maanantai 18. toukokuuta 2015

Kuinka väsynyt on äiti, joka...

... tarvitsee Kela-kortin muistaakseen lapsensa sosiaaliturvatunnuksen ja hämmästyy, kun esikoinen onkin syntynyt 2013 eikä 2012?
... meinaa nukahtaa lattialle, vaikka päällä mönkii ja ryömii kaksi pikkuihmistä?
... on menettänyt lehmänhermonsa ja saanut tilalle alimittaisen pinnan?
... nukahtaa jääkiekkoa katsovan Miehen kainaloon parissa minuutissa?
... ei osaa vastata kysymykseen "Mitä teille kuuluu?", koska ei muista, mitä on tapahtunut viimeisen viikon tai kuukauden aikana?
... tiuskaisee täysin turhaan taaperolle ja vielä turhempaan vauvalle?
... ei jaksa nähdä vaivaa pohtiakseen, koska olisi hyvä hetki nähdä ketäkin tai keneen tulisi pitää yhteyttä koskakin?
... itkee ennen kuutta sängynlaidalla väsymystään ja sitä, että vauva ei taaskaan nuku?
... vajoaa helposti omiin ajatuksiinsa eikä jaksa innostua taaperon leikeistä?
... ei uskalla miettiä, kuinka paljon on juonut kolajuomia ja syönyt suklaata kuluneen helmi-huhtikuun aikana?
...  ei edes tajua olevansa niin todella väsynyt ennen kuin Mies alkaa huolestua jaksamisesta?

Voin kertoa, että aika väsynyt.

Ensimmäinen puoli vuotta yöherätyksiä meni lopulta aika kevyesti, seuraavat pari kuukautta alkoi jo vähän harmittaa ja viimeiset kaksi kuukautta univelka on alkanut näkyä enemmän. Väsymyksestä huolimatta olen jaksanut esimerkiksi valokuvata, kirjoittaa Tipulaa ja leipoa, sillä ne eivät ole suinkaan vieneet energiaani vaan päinvastoin antaneet lisää virtaa. Kaikki päivät eivät ole olleet myöskään yhtä väsyneitä, vaan joukossa on ollut paljon niitäkin päiviä, jolloin väsymys on unohtunut aamuteetä hörppiessä.


Sen sijaan aikataulujen ja suunnitelmien tekeminen on tuntunut ylivoimaiselta ja esimerkiksi suuhygienistiajan varaaminen onnistui vasta lähes parin kuukauden vitkuttelun jälkeen. Olemme kuitenkin kevään aikana nähneet ihmisiä ja vähintään vaihtaneet kuulumisia puhelimen tai netin välityksellä. Kiitos siis kaikille teille, jotka olette kyselleet kuulumisiamme ja pitäneet yhteyttä, vaikka meistä ja minusta ei ole kuulunut mitään! Ihanaa, että olette ehdottaneet tapaamispäiviä ja kyläilyhetkiä, sillä oma aikaansaaminen on ollut vähän heikkoa! :)

Olen hyvin monesti iltaisin miettinyt, että ehkä ensi yö on se yö, jolloin Untuvikko nukkuu ilman itkuisia heräämisiä eikä vaadi lohduttavaa syliä tai silityksiä. Yöllä ensimmäisen rääkäisyn myötä olen sitten todennut, ettei vielä ollut oikea aika katkeamattomille unille. Mutta tiedättekö mitä? Se yö tuli sittenkin!

Meidän vauva nukkuu nyt!

Tai nukkui, kunnes tuli nuhaiseksi. Melkein viikon ehdimme kuitenkin nauttia hyvistä öistä ja omakin virkeystaso on noussut huimasti. Tuntuu ihan kuin olisin kevään tavoin herännyt! Ehkäpä nuhanenämme kohta taas muistaa, että myös aamuyö on kallisarvoista uniaikaa.



