Lähiruokailua

Myönnän, etten ole erityisen eettisesti valveutunut ruokashoppailija. Luomutuotteet jäävät yleensä lähes poikkeuksetta kaupan hyllyille, sillä valitsen mieluummin edullisemman vaihtoehdon. Omatuntoni ei myöskään kolkuta, jos mukaan tarttuu (edullinen) ruotsalainen maitotölkki - tosin nyttemmin S-ryhmän Kotimainen maito on noussut ykkösvalinnaksi. Jos laatu ja hinta ovat edes kutakuinkin samat, valitsen kuitenkin mieluiten kotimaista - erityisesti liha- ja viljatuotteet taitavat olla meillä aina Made in Finland.

Lähiruokaan en ole ennen kiinnittänyt erityisesti huomiota - olen haaveillut toriostoksista, mutta olen ollut liian mukavuudenhaluinen lähteäkseni autolla torireissulle ja nykyisellä asuinpaikkakunnalla toria ei edes ole. Kun kesällä paikkakunnallamme alkoi pyöriä Facebookin voimin lähiruokarinki, päätin valveutua ja kokeilla sitä. Meni tovi ennen kuin löysin oikean ryhmän, mutta nyt vihdoinkin voin iloisena julistaa: Meillä on jääkaapissa lähiruokaa!

Näin ensimmäisen kerran perusteella olen positiivisesti yllättynyt ruoan hinta-laatu -suhteesta sekä tarjonnan monipuolisuudesta: on kasviksia, myllytuotteita, kananmunia, lihaa ja itujakin - ja monet vieläpä luomua. Facebook-ryhmä on näppärä tapa tilata tuotteita ja kerran viikossa on sopiva aikaväli tuotteiden noutamiselle.

Hinnat ovat tosiaan kohtuullisia ja loppujen lopuksi olisin valmis maksamaan tuotteista enemmänkin, kun tiedän, että raha menee suoraan tuottajalle eikä kauppa vedä välistä. Esimerkiksi tämä upea persiljanippu maksoi euron. Jestas!

Koska persiljanipun koko oli odotettua ruhtinaallisempi, meillä on viikon aikana ollut persiljaa niin makaronilaatikossa, salaatissa kuin focaccia-leivässäkin.

Tunnustan nolona, etten tiennyt porkkanoita olevan eri värisiä. Tällainen värisarja kotiutui meille:

Ja tällaisia uuniporkkanoita niistä valmistui:

Porkkanoiden kaverina vuoassa on oliiviöljyä, hunajaa, persiljaa sekä hieman suolaa ja mustapippuria.

Roomansalaatti eli romainesalaatti oli minulle uusi tuttavuus itse ostettuna - harrastin sokkoshoppailua ja tilasin yhden salaatin googlettamatta ollenkaan, mistä on kyse. Luulin jo saaneeni vahingossa kaalin, kun kurkkasin nopeasti muovipussiin.

Romainea on tullut syötyä ravintola- ja valmiissa salaattiannoksissa, ja kotikeittiössä siitä muodostui tällainen salaatti:

Romainesalaattia, kurkkua ja raejuustoa sekä hieman valkosipulista oliiviöljyä, mustapippuria ja persiljaa. Hyvää ja nopeaa! En olisi romainen kaveriksi edes kaivannut mitään muuta salaattilajiketta - päinvastoin, salaatti oli nyt ihanan rapeaa ja kiinteää.

Vehnäjauhot näyttävät tutuilta ja turvallisilta, mutta ovat luomua.

Tässä muutama vehnäjauhoista leivottu pullanen, nam!

Koska perheessämme asuu yksi kaurapuurohirmu, kokeilimme myös luomukaurahiutaleita.

Nenäni on tottunut Elovenan hiutaleisiin, joten ensimmäinen näistä keitetty puuro tuoksui hieman erikoiselta. Maku oli kuitenkin hyvä ja maistui mainiosti taaperolle.

Meistä tuli lähiruokaringin vakiokäyttäjiä! :) On kiva tietää, että maksaa ruoasta Jollekin eikä vain jollekin. On myös mukava tarjota Tipuselle hyvälaatuisista raaka-aineista tehtyä sapuskaa.

Millä perusteella sinä valitset ruokasi? Katsotko hintaa vai valmistusmaata? Entä suositko luomua tai lähiruokaa?

Verhoillen syksyyn

On taas se aika vuodesta, kun Emonen alkaa orientoitua uuteen vuodenaikaan ja haluaa kotiin menneen vuodenajan tilalle ajankohtaisempaa asua. On siis aika sukeltaa verhokaappiin ja kaivaa silitysrauta esiin!

