Banaaniletut - kananmunattomat, maidottomat ja gluteenittomat

Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen! Lisää kananmunattomia ohjeita löydät Oranssia-blogista! :)

Viljattomat leipomukset eivät vieläkään ole ominta alaani, mutta nyt on hyvä syy harjoitella niitä. Että terkkuja vain sinulle, joka olet virallinen koemaistajani! Osasi ei ole helppo, mutta ehkä aina välillä onnistaa! :)

En muista, koska olisin viimeksi paistanut lettuja. Kesän aikana tuli viimein ostettua lettupannu, joten nyt oli hyvä hetki kokeilla hieman erilaisia lettuja. Näissä letuissa maistuu todellakin banaani ja aluksi olin sitä mieltä, että kokeilu meni aivan mönkään. Tarkemmin asiaa makusteltuani letut kuitenkin osoittautuivat ihan hyviksi - koemaistajakin komppasi tätä arviota, joten kovin pahasti en möhlinyt! Letut ovat banaanin hedelmäsokeria lukuunottamatta sokerittomat, mutta maistuivat banaanin ansiosta suht makeilta. Pieni tilkka mansikkahilloa päälle, eikä sokerittomuutta huomannut yhtään!

Ja muokkaus: Tarkemmin asiaan tutustuttuani korjaan, että letut ovat luontaisesti gluteenittomat eikä niissä ole suomalaisia viljoja. Maissi ja riisi ovat myös viljalajeja, joten täysin viljattomia eivät siis nämäkään ole! :)

2-3 banaania

4 dl vishyä tai kivennäisvettä

1 dl maissijauhoja

1 dl riisijauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0,5 dl rypsiöljyä

maidotonta margariinia paistamiseen

Soseuta banaanit sauvasekoittimella sileäksi soseeksi. Sekoita joukkoon jauhot ja vishy / kivennäisvesi vuoronperään pienissä erissä lisäten. Lisää lopuksi joukkoon rypsiöljy, sekoita ja anna tekeytyä noin puoli tuntia ennen paistamista.

Makoisia lettukestejä kaikille! :)

Arjen hallittu kaaos

Luin jokin aika sitten Soppaa ja sirkushuveja -blogista mielenkiintoisen ajatelman siitä, kuinka pienten lasten äiti voi valita kolmesta vaihtoehdosta kaksi: onnelliset lapset, oman mielenterveyden tai siistin kodin. Kuten monilla muillakin, myös meillä on tingitty kodin siisteydestä.

Välillä meillä vallitsee kaaos. Kaksi pientä tornadoa ovat hyvin tehokkaita levittämään tavarat ympäri alakertaa. Olen nähnyt joskus hurjia kuvia lego-palikkameristä, mutta onneksi meillä on (vielä) vain isoja quatroja!

Samat pikkutornadot myös rakastavat leipää ja sämpylöitä. Erityisesti pienempi on hullaantunut siitä ja haluaa ehdottomasti nakertaa leivästä itse palasia. Toinen puolestaan treenaa haarukalla syömistä. Voitte varmaan kuvitella, miltä keittiömme lattia näyttää?

Arkena eläminen saa kuitenkin näkyä, vaikka äidille kehittyikin sopivasti juuri hetki ennen esikoisen syntymää sisäinen halu pitää koti edes suunnilleen järjestyksessä. Menettäisin kuitenkin hermoni, jos yrittäisin nyt pitää kaiken tip top kunnossa! Täytyy silti tunnustaa, että viimeksi viime viikolla selasin Ikean mainoskuvastoa ja totesin Miehelle, että 10 vuoden päästä meilläkin on sitten tavarat järjestyksessä, kukaan ei yritä järsiä niitä ja sisustustavaroita (myös niitä, joissa on sisällä vettä, kiviä tai hiekkaa) voi asetella alle 1,5 metrin korkeuteen.

