Kuukausi sokerittomuutta takana - miltä nyt tuntuu?

Sokerittomuus on nyt puolivälissä, joten tulin kertomaan pikaisesti kuulumisia siltä saralta. Tammikuussahan siis päätin olla kaksi kuukautta ilman sokeria suht selvillä rajauksilla: tuoreet hedelmät ovat ok kuten myös rusinat kohtuullisina annoksina, mutta en syö makeisia tai leivonnaisia, en käytä maustettua jogurttia enkä juo mehuja, limppareita tai kaakaota. Sallin sokerittomuusajalle juhlapoikkeukset, mutta vielä en ole käyttänyt niistä mitään - siispä helmikuussa on tiedossa muutama poikkeus.

Kuukausi ilman sokeria on sujunut jopa hämmentävän hyvin. Ensimmäisinä päivinä pelkäsin, että unohdan olevani sokerilakossa, sillä niin automaattiseksi herkkukätköillä käyminen oli tullut. Lopulta ensimmäinen viikko oli kuitenkin helpoin, sillä päätös oli tuoreena mielessä (ja kroppa kyllästetty joulun ja uuden vuoden jäljiltä sokerilla). Seuraavina parina viikkona makeanhimo iski usein juuri silloin, kun yleensä herkuttelin: iltapäivisin sekä erityisesti iltaisin. Joskus join lasillisen vettä, joskus pureskelin purkkaa. Iltaisin korvasin makean leivällä tai voileipäkekseillä sekä toisinaan nachoilla, rusinoilla tai siemenillä. (Ja myönnän, muutaman kerran myös sipseillä tai suolaisilla lehtitaikinaleipomuksilla.)

Kuten kirjoittelinkin aiemmin, sokerittomuus on ollut suht helppo toteuttaa kotona ollessa, mutta spesiaalimmat tapahtumat ovat aiheuttaneet hieman kamppailua itsehillinnän kanssa. Kaupassa ostovimma ei ole iskenyt, mutta olen kuolannut erilaisia leivontaohjeita sekä Fazerin mainosta uutuussuklaista. Oletteko te huomanneet, että Fazer Mintiä saa patukoina??

Olen huomannut, että suhtautuminen sokeriin jakaa mielipiteet aikalailla kahtia: on niitä, jotka kannattavat kerran viikossa olevaa herkutteluhetkeä ja heitä, jotka eivät näe totaalikieltäytymistä tarpeellisena vaan panostavat pieniin kerta-annoksiin. Olen tammikuun aikana todennut (jälleen), että olen itse aika ehdoton tyyppi ja tarvitsen selkeitä rajoja - minulle ei sokerihimoon todellakaan riitä yksi pala suklaata ja jos tiedän levyn olevan kaapissa avoinna, sieltä tulee väkisinkin käytyä nappailemassa pala (tai rivi) silloin tällöin. Samoin colajuomat antavat kropalle aikamoisen sokeritujauksen hetkessä - ilmankos sitä on siis viime vuonna tullut litkittyä litrakaupalla ja haettua virkistystä.

Sokerittomuudella on ollut muutamia selviä vaikutuksia. Toki kaikkiin voi vaikuttaa myös monet muut asiat, mutta uskon sokerittomuuden olevan yksi suurimmista tekijöistä, sillä en ole muuttanut elintapoja muilta osin yhtä radikaalisti. Tammikuussa olenkin huomannut, että:

Iho on tullut parempaan kuntoon. Raskaus- ja imetysvuosien jälkeen kasvojeniho koki uuden murrosiän, joka nyt tammikuun aikana on helpottanut. Edelleen rasvoittuva sekaihoni näppyyntyy, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin kertaakaan viime kesän jälkeen!

Paino on pudonnut. Vaikka sokerittomuuteni ensisijainen tavoite ei olekaan painonpudottaminen, olisin hurjan iloinen, jos nämä muutamat "vieraat" kilot häviäisivät. Ilmeisesti kroppaan oli kerääntynyt jossain määrin nestettä ja turvotusta, sillä hieman yli viikon jälkeen painosta oli pudonnut vähän päälle kilo. Loppukuun aikana paino ei ole laskenut enempää, vaan junnannut tasaisesti paikoillaan.

Nälkä on nälkää. Herkkuja on tullut nappailtua usein jo pikkunälkään, joten nälkä on harvoin yltänyt isoksi. Nyt sen sijaan on ollut usein nälkä ja vieläpä oikein selvä - en muistakaan, koska viimeksi maha on kurninut ja ollut lähes kipeä nälästä! Makeanhimo ja nälkä ovat siis kulkeneet ennen käsi kädessä, mutta nyt erkaantuneet enemmän toisistaan. Myös napostelu on jäänyt vähemmälle.

Makeaa ei tee edes usein mieli. Vaikka edelleen etenkin ruokailun jälkeen tuntuisi olevan paikka jälkiruoalle, ei makeaa tee samalla tavalla mieli kuin aikaisemmin. Ennen ensisijainen tuntemus oli makeanhimo ja sen seurauksena pohdin, mitä olisi kiva syödä. Nyt sen sijaan saatan nähdä kuvan jostain leivonnaisesta tai suklaasta ja miettiä, että se voisi olla hyvää - aivan samoin kuin vaikkapa halloumsalaatti tai kanahampurilainen on hyvää. Ei siis ensisijaisesti makeutensa takia vaan makunsa.

Yleisesti virkeys ja fiilis on parempi. Olen edelleen kaukana fengshuista, joka oli ennen lapsia, mutta suunta on kohti entistä! Edelleen pinna on lyhyt ja monet asiat ärsyttävät, mutta toisaalta on hieman virkeämpi ja aikaansaavampi olo. Jotain ehkä kertoo esimerkiksi se, että olen tammikuun aikana puuhannut erilaisia diy-töitä enemmän kuin koko viime loppuvuoden aikana yhteensä!

