KUUKAUDEN POSITIIVISET: Toukokuun kooste

Toukokuussa on tullut kesä niin ulos kuin Tipulaankin!

Kuun alussa olimme hyvin väsyneitä, mutta vauvan parantuvien yöunien ja kesäistyvän luonnon myötä on väsymyskin hieman väistynyt. Lapsukaiset ovat oppineet hurjasti uusia asioita ja vauvamme erityisesti on kasvanut silmissä. Kuten huomaatte, huhtikuinen polvillaan ihmettelevä leppäkerttu on onnistunut ponnistamaan vielä vähän ylemmäs!

Tipulassa toukokuu oli kaunis kuukausi ja pari juttua aiheeseen liittyen jäi muiden kiireiden takia kirjoittamattakin. Palaan niihin varmasti kesän aikana, sillä yllättäen minulla on hieman sanottavaa väreistä, pukeutumisesta ja kauneudesta. ;) Toukokuussa innostuin muun muassa bokeh-valokuvauksesta, jota treenaan edelleen - onneksi edessä on aurinkoinen kesä!

Kesäkuussa aion panostaa kodin viherkasveihin ja ehkäpä takapihamme kukkapenkkikin saa pienen ryhtiliikkeen jossain vaiheessa. Lisäksi kesäkuuhun kuuluu eräs projekti, joka on vienyt aikaani toukokuussa.

Toukokuun kivoja asioita olivat mm.

• muutamat katkeamattomat yöunet
• kaunis luonto ja aurinkoiset, lämpimät päivät
• taaperon vauhtiin lähtenyt juttelu ja selittäminen
• kokonainen iltapäivä omaa aikaa ihan vain kirpparilla ja kaupoissa kiertelyyn
• kyläilemässä käynyt ystävä (ja jos tytöiltä kysyy, niin yksi heidän toukokuunsa kohokohtia oli tuliaisiksi saadut suloiset pehmolelut!)
• ravintolassa käyminen koko perheen voimin ja se, kuinka hienosti molemmat tytöt viihtyivät siellä
• kannustavat blogikommentit useastakin eri aiheesta sekä ihanat ihmiset, jotka ovat osallistuneet ideoihini ja lähteneet mukaan projekteihini :)

Mitä kivaa sinun toukokuussasi oli? Tuttuun tapaan nyt on mainio hetki jakaa kivoja asioita muillekin ja osallistua kuukauden positiivisiin!

Hyvää toukokuun viimeistä päivää sinulle!

Lisää kuukausikollaaseja löydät Pienen Linnun blogista! 

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa

Vaikka tänä vuonna tämä päivä on vain yksi päivä muiden joukossa, niin silti nyt alkaa kesä! Oikein paljon onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja lomansa aloittaville! :)

Kuukauden positiivisia voit jakaa täällä!

LEIVO: Lähes kaikille sopivat mokkapalat!

Olen pari kertaa aikaisemminkin tehnyt viljattomia, maidottomia ja kananmunattomia mokkapaloja, mutta nyt hieman muutin ohjetta. Vehnäjauhoon tehtyihin mokkapaloihin verrattuna nämä hajoavat aavistuksen verran helpommin, mutta ne pystyy kuitenkin hyvin leikkaamaan ja siirtämään ehjänä lautaselta toiselle. Kuorrutuksen makeus myös korostuu näissä enemmän, joten itse ehkä laittaisin seuraavalla kerralla vielä ohuemman päällikerroksen.

Mokkapalat on tehty n. A4-kokoiseen vuokaan, mutta taikinamäärä sopii myös perinteiseen piirakkavuokaan. Pellillistä varten tuplaa ainekset!

• 1,5 dl sokeria
• 1,5 dl riisijauhoja
• 1,75 dl perunajauhoja
• 2 rkl kaakaojauhetta
• 3 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 dl vettä
• 75 g maidotonta margariinia

Voitele vuoka tai käytä leivinpaperia uunipellin päällä. Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon vesi ja margariinisula. Paista uunin alimmalla tasolla 175 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Kuorrutus

• 50 g maidotonta margariinia
• 2 rkl kahvia
• 3 dl tomusokeria
• 1 rkl kaakaojauhetta
• 1 tl vaniljasokeria

Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe keskenään. Sulata margariini kattilassa ja lisää joukkoon muut aineet. Kuumenna ja anna kiehahtaa. Anna jäähtyä hetki ja levitä kuorrutus kakun päälle.

Kakku on koristeltu tällä kertaa vehnätärkkelystä sisältävillä nonparelleilla, mutta toki koristeeksi voi laittaa jotain muutakin - vaikkapa tuoreen mansikan tai maidotonta tummaa suklaata.

