KUUKAUDEN POSITIIVISET: Tammikuu

Hyvän mielen vuosi 2015 -projektin myötä olen listaillut tammikuun ajalta mukavia asioita. Tässä on siis muutamia juttuja, jotka ovat saaneet Emosen iloiseksi tässä kuussa. :)

• Kävin kampaajalla ja tukka ei ole enää ylikasvanut.
• Pääsin pitkästä aikaa jumppaamaan ja jaksoin pomppia melkein koko tunnin. Lihaskunnossa huijasin vähän, mutta sain silti loppuviikoksi kipeät lihakset.
• Teimme Tipusen kanssa lumienkeleitä ja taapero tykkäsi!
• Untuvikko on nukkunut päiväunia myös paikoillaan olevissa vaunuissa.

• Tammikuun arvonta sai paljon osallistujia.
• Tipulaan on löytänyt tiensä monet uudet lukijat ja teksteihin tulee mukavia kommentteja.
• Ilahduta bloggaajakaveria -haaste on levinnyt upeasti!
• Kauniit tulppaanit koristivat keittiönpöytää.

• Herkkulakko on pitänyt, vaikka erityisesti iltaisin on tehnyt mieli sokerista naposteltavaa.
• Tipunen ja Untuvikko ovat löytämässä toisensa ja pikkusisko hekottaa, kun isosisko tulee naurattamaan tai edes kävelee läheltä ohi.
• Pääsimme Miehen kanssa ulos syömään kahdestaan. Tosin kellosta piti huolehtia ja keskustelukin pyöri lähinnä tyttöjen ympärillä, mutta kivaa oli silti!
• Olemme ehtineet nähdä ystävä-äitiä ja -taaperoa.
• Sain aikalailla valmiiksi ikuisuusprojektin Askartelutarvikkeet ja -materiaalit järjestykseen.

Mitä positiivista sinun tammikuussasi on ollut? Tervetuloa jakamaan mukavia asioita Kuukauden positiiviset -osioon TÄNNE! Linkki löytyy myös tuolta ylhäältä bannerin alta. Voit linkata muiden luettavaksi joko koko kuukautta koskevan kirjoituksen tai jonkin hyvänmielen postauksen tammikuulta. :)

TEE ITSE: Oksat ikikuurassa

Innostuin syksyllä vuodenaikasomistuksesta keittiönpöydällä. Kun joulu on nyt ajat sitten mennyt ja talvi vielä jatkuu, ajattelin talvikoristeen olevan kiva vielä ennen kevättä. Törmäsin netissä hauskaan ja nopeaan ideaan, joten meillä on nyt valkoisia kuuraoksia maljakossa.

Sivele oksan pintaan Erikeeperiä ja sirottele päälle suolaa tai kieritä sitä suolassa. Käytin merisuolaa, mutta hienompaa suolaa käyttämällä saat tehtyä enemmän kuivan ilman ja paukkupakkasten oksia.

Maljakon pohjalla on muutama valkoinen koristekivi ja reunoilla lumihiutaleääriviivatarroja.

Samalla sanoin heipat vihreälle joulukynttilälle ja vaihdoin tilalle valkoisen kynttilän, joka sai pieniä kiviä kaverikseen.

Jos kaipaat nopeaa talvista piristystä kotiin, kannattaa kokeilla oksien tuunaamista! Aikaa ei oikeasti mene kauaa ja lopputulos on kiva. Jos meillä olisi ollut jotain hopeista koristesuihketta tai -hilettä, olisin sitä ehkä vielä laittanut vähän oksien pintaan. Samoin pienet koristeet roikkumaan oksille voisi olla mukava lisä.

Kauniin talvista viikonloppua sinulle! :)

Viikonloppuna aukeaa muuten Tammikuun positiiviset -postausten linkitysmahdollisuus. Tervetuloa silloin linkittämään mukavia kirjoituksia tammikuulta!

Kuinka minusta tuli bloggaaja?