Jatkan siis sokerittomuuttani hyvillä mielin ja seuraan, miten juhlapoikkeukset vaikuttavat. Tällä hetkellä ei ole yhtään sellainen olo, että haluaisin edes vetää sokeriövereitä, mutta kieltämättä hyvä jätskijälkkäri tai pala kakkua olisi nam!

Tammikuussa moni muukin oli lähdössä herkkulakkoon. Miten teillä on alkuvuosi sujunut sen osalta? Jos olet ehtinyt kirjoittaa blogiin kokemuksista, niin vinkkaa linkistä! Lisään sen mielelläni tekstin perään. :)

Käyhän kurkkaamassa kokemuksia sokerittomasta ja alkoholittomasta tammikuusta oonae-blogista sekä hienoja saavutuksia herkuttomammasta elämäntavasta Kotiäidin elämää -blogista! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

#ystäväkirjahaaste

Olen huomannut, että tässä viime aikoina Tipulaan on löytänyt tiensä moni uusi lukija. Hei kaikki uudet lukijat ja hei myös teille vanhoille tutuille! :) Viilasin hetki sitten taas hieman Tipulan ulkoasua, joten käykäähän kurkkaamassa välilehtiä tuolta ylhäältä bannerin alta. Uusille lukijoille sieltä löytyy varmasti paljon uusia juttuja, mutta ehkä vanhatkin lukijat bongaavat sieltä postauksia, jotka ovat unohtuneet tai menneet ohi? :) 

Koska uusia lukijoita on tullut, niin nyt voisi olla hyvä hetki täyttää ystäväkirjaa! Sain jo aikaa sitten Nannalta Kotiäidin elämää -blogista ystäväkirjahaasteen sekä hetkeä myöhemmin Avelta Avec Ave -blogista. Kolmas haaste napsahti vielä Ninniltä Papatiti-blogista juuri sopivasti, kun postaus oli jo työn alla. Kiitos teille!

Ennen joulua yritin purkaa Liebster Awards -haasteiden sumaa, mutta projekti jäi kesken. Koska uusia haasteita on tullut niiden jälkeenkin, palaan niiden pariin ehkä joskus myöhemmin. Olen kyllä ilahtunut jokaisesta haasteesta, mutta samaan aikaan pahoillani, etten ole ehtinyt vastata kaikkiin. Tämä aikapula on kinkkinen juttu!

#ystäväkirjahaaste on lähtenyt liikkeelle Nadjalta Napsahduksia-blogista. Kiitos siis myös sinne kivan haasteen liikkeelle laittamisesta! :) Tässä vielä haasteen säännöt:

- Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
- Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
- Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
- Lisää kuvaksi/kuviski parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
- Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
- Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä

Ja tässä kysymykset vastauksineen!

1. Pituutesi ilman korkkareita:
173 cm

2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Mulla ei ole koskaan ollut varsinaista lempinimeä, mutta bloginimi tuli samassa assosiaatioketjussa Tipusen ja Tipulan kanssa. Pahuksen tiputeema!

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos kaloreita ei tarvitsisi laskea?
En laske koskaan kaloreita, mutta mutta... valinta riippuu vähän siitä, missä syön. Kotona valitsisin jonkin hyvän salaatin tai lasagnea, mutta jos olisin jostain syystä ulkona syömässä, ottaisin pizzan tai jonkinlaisen pihviaterian.

4. TOP 4 asiaa, jota arvostat ystävyydessä?
Luottamus, yhteinen sävel, vaivaantumattomuus ja jollain tapaa samankaltaiset mielenkiinnonkohteet.

5. Telkkarista: Moderni Perhe, Salkkarit, Kimmo, Hottikset vai Greyn Anatomia?
Apua, tähän on varmaan pakko vastata Greyn Anatomia, koska se on ainoa, jota olen joskus katsonut? :D Tai no, Salkkareita olen myös, mutta ymmärtääkseni tällä hetkellä telkkarista tulevat jaksot ovat aika kaukana Salkkareiden ekoista kausista...

6. Rakkaimmat harrastukset, ja onko suunnitelmissa aloittaa jotain uutta?
Käsityöt, blogi ja jumppa. Ei suunnitelmia eikä aikaa uusille. :) Joskus kuitenkin haluan valokuvauskurssille!

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa? 
Hmm, haaveilen yleensä paljon kaikesta, mutta nyt lähitulevaisuuteen keksin vain asioita, joita odotan ja jotka todennäköisesti toteutuvat. Yksi haave voisi olla kuitenkin esimerkiksi se, että saisin luettua loppuun pari mielenkiintoista kirjaa eli löytäisin niille aikaa ja malttaisin käyttää ajan niihin.

8. Hattaraa vai pehmistä?
Pehmistä, hattara tahmaa liikaa.

9. Ripsiväri, kestoripset vai au naturel?
Useimmiten taitaa olla nykyisin au naturel, mutta jos menen jonnekin, niin sitten ripsari.

10. Mottosi?
Olen huono pitämään mitään mottoa. Ehkäpä "Älä päätä vain yhtä mottoa, sillä maailmassa on niin paljon muitakin viisaita ajatuksia". :D

Näiden vakikysymysten lisäksi Ave oli laittanut loppuun muutaman ylimääräisen kysymyksen, joten:

11. Mainitse muutama lempielokuvasi.
Useimmat Jane Austenin kirjoista tehdyt elokuvat, Rakkautta vain / Love Actually, Notting Hill, Hiljaiset sillat... Tykkään romanttisista elokuvista. :D Toisaalta myös esimerkiksi Kaunis mieli, Will Hunting ja Kuolleiden runoilijoiden seura ovat jääneet mieleen. Kauhusta, scifistä ja useimmista "älyttömistä komedioista" en innostu, mutta muuten olen aika kaikkiruokainen.