Viljattomat ja gluteenittomat leipomukset ovat minulle melko vieraita, joten tällaiset uudet kokeilut ovat aina mielenkiintoisia. Koska mokkapalojen pohja maistui nyt hyvältä ja pysyi melko hyvin koossakin, voisinkin kokeilla jossain vaiheessa viljattoman, maidottoman ja munattoman täytekakun tekemistä. Katsotaan, miten käy! :D

Kivaa ja herkullista viikonloppua sinulle!

Nyt muuten voi käydä linkittämässä postauksia kuukauden positiivisiin!

MAKROTEX: Sininen

Tällä viikolla kuvataan sinisiä kuvia. Koska parina päivänä on ollut lähes pilvetön taivas, minun siniseni löytyy tällä kertaa tuolta ylhäältä. Siispä hops - katse ylöspäin! :)

SINÄ LOUKKASIT MINUA: Negatiiviset kommentit blogeissa

Olen törmännyt negatiivisiin kommentteihin muissa blogeissa, lukenut bloggaajien ajatuksia anonyymeistä kommentoijista sekä huomannut monen toteavan, etteivät he voi kirjoittaa negatiivisten kommenttien pelossa jostain asiasta. Onnekseni Tipulan lukijat ovat fiksuja ja asiallisia, ja olenkin välttynyt henkilökohtaisesti negatiivisilta kommenteilta. Kuitenkin minua hämmentää suuresti se, kuinka vähän herjaaviin, täysin epäasiallisiin kommentteihin puututaan.

Lukemani kirjoitukset negatiivisista kommenteista ovat olleet hyviä, mutta kirjoitus siellä ja toinen täällä ei välttämättä jää mieleen eikä hätkähdytä heitä, jotka kommentteja kirjoittavat. Siksi päätin aloittaa SINÄ LOUKKASIT MINUA -kampanjan, jonka tarkoituksena on toisaalta havahduttaa ihmiset huomaamaan, millaisia kommentteja tavalliset bloggaajat saavat, ja toisaalta peräänkuuluttaa käytöstapoja ja asiallista kohtaamista myös netissä. Toivon, että bloggaajien yhteinen kannanotto asiaan saa edes muutaman ihmisen pohtimaan, mitä ja miksi kirjoittaa kommenttilaatikkoon.

Minusta on todella sääli, että blogin kirjoittamista harrastavat joutuvat pohtimaan, mistä voi kirjoittaa ilman, että saa osakseen haukkumista, solvaamista ja lyttäämistä. Kriittisen ja perustellun palautteen ymmärrän hyvin, mutta kun kommentissa nimitellään "vastenmieliseksi läskiksi lehmäksi, josta ei ole yhtään mihinkään", en näe kommentilla olevan muuta tarkoitusta kuin kirjoittajan loukkaaminen.

Monet bloggaajat ovatkin kertoneet joutuneensa kovettamaan itsensä, etteivät negatiiviset kommentit koskettaisi. Kuitenkin on myös kommentteja, jotka ovat mielessä vielä monen vuoden päästäkin.

"Alkuun noi tuntui tosi pahalta. Kaikki negatiivinen kommentointi meni ihon alle varsinkin jos ne oli keskustelupalstoilla, siellä ei pystynyt hallita niitä ollenkaan eikä oikein puolustautumaankaan. Äkkiä sitä kovettuu. Lapseen kohdistuvat loukkaukset varmaan vaikeampi kestää, toivottavasti niitä ei koskaan tule."

"Wanhempaan blogiini jossa kirjoitin avoimesti syömishäiriöhistoriastani sain kommentin jonka muistan edelleen lähes sanasta sanaan vaikka tästä on jo viisi vuotta aikaa "sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni" sama ano kommentoi usein ja yritti esittää niinkuin tuntisi mut."

"Kerroin aiemmin blogissani elämästäni masennuksen kanssa ja siihen johtaneista tekijöistä. Sain paljon tsemppaavaakin kommenttia ja moni ihminen osasi samaistua. Mutta eräs kommentti jäi mieleeni, joka hieman pisti suututtamaankin: "Olet vain pelkkä huomiohuora"."

"Itse olen hyvällä itsetunnolla varustettu, joten mua ei tuollaiset kommentit niin hetkauttaneet. tiedän, että joku huonommalla itsetunnolla varustettu olisi menettänyt yöunensa."

"tämä ei tosin itseäni satuttanut millään tavalla, minua nauratti koko kommentoija - mutta jos olisin ollut pahemmin masentunut kun tuo kommentti tuli, niin se olisi voinutkin sattua."

Usein bloggaajat suhtautuvatkin anonyymeihin negatiivisesti kommentoiviin ajattelemalla, että heillä on varmasti hyvin kurja elämäntilanne tai erilaisia mielenterveysongelmia, jotka ajavat aiheuttamaan pahaa mieltä myös tuntemattomille ihmisille. Överihaukkumiskommentit ohitetaan olankohautuksella, koska avautuminen kirjoittajan ulkonäöstä kuulostaa jo koomisen ylivedetyltä.

