hyvin peruskukat, sillä ruusujahan on aina muutenkin kaikissa kakuissa. Lisäksi olin myös hieman nuuka enkä raaskinut ostaa pehmeää alustaa, joka olisi ilmeisesti helpottanut ruusun terälehtien ohentamista. Tein sarjatyönä valkoisia, lajikkeeltaan määrittelemättömiä kukkia:


Kukkien keskustaan on kiinnitetty elintarvikeliimalla muutama kakunkoriste (Dr.Oetkerin talvikoristerakeita) ja terälehtiin sipaistu kimalleväriä, vaikkei sitä kuvista erotakaan. Isoimmat kukat kuivuivat hienosti foliolla vuoratussa munakennossa:

 

Koska juhlimme nimenomaan Tipusemme ensimmäisiä synttäreitä, täytyyhän kakun päältä siis toki löytyä jotain pientä ja keltaista:

 

Siivet, nokat ja jalat on kiinnitetty vartaloon elintarvikeliimalla, ja pieni tipuarmeija löysi kuivahtamispaikan sattumalta sopivankokoisesta Ikean jääpalamuotista. :) Myös pienimmät kukat sopivat muottiin mainiosti.

Tein kukkakoristeet silikonisen leivonta-alustan päällä, jolle levitin hieman tomusokeria ennen sokerimassan kaulintaa. Lisäksi käytössä olivat nämä työvälineet:


Kukkasten tekemiseen löytyy paljon ohjeita ja kuvia tekovaiheista esimerkiksi Googlen kuvahaun kautta. Lisäksi upeita ideoita voi kurkata vaikkapa Koristeellisten kakkujen tai Kinuskikissan blogeista. :) Omien kokemusteni perusteella ohjeistaisin, että tärkeintä on varata aikaa koristeiden tekemiseen - sokerimassa kuivahtaa nopeasti, joten koristeet on syytä muotoilla suht reippaasti. Itse ainakin opin, etten edes yritä ehtiä tehdä koristeita päiväunien aikana - ne kun eivät kuitenkaan ole tarpeeksi pitkät ja keskeyttävät työskentelyn äkisti.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tontonton mokkakakku / -palat

Blogin alkuaikoina lisäsin tänne munattoman ja maidottoman mokkakakun ohjeen, josta on nyt jalostunut myös viljaton versio! Olin ennakkoluuloinen yritelmää kohtaan, mutta oikeasti kakusta tuli syötävä ja herkullinen. Epäilin kakun koostumuksen kärsivän jauhokokeiluistani, mutta pohjasta tulikin sopivan kiinteä. Vaikka tein taas mokkakakun piirakkavuokaan, pohja pysyi niin hyvin koossa, että sen voisi tehdä pellillekin ja leikata mokkapaloiksi.

Kuvasta tuli hieman hassu, sillä kakku ehti hävitä parempiin suihin ennen kuin muistin tai ehdin ottaa oikeaa kuvaa. :)


Tässäpä siis päivitetty munaton, maidoton, viljaton mokkakakku:

  • 2 dl riisijauhoja
  • 1,25 dl perunajauhoja
  • 1,5 dl sokeria
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vettä
  • 75 g margariinia
Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon margariinisula ja vesi. Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa alimmalla ritilätasolla 20 - 25 minuuttia.

  • 50 g margariinia
  • 2 rkl kahvia
  • 3 dl tomusokeria
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
Sulata margariini ja lisää muut ainekset joukkoon. Anna kiehahtaa. Jäähdytä kuorrute kylmässä vesihauteessa välillä sekoittaen. Kun kuorrute on paksuuntunut hieman, levitä se kakun päälle. Lisää nonparelleja.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kananmunaton kääretorttu

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen! Lisää kananmunattomia ohjeita löydät Oranssia-blogista! :)


... eli kääreliiska, joka jatkaa samassa sarjassa Runebergin littanoiden kanssa.


Pohdiskelin teetarjottavaa vieraille ja netissä surffaillessani silmiini osui ensin yksi ja sitten useampikin kananmunattoman kääretortun resepti. Ajattelin, että kyllähän torttu varmasti siis onnistuu, ja lähdin optimistisena tekemään sitä. Ihan ei kääretorttuilu mennyt tällä kertaa putkeen, mutta koska blogeissa pääsääntöisesti on vain hyvin taidokkaita ja onnistuneita ruokia ja leipomuksia, päätin olla vastarannan kiiski ja laittaa kääretorttuiluni tänne. Ehkäpä joku ensimmäistä kääröään suunnitteleva eksyy joskus tänne ja välttää edes muutaman virheistäni. :)

Tämä munattoman kääretortun ohje löytyi netistä useammastakin paikasta, joten alkuperäistä lähdettä en nyt valitettavasti pysty linkkaamaan.

  • 1,5 dl sokeria
  • 1 dl margariinia sulatettuna (=n. 90 g)
  • 2 dl säilykepersikan lientä
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2,5 tl leivinjauhetta
Sekoita keskenään kuivat aineet sekä persikkaliemi ja margariini. Yhdistä seokset - sekoita mahdollisimman vähän, ettei taikina sitkisty. Levitä leivinpaperille uunipellille ja paista 200 asteessa 20-30 minuuttia. Kumoa valmis pohja sokeroidulle leivinpaperille ja täytä ja kääri rullalle lämpimänä. Jäähdytä ja päällystä kuorrutteella ja koristeilla.


