Luin jokin aika sitten Soppaa ja sirkushuveja -blogista mielenkiintoisen ajatelman siitä, kuinka pienten lasten äiti voi valita kolmesta vaihtoehdosta kaksi: onnelliset lapset, oman mielenterveyden tai siistin kodin. Kuten monilla muillakin, myös meillä on tingitty kodin siisteydestä.
Välillä meillä vallitsee kaaos. Kaksi pientä tornadoa ovat hyvin tehokkaita levittämään tavarat ympäri alakertaa. Olen nähnyt joskus hurjia kuvia lego-palikkameristä, mutta onneksi meillä on (vielä) vain isoja quatroja!
Samat pikkutornadot myös rakastavat leipää ja sämpylöitä. Erityisesti pienempi on hullaantunut siitä ja haluaa ehdottomasti nakertaa leivästä itse palasia. Toinen puolestaan treenaa haarukalla syömistä. Voitte varmaan kuvitella, miltä keittiömme lattia näyttää?
Arkena eläminen saa kuitenkin näkyä, vaikka äidille kehittyikin sopivasti juuri hetki ennen esikoisen syntymää sisäinen halu pitää koti edes suunnilleen järjestyksessä. Menettäisin kuitenkin hermoni, jos yrittäisin nyt pitää kaiken tip top kunnossa! Täytyy silti tunnustaa, että viimeksi viime viikolla selasin Ikean mainoskuvastoa ja totesin Miehelle, että 10 vuoden päästä meilläkin on sitten tavarat järjestyksessä, kukaan ei yritä järsiä niitä ja sisustustavaroita (myös niitä, joissa on sisällä vettä, kiviä tai hiekkaa) voi asetella alle 1,5 metrin korkeuteen.
Lelut eivät ole suinkaan ainoita outoihin paikkoihin kerääntyviä tavaroita. Myös likaiset astiat mystisesti hakeutuvat tiskipöydälle. Samoin lehdet unohtuvat milloin mihinkin, portailla on tavaroita matkalla yläkertaan ja siellä täällä nurkissa on laatikoita tai nyssäköitä odottamassa jotain. Välillä toivon, että nauttisin siivoamisesta ja innoissani käyttäisin illat järjestämiseen ja puunaamiseen!
Myös puutarhamme kukoistus on hieman vähentynyt. Suunnitelmissa on ihan kohta lähiaikoina (kuten oli jo pari viikko sitten) raivata tilaa syyskukille!
Onneksi meillä ei kuitenkaan ole aina kaaos ja välillä ihan arkenakin näyttää hetken tältä:
Kuten ehkä arvata saattaa, hetki on kuitenkin melko lyhyt...
Mukavaa arkea sinullekin, yritetään olla ahdistumatta pienistä muruista ja villakoiranpoikasista! :)
Lisää kuvia erilaisista arjista löydät MakroTex-valokuvahaasteesta!
Lohduttavaa, että muuallakin on samanlaista! Meillä kyllä pyritään pitämään kaaos kurissa, mutta ensin tulee oma ja lasten hyvinvointi. Ellei voimia riitä niin sitten ei riitä. Ehtii sen kaaoksen pariin myöhemminkin ja toisaalta lelut levittyvät kuitenkin alta aikayksikön sinne tänne.
VastaaPoistaMä olen pähkäillyt asian samalla tavalla. Välillä tosin tuntuu, että epäjärjestys ärsyttää niin paljon, että lepohetken sijasta on pakko ensin edes vähän järjestää. Useimmiten kuitenkin levätään, tehdään pakolliset kotityöt ja katsotaan uunin jynssäystä sitten joskus myöhemmin...
PoistaPienten kanssa vauihtia riittää ja koko ajan tapahtuu.
VastaaPoistaKyllä! Etenkin, kun toinenkin pieni tapailee askelia ja vauhti nopeutuu koko ajan!