12. Millaista musiikkia kuuntelet eniten?
Suomalaista poprockia sekä sitä, mitä radiosta sattuu tulemaan. Vakiolemppareita ovat Apulanta, Ismo Alanko, Yön vanha tuotanto, Hanoi Rocks, Hector ja Jukka Poika. Kuitenkin tykkään aika laajasti suomalaisesta musiikista ja viime päivinä päässä on soinut tiiviisti esimerkiksi tämä kappale, vaikkei musiikkityyli noin muuten välttämättä ihan iske. Asensin viimein uudelle tietokoneelle Spotifyn, josta olen kuunnellut lähipäivinä erityisesti Anssi Kelaa ja Per Gessleä. Ulkomaalaisista kuuntelen myös esimerkiksi King Charlesia ja John Lindberg Trioa.

13. Minkä kirjan voisit lukea aina vain uudestaan?
Täällä Pohjantähden alla! Viime aikoina olen lukenut todella vähän kirjoja, joten jos jotain lukisin, niin sellaisia, mitä en ole aikaisemmin lukenut.

14. Olut, siideri, lonkero vai viini?
Olen siitä vähän tylsä, että valitsen aina näiden sijasta colan tai pepsin. :)

15. Unohtumattomin ulkomaanmatkasi?

En ole koskaan oikein kaivannut ulkomaille vaan tykännyt kiertää Suomea. Senpä takia tähän on pakko vastata, että yläasteen luokkaretki oli unohtumattomin. :D

En haasta tällä kertaa ketään, mutta kiva olisi kuulla teidän vastauksia kysymyksiin! Mätsäsikö jokin myös sinun ajatustesi kanssa? :)

Kivaa viikonloppua kaikille!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Vaatekaappi kuntoon: mielikuva vs. todellisuus

Elokuussa minimalismipelin yhteydessä karsin vaatekaappiani reilusti ja nyt puolisen vuotta myöhemmin olen taas jäljelle jääneiden vaatteiden kimpussa. Totesin nimittäin, että turhia vaatteita on edelleen vaikka kuinka!

Luopuessani turhista vaatteista olen samalla joutunut muuttamaan ajatteluani ja pohtimaan kuluttamistani. Ajattelin ensin koota kaikki oivallukset ja pohdinnat samaan postaukseen, mutta siitä olisikin tullut todellinen kilometripostaus. Palastelen siis prosessin pienempiin osiin. :)

Lähdetään liikkeelle mielikuvista ja todellisuudesta - onko vaatekaapissasi jokin vaate siksi, että se voisi olla kiva vai siksi, että se on kiva? Ennen kuin alkaa raivata vaatekaappia kannattaa pysähtyä miettimään, millaisia vaatteita ajattelee käyttävänsä ja millaisia todellisuudessa käyttää. Onko mielikuva vaatteiden käyttätarkoituksesta sellainen, että se toteutuu?

Huomaan itse ihastuvani vaatteiden väreihin ja kuoseihin ja pitäväni todella tiukasti kiinni mielikuvista, joita vaatteista luon. On toppeja, jotka näen päällä aurinkoisena kesäpäivänä ja mekkoja, joita ajattelen käyttäväni talvella kyläillessä. Todellisuudessa vaatteet eivät silti näytä tai tunnu päällä siltä, mitä kuvittelen, ja ne jäävät käyttämättä. On myös paljon vaatteita, joista olen joskus tykännyt, mutta jotka eivät ole enää omantyylisiä. Mielikuvista luopuminen onkin vaikeaa ja olen pitkin hampain viimein pystynyt luopumaan muutamasta ihanasta vaatteesta, joita haluaisin kovasti käyttää, mutta jotka eivät vain sovi minulle.

Huomasin, että säästin elokuussa kaappiin paljon vaatteita, joita en käytä nyt mutta joita voisin käyttää joskus tulevaisuudessa. Sieltä löytyy esimerkiksi kolme vakosamettihametta, joita varmasti käytän palatessani töihin.

Mielikuvissani hameet sopivat työpaikalle hyvin, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani en olekaan asiasta niin varma. Oikeastihan pukeudun töihin kuten nyt kotona ollessa - useimmiten farkkuihin ja mukavaan paitaan tai tunikaan. Jos en käytä farkkuja, pukeudun mekkoon. En ole käyttänyt hameita kertaakaan kotona ollessani (3 v) ja sitä ennen töissä ollessani yksi hameista taisi olla kerran päällä parin vuoden aikana. Viiden vuoden aikana hameille ei siis ole tullut juurikaan käyttöä, joten millä todennäköisyydellä käytän niitä tulevaisuudessa?



Vaikka oranssi hame mielikuvissa näyttääkin kivalta työvaatteelta, todellisuudessa en jaksa yhtään miettiä työpäivän aikana helman pituutta tai sen nousemista. Enkä myöskään halua käyttää aikaa sen pohtimiseen, nouseeko paita ylös ja töröttääkö vyö tai näkyykö kenties sukkahousujen yläreuna selästä. 

Niin ihanat kuin hameet periaatteessa ovatkin, en tarvitse niitä ainakaan kolmea kappaletta. Luovuin siis kahdesta ja jätin yhden ehdottoman lempparin vielä odottamaan hetkeksi, jos mieli vaikka sittenkin muuttuu.

Kuvissa oleva harmaa neule olisi mielikuvissani paksujen sukkahousujen kanssa oikein mainio talvipäivän asu, johon on uloslähtiessä helppo vetäistä toppahousut päälle. Mutta. Helma on ihan liian lyhyt, jotta oikeasti käyttäisin sitä sukkisten kanssa!

Veikkaan, että aika monella muullakin on ongelmia helmanpituuksien kanssa. Löytyykö sieltä kenties joltain kaapista juhlamekkoa, joka mielikuvissa on kaunein mekko ikinä, mutta joka käytännössä ei ole ollut kertaakaan juhlissa yllä? Jos mekko on harvoin käytössä, miksi jokin muu asu on ollut parempi? Vaikka mekko olisi kuinka kaunis tahansa ja kuinka kallis tahansa, sitä tulee hyvin harvoin käytettyä, jos helmanpituus tuntuu itsestä väärältä.