Eilisen blogiyhteistyöpostauksen merkeissä yksi kirjoitukseni löytyy Vihreän talon tunnelmaa -blogista. Jos haluat tietää, miten päädyin kirjoittamaan blogiani, käy lukemassa siitä Mintun blogissa. :)

Bloggailua on kohta takana 1,5 vuotta ja Tipula on kehittynyt huimasti tänä aikana. Koska suurin osa lukijoista ei ole varmasti lukenut yli vuoden takaisia juttujani, tässä on muutama muistelukuva vuoden 2013 lopulta. Ne ovat juurikin siinä muodossa kuin ne aikanaan julkaisin - nyttemmin kuvankäsittelisin niitä hieman toisin.

Muutama vuoden alussa tehty virkkaustyö. Äitiyslomalla Tipusta odottaessa oli aikaa virkata yhtä ja toista.

Mustikkamaalailua ja kotitekoinen värikylpy. Kohta voisi samaa touhua kokeilla Untuvikon kanssa!

Vaikka Tipunen esiintyi blogissa tuolloin hyvin vähän, ensimmäiset hampaat on kuitenkin tullut ikuistettua Tipulaankin.

Ja vielä maisemakuva puistosta, jossa suurin osa myös viime syksyn ja tämän vuoden luonto- ja ulkokuvista on otettu.

Kuinka kauan sinä olet blogannut?

Miten päädyit perustamaan blogin ja tiesitkö heti, millaista blogia haluat kirjoittaa?

Minusta on muuten hauska katsella vanhoja kuvia ja nähdä, millainen kehitys on tapahtunut valokuvienkin tyylissä. Seuraamistani blogeista tulee yleensä luettua vain uusimpia kirjoituksia, joten olisi mielenkiintoista nähdä myös teidän postauksia höystettynä niillä kaikkein vanhimmilla kuvilla! :)

BLOGIYHTEISTYÖ: Harrastuksena Disney-elokuvat

Huhuilin Hyvän mielen vuosi 2015 -postauksessani blogiyhteistyöstä kiinnostuneiden perään ja tässä onkin yksi sen tuloksista. Tällä kertaa vuorossa on vierailevan kirjoittajan kertomus omasta mielenkiinnonkohteestaan ja harrastuksestaan. :)

. . . . . .

Minä olen Minttu ja kirjoitan elämän makuista Vihreän talon tunnelmaa blogia. Blogini sisältää juttuja laidasta laitaan aina syvistä mietteistä kevyisiin ostos esittelyihin. Emonen halusi, että kirjoittaisin teille yhdestä harrastuksesta nimittäin Disney leffojen keräilystä. Se sopi mulle vallan mainiosti, koska rakastan Disneyn piirrettyjä tosi paljon.

Syksyllä päätin toteuttaa unelmani ja kerätä kaikki Disneyn kokoillan klassikko piirretyt itselleni. Aina niitä lapsena lahjaksi toivoin, mutta ei meidän perheellä ollut varaa ostaa tuolloin noin 159 markkaa maksaneita leffoja muksulle. Kaksi mulla oli ja yhden ostin itse teininä. Tuhkimo elokuvan sain aikoinaan nimipäivälahjaksi ja Kaunotar ja Hirviö leffan joululahjaksi. Se olikin paras joululahja sinä jouluna ja ikimuistoisin ikinä mitä koskaan olen saanut. Aristokatit ostin teininä kaverilta käytettynä.

Lempparini Disneyn kokoillan piirretyistä elokuvista on Kaunotar ja Hirviö, jos se ei nyt aiemmin tuossa selväksi tullut. Muuten on hankala tehdä mitään top 5 listaa, koska siellä on monta hyvää leffaa. Tykkään kuitenkin enemmän noista vanhoista klassikoista kuin näistä uudemmista tietokone animaatioista. Oliver ja kumppanit, Bambi, Dumbo, Robin Hood sekä Aladdin ovat kanssa valloittavia. Etenkin Oliver tuo söpö pieni kissa. Bambilla on taas ihan oma tarinansa. Se menee näin: Bambi oli ihka ensimmäinen Disneyn kokoillan piirretty jonka näin ja ihka ensimmäinen elokuva jonka kävin teatterissa katsomassa äitin ja serkkuni kanssa. Tämän takia se on tehnyt suuren vaikutuksen ja tykkään siintä, vaikka hieman surullinen onkin.

