lauantai 15. marraskuuta 2014

Suomen Kädentaidot, messuseikkailu tirppojen kanssa


Tänä viikonloppuna järjestetään Tampereella Suomen Kädentaidot -messut, joilla käyminen alkaa olla jo melkein jokasyksyinen perinne. Viime vuonna seikkailin messuilla pelkästään Tipusen kanssa, mutta tänä vuonna tirppoja olikin matkassa mukana kaksi - kuten myös aikuisia, onneksi.


Ajomatka Tampereelle väsytti sopivasti pienimmän matkustajan - siis lupaava alku seikkailulle! Vihdoinkin tuli testattua, saanko omin voimin kasattua rattaat auton perälle ja pois, ja hyvinhän se onnistui. Jopa niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt hermostua sillä välin.

Tipunen jaksoi hienosti istua rattaiden kyydissä suurimman osan ajasta. Välillä piti jaloitella, mutta ihmisvilinässä tepastelu oli äidin hermoille hieman stressaavaa. Pieni ankanpoikanen kun saattoi pyrähtää mihin suuntaan vain ja ohikulkevat ihmiset näyttivät siinä rinnalla lähes jättiläisiltä.



Eväshetket sujuivat näppärästi Arlanda-ravintolassa, jossa oli paljon tilaa molempien ruokataukojemme aikana. Pöydät eivät olleet ahdistavan lähellä toisiaan, joten ravintolassa pystyi kulkemaan hienosti tuplarattailla sekä imettämään rauhassa.

Muistin, miksi en ole pitänyt huiveja kovinkaan usein viime vuosien aikana. Tällä kertaa huivissa solmussa oli Untuvikko.



Vaikka kävijöitä tuntui olevan perjantaina paljon, liikkuminen messualueella rattaiden kanssa oli suht sujuvaa ja ihanan esteetöntä. Ainoastaan Deli-alueen jätimme välistä, koska siellä näytti olevan myyntipöytien edessä ja välissä niin paljon ihmisiä, että eteneminen rattaiden kanssa olisi ollut lähes mahdotonta. Invavessaan / lastenhoitohuoneeseen ei tarvinnut jonottaa juurikaan, joten vaipanvaihdot sujuivat kätevästi.

Kahviloita ja ruokapaikkoja vaikutti olevan siellä sun täällä, mutta mitään kovin houkuttelevaa pysähtymispaikkaa ei löytynyt. Arlanda oli tosiaan hyvä pikkumessuilijoiden ruokkimisen kannalta, mutta itseäni lounasruoan syöminen ei napannut. Kahvilasta ostimme hyvät sämpylät, mutta olisin kaivannut laajempaa nopeasti syötävien ruokien valikoimaa.

Vietimme messualueella noin viisi tuntia, minkä aikana ehdimme paljon ihmetellä tavaroita ja vaatteita, mutta paljon jäi näkemättäkin. Muotinäytöstä seurasimme hetken (Tipunen tykkäsi!), mutta pienempiä työpajoja yms. emme ehtineet seuraamaan. Olimme kaikki kotiinlähdön aikaan väsyneitä (kaksi pienintä myös kiukkuisia), mutta lopulta tunnelma takapenkillä olikin hyvin, hyvin rauhallinen.


Kuvasta ei valitettavasti välity vieno tuhina. :)

Messuseikkailu kahden alle 2-vuotiaan kanssa olisi voinut olla varmasti myös hyvin toisenlainen, joten sen suhteen reissu meni hyvin. Kuitenkin ensi vuonna, jos ja KUN haluan keskittyä enemmän myyntipöytien tutkimiseen, suuntaan messuille yksin ilman jälkikasvua. :D

Yksin en olisi kuitenkaan nyt reissussa selvinnyt, joten iso kiitos seikkailuseurasta ja tarpeellisista apukäsistä Äitiseni!

Se, mitä löytöjä tein ja keitä mielenkiintoisia käsityöntekijöitä löysin, selviää täältä. :)

2 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla jään odottelemaan millaisia löytöjä teit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löydöt ovat ihania, erityisesti ihastuin pöllötauluun. :>

      Poista

Olen valtavan iloinen jokaisesta kommentista! En välttämättä ehdi tai muista vastata siihen heti, mutta vastaan kyllä ennemmin tai myöhemmin. :)