Tällä kertaa neule sai jäädä vaatekaappiin, sillä sukkahousujen sijasta se on kiva farkkujen kanssa. Olen myös pikkuhiljaa alkanut tykätä sinisestä, joten sille alkaa löytyä mätsääviä asusteitakin!

MakroTexissä kuvataan tällä viikolla teemalla harmaa, joten kuvauskohteeksi pääsi vaatekaappini ainoa harmaa vaate. :D Taidan säästää neuleen ihan vain jo senkin takia, että se on väritykseltään niin rauhallinen ja tasainen - lisäksi se on housuihin yhdistettynä juuri sellainen vaate, jota voin kuvitella käyttäväni töissä talvisin, kun sisällä on kuitenkin viileämpää kuin täällä kotona!

Oletko huomannut, että mielikuvat ja todellisuus eivät aina kohtaa?

Mistä mielikuvista sinun on vaikeinta päästää irti?

Viime viikolla esittelin MakroTexissä jäätyneitä saippuakuplia, joiden kuvaaminen ei ihan mennyt nappiin. Viikonloppuna yritin uudestaan ja paljon paremmalla menestyksellä! Kuplista tulee piakkoin ihan oma postauksensa, mutta riemuitsen tässä vielä nopeasti kuplia tämän yhden instagramissakin jo näkyneen kuvan verran. JES!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Voiko pieni blogi olla hyvä? Nämä ainakin ovat!

Blogin kokoa on aika vaikea arvioida näin ulkopuolisena, sillä ilman kävijätietoja on haastavaa päätellä, kuinka paljon lukijoita lopulta tulee blogiin Facebookin kautta, kuinka paljon suoralla linkillä ja kuinka monet ovat kirjautuneet lukijoiksi Bloggerin kautta. Itse huomaan kiinnittäväni huomiota Googlen lukijaraatiin, vaikka se varmasti antaa vain pienesti suuntaa antavan aavistuksen lukijamääristä.

Olen huomannut myös, että useimmiten minua viehättävät blogit, joissa lukijoita ei lukijaraadissa ole satoja eikä välttämättä edes kymmeniä. Vaikka useassa paikassa lempiblogeja kysyttäessä monet vastaavat tietyt perinteiset, todella suuret blogit, en ole vielä itse hoksannut niiden vetovoimaa. Minulle jopa toisinaan valtavat seuraajaluvut ovat asia, joka vähentää kiinnostusta blogia kohtaan. Kuulosta hassulta, vai mitä?

Olen miettinyt, toimiiko asia myös toisinpäin - vähentääkö pieni lukijamäärä kiinnostusta blogia kohtaan? Ja jos vähentää, niin missä menee liian pienen, pienen ja sopivankokoisen blogin raja? Tuntuu, että lukijoiden saaminen on hyvin paljon kiinni myös sattumasta ja oikeasta ajoituksesta, sillä omaltakin lukulistalta löytyy blogeja, jotka pesevät mennen tullen monet isommat blogit. Ehkäpä niihin ei vain ole vielä moni löytänyt tietään?

Minun mielestäni näihin seuraaviin blogeihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Mitä mieltä te olette? Löydättekö sieltä uutta luettavaa itsellenne? :) Luen monia muitakin blogeja, mutta jouduin valitettavasti karsimaan vain muutaman tähän mukaan. Jos olisi enemmän aikaa, niin esittelisin mielelläni kaikki lukulistani blogit! (Ja hei kaikki te, jotka linkitin - jos blogisi on oikeasti huippuiso, älä pahastu väärästä tulkinnastani! Kaikella ystävyydellä myös nappasin kuvitukseksi bannerisi mikäli se oli mahdollista, mutta poistan sen toki halutessasi.)

Uusia blogeja on myös aina kiva löytää, joten tervetuloa linkkaamaan blogisi kommentteihin! Mukaan kannattaa laittaa pienoinen esittely, mistä blogissa on kyse. Jos tiedät jo seuraavani blogiasi, linkitä blogisi silti - ehkä joku muu kommentoija löytää sinut! Itse haluaisin löytää erityisesti blogeja, joista löytyy väriä vaatteista ja kodista. Nyt on siis hyvä tilaisuus ilmiantaa blogit, joihin sopivat sanat retro, värikäs ja boheemi. :D

Teen linkatuista blogeista vielä jonkinlaisen koosteen myöhemmin, mutta nyt päästän teidät tutustumaan näihin kivoihin blogeihin. Otsikkoa / bannerikuvaa klikkaamalla pääset blogiin!

Silausta vailla

Kotoinen blogi, josta huokuu itse tekeminen! Tutustuin blogiin tarkemmin vasta hetki sitten ja löysin sieltä esimerkiksi suloisen joulukalenterisadun - jokaisesta luukusta ilmestyi päivitetty kuva joulukalenterista ja pätkä kaunista eläinsatua. Jos joku muuten on innostunut värittämään itsekin värityskuvia, niin kannattaa kurkata tätä postausta, josta voi printata itselleen väritettäväksi Minnan piirtämän kuvan!

Avec Ave on hyväntuulinen ja rento blogi. Tykkään blogissa siitä, että siellä on juttuja laidasta laitaan sekä myös kulttuuriin liittyviä kirjoituksia. Ave onkin kirjoittanut viime aikoina esimerkiksi Euroviisuista, Golden Globe Awardsista ja uusimmasta Star Wars -elokuvasta. Kirjoituksista ja blogista huokuu into ja innostuminen bloggaamiseen, mikä on ehdottomasti hyvä juttu - kun postauksia ei kirjoiteta pakkopullana, niistä välittyy myös lukijalle intoa ja energiaa.