Lemppari hahmoja hhmm... Niitäkin on kai monia, mutta prinsessoista suosikit ovat: Belle ja Jasmine. Oliver ja bambi eläimistä. Prinsseistä en ole suosikkia löytänyt, kun jäävät aina vähän taka-alalle prinsessojen loisteessa. Ei kun hetkinen... Aladdin on suosikki prinssini. Ei niin jäykkä, vaan rento ja hauska sekä kivan näköinenkin. Pahiksiakin on paljon hyviä ja osa todella kammottavia. Pienet hassut sivuhahmot ne vasta ihastuttavia onkin, mutta eniten todellakin tykkään Kaunottaren ja Hirviön sivuhahmoista: Lumiere, Kippo, Könni, Rouva Pannu jne.

Muutama Disney klassikko mulla on vielä katsomattakin, mutta yksi selkeä inhokkikin löytyy. Nimittäin Pinocchio. Suorastaan järkytyin sen elokuvan lopussa, kun lapset juovat alkoholia ja polttavat sikareita. En tykännyt yhtään ja tuskin tulen toiste tätä leffaa katsomaan. Pocahontasta taas puolestaan pidän pitkäveteisenä ja unettavana, mutta en inhoa sitä sentään.

Kuten usein käy keräily hieman laajenee ja olen nyt jo haalinut myös monen leffan jatko-osan, vaikka täytyy kyllä sanoa niiden olevan usein aikasta heikohkoja. Mut kyllä sekaan mahtuu muutama hyväkin kuten : Kaunotar ja Hirviö Lumottu Joulu. Tuhkimo Taikansa kutakin ja Aladdin Varkaiden kuningas.

Tulen jatkossa blogiini kirjoittamaan arvioita ja esittelyjä elokuvista, jos kiinnostaa niin kannattaa poiketa vierailulle lukemaan. Löytyvät tunnisteen Disney takaa.

. . . . . .

Olen katsonut joitain Disney-elokuvia lapsena, ja parhaiten on itsellenikin jäänyt mieleen Aladdin ja kuinka se oli ensimmäinen elokuvateatterissa näkemäni elokuva. Muistan pitäneeni myös Leijonakuninkaasta ja Pocahontasista, ja erityisesti Tuulen värejä on tullut lauleskeltua lapsena. Kaunotar ja hirviökin on ollut yksi suosikeistani, vaikka muuten olenkin katsonut melko vähän prinsessaelokuvia.

Kuuluivatko Disney-elokuvat omaan lapsuuteesi?

Oletko katsonut tai aiotko katsoa niitä omien lapsiesi kanssa?

Haluaisitko tehdä blogiyhteistyötä kanssani? Jos sinulla on hyvä idea tai ajatus, laita sähköpostia tipulassa(at)gmail.com tai huikkaa asiasta alla kommenteissa. :)

MAKROTEX: Koti (ja sen pienet söpöt yksityiskohdat)

MakroTex-valokuvahaasteen teemana tällä viikolla on koti. Nappasin kameran mukaan ja etsin eri huoneista pieniä söpöjä yksityiskohtia. Helpointahan olisi ollut kuvata Tipusta ja Untuvikkoa joka paikassa, mutta päädyin tällä kertaa etsimään söpöjä tavaroita ja esineitä. :)

Tuulikaappi ja taidekokoelman alku

Keittiö ja Aarikan Allut

Olohuone ja useimmiten siellä puuhaileva Pupukaveri

Yläkerran aula ja ankka omasta lapsuudesta

Tipusen huoneen seinäpöllöistä muutama

Meidänkin makuuhuoneeseen oli eksynyt vauvasiili!

Kylppärin ankat

Vasta kuvia blogiin laittaessani huomasin, että kovinpa oli lintupainotteinen tämä kuvasarja. Ankkoja löytyy vähän sieltä sun täältä!

PERHEAIKAKALENTERI: Helmikuu

Meillä tammikuun perheaikakalenteri nökötti uskollisesti koko kuukauden jääkaapin ovessa. Siihen ei tullut tällä kertaa merkattua koko perheen yhteisiä tekemisiä ollenkaan, mutta silloin tällöin kirjoitin muistiin, mitä tytöt oppivat tai puuhasivat. Ennen kaikkea kalenterista oli kuitenkin suurta hyötyä, kun suunnittelin siihen viikon tai kahden ruoat.