Lelut eivät ole suinkaan ainoita outoihin paikkoihin kerääntyviä tavaroita. Myös likaiset astiat mystisesti hakeutuvat tiskipöydälle. Samoin lehdet unohtuvat milloin mihinkin, portailla on tavaroita matkalla yläkertaan ja siellä täällä nurkissa on laatikoita tai nyssäköitä odottamassa jotain. Välillä toivon, että nauttisin siivoamisesta ja innoissani käyttäisin illat järjestämiseen ja puunaamiseen!

Myös puutarhamme kukoistus on hieman vähentynyt. Suunnitelmissa on ihan kohta lähiaikoina (kuten oli jo pari viikko sitten) raivata tilaa syyskukille!

Onneksi meillä ei kuitenkaan ole aina kaaos ja välillä ihan arkenakin näyttää hetken tältä:

Kuten ehkä arvata saattaa, hetki on kuitenkin melko lyhyt...

Mukavaa arkea sinullekin, yritetään olla ahdistumatta pienistä muruista ja villakoiranpoikasista! :)

Lisää kuvia erilaisista arjista löydät MakroTex-valokuvahaasteesta!

Minne kierrättäisin vaatteemme? - minimalismipelin kuulumisia

Kerroin heinäkuun lopussa lähteväni mukaan minimalismipeliin, jossa joka päivä laitetaan pois päivämääränumeroa vastaava määrä tavaroita. Elokuu on nyt yli puolen välin, joten on aika tehdä pieni tilannekatsaus!

Sikäli huijasin hieman pelissä, etten jaksanut alkaa käymään vaatteita ja tavaroita läpi päivittäin, vaan kahlasin kerralla läpi isompia määriä. Aloitin vaatteista, sillä tiesin, että niistä löytyy valtavasti ylimääräisiä - on tyttöjen pieniä vaatteita, omia käyttämättömiä vaatteita sekä kulahtaneita, nurkkiin pyörimään jääneitä vaatteita. Silti hämmästyin, kuinka paljon niitä lopulta oli - pelkästään vaatteita karsimalla olen päässyt minimalismipelissä huomiseen sunnuntaihin 23. päivä asti!

Kuten kuvasta huomaa, taktiikkani on "Tyhjennä kaikki lattialle ja valkkaa parhaimmat takaisin kaappiin". Toimii hyvin!

Vaatteet eivät kuitenkaan ole vielä päässeet ulos asunnostamme, sillä olen jämähtänyt pohtimaan niiden jatkosijoituspaikkaa. Osa menee UFF:lle ja rikkinäisimmät ovat jo roskiksessa. Kuitenkin on paljon vaatteita, jotka ovat ihan hyväkuntoisia ja muutamat jopa uudenveroisia. Mitä siis tekisin niiden kanssa?

Livekirppikseltä en jaksa varata pöytää, sillä nyt ei ole liiemmin aikaa käydä iltaisin sitä järjestämässä. Lähimmällä hyvällä kirppiksellä taitavat myös varausjonot olla melkoiset ja pöytää voisi toivoa ehkä vasta marras-joulukuulta. Facebookissa voisi jotain yrittää myydä, mutta arvatkaa, nappaako minua se av-, kv-, yv-, jonotusrumba, vastausten odottaminen ja unohtuneet sopimukset vaatteen noutamisesta? Ei! Kiikutan varmaan pian kaikki neuvolan Annetaan eteenpäin -hyllylle.

Tuntuu hölmöltä valittaa, kun ei lähes ilmainen raha kelpaa. Kuitenkin myös oma aika on kortilla, joten hölmöltä tuntuu myös viettää tuntikausia hinnoittelemassa, myymässä ja postittamassa alle euron tai jopa parin vaatteita. Mitä siis teen vaatteiden kanssa? Haluaisitko kenties ostaa minipossuja säkissä eli noin 90 vauvanvaatetta kokoa 50-80 cm? :D Toisesta säkistä löytyisi naistenvaatteita koossa S-M!

Jään pohtimaan asiaa ja etsin vielä 220 pois laitettavaa asiaa. Veikkaan, etten taida päästä minimalismipeliä loppuun asti, mutta katsotaan miten käy. Sillä välin käyhän kurkkaamassa, miten minimalismipeli edistyy mm. Ave Katriina ja Mammalaiffii -blogeissa! :)

Miten sinä kierrätät omat tai lastenvaatteet?