Olen kesäkuusta asti pohdiskellut, miltä turkoosi yhdistettynä ruskeaan näyttäisi keittiössämme. Pohdinnot jäivät ajatustasolle, kun ainoat ruskeat verhomme ovat jo käytössä enkä keksi niiden tilalle mitään parempaa. Kun kirpputorilta kuitenkin löytyi edulliset verhot, pääsin vihdoin kokeilemaan visiotani:

Hei vaan riemukas kesä, tervetuloa tunnelmallinen syksy! Samalla tervetuloa aikuisempi keittiö!

En tiedä, miten muilla värifiilistelyt toimivat, mutta minulle tulee aina aika ajoin pakottava tarve saada kotiin tai päälle jotain tiettyä väriä. Koska turkoosi on minulle värinä melko uusi tuttavuus, oli pakko ottaa selvää, mitä väripsykologia on siitä mieltä.

Kaikki kaapeista löytyneet vähänkään turkoosit sisustustavarat pääsivät käyttöön

Turkoosi on viilentävä ja rauhoittava väri, joka liitetään usein puhtauteen ja raikkauteen. Se lisää itsevarmuutta, ja sitä on käytetty vahvistamaan immuunijärjestelmää. Hmm! Kieltämättä fiilis flower power -kesäverhojen jälkeen on rauhallisen tunnelmallinen.

Myös olohuoneessa tapahtui syksyistyminen. Olohuoneen kohdalla en tuntenut pakottavaa tarvetta mihinkään väriin, joten päädyin helppoon ratkaisuun, ja verhot ja matot ovat nyt samat kuin viime syksynä.

Puhtaat pöytäpinnat ovat kuvausrekvisiittaa. ;)

Aamuinen syysretki

Mittari näytti hitusen vaille +2 astetta, kun astuimme tirppaduon kanssa ovesta ulos. Ilma oli kirpakka ja niin ihanan syksyinen! Nappasin tällä kertaa kameran mukaan vaunulenkille, joten tässä kuvatulvaa, olkaa hyvät. :)

Yöllä oli lämpötila ehtinyt laskea pakkasen puolelle ja varjokohdista löytyi vielä yhdeksän maissa huurteisia paikkoja.

Nämä värit! Oih ja voih.

 Kukkien ja lehtien lisäksi löysimme seikkailumme aikana isoja kiviä...

... keltaisia kukkia...

... ja näimme KOIRAN! "Au-au!"

Lehtiä oli maassa vielä melko vähän ja tammenterhotkin tiukasti puussa. Tatti sentään löytyi!

Tirpat pärjäsivät reissussa hyvin, mutta äidillä oli vähän kylmä. Seuraavaa retkeä varten pitää etsiä lämpimämmät housut!

Käpykaverit ovikranssissa

Kävimme jokin aika sitten Tipusen kanssa keräämässä käpyjä, ja nyt nuo kaverit pääsivät vihdoin uuteen kotiinsa.

Meillä on vuosikausia ollut ulko-ovessa nopeasti kyhäämäni koriste, jota olen ollut monesti tuunaamassa uuteen uskoon, mutta aina projekti on unohtunut. Kun minulle selvisi vasta hetki sitten, etteivät kuumaliimapistoolit olekaan älyttömän kalliita, oli vihdoin hyvä hetki uudistaa kranssia.

Vanhat koristeet saivat lähteä uusien tieltä. Kiinnitin kranssin alaosaan erikokoisia ja -mallisia käpyjä.

Seuraavaksi tökin risujen väleihin puolukanvarpuja.

Alaosa tehty! Halusin vielä hieman väriä kranssiin, ja laatikoiden kätköistä löytyikin sopivasti pätkä silkkinauhaa ja muutama puuhelmi.

Valmis!

Jätin kranssin yöksi keittiönpöydälle ja yön aikana tapahtui riks, raks, poks -ilmiö kävyille - koko ajan huoneenlämmössä säilytetyt kävyt päättivät sittenkin avautua vielä kokonaan! Hämmennys oli aamulla suuri, kun kranssi olikin astetta muhkeampi.

Tällainen kranssi siis lopulta koristaa ulko-oveamme:

Käpyposahdun harmittaa vähän, sillä kranssi oli kauniimpi ennen sitä. Erityisesti ensimmäinen kuusenkäpy vasemmalla on aika rajusti räjähtänyt. :D Jouduin liimaamaan osan kävyistä uudelleen kiinni ja samalla niitä tulikin kaksi ylimääräistä. Katsotaan, miten silmä tottuu käpyihin ja saako kranssi olla ovessa tuollaisenaan vai tuunailenko sitä vähän lisää.

Manduca

"On onni olla sylissä", taisi Untuvikko tuumata ja nukahti hetkessä. "On onni saada kädet vapaaksi", tuumasi äiti ja aloitti ruoanlaiton.