Koska kalenteri oli ahkerassa käytössä, päätin jatkaa jääkaapinovikalenterin käyttöä. Tässäpä on siis helmikuun perheaikakalenteri myös teille!

Kalenterin voit ladata itsellesi TÄÄLTÄ. Se aukeaa pdf-muodossa ja on tehty A4-kokoiseksi. Kannattaa tallentaa tiedosto omalle koneelle ja vasta sitten tulostaa, niin kuvanlaatu pysyy hyvänä. :)

Perheaikakalenteri on osa Tipulan Hyvän mielen vuosi 2015 -projektia.

Taaperoarkea ja vauvavuotta

"Tipulassa ihmetellään arjen pieniä hyviä asioita yhdessä Tipusen (3/2013) ja Untuvikon (7/2014) kanssa, ihastutaan väreistä ja harjoitellaan parempaa valokuvaamista", todetaan Tipulan sivupalkissa. Oikeasti blogissa tehdään paljon muutakin, kuten myös arkielämässä täällä kotona.

Minulta on toivottu muutamaan otteeseen kirjoituksia arjestamme sekä ihmetelty, miten bloggaaminen onnistuu kahden näinkin pienen kanssa. Pidän tarkoituksella tytöt hieman sivuroolissa blogissa, mutta ehkä edes joihinkin kysymyksiin löytyy vastaus tämän jutun myötä - tervetuloa siis Tipulan arkeen! :)

Arkipäivistä hieman yli puolet vietämme kotona, ja muina päivinä käymme esimerkiksi perhekahvilassa, kylässä tai neuvolassa. Kauppaan en ole vielä yrittänyt päästä yksin tyttöjen kanssa muuten kuin tarvittaessa kävellen lähipikkukauppaan.

Aamumme ovat varmasti samanlaisia kuin muissakin lapsiperheissä eli aamupalaa ja vaatteiden vaihtoa, joihin saa käytettyä yllättävänkin paljon aikaa. Päivämme alkavat vaihteleviin aikoihin sen mukaan, koska tytöt sattuvat heräämään. Vietämme aamutoimien jälkeen aikaa sisällä, kunnes on Untuvikon päiväunien aika. Silloin lähdemme usein ulos ja erityisen kauniilla säällä mukana on myös kamera. Ulkoilureissujen ohessa on otettu esimerkiksi nämä kuvat:

Ainakin toinen on ollut mukana näitä kuvia otettaessa:

Kotiuduttuamme syömme ja vietämme hetken aikaa yhdessä, kunnes kello ja/tai tyttöjen olotilat osoittavat päiväunien hetken. Onnekseni tytöt nukkuvat ainakin puolisen tuntia yhtä aikaa eli äiti ehtii käsitellä muutamat kuvat (Picmonkeyn näppäryyttä ja nopeutta ei voi riittävästi hehkuttaa!) tai kirjoittaa pätkän tekstiä. Vaikka pyrin välttämään tietokoneella olemista tyttöjen ollessa hereillä, toisinaan saatan tehdä keskeneräisen työni loppuun Tipusen mutustaessa välipalaa vieressä.

Kun molemmat tytöt ovat hereillä, vietämme taas aikaa. Jos Untuvikko nukkuu tai on tyytyväinen sivustatarkkailija, pystymme tässä välissä usein Tipusen kanssa askartelemaan. Esimerkiksi näitä töitä olemme tehneet iltapäivisin:

Kun Untuvikko osoittaa väsymyksen merkkejä, lähdemme ehkä ulos tai olemme sisällä. Tai ehkä teemme ruokaa tai ainakin syömme sitä. Ilta hujahtaa yleensä hämmentävän nopeasti ja pian onkin iltatoimien aika. Tytöt menevät nukkumaan suht samaan aikaan, joten illalla on mahdollisuus olla tietokoneella Untuvikon rauhoittelun lomassa.