Mitä sinulle kuuluu? :)

22 kommenttia:

  1. Mietin lukiessani tuota alkutekstiä, että kirjoitatko minun tarinaani. sitten mietin, ettei minulla ole sitä miestä eikä lapsia. Mutta niin on samaa tekstiä, että puistatti! Tiedän siis mitä tuo on, mutta tottakai jokainen tuntee ja kokee asiat eritavoin, joten ihan just en tiedä sinun tunteitasi. Riittää tosin, että omani tiedän, liiankin hyvin?
    ei siis ole kehumista tuossa, ei todellakaan. sinun täytynyt hoitaa kuitenkin lapset, minun vain itseni. Toivottavasti vaavelin flunssa hellittää pian ja saat taas unta hieman paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tässä tapauksessa taitaa olla harmi, että tekstistä löytyi samaistumiskohtia! Itse koen väsymyksen vielä sikäli helpoksi, että tiedän nukkumattomuuden syyn olevan ulkopuolella. Sen sijaan nukkumattomuus hyvistä uniolosuhteista huolimatta on varmasti kaikin puolin rasittavaa. Toivottavasti myös sinun yösi helpottuvat! Meillä flunssa hellitti, mutta hampaita pukkaa. :D

      Poista
  2. Mä niin tiedän tuon kaiken! Välillä on hyviä päiviä jolloin väsymys muka unohtuu, mutta sitten se palaa entista raskaampana. Pää on aivan tyhjä, ajatus ei kulje ja yhtään mitään ylimääräistä ei jaksaisi. Sitä toivoo parempia aikoja ja jos hetken näyttääkin paremmalle iskee uusi vaiva tai kriisi. Ehkä joskus valvominen loppuu? Enkä osaa vastata kysymykseen mitä mulle kuuluu, mutta toivon sinne pienelle pikaista paranemista ja kauniita unia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsymys tosiaan unohtuu yllättävän helposti ja vasta, kun istahtaa hetkeksi sohvalle, huomaa kuinka väsynyt onkaan. Etenkin nyt kun aurinko on alkanut paistaa ja on ihanan kesäistä, väsymys häviää aika nopeasti. Osittain taitaa väsymys siis olla omaakin syytä, sillä illalla tyttöjen mentyä nukkumaan tulee jokin kummallinen adrenaalipiikki eikä tosiaankaan itse ole valmis menemään kahdeksalta yöunille. :) Kauniita unia myös teille!

      Poista
  3. Tutulta kuulostaa, vaikka meillä nykyään jo nukutaankin täydet yöt (usko pois, se aika tulee vielä ❤) Muistan yhden puhelun lääkäriaseman ajanvarauksen kanssa kun soitin valvotun yön jälkeen lapselle aikaa. Enpä muistanut vuotta, saatikka kuukautta milloin lapsi on syntynyt :D Nyt ajatus naurattaa, mutta silloin ei naurattanut ja hävetti _hieman_ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe. :D Välillä itseäkin huvittaa, kuinka täydellisesti voikin lyödä tyhjää. Tällä kertaa en ole mitään erityisen isoa unohtanut, mutta Tipusen vauvavuoden aikana multa hävisi pariksi kuukaudeksi pankkikortin tunnusluku mielestä. Oli kieltämättä hämmentävää, kun yht'äkkiä ei ollutkaan pienintäkään aavistusta edes siitä, mitä numeroita siinä saattaisi olla!

      Poista
  4. Kiva blogi! :) liityin lukijaksi. Jos kiinnostaa lukea meidän perhe-elämästä (tyttö 6/2014 ja toista lasta odotetaan syntyväksi syyskuussa) niin blogini löytyy
    täältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit! Tervetuloa lukijaksi! :) Tulenkin kurkkaamaan blogiasi hetimmiten!

      Poista
  5. Voi kuinka valvominen tuntuu varmasti taas raskaalta. Toivottavasti pienen nuha paranee pian ja pääsette taas nukkumaan kunnon öitä. <3

    Haleja!

    Minulle kuuluu hyvää, kesää odotellessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että juuri sinulle kuuluu hyvää! :)

      Nuha parani, mutta hampaat alkoivat pyrkiä esiin ikenistä. Voi vauvan elämää!