Vietkö vaatteita UFF:lle vai jonnekin muualle?

Miltä näyttää kesän lämpö?

Kuten jokin aika sitten haaste- ja linkkirinkipostauksessa kerroin, päätin kokeilla Valokuvatorstain haasteita. Tällä viikolla aiheena on kesän jäljiltä LÄMPÖ, josta kuvataan viiden kuvan sarja. Minulle kesän lämpö on aurinkoa, sinistä taivasta ja lämmöstä nauttivia kukkia! :)

Kaunista ja helteisen lämmintä perjantaita sinulle!

Mitä mää tekisin?! 7 vinkkiä tylsyyttä vastaan!

Mitä ilmaista ja kivaa voisi tehdä elokuussa? Kivemman blogin Listamaniassa etsitään tällä kertaa listoja ideoista, miten voi nauttia elokuusta ilmaiseksi. Tässäpä minun 7 vinkkiä, jotka itsekin toteuttaisin, jos vain olisi aikaa, ehtimistä ja illalla vielä tarpeeksi tarmoakin. :)

1. Valokuvaa!

Tokikin tämä ilmainen tekeminen vaatii kameran, mutta aloittaa voi hyvinkin edullisella pokkarilla tai kuvailla puhelimella. Kuvia voi ottaa monesta eri aiheesta: luonnosta, ihmisistä, kodista ja sisustuksesta, maisemista, kukista, ruoista, vaatteista, kaupungista, eläimistä... Jos kuvaaminen ihan muuten vain tuntuu tylsältä, kannattaa kokeilla erilaisia haasteita. Kuten pari postausta sitten vinkkasinkin, valokuvahaasteita löytyy esimerkiksi Pienen Linnun blogista sekä Valokuvatorstaista. Jos pyörit instagramissa, niin siellä on valtavasti erilaisia linkitysyhteisöjä. Itse osallistun esimerkiksi jjcommunityn, 9vaga_dailytheme9:n ja naturehippysin kuvalinkkauksiin.

2. Katsele ja ihmettele

Kävele, käy uusissa paikoissa, valitse uusi reitti tai kierrä lenkki "väärään" suuntaan. Poikkea sivupolulle, kurkista oudolle kadulle tai matkusta vieraaseen kaupunkiin. Ota kamera mukaan ja katso ylös ja alas, lähelle ja kauas.

3. Neulo, virkkaa, puno, väritä tai piirrä

Aikuisten värityskirjat ovat nyt suuressa suosiossa enkä yhtään ihmettele - itsekin melkein jo ostin sellaisen, kunnes totesin, ettei minulla taida olla juuri nyt aikaa siihen. Sen sijaan ajattelin, että etsin pitkästä aikaa esille lankaa ja puikot / koukun. Idea sekä käsitöissä että värittämisessä on kuitenkin sama: keskittyminen johonkin mieleiseen tekemiseen ja rentoutuminen samalla. Tekemisen ohessa pystyy ajattelemaan omia ajatuksiaan sen sijaan, että kiinnittää huomiota esimerkiksi telkkariin tai tietokoneeseen.

4. Lue tai kirjoita

Kirjastossa on valtavasti erilaisia kirjoja täynnä kertomuksia, ajatuksia, mielipiteitä, tunteita, oivalluksia, ideoita, vinkkejä ja muistoja. Lue muistelmia, romaaneja tai novelleja, innostu keittokirjoista tai tutki tyylioppaita. Jos kirjat eivät houkuttele, etsi luettavaa netistä ja tutustu vaikkapa uusiin blogeihin. Mikäli innostusta löytyy, kannattaa myös kokeilla kirjoittamista: kirjoita päiväkirjaa, novelli tai vaikkapa lastensatu. Kirjoita yleisöosastolle mielipidekirjoitus, aloita blogi tai raapusta kirje ystävälle, puolisolle tai itsellesi kymmenen vuoden päähän.