Aina anonyymi kommentoija ei kuitenkaan ole tuntematon. Miltä siis tuntuu, kun loukkaavien kommenttien kirjoittajaksi paljastuukin tuttu ihminen?

"Henkilökohtasesti ketään nimeämättä sain blogiini todella paljon ilkeitä kommentteja (myöhemmin kävi ilmi että koulukaverini laittoi niitä, aina kun häntä ärsytti elämä) joissa perinteisesti haukuttiin kaikki hiuksista painoon. Itseäni ei vaivannut kyseisen juttu juurikaan, koska tiesin netissä on tosi anonyymejä trollaajia, mutta kun kävi ilmi että pahin kirjoittelija oli tuttu/muka kaveri niin totta kai se satutti ja suututti, eniten se ettei teolla ei tuntunut olevan mitään muuta tarkoitusta kuin satuttaa ja loukata minua.

Pahinta ehkä siinä kun oli ihminen jonka tunsin, niin se että jäädessään kiinni hän oli vain vähän kuin sanoi ettei nettikiusaaminen ole oikeaa kiusaamista, ja hän ei tarkoittanut mitä sanoi. Mutta minulla jäi kaikki kiertämään päähän tosi pitkäksi aikaa, ja menetin vähän kuin palan itsevarmuuttani, pahinta oli kommentoijan kohtaaminen joka päivä koulussa seuraavan kahden vuotena ja mietin usein mitä hän mietti sen päivän vaatteistani jne."

Kampanjani myötä keräsin blogikirjoituksiin tulleita negatiivisia kommentteja parissa Facebook-ryhmässä ja sainkin useita viestejä eri bloggaajilta. Haluaisitko sinä, että sinun kirjoituksiasi kommentoitaisiin näin?

"Ensinnäkin, miehesi sopisi isäksesi, hän näyttää sinua tuplasti vanhemmalta. Muutenkin koko postaus on teinityttömäistä kikattelua jota koetetaan peittää mukaviisailla pohdinnoilla. -- Ehkä sinulla ei ole ollut vastakaikua Suomessa koska olet yksinkertaisesti lapsellinen ja tyhmä eikä kukaan jaksa kuunnella juttujasi tai sitten siinä sosiaalisessa lokerossa johon kuulut ei ole kunnollisia miehiä."

"Miks haluisit "parantua" kun tottakai sun pitää laihduttaa kun oot lihava" (kirjoittaja kertonut syömishäiriöstään)

"sunlaisen ihmisen ei pitäisi hankkia lapsia" (postaukseen, jossa kirjoittaja kertoi luopuvansa erittäin suuritarpeisesta koirasta, joka pissaili lattioille)

"miten sun mies on voinu hankkia noin tyhmän vaimon" (postaukseen, jossa kirjoittaja kertoi kokeilleensa kestovessapaperia)

"Hyvä kun tarkistat kaikki kommentit ennen julkiseen menoa, poistat kaikki missä haukutaan rumaksi : D nyt tietää miksi sulla on aina paljon meikkiä naamassa, muute nii ruma ilman :'D kaks huoraa löytäny toisensa, mieshuora sun poikaystävä ja naishuora sinä<3 koskaan tienny muita jotka jakaa niin paljon persettä toisten tietämättä kuin te :DD"

"kiva ku koko aja hamstraat noit elukoitas, edellisetki elää p*skan keskellä eikä niit hoideta... eläinrääkkääjä..."

”Älä raiskaa nettiä tämmösel paskal vaa tee jotain järkevää :))”

”Ooot ärsyttävin ihminen koko maailmassa!!" (kirjoittaja laittoi hyvän kakkuohjeen)

"WÄHÄHÄHÄÄÄHÄ sinä mihinkään pysty laihtumaan :''''D"

"juuh elikkäs.. hyi vittu. selkeesti olet oman tasoisen kumppanin löytänyt kun ruma suin paskainen saapas, mutta niin on akkansakkin. puhumattakaan roimasta lipainosta."

"ai että vähän? tossa neidissä on ihan reilusti sitä ylipainoa ihan syytäkin huomautella." 

"Huh mikä kaksoistuplaleuka :-D:-D:-D"

"Lol. On sullakin surkee elämä :D"

”Kuule horo oot iha vitun läski lehmä sust ei ikinä tuu mallia. Oot vitun läski ja ruma! Mee hoitoon!”
 
"Ei vittu miten säälittävää ja naurettavaa… Myötähäpeä.."

"Toivon todella, että tuo sun kirja ei myy niin ymmärrät todella, miten kertakaikkisen ala-arvoinen ’kirjailija’ olet. Sytykkeeksikin se on vähän turhan kallis."