PoistaJäin ihan miettimään noita kolmea asiaa joista ei voisi valita kuin kaksi. Ensin ajattelin, että miten niin, kyllähän kaikkien saaminen onnistuu. Onnelliset lapset - check, kodin siisteys - check, äidin mielenterveys - cheee... öö eiku tää olikin se mistä mä olen tainnut luopua :D
VastaaPoistaEn mä nyt missään hermoromahduksen partaalla ole, mutta hyvin kyllä huomaan, että siivoan tai pidän kodin järjestyksessä oman mieleni kustannuksella. Tai no, romahdan jos en saa siivota ja toisaalta jos olen ainut joka pitää kiinni siitä siisteydestä.
Heh. :D Mä olen välillä huomannut itsessänikin (!!) tuollaisen "pakko siivota ja järjestää nyt heti tai pää räjähtää" -olotilan, mutta aika usein se on yhdistynyt nälkään tai väsymykseen ja muuhun kiukkuun. Vaikka mäkin tykkäisin järjestyksestä, niin silti tavaroiden kotiuttaminen oikeille paikoilleen helposti jää tekemättä.
PoistaAivan ihanan rehellinen arki! Kun teini oli pieni asuimme kaksiossa joten leikit oli aina koko asunnossa. Arki oli kaaosta ja kaikki aina esillä. Nykyään kaaos on teinin huonessa, vaikka arki on kaikkialla. Pidän tuosta ensimmäisestä kuvasta eniten. Siinä on tunnetta joka kolahti jonnekin 14 vuoden takaiseen tunteeseen.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta! Meillä tavarameri yltää alakerran alueelle, mutta ehkä tosiaan joidenkin vuosien päästä se on enemmän lastenhuoneen seinien sisällä. :) Tosin eipä sitä pidä vain lapsia syyttää, sillä yläkerrassa on valtava määrä tavaroita väärillä paikoilla ja syy on ihan vain äidin!
PoistaHahhaa, näinhän se on :). Minulla oli vielä kymmenkunta vuotta sitten mielenterveys tiukilla, kun halusin pitää mökin siistinä, mutta kai tässä vuosien mittaan on vähän tullut laskettua rimaa siisteyden kanssa ja samalla toki lapsetkin ovat kasvaneet eivätkä enää sillä tavalla sotke. Tosin heti, kun menen kuopuksen pikkuruiseen huoneeseen ja kurkkaan hänen kirjoituspöytäänsä, niin verenpaineeni nousee...
VastaaPoistaMulla rima ei ole tainnut koskaan olla erityisen korkealla siisteyden suhteen, mutta täytyy kyllä myöntää, että äitiyslomalla esikoista odottaessa aloin nauttia siitä pienestä arkisesta siivouspuuhastelusta ja meillä olikin aika hyvin silloin tavarat paikoillaan ja koti järjestyksessä. Haluan uskoa, että vielä tässä lasten kasvaessa löydän saman innon ja ajan!
PoistaIhanan rehellinen postaus ;) Näinhän se on että leluilla on tapana levitä ympäri taloa. Annan lasten levitellä lelunsa mutta illalla pitää lelut siivota kaikista muista huoneista pois mutta olkoon lastenhuoneissa levillään. Niistä saa oven illalla kiinni niin eipä tarvitse katsella sekasotkua ;)
VastaaPoistaSamoin meillä yritetään kerätä lelut iltaisin suunnilleen omille paikoilleen. Tosin joka ilta sitä ei muisteta tai ei jakseta aloittaa projektia, mutta ainakin lelut ovat sitten aamulla heti käyttövalmiina esillä!
PoistaOlipa kiva postaus 😊 pakko myöntää että meilläkin tingitään siivoamisessa :D Pakko melkeen jostain ja tuo on se "vähäpätöisin juttu " :)
VastaaPoistaNiinpä. :) Sitten kun pienempikin vähän kasvaa, niin siivouspuuhat onnistuvat varmasti paremmin tyttöjen kanssa kolmistaankin, kun ei tarvitse niin tarkasti seurata tuota yhtä maistelijatutkijakiipeilijää!