5. Bongaile

Ulkona liikkuminen on hauskaa ja merkityksellistä, kun samalla bongailee ja etsii jotain:  lintuja, patsaita ja muistomerkkejä, historiallisia rakennuksia, kasveja, värejä... Hurahdin useita vuosia sitten autojen rekkareiden bongailuun, mutta se on nyt viime vuosina hieman unohtunut. Idea siinä on, että bongaa rekisterinumeroita järjestyksessä 1 eteenpäin. Kun on nähnyt numeron 1, etsii numeroa 2, sitten kolmosta ja niin edelleen. Numeroita ei siis voi kerätä varastoon, vaan ainoastaan oikeassa järjestyksessä vastaan tulleet lasketaan. Kaksinumeroisia rekisterinumeroita näkee liikenteessä harvemmin, mutta toisaalta silmä harjaantuu nopeasti bongaamaan ne. Bongasin itse numerot 1-200, kunnes innostus vähän laantui. :D

6. Kokeile uutta reseptiä

Joka tapauksessa ihmisen on syötävä, joten tämäkin on melkein ilmaista tekemistä. Tutun ja turvallisen ruokaohjeen sijaan kokeile siis jotain uutta. Etsi reseptejä netistä, kirjoista ja lehdistä, kokeile uusia makuja tai yhdistä niitä uudella tavalla. Kata pöytä arkenakin kauniisti ja vietä juhlaa keskellä viikkoa!

7. Viihdy telkkarin tai radion äärellä

Vaikka se ehkä onkin hieman noloa, niin myönnän kuuntelevani paikallista Yle Radio Suomea. Paikallisuutisten ja -ohjelmien lisäksi sieltä tulee myös päivittäin Ylen valtakunnallisia ohjelmia ja tykkään kuunnella mm. minua usein ainakin parisen kymmentä vuotta vanhempien ihmisten muisteluja nuoruudestaan Entisten nuorten sävellahjassa, mielenkiintoisia fiilistelyjä ja aikamatkoja Lakatuissa varpaankynsissä sekä jänniä kappaletoiveita Kadonneen levyn metsästäjissä.

Telkkaria katsomme noin tunnin illassa, joten hyvin vähän tulee katsottua sarjoja, jotka ovat vain ihan ok. Tänä syksynä tulee telkkarista ainakin Viikingit, Olipa kerran ja Uusi Päivä, ehkäpä kenties hyvällä tuurilla myös Criminal Mindsin 10. kausi. Lisäksi odotan Game of Thronesin ja Good Wifen uusia jaksoja!

. . . . .

Lisää listoja ja tekemisideoita löydät Listamaniasta! Käyhän kurkkaamassa, millaisia listoja muut ovat kehitelleet ja toteuta itsekin omasi! :)

Mitä sinä teet, kun on tylsää tai vapaata aikaa?
Mikä tekeminen rentouttaa sinua ja minkä parissa unohdat ajantajun kokonaan?

Aidan toisella puolella

Elokuussa olemme kävelleet usein läheiselle niitylle tervehtimään kesälampaita ja lehmiä. Lehmät ovat usein kaukana, mutta lampaat viihtyvät myös aidan lähettyvillä kärkkymässä voikukanlehtiä. Jos etenkin pienemmältä kysytään, mitä tehtäisiin, on vastaus lähes poikkeuksetta "bääääää!" - siispä ei liene ihme, että näitä otuksia olemme käyneet moikkaamassa elokuussa melkein päivittäin.

Ja kyllä, sitä syksyä löytyy enemmän ja enemmän!

Kesämuistoja ja -kuvia & arvonnan voittaja

Kesän päättyminen on aina hieman haikeaa, mutta sitäkin suuremmalla innolla odotan syksyä ja arjen rutiineja. Vaikka kesä meni nopeasti ja aikaa tuli vietettyä lähinnä kotona, kesä oli hyvä: nautimme siitä, ettei tarvitse kiirehtiä minnekään aikataulujen perässä eikä säätää päivärytmiä muiden mukaan. Lepohetkiä vuorottelemalla saimme hieman nukuttua univelkoja pois ja tytöt saivat ihmetellä kukkia, saippuakuplia ja pihakiviä - ensi kesänä voimme laajentaa seikkailuja sitten hieman kauemmas pihapiiristä.