      Poista
  6. Paljon tsemppiä sinne. <3
    Toivotaan että pieni nuhanenä alkaa taas pian nukkumaan kokonaisia öitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Samaa minäkin toivon ja uskon. Eiköhän jossain vaiheessa, ehkä jo ihan piankin, nukuta taas rauhallisemmin. :)

      Poista
  7. I feel you - olen mm. kaiverruttanut nuorimmaisen kummilusikkaan väärän vuosiluvun... Meillä meni reilu vuosi ennen kuin nuorimmainen alkoi nukkua kokonaisia öitä. Silloin ylitsepääsemättömältä tuntuva valvominen on kuitenkin nopeasti unohtunut, ja enää heräillään oikeastaan vain kipeänä. Paranemisia ja kokonaisia öitä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Valvominen tosiaan unohtuu nopeasti ja samoin musta on hämmentävää, kuinka nopeasti lopulta valvominen myös loppuu. Tuntuu, että se on jokin pieni kliksahdus vauvan päässä, kun tämä hoksaa, kuinka unta jatketaan kevyen univaiheen yli ihan itse. Nyt kun Untuvikkokin on tämän kliksahduksen kokenut, pitää vielä odottaa että häiritsevät nuhat ja hampaat mahdollistavat nukkumisen. :)

      Poista
  8. Voi pikaista parantumista nuhanenäiselle!! Meillä oli ihan hirmu flunssa nyt ja neiti heräs yskiin pitkin yötä, monta yötä. Lääkäriltä saatiin sitten lääkettä ja kehotus antaa lisäksi särkylääkettä iltaa kohden jotta saisi pieni nukuttua ja auttoi<3 Nyt pari yötä lääkkeiden kanssa mennyt ja pikkuhiljaa alkaa olla parempi ja yöt nukkuu, ei enää herää yskään, joskin minä kyllä herään :D

    Mulla oli keväällä kans jakso ihan hullua väsymystä, enkä tajunnut sitä ennen kun nyt jälkeen vasta. Kaikkea sitä ihmismieli jaksaa. Muuten kuuluu hyvää, töiden aloitus on ollut kivaa ja kotona pärjätään hyvin. Vähän tuntuu raskaalta työpäivien jälkeiset illat, mutta kaipa siihen pian tottuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva kuulla, että töiden aloitus on sujunut hyvin! Kävinkin blogistasi myös lukemassa työkuulumisia ja tosi hienoa, että uusi arki on lähtenyt teillä hyvin käyntiin! :)

      Ja voi teidänkin pientä potilasta! Meillä myös köhitään, mutta onneksi taitaa yskän osalta olla aika pientä tämänkertainen flunssa. Toivottavasti teillä on flunssa jo mennyt ohi. :)

      Poista
  9. Tsemppiä ja paranemista sinne! Valvominen on raskasta. Muistan itsekin kokeneeni pahimman väsymyksen vauvan ollessa 8kk kun yhtään täyttä yötä ei ollut takana. Seuraavat 3kk olinkin jo todella väsynyt kunnes 11kk valvomisen jälkeen tuli eka kokonainen yö unta. Ah mikä autuus on nukkua! Sitä odotellessa taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samalla aikataululla ollaan näköjään liikenteessä mekin. :) Ja voi oi, minultapa on mennyt ihan ohi teidän uusi pieni perheenjäsen! Valtavasti onnea! :)

      Poista
  10. Itselläni ei kokemuksia lapsiperheen väsymyksestä - toisenlaisesta väsymyksestä kylläkin. Onneksi sinulla on ihania ystäviä ja läheisiä, jotka pitäneet yhteyttä - minulla ystäväpiiri lähes kaikkosi... Toivottavasti Untuvikon nuha paranee pian ja pääsette taas unirytmiin kiinni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi! Harmi kuulla, että väsymystä löytyy myös sieltä! Oikein paljon jaksamista sinullekin! Väsymys ja nukkumattomuus eivät ole varmaan koskaan helppoja, mutta sanoisin, että erityisen rankkaa se on silloin, kun ei pysty nukkumaan, vaikka siihen olisi kaikin puolin hyvät edellytykset ympäristön puolesta.

      Poista
  11. <3

    Flunssassa täälläkin ja noh.. onhan tässä tekemistä, kokonaisia öitä en ole nukkunut kohta varmaan kuuteen vuoteen, mutta tämän kuopuksen ensimmäisen 3kk valvomisen jälkeen nykymeininki herämisineen tuntuu jo inhimmilliseltä.

    Tsempppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi! Tsemppiä myös sinulle, kuusi vuotta alkaa olla jo melkoinen aika! Onneksi nämä pienet kasvavat koko ajan ja oppivat nukkumaan rauhallisemmin. :)

      Poista

Olen valtavan iloinen jokaisesta kommentista! En välttämättä ehdi tai muista vastata siihen heti, mutta vastaan kyllä ennemmin tai myöhemmin. :)