PoistaMeillä leluputous on pöydän alla, sieltä ne tulevat aaltoina aina makuuhuoneeseen saakka.Mutta jos mitään ei tee kaaosta ei tule, niin mitään ei ole tehtykään. Kaaos kertoo vain siitä että kovasti on touhuttu!
VastaaPoistaNiin totta! Ja sainpas muuten myös mainion idean - ehkäpä mekin kokeilemme lelukorien sijoittamista pöydän alle! :)
PoistaTervettä lukea tällaisista valinnoista! Kodin ehtii pitää siistinä myöhemmin, jos ylipäänsä huomaa sen enää tarpeelliseksi :D
VastaaPoistaHeh, kiitos! :D Varmasti myöhemminkin eri elämän osa-alueet vievät aikaa ja huomiota - katsotaan, nouseeko siivoamisen tärkeys mun prioriteettilistalla jossain vaiheessa!
PoistaKiva arkipostaus ja paljon hyvää asiaa. Ei voi olla liian tiukkapipoinen pienten lasten kanssa, Hyviä kompromissejä on esimerkiksi pistää osa tavaroista yläkaappiin ja tehdä lelujen keräämisestä leikkiä.
VastaaPoistaSaan useita kertoja vuodessa ystävien lapset päiväksi lainaan, ja se menee aina älyttömän hyvin, koska olen alusta asti pitänyt kiinni muutamista säännöistä, jotka ollaan yhdessä keksitty. Ruokaa ei viedä keittiöstä muihin huoneisiin, lelut kerätään takaisin niiden laatikoihin kun ollaan lopetettu ja askartelupöytä siivotaan. Olen huomannut että he tykkäävät näistä säännöistä ja noudattavat niitä automaattisesti. He ovat nyt 7 v ja 9 v tytöt.
Mä olen myös sääntöjen ja rutiinien kannattaja! Me ollaan vasta opettelemassa 2-vuotiaan kanssa tätä tavaroiden iltasiivousta, sillä vasta nyt viime aikoina tavarat ovat alkaneet levitä ympäri alakertaa aivan massiivisissa määrin. Tai ehkä tavaroiden leviäminen ja niiden kerääminen on vasta nyt alkanut häiritä äitiä. :D
PoistaNyt oon kyllä eri mieltä. Meillä nuo kaikki kolme toteutuu.. Tosin onko meillä enää pieni lapsia, jos nuorin täyttää huomenna neljä?
VastaaPoistaHmm, hyvä kysymys! Ainakin mun näkökulmasta 4-vuotias on jo hurjan iso. :D Mä ehkä käsittäisin pikkulapsiajan olevan silloin, kun aikaa menee paljon syöttämiseen, vaipanvaihtoon, tiiviiseen silmällä pitämiseen ja yleiseen hoivaan ja läheisyyteen. Haluan uskoa, että tarmoa siivoamiseen löytyy enemmän sitten, kun päivisin on enemmän hetkiä, jolloin ei tarvitse olla lasten välittömässä läheisyydessä vaan pystyy siivoamaan samalla, kun he leikkivät toisaallakin (ilman pelkoa siitä, että joku kiipeää korkeammalle kuin on kannattavaa tai maistelee tavaroita). :)
PoistaIhana postaus :) Meillä käy pikkumiehet välillä kyläilemässä ja tunnistan hyvin nuo kuvat omasta kodista heidän kanssaan peuhatessamme. Mutta kun omia lapsia ei ole, niin oikein hyvillä mielin annankin kodin silloin tällöin olla edes hetken heidän valtakuntaansa :) Ja vaikka meitä on vain mieheni ja minä, niin kyllä koti on silti täynnä laatikoita ja tavaroita, jotka täyttävät vähänkään tyhjät nurkat ;) Keräilijöiden synti...