Päivän aikana on siis useita "vietämme aikaa" hetkiä, jolloin vain olemme, luemme kirjaa yksin, kaksin tai kolmisin tai ehkä rakennamme palikoilla. Toisinaan olemme kaikki sohvalla katsomassa Muumeja ja toisinaan Tipunen katsoo niitä hetken itsekseen. Välillä pikkuassistentit auttavat muutaman blogikuvan räpsäisyssä ja välillä luemme leikkirunoja tai kuuntelemme musiikkia ja tanssimme Titi-nallen tahtiin. Joskus tiskaan taaperon touhutessa omiaan tai syödessä välipalaa, joskus taapero on apulaisena. Myös pyykkipuuhat onnistuvat hyvin Tipusen avustamana.

Miten on siis aikaa blogata kahden pienen kanssa?

Kuvia pystyn ottamaan hienosti tyttöjen kanssa, jolloin Tipunen seuraa kameran näytöltä kiinnostuneena, millaisia kuvista tuli, tai ihmettelee kuvauskohdetta.

Tekstien kirjoittaminen ja kuvienkäsittely puolestaan hoituu lähinnä uniaikoina tai silloin, kun Mies on tyttöjen kanssa.

Meidän päivämme eivät ole mielestäni kovinkaan kiireisiä tai stressaavia, mikä suurimmilta osin on rauhallisten tyttöjen ansiota. He viihtyvät hetkittäin omien leikkiensä tai ihmettelyjensä parissa, eikä minun tarvitse juosta erityisesti kummankaan perässä (jälkimmäisen osan olen kylläkin valmis perumaan heti, kun Untuvikko lähtee liikkeelle...), jolloin pystyn ohessa esimerkiksi laittamaan nopeita ruokia. Meillä pyritään käymään kerran viikossa isosti kaupassa ja teemme isoja ruokasatseja, joista tulee usein 6 aikuisten annosta + taaperolle ainakin 3 ruokaa. Näin kauppaan tai ruoanlaittoon ei mene joka päivä aikaa.

Nipistämme aikaa lisäksi harrastuksista ja kotitöistä. Meillä on perussiistiä ja puhdasta, mutta en jynssää esimerkiksi tasoja päivittäin, pese kaakeleita tai puhdista uunia usein. Kirjahyllynkään pölyjä en ole muistanut pyyhkiä viime aikoina ja kattojen peseminen ei ole käynyt koskaan mielessänikään. Suuresti ajankäytössä auttaa myös se, etten ole perheemme ainoa kotitöitä tekevä aikuinen.

Tipulan kodissa vietetään siis hyvinkin tavallista pikkulapsiperheen arkea - vaihdetaan vaippoja, puhdistetaan pukluja ja välillä harmistutaan, itketään tai kiukutellaan. Kuitenkin myös paljon, paljon halataan ja pussataan sekä nauretaan vedet silmissä tai kunnes tulee hikka. :)

Hyvää viikonloppua!

Jos muuten olet askarteluideanikkari, niin tervetuloa Tipulan facebook-puolelle ideoimaan, miten voisin jatkaa yhtä taaperon kanssa tehtyä työtä! Olemme nimittäin tällä viikolla pitkästä aikaa ehtineet maalailla sormiväreillä!

Viikonlopun kunniaksi kannattaa myös osallistua viikonlopun linkkirinkiin. :)

Viikonlopun linkkirinki - TERVETULOA MUKAAN OSALLISTUMAAN!

Olen ihastunut Kivemman blogin linkkirinkeihin, joiden kautta olenkin löytänyt muutaman uuden lemppariblogin sekä tutustunut muihin mielenkiintoisiin blogeihin. Osallistuminen linkkirinkiin on helppoa, mutta jos et halua omia postauksiasi jakaa, voit silti näppärästi lukea muiden kirjoituksia yhdestä ja samasta paikasta.

Jos et ole vielä osallistunut linkkirinkiin, niin tänä viikonloppuna voisi olla hyvä hetki kokeilla sitä - vai mitä? :)

. . . . . . . .

Viikonloppu on täällä taas! Ja sehän tarkoittaa tietenkin Viikonlopun linkkirinkiä. Tervetuloa linkkailemaan!