Rattaiden lisäksi Untuvikko kulkee myös kantorepussa. Ostimme Manducan jo Tipusen vauva-aikana, mutta emme koskaan ehtineet saada hihnojen säätöjä sopiviksi, kun joko toinen ei ollut paikalla (en saanut vedeltyä hihnoja yksin) tai sitten vauvaparka huusi pää punaisena. Sitten Tipunen alkoikin viihtyä lattialla, eikä rintarepulle enää ollut niin tarvetta.

Nyt Untuvikon synnyttyä ei ole enää samalla tavalla aikaa kanniskella väsynyttä vauvaa, joten käsien saaminen muuhun käyttöön on oleellista. Kaivoimme kaapista Manducan ja ah, vauvahan tykkää olostaan!

En ole erityisen pitkiä aikoja käyttänyt Manducaa, sillä pidemmän päälle siinä alkaa selkä väsyä ja istuminen on vaikeaa. Kuitenkin se on oiva apu, kun pitää tehdä jotain, missä muutenkin on seisaallaan ja pienesti liikkeessä. Erityisesti kokkailu vauvan kanssa sujuu hienosti! Olkainten ja hihnojen asettaminen sopiviksi tuntui yksin työläältä erityisesti, jos sormivoimat ovat yhtä olemattomat kuin minulla. Kuitenkin kerran säädöt kuntoon saatua reppu on nopea kiinnittää ylle.

En ole kokeillut Manducaa ulkona, sillä vauvan pukeminen riittävän lämpimästi vähän jännittää. Sisällä rintareppu on kuitenkin ollut monesti pelastus, jonka ansiosta kaikki ovat saaneet syödäkseen ja väsynyt vauva nukahtanut ilman suurempaa raivoa.

Varmaan ei yllätä, että sain ihan itse valita värin? :)

Omenapiirakka taaperon tapaan

Tässä taas yksi versio nykyisestä lempparikakkupohjastani, jota on käytetty mm. mansikkakakussa.

• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 100 g margariinia
• 1 dl mangososetta
• 2 dl hiilihapotettua kivennäisvettä

• omenoita
• fariinisokeria
• kanelia 

Kuori ja paloittele omenat. Ihmettele kuoria, lajittele niitä riveihin ja kasoihin sekä rakenna niistä abstrakti taideteos.

Sulata margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon mangosose ja margariinisula. Lisää lopuksi kivennäisvesi, sekoita kevyesti. Kuuntele tarkasti kivennäisveden sihinää ja ihmettele, mistä ääni tulee. Yritä maistaa taikinaa.

Levitä taikina piirakkavuokaan. Muistele hiekkalaatikkohetkiä ja taputtele taikina tasaiseksi. Yritä maistaa taikinaa.

Ripottele päälle fariinisokeriin ja kaneliin sekoitetut omenapalat. Heti kun silmä välttää, kahmaise kourallinen omenoita ja taikinaa ja mutusta niitä onnellisena.

Paista 175-asteisessa uunissa alimmalla tasolla n. 50-60 minuuttia.

Nauti vaniljavaahdon kera! :)

Ensikokeilussa vesivärit

Koska sormivärit osoittautuivat menestykseksi ja Tipusella pysyy sivellin kädessä, päätin vihdoinkin kokeilla vesivärien toimivuutta. Toimivat!

Pohdin pitkään, minkä linjan otan askartelun suhteen: Annanko Tipusen käyttää omia tarvikkeitani vai ostanko halpoja, lapsille tarkoitettuja värejä? Tällä kertaa päätös syntyi helposti, kun laatikosta löytyivät uudehkot värit sekä edelliset, jonkin aikaa kadoksissa olleet värit.

Haluaisin antaa Tipusen harjoitella värien käyttöä ja askartelua hyvillä materiaaleilla, sillä muistan, kuinka tuskastuttavaa on käyttää vesivärejä, joista ei lähde väriä (tai väri on hassun epäaito), puuvärejä, joiden kärki katkeaa koko ajan tai tusseja, jotka kuivuvat muutaman vedon jälkeen. Puhumattakaan siveltimistä, jotka kokevat karvasadon ensimmäisen maalaustuokion aikana.

Toisaalta kuitenkin vähänkään virallisemmat materiaalit maksavat enemmän ja saavat varmasti vielä usean vuoden ajan melko kovakouraista kohtelua osakseen. Tipunen ei myöskään varmasti osaisi pitkään aikaan edes vaatia parempaa laatua.

Ensimmäiseksi kokeilukerraksi vesiväritaiteilu onnistui hienosti. Keltainen värinappi tosin uiskenteli välillä vedessä, mutta mitäpä pienistä. Muutenkin se, miten väriä saadaan siveltimeen, taisi jäädä vähän epäselväksi, mutta paperiin tuli jälkeä ja Tipunen oli innostunut. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua!