Loruttelu on minulle jostain syystä todella vieras sana, vaikka loruttelu - runojen leikkiminen - itsessään kiinnostaa. Tykkään lukea kirjoja ja runojenkin lukeminen on ihan mukavaa, mutta jostain syystä varsinainen loruttelu on tuntunut vaikealta. Päätin kuitenkin oppia leikkimään runoja.
Ensimmäisen kerran kokeilin loruttelua Tipusen vauvavuoden aikana ja opettelinkin ulkoa perinteisen Körö-körö-kirkkoon -runon. Leikkiminen oli ihan kivaa, mutta turhauduin, kun runokirjoissamme ei ole leikkiohjeita. Tipunenkaan ei oikein innostunut sormirunoista (harakkaäiti hämmentelee puuroa yms.), joten asia jäi sikseen ja luimme runojen sijaan paljon kuvakirjoja.
Nyt kuitenkin olen taas innostunut loruttelusta, sillä saimme jokin aika sitten lahjaksi mainion kirjan. Riimikissa kikattaa, runohetkiä pienille (Anttonen, Inkala 2013) on kokoelma runoja ja riimejä lähinnä 2000-luvulta. Useimmissa runoissa on leikkimisohjeet mukana, ja ne on jaoteltu kivasti eri-ikäisille sopiviksi kokonaisuuksiksi. Ensimmäisenä on runoja 0-6 kk:n ikäisille ja viimeisessä kappaleessa runoleikkejä 3,5-vuotiaille - kirjan runoja pystyy siis leikkimään pitkän aikaa ja jaottelu vaikuttaa toimivalta. Pienimmille tarkoitetut runot pystyy tekemään vauvan ollessa makuulla ja runot ovat melko lyhyitä, kun taas iän myötä runoihin tulee mukaan enemmän vauhtia, hyppyytyksiä ja pyörittelyä. Runotkin ovat isompien lasten kohdalla pidempiä, monimutkaisempia ja sanastoltaan monipuolisia.
Untuvikko-vauvamme oli helpoin uhri loruttelua harjoitellessani ja kummasti jalkojenheilutus- ja kutittelurunot saavatkin vauvan hekottamaan. Kun Tipunen sai vierestä seurata runohetkiä, hänkin lämpeni asialle aivan uudella tavalla - nyt meillä runoleikitäänkin molempien tyttöjen kanssa!
Loruttelu on levinnyt myös eteenpäin: esimerkiksi Pupukaverille on kiva lukea runoja. :)
Lorutellaanko tai leikitäänkö teillä runoja?
Mikä on lapsesi lemppari?
Hyvää viikonloppua! :)
Meillä Senni tykkää loruista!
VastaaPoistaLemppariloru taitaa olla leipomisloru jonka olen oppinut äidiltäni, siinä lapsesta leivotaan pullapitko. :D
Hyvää viikonloppua teillekin! :)
Sä oletkin tainnut laittaa tuon lorun joskus blogiisi? Muistelisin sen joskus lukeneeni. :) Meillä lemppariruno vaihtuu aina välillä ja muutaman vakiolempparin lisäksi yleensä pyydetään uusinta opittua runoa. :)
PoistaJuu olen tehnyt siitä postauksen. :)
PoistaMeilläkin tyttö tykkää muistakin loruista mutta se leipomisloru on lemppari. :)
Olen aina ollut hiukan hassu äiti loruttelen ja laulelen muuten vain ja kyllä tuo nuorinkin vielä matkii ja tykkää kovasti.
VastaaPoistaMusta on ihanaa, että joiltain lorut ja laulut tulevat tuosta vain. Itse olen jotenkin niin malliorientoitunut, että aina pitäisi mukamas olla sanat, joista lukea. Nyt olen opetellut muutamia ulkoa ja on kyllä kiva, kun ei tarvitse etsiä kirjaa esille! Vielä kun oppisin lastenlaulujen sanat kokonaan, vaikka hyvinhän nuo sujuvat omillakin sanoituksilla. :D
PoistaMeillä Aino on aina tykännyt paljon loruista. :)
VastaaPoistaNyt ollaan luettu jo muitakin kirjoja kuin niitä kahta kotoa löytyvää lorukirjaa. :)
Meillä myös on kirjavalikoima pikkuhiljaa laajentunut. Itselle erityisesti on kivaa vaihtelua, kun pääsee ihmettelemään ja lukemaan uusia kirjoja! :)
PoistaMeillä lapset rakastaa loruja ja leikkilauluja. Perinteiset sujuu itseltäni vaikka pukemisen yhteydessä (ellei lasta touhu huvita niin loruttelu välissä motivoi kummasti) ja vaihtelua onneksi löytää erilaisista kirjoista :)
VastaaPoistaOi, mä ihailen kaikkia, joilta lorut luonnistuvat arkipuuhien ohessa! Mulla on tässä asiassa vielä paljon opeteltavaa. Musta olisi ihana lorutella sopivissa väleissä juurikin esimerkiksi pukiessa, mutta olen hieman laiska opettelemaan runoja ulkoa. Taapero kuitenkin varmasti tykkäisi, joten yritän tsempata tässä asiassa!
PoistaMeillä leikitään, lauletaan ja lorutellaan paljon. A-muru nauttii erityisesti lorupussin periaatteella toteutetusta laulupurkista. :) Ihana postaus, tuli hyvä mieli.
VastaaPoistaVoi, arvaa vaan, miten kauan olen ollut tekemässä meille lorupussia! Myös lorupurkki olisi kiva. Ärsyttää, että sisällä on pikkuruinen perfektionisti ja muka ei voi tehdä lorukortteja, jos niihin ei voi käyttää aikaa ja tehdä kivannäköisiä tai jos kortteja onkin aluksi vain viisi. Nyt kuitenkin kun muistutit mua tästä pitkään hautuneesta projektista, voisin viimein laittaa asian aluille - ehkä mun ei ihan superpriimaa tarvi tehdä tällä kertaa, Tipunen varmasti tykkää lorukorteista vaikka ne olisi ihan vain printattu suoraan valkoiselle kopiopaperille. :)
PoistaMeillä lorutellaan aika paljon, äitiyspakkauksen lorutoukka on luettu niin että sivut irronneet :)
VastaaPoistaHeh, lorutoukka on meilläkin ollut usein luettavana - tosin runoja ollaan siitä luettu vähemmän ja keskitytty kuvien ihmettelyyn. Leppäkertun etsiminen on aina kivaa! Pitääkin ottaa se taas pitkästä aikaa esille ja kokeilla, miten runot nyt uppoaisivat. :)
Poista