Puutarhamme on ollut hävettävän huonossa hoidossa tänäkin kesänä. Hetken niin etu- kuin takapihakin on näyttänyt kauniilta ja kesäiseltä - aivan kuten näissä kuvissa - mutta tällä hetkellä etuovea koristavat kuolleet orvokit ja takapihalla on kuopan alku. Kukkapenkkini on ollut niin lannistava näky villiintynein kasveineen (en enää koskaan ikinä päästä maahumalaa kukkapenkkiin!), että totesin helpointa olevan uudistaa se kokonaan. Kuoppaprojekti on alkutekijöissään, mutta visiot ovat suuret!

Kesän aikana molemmat tytöt ovat oppineet valtavasti uusia asioita. Untuvikosta on tullut taapero, joka tunnistaa sanoja, tapailee niitä itsekin ja touhottaa iloisesti mukana arkipuuhissa. Tipunen puolestaan hämmästyttää aina sillä, miten paljon asioita voikaan pieni ihminen oppia opettamatta. Heinäkuun alussa esimerkiksi olimme ihastelemassa maalaismaisemia ja ihmettelin, miksi taaperomme kykkii kukkapuskien edessä. Hetken päästä hoksasin hänen etsivän sopivaa kuvakulmaa näkymättömällä kamerallaan. Aikamoinen riemu nousi, kun annoin hänelle kännykkäni kameraksi!

Monet muistavat tämän kesän surkeasta kesäsäästä ja sateisista päivistä. Kieltämättä välillä on satanut niin paljon, että kadut ovat tulvineet ja ulosmeno ei ole käynyt mielessäkään. Tällaisena vilukissana myös tykkään lämmöstä ja helteistä, mutta silti en ole ehtinyt huomata kesäsään kurjuutta. On ollut ihanan helppoa olla ulkona tyttöjen kanssa, kun ei ole tarvinnut miettiä, miten heidät suojaisi auringolta tai paahtuvatko he pitkähihaisissa ja -lahkeisissa vaatteissa. Nesteytystä ei ole tarvinnut murehtia, sisällä ei ole hiostanut ja yötkin on saanut nukuttua. Kiitos viileiden päivien, säästin myös useita kymmeniä euroja, kun ei sitä hellemekkoa tullut sittenkään ostettua!

Elokuun alussa Tipulassa on pyörinyt arvonta ja nyt on viimein aika julistaa voittaja! Osallistujia oli huikea määrä ja halusin olla varmasti puolueeton, joten tällä kertaa suoritin arvonnan Arvontakoneen avulla. Lahjakortin Hyvän Tuulen Puotiin saa...

Onnea Marika S! Laitan sinulle sähköpostia hetimmiten! :)

Kiitos muuten hyvistä ajatuksista ja mielipiteistä eiliseen postaukseen! Vastaan kommentteihin pian! Näyttää siltä, että Tipula pysyy Tipulana. :D

Blogipohdintoja - apua!

Syksy lähestyy, joten Emosenkin mieli uudistuu ja ajatukset surraavat täyttä vauhtia. Kuten viime vuonnakin, myös nyt jonkinlainen muutos tuntuu kutkuttelevan nurkan takana. En kuitenkaan saa napattua siitä kiinni, joten pohdinpa asioita ääneen - ehkäpä joku osaa huikata minulle jonkin oivallisen ajatuksen, jonka myötä pääsen eteenpäin!

Kenelle kirjoitan ja mistä kirjoitan?

Vuosi sitten ajattelin, että pääpaino blogissa siirtyy vähitellen enemmän lapsiin kuitenkin pitäen tarkat rajat heidän yksityisyytensä ympärillä. Vuoden aikana olen kuitenkin todennut, etten sittenkään ole perhebloggaaja - en jaksa innostua tarpeeksi lastenvaatteista, en halua jakaa tarkasti tyttöjen kuulumisia ja osaamisia enkä edes vauhkoonnu erilaisista näkemyksistä vaatteista, leluista, imetyksestä, ruokailusta tai kasvatuksesta.