Täytteen piti olla jotain maistuvaa ja herkullista, mutta lähiminiruokakaupan (joka sentään oli sunnuntaina aikaisin auki) valikoima oli suppeahko. Vasta näin jälkikäteen tuli mieleen, että esimerkiksi appelsiinituorejuuston olisi tietysti voinut korvata maustamaton tuorejuusto + appelsiinimarmeladi -yhdistelmällä.

Kääretortun täyte tällä kertaa:
  • 200 g vaniljatuorejuustoa
  • 2 dl kuohukermaa
  • 0,5 dl tomusokeria
  • iso tölkki säilykepersikoita 
  • 1 Piltti-purkillinen mangososetta
Vaahdota sokerilla maustettu kerma ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Pilko persikat pieniksi kuutioiksi.


Tästä eteenpäin viimeistään aloin epäillä kääretortun onnistumista, joten en tohdi neuvoa tortun täyttämisessä tai rullaamisessa. Voin kuitenkin listata muutaman ajatuksen, joita ei kannata toistaa:

"Pohjan täytyy olla uunissa 20-30 minuuttia, joten en kyllä ota sitä pois 16 minuutin kohdalla, vaikka se aika ruskea jo onkin." - Uuneissa on kuulemma eroja ja nyt minimipaistoajan uunissa viettänyt torttupohja oli ilmeisesti aavistuksen ylikypsä, sillä se halkeili jo reunoistaan.

"Levitänpäs tämän mangososeen ensimmäisenä pohjan päälle ja kerman vasta sen jälkeen - näin nämä varmasti leviävät parhaiten." - Päinvastoin. Kermatuorejuustosekoitus vain liukui mangososeen päällä ja juuri ja juuri levittyi edes nimeksi.

"Ohjeessa käskettiin täyttää pohja lämpimänä, joten kai tämän kermaseoksen sitten tosiaan voi laittaa suoraan pohjan päälle. Jäähtyyhän tämä ohut pohja nopeasti." - Pohja oli jäähtynyt n. 5-10 minuuttia ennen täyttämistä ja arvatenkin viimeistään rullausvaiheessa kermatuorejuustoseokseni alkoi sulaa ja kutistua silmissä.

"Kaikki tykkäävät - tai ainakin minä tykkään - kunnon täytteistä. Laitetaanpas siis persikkakuutioita ihan reippaasti!" - Virhe! Rullatessa huomattava osa täytteestä valui slip vaan työtasolle.

Tässä vaiheessa katselin järkyttävää taikinakermapersikkasotkua masentuneena, mutta Mies kehui tuotoksen maistuvan todella hyvältä. Ajattelin, että ehkä tortun voi vielä pelastaa koristelulla, joten vein sen hetkeksi terassille viilenemään ja kiinteytymään. Viilennys auttoi kummasti ja tortun sai juuri ja juuri siirrettyä ehjänä leikkuulaudalta tarjoilulautaselle. Sitten olikin koristelun vuoro.

"Kyllä tämä lopputäyte varmasti riittää tortun pinnalle." - Ei riittänyt kunnolla. Seuraavalla kerralla varaan tuplamäärän kermaa ja tuorejuustoa silläkin uhalla, että osa jää käyttämättä.

"En ole ennen saanut muovisella pursottimella nättiä pursotusta aikaiseksi, mutta ehkä tällä kertaa se onnistuu." - Jälki oli yhtä räjähtänyttä kuin ennenkin, joten luovutin ja sivelin kuorrutteen veitsellä tortun päälle. (Ja pursotuskokemuksesta kimpaantuneena ostin vihdoinkin kokeeksi metallityllia ja oi voi, miten hyvää jälkeä niillä saa tehtyä!)

"Kananmunaton kääretorttu ilman kummempia poppaskonsteja on varmaan ihan toteutettavissa." - Ehkä, mutta ainakin tuo urotyö vaatii enemmän taitoa kuin mitä tällä kertaa tältä leipurilta löytyi.

Summa summarum: tortun osat maistuivat hyviltä eikä ulkonäkökään ollut ihan niin karmea lopulta. Täyte olisi kuitenkin varmasti ollut parempaa kiinteänä kuin jonnekin rullan sisään sulaneena. Sen verran stressaavaa puuha kuitenkin oli, etten tee kääretorttua ihan heti uudestaan.


Vaikka kääretorttu ei onnistunutkaan ihan odotusten mukaisesti, tortun pohja itsessään maistui hyvältä, mistä innostuneena päätin tehdä Tipusen 1-vuotissynttäreille täytekakun perinteisten juustokakkujeni sijaan. Ihan täysin tämä torttukokeilu ei siis romuttanut itseluottamustani, mutta katsotaan, millaisen synttärikakun saan aikaiseksi.

Vieraiden on varmaan todella mukava tulla käymään meillä, kun ikinä ei tiedä, mitä ja missä olomuodossa on tarjolla. :>

Taistelun lopputiski