Koska sormivärit osoittautuivat menestykseksi ja Tipusella pysyy sivellin kädessä, päätin vihdoinkin kokeilla vesivärien toimivuutta. Toimivat!
Pohdin pitkään, minkä linjan otan askartelun suhteen: Annanko Tipusen käyttää omia tarvikkeitani vai ostanko halpoja, lapsille tarkoitettuja värejä? Tällä kertaa päätös syntyi helposti, kun laatikosta löytyivät uudehkot värit sekä edelliset, jonkin aikaa kadoksissa olleet värit.
Haluaisin antaa Tipusen harjoitella värien käyttöä ja askartelua hyvillä materiaaleilla, sillä muistan, kuinka tuskastuttavaa on käyttää vesivärejä, joista ei lähde väriä (tai väri on hassun epäaito), puuvärejä, joiden kärki katkeaa koko ajan tai tusseja, jotka kuivuvat muutaman vedon jälkeen. Puhumattakaan siveltimistä, jotka kokevat karvasadon ensimmäisen maalaustuokion aikana.
Toisaalta kuitenkin vähänkään virallisemmat materiaalit maksavat enemmän ja saavat varmasti vielä usean vuoden ajan melko kovakouraista kohtelua osakseen. Tipunen ei myöskään varmasti osaisi pitkään aikaan edes vaatia parempaa laatua.
Ensimmäiseksi kokeilukerraksi vesiväritaiteilu onnistui hienosti. Keltainen värinappi tosin uiskenteli välillä vedessä, mutta mitäpä pienistä. Muutenkin se, miten väriä saadaan siveltimeen, taisi jäädä vähän epäselväksi, mutta paperiin tuli jälkeä ja Tipunen oli innostunut. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua!
Karvanlähtösiveltimet on kyllä jotain ihan älyttömän ärsyttävää!
VastaaPoistaJep! Niihin myös törmää hämmentävän usein.
Poista