"Paskaa kuten aina. Järkyttävää yleistystä, kuten aina. Poista vaan tää blogi niin maailma ois paljon parempi paikka."

Uskokaa pois, omasta mielestäni törkeimmät kommentit eivät edes ole ylläolevassa listassa, vaan näette ne saatuani kampanjan kunnolla käyntiin!

Monien muiden bloggaajien tavoin ihmettelen ihmisten tarvetta kirjoittaa negatiivinen kommentti ja julkaista se. Miksi he eivät vain klikkaa itseään pois postauksesta? Miksi ärsyttäviä blogeja täytyy palata lukemaan yhä uudestaan ja uudestaan? Onko heidän mielestä loukkaaminen kasvotustenkin ok? Miksi loukkaaminen netissä olisi hyväksyttävää?

Odotan suurella mielenkiinnolla, miten pienimuotoinen kampanjani toteutuu. Loppuviimein kampanja saattaa olla kuitenkin aivan turha, sillä onhan toki bloggaajan oma vika, että saa negatiivisia kommentteja.

"Voivoi sua. Etkö oo oppinut vielä, että jos blogista tekee julkisen, tulee saamaan paskaa niskaan, piti siitä tai ei. Kannattaa ehkä jatkossa kirjotella privana, jos et kestä saamaasi kritiikkiä."

Pitäisikös meidän fiksujen aikuisten mennä joukolla kertomaan kouluihinkin, kuinka koulukiusatuksi joutuminen on ihan vaan oppilaan omaa syytä? Mitäs on tommonen.

Loukkaavaa kommentointia, joka on kaukana asiallisesta kritiikistä, ei varmasti pysty ikinä kitkemään pois. Mikäli siis saat blogiisi negatiivisia kommentteja, löydät ehkä Blogikonsultin kirjoituksesta vinkkejä, miten niihin kannattaa suhtautua.

Jos et ole vielä mukana kampanjassa ja sinua kiinnostaa osallistuminen, laitathan minulle sähköpostia tämän maanantaipäivän aikana! :)

Jos puolestaan haluat lukea lisää blogikirjoituksia negatiivisista kommenteista, löydät mielenkiintoisia ajatuksia täältä:

Kaaosta ja kukkamekkoja: Mikä blogeissa ärsyttää?
Korinna: Täydellinen luomuksemme
Ennin kengissä: Bloggaajan negatiivinen arvostelu muka oikeutettua?
Pink Bubble: Negatiivista(ko) kommentointia?
On my way: Negatiivinen kommentointi
Platinum Girl: Kommentti jättää jälkensä
Hedelmistään puu tunnetaan: Ilkeät kommentit
Annib: Kesällä kerran
Under My Skin: Kommentin jättäjälle
Kun äiti kelaa: Kun äiti tutkii: Blogit ja keskustelupalstat
Essi Maaninka: Pallo on sinulla
Uusi Kuu: Ajatuksia nettikiusaamisesta
Love yourself first: Anonyymi
You either want it or you don't: negatiivinen kommentointi
Trakehnerin matkassa: Negatiiviset kommentit ja blogin jatkosta mietteitä
Inspiration: Kuinka sanasi sattuu pieneen ihmiseen
Inspiration: Nettimaailman kirous ja ihanuus
Inspiration: Kaksinaamaisuutta

Noin 1,5 viikon kotiruokamme

Tykkään ruoanlaitosta, mutta tykkään myös siitä, ettei joka päivä tarvitse kokata tai tiskata kattiloita. Sen takia meillä tehdäänkin usein isoja ruokasatseja, joista riittää syötävää useammalle aterialle. Kuvasin muutama viikko sitten ruokiamme, ja tältä näytti noin 1,5 viikon kotiruokamme!

Makaronilaatikon tein sunnuntai-illalla, jotta siitä riittäisi hyvin arkiviikon alkuun. Söimmekin sitä sunnuntaina, maanantaina ja vielä tiistai-illalla siitä tuli ruoka taaperolle. Uunivuokaan kukkuralliseksi tehty makaronilaatikko riitti siis yhteensä 7 aikuisten annokseen ja 6 taaperon annokseen. Kaverina laatikolla oli useimmiten nopeasti pilkottua kurkkua ja tomaattia / paprikaa, mutta muutamat kerrat söimme ihan vain laatikkoa sellaisenaan.

Tiistai-illalla Tipunen sai vielä makaronilaatikkoa, kun vanhemmat söivät "pikaruokaa" eli valmista grillikanaa ja kreikkalaista salaattia. Kuten huomaatte, kuvaushetkellä oli jo hieman nälkä! En ole lopulta kovinkaan nirso ruoka-aineiden suhteen, mutta en oikein innostu eineksistä. En ole törmännyt mihinkään edulliseen, hyvään einesruokaan ja ne, joita ehkä voisin harkita ostavani, maksavatkin lähes saman verran kuin paketillinen lihaa. Hieman pihinä ihmisenä valitsen mieluummin lihapaketin ja teen itse kastikkeen, josta riittää pidemmäksi aikaa kuin eineslaatikosta.

Lopusta grillikanasta tein kanaviilokin, joka on riittoisaa ja helppo tehdä. Korvasin ruokakerman kaurakermalla, joten maidoton viilokki sopi koko perheelle. Viilokkia söimme keskiviikkona, torstaina ja vielä perjantainakin päivällä - siitä siis tuli 7 aikuisten annosta ja taaperolle 6 ruokaa.

Perjantaina Tipunen ei nukkunut päiväunia, mutta oli hyväntuulinen Untuvikon nukkuessa. Pitkästä, pitkästä aikaa teimmekin siis taaperon kanssa ruokaa: lohkoperunoita ja paistettua kanaa, porkkanaa ja maissia.

Tipunen sai siirtää pilkottuja kasviksia kulhoon sekä hypistellä maustepusseja. Lohkoperunoihin tuli tällä kertaa aivan uusi makuyhdistelmä kokeiluun, sillä itse halusin kokeilla sitruunapippuria ja Tipunen puolestaan valitsi yrttipusseista oreganon. Jos et ole maustanut uunijuureksia tai lohkoperunoita sitruunapippurilla ja oreganolla, niin kokeile ihmeessä! Yhdistelmä oli nimittäin mainio. :) Lisäksi perunoissa on hieman suolaa ja rypsiöljyä.

Lauantaina söin itse kodin ulkopuolella, mutta paistetusta kanasta riitti ruoka Miehelle ja Tipuselle kahteen otteeseen. Perunoiden tilalla oli nopeasti kypsyvää pastaa, joten aikaa ruoanlaittoon ei mennyt lauantainakaan paljoa.

Sunnuntaina teimme yhtä lemppariamme, kanafilepihvejä uunissa. Usein kanan kanssa on uunijuureksia, mutta nyt emme ehtineet kuoria, pilkkoa ja kypsyttää niitä uunissa, joten lisäkkeenä oli riisiä. Kanan maustan usein samalla idealla kuin uunijuurekset ja lohkoperunat - fiiliksen mukaan ja yrttejä kokeilemalla. Useimmiten kanassa on ainakin valkosipuli- tai sitruunaoliiviöljyä, sipulia, valkosipulia ja hieman suolaa.

Vaikka söimme sunnuntai-illalla uunikanaa, tein silloin myös jauhelihakastikkeen valmiiksi arkiviikkoa varten. Maanantaina söimmekin vielä kananloppuja sekä jauhelihakastiketta, josta riitti kaikkiaan muistaakseni 7 aikuisten annokseen ja 5 taaperon annokseen.

Olen aika huono tekemään kasvisruokia, joten syömme lihaa jokaisella aterialla. Haluaisin kyllä tehdä välillä pelkkää kasvisruokaa, mutta en ole löytänyt vielä hyvää ohjetta. Kokeilin alkuvuodesta sinnikkäästi erilaisia kikhernereseptejä, mutta mikään niistä ei oikein sytyttänyt meitä. 

Osaisitko sinä vinkata minulle jonkin herkullisen ja mielellään helpon, nopean ja riittoisan kasvisruoan? Entä mitä teillä yleensä syödään? :)

Minä vieraskynäilemässä ja Blogipolulla - sinä kohta vierailemassa Tipulassa?

Olen saanut viimeisen kuukauden aikana kahdesti kunnian kirjoittaa vieraskynäpostauksen toiseen blogiin. Kirjoittaminen vieraaseen blogiin on aina hieman jännittävää, sillä vastaanottoa ei osaa ennustaa samalla tavalla kuin omassa blogissa. Molemmat vieraskynäilyt olivat kuitenkin positiivisia kokemuksia ja niiden kautta blogiini löysi tiensä useampi uusi lukija. Hei te uudet lukijani, tervetuloa mukaan! :)

Rauharentola-blogissa kirjoitin siitä, miten blogit ja blogeissa esiintyvät kodit muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Oletko sinä huomannut, että blogien ulkoasu antaa hyvin usein viitteitä siitä, millaisessa kodissa bloggaaja asuu? Ajatuksiani Tipulan ja kotimme yhteneväisyyksistä voit käydä lukemassa täältä.

Hieman myöhemmin vierailin Mutsis on -blogissa, jossa esittelin ideoita askarteluun pikkutaaperoiden kanssa. Kirjoitin kontaktimuoviaskartelusta ja sen monista toteutusmahdollisuuksista.

Haluaisitko sinä puolestasi päästä kirjoittamaan Tipulaan? Jos sinulla on hyvä postausidea, kerro siitä kommenteissa tai lähetä vaikka sähköpostia, niin saatat olla pian vieraskynäilemässä täällä. Lukijani ovat kivoja, joten sen suhteen sinun ei tarvitse arkailla! :)

Oletko muuten huomannut, että Blogilista lopettaa aivan kohta? Jos seuraat Tipulaa sitä kautta, nyt on hyvä hetki klikata Tipula muistiin jonnekin muualle! Minut ja monen monta muuta blogia löytää esimerkiksi Blogipolusta, jota kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, jos et ole vielä tutustunut siihen.

Alkuviikosta taisin ihmetellä, miten ulkona on ihan kevät. Nyt siellä on jo ihan kesä! Ja toukokuu loppuu ihan kohta! Jestas sentään, tässähän alkaa olla ihan kesäfiilistä. :) Kiitos muuten kaikille alkuviikosta kommentoineille - olen lukenut kommentit moneen otteeseen ja vastaan niihin mahdollisimman pian! Kevät ja osittain parantuneet yöunet ovat saaneet minut pistämään näppini muutamaankin jo tovin mielessä muhineeseen ideaan, joita olen nyt tässä iltaisin kehitellyt ja vienyt eteenpäin. Siksi siis tämä pitkä viive vastaamisessa. :)

Hauskaa perjantaita sinulle!

MAKROTEX: Ohut

Keväinen luonto on nyt niin hengästyttävän kaunis, että jatkan tälläkin viikolla kevätkasviteemalla. Oi ohuita lehtiä ja hentoja varsia!

Arvaatteko, kuka osti askarteluveitsen? ;)

Kuinka väsynyt on äiti, joka...

... tarvitsee Kela-kortin muistaakseen lapsensa sosiaaliturvatunnuksen ja hämmästyy, kun esikoinen onkin syntynyt 2013 eikä 2012?

... meinaa nukahtaa lattialle, vaikka päällä mönkii ja ryömii kaksi pikkuihmistä?

... on menettänyt lehmänhermonsa ja saanut tilalle alimittaisen pinnan?

... nukahtaa jääkiekkoa katsovan Miehen kainaloon parissa minuutissa?

... ei osaa vastata kysymykseen "Mitä teille kuuluu?", koska ei muista, mitä on tapahtunut viimeisen viikon tai kuukauden aikana?

... tiuskaisee täysin turhaan taaperolle ja vielä turhempaan vauvalle?

... ei jaksa nähdä vaivaa pohtiakseen, koska olisi hyvä hetki nähdä ketäkin tai keneen tulisi pitää yhteyttä koskakin?

... itkee ennen kuutta sängynlaidalla väsymystään ja sitä, että vauva ei taaskaan nuku?

... vajoaa helposti omiin ajatuksiinsa eikä jaksa innostua taaperon leikeistä?

... ei uskalla miettiä, kuinka paljon on juonut kolajuomia ja syönyt suklaata kuluneen helmi-huhtikuun aikana?
...  ei edes tajua olevansa niin todella väsynyt ennen kuin Mies alkaa huolestua jaksamisesta?

Voin kertoa, että aika väsynyt.

Ensimmäinen puoli vuotta yöherätyksiä meni lopulta aika kevyesti, seuraavat pari kuukautta alkoi jo vähän harmittaa ja viimeiset kaksi kuukautta univelka on alkanut näkyä enemmän. Väsymyksestä huolimatta olen jaksanut esimerkiksi valokuvata, kirjoittaa Tipulaa ja leipoa, sillä ne eivät ole suinkaan vieneet energiaani vaan päinvastoin antaneet lisää virtaa. Kaikki päivät eivät ole olleet myöskään yhtä väsyneitä, vaan joukossa on ollut paljon niitäkin päiviä, jolloin väsymys on unohtunut aamuteetä hörppiessä.

Sen sijaan aikataulujen ja suunnitelmien tekeminen on tuntunut ylivoimaiselta ja esimerkiksi suuhygienistiajan varaaminen onnistui vasta lähes parin kuukauden vitkuttelun jälkeen. Olemme kuitenkin kevään aikana nähneet ihmisiä ja vähintään vaihtaneet kuulumisia puhelimen tai netin välityksellä. Kiitos siis kaikille teille, jotka olette kyselleet kuulumisiamme ja pitäneet yhteyttä, vaikka meistä ja minusta ei ole kuulunut mitään! Ihanaa, että olette ehdottaneet tapaamispäiviä ja kyläilyhetkiä, sillä oma aikaansaaminen on ollut vähän heikkoa! :)

Olen hyvin monesti iltaisin miettinyt, että ehkä ensi yö on se yö, jolloin Untuvikko nukkuu ilman itkuisia heräämisiä eikä vaadi lohduttavaa syliä tai silityksiä. Yöllä ensimmäisen rääkäisyn myötä olen sitten todennut, ettei vielä ollut oikea aika katkeamattomille unille. Mutta tiedättekö mitä? Se yö tuli sittenkin!

Meidän vauva nukkuu nyt!

Tai nukkui, kunnes tuli nuhaiseksi. Melkein viikon ehdimme kuitenkin nauttia hyvistä öistä ja omakin virkeystaso on noussut huimasti. Tuntuu ihan kuin olisin kevään tavoin herännyt! Ehkäpä nuhanenämme kohta taas muistaa, että myös aamuyö on kallisarvoista uniaikaa.

Mitä sinulle kuuluu? :)

Sinä olet kaunis!

Toukokuun arvonnassa teemana oli kauneus ja olikin mukava lukea teidän vastauksianne arvontakysymyksiin. Hauska huomata, kuinka samankaltaisia vastaukset lopulta olivat!

Hyvin monet kertoivat meikkaavansa arkena kevyesti, mutta voivansa käydä kaupassa tai leikkipuistossa helposti ihan ilmankin meikkiä. Luonnollisuus on selvästi tärkeää monille, sillä osa meikkaa vain juhliin ja he, jotka meikkaavat arkena, eivät tavoittele sotamaalausta vaan käyttävät mieluummin hillitysti muutamia perustuotteita.

Omakin ehostautumiseni noudattaa pitkälti samaa linjaa teidän enemmistön kanssa: meikkaaminen on kivaa, mutta harvemmin tulee ehostauduttua kotipäivinä. Kauppaa tai leikkipuistoa julkisemmalle paikalle mennessä tykkään meikata, mutta monista purnukoista huolimatta pidän myös luonnollisesta, kevyestä meikistä. Täytyy myöntää, etten hieman päälle kaksi vuotta sitten olisi uskonut, että jossain vaiheessa viikossa on enemmän päiviä ilman meikkiä kuin meikillä!

Kynsiinsä panosti muutama vastaaja ja pari panostaisi, jos kynsilakka pysyisi nättinä pikkulasten kanssa. Samoin minä! Alkavan kevään kunniaksi lakkasin pitkästä aikaa kynteni. Harmi vain, että useat käsienpesut ja ties minkä kaiken avaaminen, rapsuttaminen ja vääntäminen tekivät sen, että lakka pysyi juuri ja juuri vuorokauden siistinä.

Mielenkiintoisin osio oli arvonnan toinen kysymys: Mikä sinussa on kaunista? Olipas mukava huomata, että jokainen löysi itsestään jotain kaunista!

Minussa kauneinta ovat silmäni sekä käteni, vaikka ne nyt ovatkin talven ja useiden käsienpesujen jäljiltä niin kuivat, että sormukset ärsyttävät ihoa ja kynnet lohkeilevat. Tykkään kuitenkin siroista käsistäni ja pitkistä sormistani sekä normaalisti vahvoista kynsistäni.

Teissä sen sijaan kauneinta on ehdottomasti silmät ja hiukset! Monien kaunein kohta on kasvoissa, mutta pari vastaajaa mainitsi myös kädet tai ranteet.

Ylläolevien lisäksi yhden kerran mainittiin kauneimmaksi kohdakseen iho, peppu, kynnet, nenä, maha, korvat tai kaikki itsessä. Lukiessani teidän vastauksianne huomasin, että itsekin sanoisin useimpien tuntemieni ihmisten kaunein asia olevan juurikin silmät tai hiukset.

Haluan uskoa, että jokaisessa on jotain kaunista. Toisinaan omaa kauneutta voi olla vaikea huomata tai sen on saattanut piilottaa vahingossa tai tarkoituksella. Vaikka meikkaankin ihmisten ilmoille lähtiessäni ja esimerkiksi töihin mennessäni, en ajattele, että vain itseään ehostavat voivat olla kauniita. Luonnollisuuskin on kaunista ja useimmiten kauneus tulee jostain ihan muualta kuin luomiväripaletista tai ripsiväriharjasta: itseluottamuksesta, hymystä ja asenteesta tai oman tyylin löytämisestä.

Meikeillä voi kuitenkin nopeasti korostaa parhaita puoliaan tai toisaalta piilottaa kohtia, joista ei itse niin pidä. Toukokuun arvonnan palkintona onkin Lily Lolon luomiväri. Tipunen toimi innokkaana onnettarena ja...

... onnea Bianca Bernard! Lähetän sinulle sähköpostia! :)

Kaunista, keväistä viikonloppua teille kaikille!

Kasvien kurja kohtalo

Olen maininnut muutamaan otteeseen, etten oikein tule toimeen kasvien kanssa. Se varmaan on helppo uskoa, vai mitä?