Viime viikon suosituin linkki:

(pääset postaukseen klikkaamalla)

Säännöt

1. Seuraa Kivempaa blogia ja Tipulassa-blogia (GFC tai Bloglovin)

2. Linkkaa 1-3 postaustasi kuluneelta viikolta.

3. Vieraile mahdollisimman monessa linkissä ja jätä kommentti.

4. Laita Viikonlopun linkkirinki -mainos postaukseesi tai blogisi sivupalkkiin. (Kopioi HTML-koodi allaolevasta laatikosta ja liitä se haluamaasi paikkaan blogissasi)

<div class="kivempi-blogi-button" style="width: 300px; margin: 0 auto;">
<a href="http://kivempiblogi.blogspot.fi" rel="nofollow">
<img src="http://i1331.photobucket.com/albums/w590/minttukar/kivempiblogi/ViikonlopunLinkkirinki1_zpsd61923c2.jpg" alt="Kivempi blogi" width="300" height="300" />
</a>
</div>

An InLinkz Link-up

KOKKAA: Lehtikaalisipsit ja lakritsikinuskimaljat

Nämä uudet kokeilut löytyivät joulunpyhien aikana ruokapöydästä ja tulevat varmasti näkymään meillä uudelleenkin. Lehtikaalisipsit ovat nopea, herkullinen naposteltava ja lakritsikinuskimaljat puolestaan makean lakritsainen jälkiruokaherkku.

Lehtikaalisipseihin tarvitset n. 100 g lehtikaalta, 2 rkl auringonkukkaöljyä (myös oliiviöljy käy hyvin) sekä ripauksen suolaa.

Pese kaalinlehdet, leikkaa lehtiruoto pois ja revi isoiksi suupaloiksi. Pyörittele öljyssä ja lisää pieni ripaus suolaa. Suolaa kannattaa laittaa todella varoen, sillä jo pienikin määrä maistuu ohuissa sipseissä!

Levitä lehtikaalinpalat leivinpaperin päälle uunipellille tasaisesti ja paista 175-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Kääntele kaaleja paiston aikana kerran tai kaksi.

. . . . . . . .

Lakritsikinuskimaljat ovat makeita ja vaativat jonkin verran valmistusaikaa, mutta ovat ehdottomasti vaivannäön arvoiset. Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Lakritsikinuski

• 2 dl kuohukermaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl vaaleaa siirappia
• 120 g hopea toffeeta

Sekoita kerma, sokeri ja siirappi kattilassa ja kuumenna hiljalleen. Lisää joukkoon pieniksi paloiksi pilkotut hopea toffeet ja keitä kastiketta noin 20 minuuttia koko ajan sekoittaen. Anna kinuskin jäähtyä kattilassa.

• 2 dl vispikermaa
• 100 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto sekä noin puolet lakritsikinuskista. Annostele annosmaljoihin ja koristele hopeatoffeepaloilla tai lakritsikinuskilla. Ohjeesta tulee 4-6 annosta - meillä annoksia oli 4, mutta tämä on sen verran makeaa, että kokonainen annos oli hieman liikaa jopa yhdelle herkkuhiirelle.

Lopun lakritsikinuskin voi laittaa leivinpaperilla vuorattuun kippoon ja jääkaappiin hyytymään. Siitä tulee lusikoitavan hyvää herkkua!

TAAPERON SILMIN: Talvinen leikkipuisto

Joskus on hyvä katsoa ympäristöä noin 90 senttiä normaalia matalammalta, näyttää nimittäin aikas erilaiselta! Kävimme eilen pitkästä aikaa pyörähtämässä leikkipuistossa, ja tältä siellä näytti taaperon näkökulmasta.

Keinut aiheuttivat suurta hämmennystä, kun niihin ei päässytkään keinumaan. Kovin ne kyllä olivatkin korkealla!

Maa oli sulanut, jäätynyt ja lumettunut, ja kävely muhkuraisella alustalla oli vähän haastavaa. Onneksi apukäden kanssa eteneminen sujui hyvin, vaikka välillä pitikin jäädä ihmettelemään uusia ja vanhoja jalanjälkiä.

Mennen ja tullen näkyi kauniita talvisia maisemia. Meillä oli tuuria ja näimme myös auringon!

Tykkään kuvailla ja vaihtelun vuoksi kyykkiminen ja konttailu kameran kanssa oli hauskaa puuhaa. Jatkossa katselemme maailmaa varmasti enemmänkin taaperon silmin. :)