Kuitenkin arki pyörii vahvasti kahden pikkutytön ympärillä ja tahdissa, joten olisi hassua kirjoittaa blogia, jossa he eivät näkyisi ollenkaan. Toisaalta taas olen huomannut, että valtavan suuri osa lukijoistani on sellaisia, jotka ovat jo ohittaneet pikkulapsiajan tai se ei ole heille muuten ajankohtaista. Onko siis outoa pohtia unikouluja tai lastenvaatteiden värejä, jos monet ovat tulleet blogiin ruokaohjeiden, sisustuksen tai diy-töiden houkuttelemana?

Tokikin ohje "kirjoita siitä, mistä itse tykkäät" pitää paikkansa, mutta ongelma taitaa olla tällä kertaa se, että kivoja aiheita on niin paljon. Pitäisikö jostain karsia ja tehdä sisällöstä yhtenäisempää? Entä mihin kategoriaan blogini kuuluu tällä sisällöllä? Perhebloggaaja en tosiaan taida olla, mutta onko Tipula lifestyleäkään? Eikö silloin pitäisi mukana olla sitä tyyliä?

Mitä kirjoitan?

Tällä kertaa blogikriisini ei rajoitu vain blogin ulkoasuun tai sisältöön, vaan myös nimeen. APUA! Olen alkanut pohtia, onko Tipulassa sittenkään oikea nimi blogilleni. Pitäisikö nimen olla hieman vakavammin otettava? Tai kertoa tarkemmin blogin sisällöstä? Viittaako nimi liikaa lapsiin? Kuulostaako se mammablogin nimeltä? Vai onko se sellainen nimi, joka ei viittaa mihinkään eikä herätä kiinnostusta?

Olen pyöritellyt monia nimiehdotuksia mielessäni ja yrittänyt keksiä, mikä olisi mahdollisesti Tipulan uusi nimi. Ensin ehkä pitäisi ratkaista se, mitä blogista löytyy.

Mitä mieltä olet, kuvaisiko jokin seuraavista tätä blogia paremmin kuin nykyinen nimi?

Koti Keltainen

Oranssi ajatus / Oransseja ajatuksia

Oranssia

Hengähdys

Olen myös pohtinut sitä, voiko blogin nimeä muuttaa noin vain. Haittaako, jos blogin nimi on eri kuin osoite? Entä miten käy lukijoille, jotka ovat tottuneet tiettyyn nimeen, joka yht'äkkiä häviää ja vaihtuu toiseksi?

Tiedän, että moni muukin on pyöritellyt näitä asioita mielessään. Kerrohan siis, mitä mietteitä sinulla on! Voiko blogin nimeä tai sisältöä muuttaa noin vain vai onko reilumpaa perustaa kokonaan uusi blogi?

Näiden suurten mietteiden keskeltä toivotan hyvää viikonloppua!

Vielä ehdit muuten tämän illan ajan osallistua arvontaan. :)

Paras suklaajäätelö - itsetehty ja ilman jäätelökonetta!

Helteet ovat täällä! Jäätelöähän voi syödä koska vain, mutta erityisen hyvältä se maistuu, kun ulkona on lämmin ja sisälläkin hiostaa. Alkukesästä nousi some-hitiksi helppo jäätelöohje, jossa on vain kolmea ainesosaa eikä sen tekemiseen tarvita edes jäätelökonetta. Minäkin tottakai kokeilin ohjetta ja jep, hyvää tuli! Tosin perusmassasta en kovin paljoa tykännyt, mutta tämä suklainen versio oli ihan superhyvää.

Jäätelön perusmassa vaihtelee hieman ohjeittain. Useimmiten ohjeissa on mukana 1 prk kondensoitua maitoa ja 0,5 dl glukoosisiirappia sekä noin 4-6 dl vispikermaa. Kerma vispataan kovaksi vaahdoksi, joukkoon lisätään siirappi ja kondensoitu maito ja sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Sekaan lisätään omia makulemppareita (kastikkeita, suklaata, makeisia, marjoja... mitä vain!) ja pakastetaan vähintään viiden tunnin ajan.