Mennyt talvi oli erityisen rankka kasvikavereillemme ja kävinkin hetki sitten saattamassa nuo kaksi viimeiselle matkalleen bioroskikseen. Minusta olisi ihana sisustaa viherkasveilla, mutten voi ymmärtää, kuinka voikaan olla niin vaikea pitää kasvit hengissä. Useimmiten - kuten nyt - ihan täysin unohdan kastella niitä, mutta olen myös hukuttanut lukuisia kukkia.

Meiltä löytyy myös kaksi palmuvehkaa, joista toinen on kestänyt mukanani jo 9 vuoden ajan. Toisin kuin monien muiden runsaat, tuuheat vehkat, meidän yksilössämme on kaksi vartta ja niistäkin toisen kärki on ruskea. Ei varmaan yllätä, että ne on nyt sijoitettu työhuoneeseemme, jonka feng shuit ovat jo valmiiksi ihan sekaisin kaiken kaaoksen ja tavaramäärän takia?

Olen saanut kuulla jo aika paljon kuittailuja kasvien kohtalosta hoidossani eikä ihme. Jos olisin kuvannut kaikki kuolleet yksilöt, olisi kollaasi aikamoinen. Tässä yksi otos vuosien takaa opiskelijayksiöni nurkasta:

Vaikka kasvien huomioiminen ei ole todellakaan ominta aluettani, olen hyvin ilahtunut siitä, että edelleen saan lahjaksi ruukkukukkia. Ihanaa, että muilta löytyy luottoa onnistumistani kohtaan näinkin paljon!

Lisäksi minua suuresti huvitti muutama päivä sitten, kun kävin kurkkaamassa, millä hakusanoilla blogiini on päädytty Googlesta. Kananmunaton pannari ja kääretorttu ovat ikisuosikkeja, mutta olipa joku onnekas eksynyt myös yhdistelmällä "ruukku narsissi kuollut kukka". Hups!

Mutta hei, onneksi ulkoa löytyy nyt vaikka kuinka paljon elinvoimaisia kasveja! Oletteko huomanneet, kuinka valtavat hiirenkorvat koivuissa jo on?

Keväistä vaikkakin hieman harmaata helatorstaita sinulle! :) 

Jos muuten osaat vinkata minulle sitkeän huonekasvin, joka ei vaadi tarkkaa kastelua, niin kuulen mielelläni suosituksia! Mielellään jotain lapsiystävällisiä kasveja eli ei ainakaan kaktuksia tällä kertaa. :)

MAKROTEX: Bokeh! - uutta opettelemassa

Huh, tällä viikolla MakroTex-valokuvahaasteen teema on vaikein, mihin olen osallistunut. Teema on aiheen sijaan tekninen, ja kuvaammekin bokeh-kuvia. Ehdin vain kerran aurinkoisena päivänä ulos kameran kanssa, joten tässä ovat ihka ensimmäiset bokehini!

Valitsin taustavalopalleron muodoksi perinteisen ympyrän, mutta ensi kerraksi ostan vihdoinkin askarteluveitsen ja väkerrän sydänaukon. Katsoin apua täältä ja tein kartongista yksinkertaisen, linssin eteen teipattavan mustan ympyrän ja sen keskelle pyöreän reiän.

Kuvatessani olin aivan varma, että kokeilu epäonnistui täysin, mutta koneella kuvia katsellessani huomasinkin bokeh-efektiä taustassa. Jipii! Kuten kuvien taidokkaista rajauksista ja kuvakulmista huomaa, keskityin todellakin vain bokehin metsästämiseen ja unohdin kaiken muun sommittelun.

Olen joskus aikaisemminkin ihastellut bokeh-kuvia, mutta silloin en viitsinyt syventyä asiaan enempää. Tämän pienen kokeilun myötä totesin, että nyt voisi olla viimein hyvä hetki perehtyä kameran teknisiin ominaisuuksiin vähän enemmän ja harjoitella uusiakin asioita.

Bokeh-kokeilu oli myös äärimmäisen hyvä muistutus siitä, millaista on lähes täysin uuden asian opettelu: Näin aikuisena monet päivän aikana tekemistäni asioista sujuvat rutiinilla ja pienellä miettimisellä. Ongelmatilanteissakin mielessä on valmiina useita ongelmanratkaisukeinoja, joita lähteä kokeilemaan. Epämukavuusalueelle siirtyessä huomaa kuitenkin, kuinka vaikea on toteuttaa visiota, kun ei ymmärrä kaikkia teknisiä sanoja tai ohjeita, ei hahmota kuvakulmia eikä rajauksia, ei löydä kameraan oikeita asetuksia eikä oikein edes tiedä, mitä on tavoittelemassa.

Lapsilla on aikamoinen työ uuden opettelussa.

Lisää bokehia löydät täältä:

Ehdit muuten vielä huomisen ajan osallistua arvontaan! :)