VastaaPoistaJoo, ei tosiaan voi kaikkea epäjärjestystä laittaa pikkuisten syyksi. :D Mä pystyn ansiokkaasti kokoamaan vaikka kuinka korkean tavaravuoren työpöydälle ja saan aina jemmattua vielä yhden pussukan jonnekin. Ehkä kuitenkin pienoinen lisäaika kotitöihin voisi tehdä ihmeitä. :)
PoistaIhana postaus, mahtava otsikko myös :) Meillä on myös tingitty siisteydestä eikä se oikeastaan edes haittaa. Aluksi vähän, mutta lopulta luovutin ja totesin, ettei sotku haittaa muita kun minua itseäni :)
VastaaPoistaOi kiitos! Mä kanssa luulen, että sotku häiritsee eniten mua. Vieraita varten tykkään järjestää vähän, mutta yritän silti olla välittämättä esimerkiksi noista kuolleista orvokeista, jotka etuovella toivottavat kyläilijät tervetulleiksi... :D
PoistaNo, tätä se juuri on.:) Ei noi isommat enää lattialle heittele leluja, ja syöminenkin sujuu siistimmin, mutta kaikenlaista puuhaa äidille riittää.:D Mulla kyllä kulkee tuo mielenterveys ja siisteys hieman käsikädessä. Jos alkaa olla kovin sotkuista pitkään, niin se on jotenkin todella ahdistavaa, enkä kuitenkaan ole mikään neurootikko puhtauden suhteen.:)
VastaaPoistaMä olen myös alkanut tunnistaa itsessäni viime vuosina tuollaista tavara- ja epäjärjestysahdistusta. Nyt vielä sen pystyy usein työntämään pois mielestä, kun on tarpeeksi väsynyt, mutta aina välillä tulee valtavan iso, pakottava tarve saada ympärille tilaa ja järjestystä. :)
PoistaVoi miten tutun kuuloista (ja näköistä) arkea! Minua kotona häiritsevät eniten epämääräiset tavarakasat, joita kertyy pöydille, kuistin sohvalle ja puuhellan päälle. Ne syntyvät nopeasti, mutta niiden purkaminen vie yllättävän paljon aikaa...
VastaaPoistaMystisesti kerääntyvät tavarakasat ovat niin totta! Miten onkaan niin vaikea viedä tavaraa heti oikealle paikalle? Tosin meillä ei vieläkään ole ihan kaikille tavaroille sitä oikeaa paikkaansa, joten mä haaveilen ja elättelen toiveita, että kun lopulta ollaan saatu kaapit ja hyllyt järjestykseen, on täälläkin aina kaikki paikoillaan. Niin varmaan. ;)
PoistaElämä kulkee lapsen tahtiin ja niin sen pitääkin. Tulee aika, jolloin kaikki on ohi ja muistoissa mukavat hetket
VastaaPoistaTotta! Samoin minäkin olen vähän miettinyt. Viimeistään sitten eläkkeellä toivottavasti osaan pitää kodin järjestyksessä ja puhtaana!
PoistaOi kiitos Jenni! :)
VastaaPoistaKiitos. :D
VastaaPoistaMeiltä olisi saanut ihan samanalaisia kuvia. Tuotahan se arki pienten lasten kanssa on.
VastaaPoistaNiinpä. Taitaa olla aika tuttua monessa perheessä! :)
PoistaIhanan tuttuja näkymiä-
VastaaPoistaKiva kuulla, että sieltäkin löytyy samanlaista kaaosta! :)
PoistaVoi miten värikäs blogi, aivan ihana :) Kiva löytää uutta luettavaa Onni-blogien kautta!
VastaaPoistaOi kiitos, kiva kuulla! Pitää itsekin tulla tutustumiskierrokselle muihin Onneihin! :)
Poista