Jäätelö on oikeasti jäätelömäistä: se ei ole jäähileistä ja tiivistä, vaan aivan kuin kermajäätelöä. Kokeilin tehdä salmiakkijäätelöä lisäämällä perusmassaan salmiakkikiisseliä, mutta yhdistelmä ei oikein toiminut. Erityisesti tuo jäätelöosuus maistui hassulta eikä makea salmiakki yhtään parantanut tilannetta. Suklaajäätelössä sen sijaan maistuu suklaa, joten taidan keskittyä siihen jatkossa!

Täyteläinen suklaajäätelö, n. 1,5 litraa

1 levy taloussuklaata

6 dl vispikermaa

1 prk kondensoitua maitoa

0,5 dl glukoosisiirappia

Kuumenna kermasta 1,5 dl kiehuvaksi ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Vatkaa loput kermasta kovaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon kondensoitu maito, glukoosisiirappi sekä noin puolet jäähtyneestä suklaamassasta.

Kaada pakastusrasiaan noin puolet jäätelömassasta ja lisää osa suklaamassasta raitoina. Laita loputkin jäätelömassasta rasiaan ja päälle loppu suklaamassa. Pakasta noin viiden tunnin ajan.

Jäätelö on kovaa heti pakkasesta otettaessa, joten anna sen lämmitä hetki huoneenlämmössä ennen leikkaamista.

Jos jäätelökriitikkooni on uskominen, niin on kuulemma lähes paras suklaajäätelö ikinä. Vain Minetin appelsiini-chili vei voiton, mutta sekin nipin napin!

Jos olet kokeillut tätä helppoa jäätelöä, niin kerrohan, mitä laitoit joukkoon ja miltä maistui!

Arvontaan voi osallistua lauantai-iltaan asti ja kesän positiivisia voi linkkailla täällä. :)

Muurahaisten syksy

Oletko jo huomannut sen? Tuoksun, joka leijuu ilmassa aikaisin aamulla? Värit, jotka ilmestyvät pieninä pilkkuina maahan ja puihin? Äänet, joissa rapisee lehti ja humisee tuuli?

Syksy tulee!

Lisää kuvia ruohonjuuritasolta löytyy MakroTex-haasteesta! Jos muuten kaipailet muitakin kivoja haasteita ja linkkirinkejä, niin käyhän kurkkaamassa täältä lista muutamasta mielenkiintoisesta blogista! Lauantaihin asti ehdit myös osallistua arvontaan. :)

Epäluuloinen tutustuu luonnonkosmetiikkaan

Tiedän olevani vähän ennakkoluuloinen ja epäileväinen vieraita asioita kohtaan. Jämähdän myös helposti vanhoihin kaavoihin ja löydettyäni jonkin hyvän tuotteen en kovin helposti vaihda sitä. Aikaisemmin jutut kemikaalien haitoista ja luonnonkosmetiikan eduista ovat menneet hieman ohi, mutta viime aikoina olen alkanut pohtia asiaa enemmän. Mitä kaikkea elimistöön voikaan kerääntyä ihon kautta ja mitä ne tekevät vuosikymmenien aikana?

Olen vasta aivan alkumetreillä tutustumisessani luonnonkosmetiikan maailmaan ja aloitin projektin sillä, että yritän hälventää ennakkoluulojani. Marssin Ruohonjuureen ja poukkoilin hetken hyllyjen välissä. Valitsin kokeiluuni muutaman tuotteen puhtaasti hinnan, ulkoasun ja esittelytekstien perusteella. Jo muutaman tuotteen kokeilun perusteella voin todeta, että minulla on ollut aivan hölmöjä olettamuksia!