En jostain syystä saanut banneriin blogin nimeä, mutta tämä kaunis talvikuva löytyy blogista kommammaa. Veikkaan, että suurin syy blogista tykkäämiselleni on se, että sieltä löytyy Tipulan tavoin juttuja laidasta laitaan. Myös lapset pyörivät mukana jutuissa, mutta eivät ole keskipisteenä kirjoituksissa - arvostankin Hannan tyyliä pitää perhe mukana blogissa ja silti säilyttää yksityisyys! Käyhän kurkkaamassa blogista esimerkiksi virkattua afrikankukkapöllöä tai ommeltuja lastenvaatteita. Ja hei pst, blogissa on juuri nyt menossa blogin ensimmäinen arvonta!



Vähäx vaikeeta? -blogissa minua viehättää erityisesti Heidin taito tuunata vanhoista tavaroista upeita, toimivia luomuksia. Esimerkiksi kuormalavoista voi tehdä vaikka mitä! Muutenkin blogista löytyy mielenkiintoisia DIY-töitä kuten vaikkapa itsetehty kuivashampoo, kylpysuola ja pyykki- ja yleispesuaine.



Nyt näitä blogeja listatessani huomaan, että tykkään erityisesti blogeista, joista löytyy kirjoituksia eri aiheista ja jotka liittyvät käsillä tekemiseen, ruokiin ja jossain määrin perheeseenkin. Näin siis myös Sydämellistä-blogin kohdalla! Erityisesti olen ihastellut Henskun käsitöitä ja muun muassa nämä virkatut lumihiutaleet ovat ihanat ja juuri vuodenaikaan sopivat. Myös esimerkiksi kankainen muistipeli, 3+1 herkkua omenasta ja virkatut pöllöt kannattaa käydä kurkkaamassa!


Konveksi on hyvin tuore blogi, jonne löysin tieni Elenan aikaisemman blogin kautta. Jaksan jatkuvasti ihastella Elenan upeita kuvia ja lämminhenkistä kirjoitustyyliä! Erityisesti mieleeni ovat jääneet kauniit kattaukset ja ruokakuvat, joita voit kurkata esimerkiksi täältä. Tuollainen brunssi varmasti kelpaisi teillekin? :) Elena on muuten laittanut useimpiin postauksiin linkin sopivaan taustamusiikkiin - mainio idea!

FOODIE-VAUVA

Löysin blogin Onni Blogien kautta ja ihastuin kauniisiin kuviin sekä hyvään blogi-ideaan: Foodie-vauva on täynnä terveellisiä ruokaohjeita niille perheen aivan pienimmille! Meillä koko poppoo syö samaa ruokaa, mutta Foodie-vauvasta löytyy vinkkejä myös koko perheen ruokiin - se ei siis suinkaan ole täynnä vain erilaisia soseita. Miltä kuulostaisi esimerkiksi seljankakeitto, mausteiset lammaspallerot tai smoothiekakku? Jos muuten olet suunnitellut koko perheen brunssia, niin vinkkejä kannattaa hakea täältä!

. . . . . .

Miten kävi, löysitkö itsellesi uutta luettavaa? :)

Nyt saa vinkata omasta blogista tai omista blogilemppareista muillekin! Ja sillä blogin koolla ei ole väliä, kaikki mukaan vain! Hyvää viikonloppua ja mukavia lukuhetkiä!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Haluatko minulta kirjeen tai kortin? :)

Bongasin muutama päivä sitten The reflectors dance above the crosswalk -blogista hauskan haasteen, jossa kirjoittaja lupaa lähettää kirjeen kahdelletoista postausta kommentoineelle. Ajatus haasteen takana on mainio, joten tottakai nappasin sen myös itselleni!

Koska siis etanapostia ei juurikaan enää lähetetä ja koska kortitkin liikkuvat lähinnä jouluna ja loma-aikoina, minä lupaan tämän vuoden aikana lähettää postia teille, jotka hihkaisette vastaanottoinnokkuudesta kommenteissa! Fiiliksen mukaan täältä lähtee etanapostilla eteenpäin kirje tai kortti - sellainen, joka on tehty juuri vastaanottajaa ajatellen.

Viime vuosi meni ihan supernopeasti ja valtavasti kivoja juttuja jäi tekemättä. En tiedä, onko syynä sokerittomuus (ensimmäinen viikko täynnä!) vai sopivat vitamiinit, mutta nyt minussa on virtaa kuin pikkuotuksessa. Odotan siis innolla, kenelle pääsen lähettämään jossain vaiheessa tätä vuotta postia! En siis lähde ainakaan vielä rajaamaan osallistujien määrää ja olen iloinen kaikista, jotka haluavat tältä suunnalta postia. (Äiti, jos kukaan muu ei kommentoi, niin kommentoi edes sinä!)

Jos haluat minulta kortin tai kirjeen, tee näin: Hihkaise innokkuudestasi kommenteissa ja joko lähetä osoitteesi minulle samantien sähköpostiin tipulassa@gmail.com tai sitten laita kommenttiin mukaan oma sähköpostiosoitteesi, niin kyselen postitusosoitetta sinulta jossain vaiheessa. :)

Ja tottakai tästä saa napata haasteen omaan blogiin!

Tänään oli muuten sokerittomuuden haastavin päivä, kun olimme Miehen kanssa kahdestaan (!!!) kaupungilla. Jälkiruoasta kieltäytyminen oli vielä helppo nakki, mutta purevassa pakkasessa kävellessä ajatus lämpimästä kaakaosta kävi lähes ylivoimaiseksi. Houkutus ja omat perustelut (lakko on pitänyt hyvin, kyllä näin kovan pakkasen takia voi vähän nauttia, ei yksi lipsahdus haittaa...) olivat niin vakuuttavat, että jouduin kahvilan tiskillä pyytämään lisämiettimisaikaa pallotellessani teen ja kaakaon välillä. :D Päädyin sitten lopulta teehen ja voi vitsit, mikä fiilis siitä tuli! Makeanhimokin hävisi onneksi teekupillisen aikana. :D

Postauksesta tuli tällä kertaa hieman kuvaköyhä, mutta instagramista löytyy yksi kuva aamulta - oli aikasmoisen hyytävä tuo Tammerkoski!

Hyvää viikonloppua! Monet ovat pakkasilla innostuneet valokuvaamaan jäätyneitä saippuakuplia, ja niin aion minäkin tehdä huomenna. Pitäkää peukkuja, että onnistun edes jotenkin!

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Sokeriton tammi- ja helmikuu

Vuosi sitten näihin aikoihin aloittelin herkutonta tammikuuta ja nyt on aika uusia projekti! Kuukausi meni lopulta ihan hyvin, joten tällä kertaa ajattelin tuplata ajan ja olen helmikuunkin ilman sokeria. Tosin nyt sallin juhlapoikkeukset, joita ei kylläkään kovin montaa ole tiedossa. :)

Viime tammikuussa vaikutukset herkkulakon aikana olivat selvät: olo oli energisempi ja painokin tippui parin kilon verran. Kuulostaa hyvältä ja aloin nyt kovasti pohtia, miksi sorruinkaan taas herkutteluun. Omalla kohdalla ainakin sokeri + väsymys on tehokas kierteen aiheuttaja: kun väsyttää, tekee mieli herkutella ja kun herkuttelee, elimistö saa sokeripiikin, minkä jälkeen taas väsyttää ja tekee mieli makeaa.

Totesin viime herkkulakon jälkeen, että jatkuva herkuttomuus on kurjaa ja yritän panostaa siihen, että herkuttelu rajoittuu vain viikonloppuun. Se ei onnistunut, joten kokeilen nyt, auttaisiko kahden kuukauden lakko tekemään sokerittomuudesta arkea.

Piilosokeria on monissa ruoissa ja itse hämmästyin vuosi sitten esimerkiksi siitä, kuinka muutamissa leivissä on enemmän sokeria kuin maustetussa jogurtissa. Jonkin verran piilosokeria varmasti lakonkin aikana tulee syötyä, mutta pääpiirteittäin noudatan sokeritonta linjaa: ei maustettuja jogurtteja, ei mehuja tai limppareita, ei suklaata, karkkia, pullaa tai keksejä. Ei kuivattuja hedelmiä (paitsi rusinoita kohtuudella, jos oikein paha makeanhimo iskee), ei hedelmäsäilykkeitä sokeriliemessä eikä kaakaota. Olen hieman skeptinen makeutusaineita kohtaan, joten yritän olla korvaamatta sokerillisia tuotteita kevytversioilla - ei siis myöskään light limppareita eikä keinomakeutettuja jogurtteja. Ja koska sokerin korvaaminen rasvalla olisi myös vähän huijaamista, tulee ei myös esimerkiksi sipseille ja suolapähkinöille.

Ensisijainen tavoitteeni lakon suhteen on sokerikoukusta eroon pääseminen. Jos samalla pääsen lähemmäksi omaa painoani ennen raskauksia, niin se olisi todella kiva lisä! Liikasokeri aiheuttaa eri lähteiden mukaan painonnousun lisäksi muun muassa erilaisia tulehdustiloja kehossa, nostaa verenpainetta sekä aiheuttaa riippuvuus- ja vieroitusoireita vaikkapa tupakan tavoin. Ei kuulosta kovin kivalta, vai mitä?

Lakkoiluhan on ihan tylsää yksin, joten nyt olisi mainio tilaisuus tarttua haasteeseen ja lähteä haastamaan itseään! Jos kaipaat vinkkejä lakon onnistumiseksi, niin kannattaa lukea esimerkiksi tämä lista, kuinka sokerista pääsee eroon viidessä päivässä. Jos puolestaan sokerinkäyttö ja sen haittavaikutukset alkoivat kiinnostaa sinua, niin kannattaa lukea esimerkiksi tämä kirjoitus!

Miltä siis kuulostaa? Lähdetkö mukaan? :)

Aloittelen lakkoa vasta huomenna, sillä tämä kuun ensimmäinen päivä menee vielä herkkuja syödessä. Joulusta jäi nimittäin kaappiin hieman pipareita ja uudesta vuodesta limpparia avatussa pullossa. Niitähän ei mitenkään olisi voinut heittää roskiin, joten uhrauduin. :D Toivottavasti marmeladit eivät ole ihan kuivuneita maaliskuun alussa! (Tai oikeastaan, toivottavasti maaliskuun alussa niitä ei edes tee mieli syödä!)

Fiiliksiä sokerittomuudesta kirjoittelen varmasti tännekin ja linkkailen samalla mukaan muiden postauksia, jos joku innostuu osallistumaan projektiin! :)

Huippua vuotta 2016 sinulle!

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Tipulan vuosi 2015 tiivistettynä

Onneksi on blogi ja kamera, joiden avulla on tullut hieman jäsennettyä kulunutta vuotta! Näin jälkikäteen mietittynä vuosi nimittäin on mennyt niin vauhdilla eteenpäin, ettei puoliakaan jutuista muista. Väsymykselläkin tosin on ehkä osansa siihen, miksi etenkin kevät on aavistuksen verran hämärän peitossa...

Tipulan vuosi 2015 on ollut antoisa, mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen oppinut paljon blogin kirjoittamisesta, tästä paljon puhutusta blogimaailmasta sekä blogin hienosäätämisestä - olen sörkkinyt jopa html-koodia! Valokuvaaminen on kehittynyt paljon, mutta paljon olen oppinut myös kuvankäsittelystä. Esimerkiksi valkotasapainonsäätäminen on oikein näppärä juttu!

Herkuttelijoina vuoteemme on mahtunut monia maukkaita ruokia. Olemme juhlineet tyttöjen synttäreitä (Tipunen 2 v ja Untuvikko 1 v), juhannusta, kekriä ja joulua. Pöydästä on löytynyt pupukakku, mustikkapiirakka ja suklaajäätelöä. Suklainen snickers-kakku oli superhyvä ja positiivinen yllättäjä oli maidoton ja kananmunaton mansikkakakku. Kuvasin myös erään viikon arkiruoat ja etsin inspiraatiota uusiin ruokiin. Ihan vielä inspiraatio ei ole päässyt käytännön tasolle, sillä syömme edelleen samoja kana- ja jauhelihakastikkeita. :D

Alkuvuodesta Tipula oli hurjan aktiivinen ja Hyvän mielen vuosi 2015 -kampanja näkyi blogissa vahvasti. Keväällä yöheräilyt alkoivat väsyttää, mutta yöt paranivat onneksi hieman kesää kohti. Kesälomalla aika kuitenkin suuntautui kotoiluun blogin sijasta ja postauksia alkoi tulla harvemmin. Loman jälkeen Tipunen lopetti päiväunien nukkumisen, jolloin blogille käytettävä aika hupeni entisestään. Nyt loppuvuodesta olen tarkoituksella ja välillä inspiraation puutteenkin takia rajoittanut blogiin käytettävää aikaa ja koneella istumisen sijaan olemme pelanneet Miehen kanssa lautapelejä ja katsoneet telkkaria. Olen pitkästä aikaa virkannut, askarrellut ja hieman lukenutkin. Kirjat ovat tosin kaikki edelleen kesken, mutta ehkä saan luettua ne ensi vuoden aikana.

Tänä vuonna olen ehtinyt toteuttaa esimerkiksi nämä nopeat DIY-työt. Vuoden aikana on valmistunut esimerkiksi tuunattu tarjotin, lehtikoristeita, koivuaiheiset taulut sekä vaippakakku. Sen sijaan olen ansiokkaasti tehnyt ja "tehnyt" nyt lähes vuoden päivät leikkikeittiötä Tipuselle. Keittiö ei valmistunut 2-vuotissynttärilahjaksi, ja kohta onkin jo 3-vuotissynttäreiden aika. Ehkä keittiön aika on muutenkin vasta nyt, kun Untuvikko ei ole heti kimpussa syömässä sitä!

Vuoden aikana olen osallistunut usein MakroTex-valokuvahaasteeseen. Aiheet ovat olleet inspiroivia ja ajankohtaisia, joten valokuvia on ollut ilo ottaa. Esimerkiksi nämä kuvat ovat näkyneet MakroTex-haasteissani:

Yhteisöllisyys ja vaikuttaminen ovat näkyneet tänä vuonna Tipulassa. Kuten pari päivää sitten muistelinkin, alkuvuodesta sysäsin liikkeelle Ilahduta bloggaajakaveria -kampanjan. Kesäkuussa puolestaan oli Sinä loukkasit minua -kampanja, jossa heräteltiin ihmisiä huomaamaan, miten julmaa blogien kommentointi voi olla. Samaan aiheeseen liittyen ihmettelin alkusyksystä somen keskustelukulttuuria ja vähän aikaa sitten osallistuin #verkkorauhaa-kampanjaan. Lisäksi vuoden aikana on voinut linkata postauksia Kuukauden positiivisiin, joka tosin marras-joulukuussa unohtui täysin muiden kiireiden alle.

Alkuvuodesta tutustuin hienoihin äiteihin Mammaliigan merkeissä ja kesällä kahteen ihanaan naiseen Pienen teehetken merkeissä. Vaikka syksy on ollut kiireinen, on ollut hienoa päästä kirjoittelemaan yhteistä blogia Tainan ja Heidin kanssa! :)

Tähän kuvatulvan loppuun täytyy tottakai laittaa vielä muutama kuva murusistamme. Tytöt ovat kasvaneet ja oppineet paljon, alkaneet leikkiä yhdessä ja innostuneet puhumaan. Voi tätä pulputuksen määrää, kun Tipunen on vihdoin päässyt puhumisen vauhtiin ja pikkusisko tulee hurjalla vauhdilla perässä!

Kotiäitivuosi tyttöjen kanssa on ollut antoisa ja aikatauluttoman stressitön, mutta myös väsyttävä, hermojakiristävä ja ylityöllistävä. Vuoden 2016 kotiäitivuoteen lähden kilpavarusteluhengessä Argi+-ravintolisän ja Oppi & Ilon taaperopuuhaa -korttien voimin. :D

Mitä teille jäi mieleen vuodesta 2015?

Entä miltä näyttää vuosi 2016? :)

Ihan superiso kiitos kaikille Tipulassa silloin tällöin tai useammin piipahtaneille! On ollut huisin hienoa kirjoitella teille ja teidän kanssa! Nähdään ensi vuonna! :)

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

ILAHDUTA BLOGGAAJAKAVERIA: Huikeat osallistujat!

Alkuvuodesta pyöräytin käyntiin Ilahduta bloggaajakaveria -haasteen ja jännitin, lähteekö haaste leviämään ja innostuuko kukaan osallistumaan siihen. Muistatteko te tämän?

Laitoin haasteen Karkkikselle, Terhille, Annalle, Ninnille, Nealle ja Mirulle. He ihanat lähtivät mukaan ja haaste lähti vauhdilla eteenpäin. Aluksi yritin kurkkailla blogeista, minne haaste on ehtinyt, mutta lopulta totesin puuhan olevan toivotonta - niin monet innostuivat osallistumaan siihen!

Eniten bongasin haastepostauksia alkuvuodesta, mutta on silmiini osunut muutamia postauksia vielä syksylläkin. Huomasin monien saaneen haasteen kautta ilahdutukseksi itsetehtyjä juttuja, herkkuja ja kosmetiikkaa. Myös sisustusjutut ovat olleet suosittuja ilahdutuksia ja aika paljon haaste näyttää pyörineen sisustusblogeissa. Minäkin sain yllätyksekseni pari ilahdutusta ja niistä voit käydä lukemassa täällä!

Ihan valtava määrä blogeja lähti lopulta mukaan haasteeseen. Hyvä te! Ainakin nämä alla olevat blogit osallistuivat haasteeseen. Varmasti en löytänyt kaikkia mukana olleita, joten lisää toki haastepostauksesi listaan vaaleansinisestä Add your link -painikkeesta! :)

An InLinkz Link-up

Suuri kiitos kaikille, jotka lähtivät haasteeseen mukaan ja ilahduttivat bloggaajakavereitaan! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Hyvää joulua!

Tulin pikaisesti toivottamaan hyvää ja rauhallista joulua! :)

Olen aiemminkin tainnut todeta, että aika tuntuu olevan nykyisin hieman kortilla - niin paljon on mielessä ollut viimepäivinäkin postausideoita, mutta vuorokauden tunnit eivät vain millään riitä kaikkeen. Nyt kun tänne vielä lopulta tuli jouluinto ja tekemisfiiliskin, niin illat ovat hujahtaneet erilaisten joulupuuhien parissa.

Jouluvalmistelujen lomassa tulin kuitenkin nyt hetkeksi nopeasti koneelle toivottaakseni juuri Sinulle hyvää joulua! Kiva, että olet käynyt lukemassa Tipulaa! :)

Olen viimepäivinä päivitellyt instagramin puolelle aktiivisemmin kuvia ja sieltä löytyykin @tsirppu takaa lisää joulufiilistelyä. Muutaman kuvan sentään ehdin laittaa sinne silloin tällöin, vaikka kokonaiselle postaukselle ei aina löydykään aikaa.

Tipula hiljenee viettämään joulua, joten oikein rauhallista joulunaikaa myös teille! Älkää stressatko tekemisistä - jos aika ei riitä kaikkien juttujen tekemiseen, niin jätä osa ensi vuodelle! Terveisin hän, jonka joulupöydässä ei taida olla huomenna silitettyä pöytäliinaa ja jonka lasten lahjat on vetäisty lahjapaperin sijaan nopeasti lahjapussiin.

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Onni Blogien joulukalenteri: Maisemakuvia Suomesta

Aloin itsenäisyyspäivän kynnyksellä pohtia, kuinka paljon Suomi on muuttunut itsenäisyyden aikana. Yhteiskunta on muuttunut paljon, tottakai. Suomen muuttuminen ja kehittyminen ei yllätä, mutta jäin pohtimaan, olemmeko me suomalaiset muuttuneet. Millaisia suomalaiset ovat ennen olleet ja millaisia olemme nyt? Entä mikä täällä on pysyvää - sellaista Suomea ja suomalaisuutta, joka ei muutu helposti.

Tervetuloa mukaan pohtimaan - klikkaa pohdintojen ja kuvien taustalle musiikkia täältä! :)

Suomalaisuutta on vaikea määritellä, sillä jokainen kokee sen omalla tavallaan. Toiselle suomalaisuus on Suomen joukkueen kannattamista urheilutapahtumissa, toiselle suomalaisten tuotteiden suosimista. Joku liittää suomalaisuuteen saunan, viinan ja ruisleivän, mutta toiselle suomalaisuus voi olla hiljaisuutta, avantouinteja ja suklaata.

Suomalaisia voidaan kuvata juroiksi, sisäänpäinkääntyneiksi ja ennakkoluuloisiksi. Toisaalta kuitenkin meidät voi nähdä myös kansainvälisinä ja innovatiivisina. Joku ehkä yhdistää suomalaisen humalahakuiseen juomiseen, mutta toinen latotansseihin tai juhannusjuhliin kokon äärellä.

Koska yhteiskunta on muuttunut paljon viimeisen lähes vuosisadan aikana ja koska suomalaisistakaan ei pysty muodostamaan mitään kattavaa identiteettikuvausta, mikä sitten on Suomea ja suomalaisuutta?

Luonto.

Vaikka ympäristö on muuttunut ja ilmastokin hieman lämmennyt, suomalainen luonto on pysynyt samana. Meillä on edelleen neljä selvästi erilaista vuodenaikaa ja lukuisia suomalaisia sielunmaisemia: saariston kalliot ja meri sekä monet järvet ja kaislikot, laakeat pellot ja korkeat vaarat sekä tuuheat metsät ja avoin tunturi. On pieniä kylänraitteja ja isompia kaupunkeja, korkeita kerrostaloja ja maatilan pihapiirejä.

Minulle suomalaisuutta ovat erityisesti merenrantakalliot ja kirkuvat lokit, mutta toisaalta myös Pohjois-Karjalan vaarat ja mutkittelevat tiet. Se on havupuumetsää, mutta myös lehtipuita ja suuria, mahtavia tammeja. Se on vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja, suuria kivitaloja ja torimarkkinoita.

Ympäristössä tapahtuu usein muutoksia niin hitaasti, ettemme välttämättä huomaa niitä. Vaikka Suomessa on rakennettu paljon, purettu paljon ja kunnostettu paljon, on täällä silti myös valtavasti näkymiä, jotka ovat samanlaisia nyt ja 98 vuotta sitten Suomen itsenäistyessä. Minusta ainakin on melko huimaa ajatella, että maisemat ja asiat, joita näemme nyt, ovat osittain samanlaisia kuin jopa satoja vuosia sitten. Tykkään ajatusleikeistä ja mietin toisinaan, kuka on kävellyt aikoinaan samassa kohtaa kuin minä - mitä hän on ajatellut, miten elänyt ja miltä ympäristö on silloin näyttänyt?

Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat pysyneet vuosikymmenestä toiseen ennallaan?

Entä millainen on sinun Suomi-maisemasi?

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

. . . . . .

Tämä postaus on Onni Blogien joulukalenterin kuudes luukku. Eilen Villa Kianassa tehtiin suloisia joulusukkia yhdessä lasten kanssa ja huomenna puolestaan avautuu luukku Kauniskaikuu-blogissa. Kaikki Onni Blogien kalenteriluukut löydät täältä! Lisäksi osallistun tällä kuvakoosteella viikon MakroTex-valokuvahaasteeseen, jossa aiheena on miesihanne / komea / kaunis - komeita maisemiahan ja yksityiskohtia luonnostamme löytyy vaikka kuinka!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!