Useimmat antiperspirantit mainostavat olevansa alkoholittomia eivätkä sisällä parabeenejä. Niissä on kuitenkin alumiinia, joka joidenkin mukaan voi olla yhteydessä rintasyöpään. Selkeitä tutkimustuloksia syöpäyhteydestä ja alumiinin haitallisuudesta ei ole, mutta itse olen tullut hieman skeptiseksi sen suhteen, mitä elimistöön kerääntyvä alumiini voi tehdä. Antiperspiranteissa on alumiinia, joka tekee kalvon hikirauhasen suulle ja estää näin hien erittymisen. Deodoranteissa sen sijaan ei ole alumiinia eikä niiden tarkoitus ole estää hikoilua vaan ainoastaan hien hajua.

Olin aivan varma, etteivät vaihtoehtoiset deodorantit toimi: ne ovat varmasti tunkkaisen hajuisia, tahmaavat ihon (tai eivät edes tartu siihen) eivätkä ainakaan pysty pitämään hienhajua pois iltaan asti.

Väärin meni! Olen testaillut muutaman viikon ajan Laveran deodoranttia ja sehän on ihan jees. Deodorantti tuoksuu superhyvältä ja tuntuu "ihan oikealta". Ainoa harmittava puoli hinnan lisäksi on se, ettei se tosiaan ole antiperspirantti eikä näin ollen pidä kainaloita kuivina.

Shampoissa ajattelin, että luonnonmukaiset shampoot tuntuvat hiuksissa tahmeilta sekä jättävät ne likaisentuntuisiksi ja -näköisiksi. Kokeilin suomalaista Ole Hyvä -shampoota ja hämmästyin valtavasti. Hiusten pesu tottakai tuntuu erilaiselta, kun shampoo ei vaahtoa erityisemmin, mutta lopputulos on mainio. Oikeasti hiuksissa ei huomaa mitään eroa luottoshampooseeni! Ensimmäisten 1-2 viikon ajan hiukset olivat hieman erilaiset - eivät likaiset eikä karheat, mutta muovautuvammat ja aavistuksen tahmeat. Sen jälkeen tilanne on kuitenkin normalisoitunut ja hiukset tuntuvat nyt täysin normaaleilta.

Testailin Laveralta myös kasvojenpuhdistusainetta. Sekin vaikuttaa kivalta! En huomaa siinäkään eroa aiemmin käyttämääni tuotteeseen - ainoastaan koostumus on paljon juoksevampaa kuin mihin olen tottunut.

En tiedä, johtuuko muutos kasvojenpuhdistusaineesta, shampoosta vai ajatuksentasoisesta lumevaikutuksesta, mutta kokeilujaksoni aikana olen rasvannut kasvojani huomattavasti harvemmin kuin aikaisemmin. Ennen rasvasin aamuin illoin ja nyt saattaa mennä jopa pari päivää ilman, että kasvojen iho edes tuntuu kuivalta! Aiemmin sen sijaan ihonpuhdistuksen jälkeen kasvot huusivat rasvaa eikä etenkään suihkun jälkeen voinut ajatellakaan jättävänsä kosteutusta väliin.

Olen hämmentynyt ja yllättynyt. Minulla on ollut aivan pöljiä ennakkoluuloja, sillä lopulta eroa luonnonkosmetiikan ja kemiallisen kosmetiikan välillä ei edes juurikaan huomaa - tai sitten ero on luonnonkosmetiikalle positiivinen. Jos siis huomattavasti turvallisemmilla aineilla saa saman lopputuloksen kuin erilaisten kemikaalien yhdistelmillä, niin eipä taida olla kovin vaikea arvata, mihin jatkossa kallistun. Ainoa huono puolihan luonnonkosmetiikassa on hinta, sillä ainakin nämä kokeilutuotteeni taisivat kaikki olla kalliimpia kuin vastaavat ennen käyttämäni tuotteet - erityisesti deodorantissa hinta-ero on iso.

Aion ehdottomasti tutustua lisää luonnonkosmetiikkaan! Jos minulla on ollut ennakkoluuloja ylläolevista tuotteista, niin niitä löytyy myös meikkien saralta: luonnonkosmetiikan meikithän ovat tunkkaisia, mattapintaisia, paksuja ja kuin suoraan 90-luvulta - vai mitä? ;)

Käytätkö sinä luonnonkosmetiikkaa?

Vinkkaa hyvistä tuotteista ja lempparimerkeistäsi! :)