Tipusta odottaessani innostuin virkkaamisesta, mutta viimeisen puolen vuoden aikana en ole juuri ehtinyt tai jaksanut tarttua koukkuun. Nyt kuitenkin alkoi pitkästä aikaa tuntua siltä, että jotain pientä tai isoa olisi kiva väkertää - unikoulun ja sängyn vieressä vietettyjen hetkien ansiosta voisi aikaa pienelle puuhastelulle ollakin. Ihastuinkin virkkaustöissä niiden helppouteen, sillä työn voi jättää kesken koska vain ja jatkaa helposti myöhemmin.
En ole vielä keksinyt, mikä olisi seuraava työni, mutta sitä pohtiessa muistelin alkuvuoden aikaansaannoksia. Tein Tipuselle kaksi peittoa, joiden käyttö valitettavasti on ollut aika vähäistä. Eiköhän näille kuitenkin löydy vielä käyttöä syksyn ja talven edetessä!
Ensimmäinen peitto on virkattu kuusikulmioista, jotka on yhdistetty ompelemalla. Peiton tekeminen oli hauskaa, kun sumplin värien kanssa - nyt peitossa on vähintään kerran kaikki mahdolliset väriyhdistelmät. Haastavinta työssä oli lyhyiden sivujen reunat, jotka jäivät "aukollisiksi".
Seuraavan peiton palaset puolestaan yhdistin virkkaamalla ne yhteen nurjalta puolelta - pinta näyttää eloisalta, kun palat "aaltoilevat" nousemalla kulmakohdissa ylöspäin. Kuvio aiheutti aluksi suurta päänvaivaa, mutta vauhtiin päästyä paloja alkoi valmistua nopeassa tahdissa.
Kuviomallit ovat peräisin kirjasta Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, 200 upeaa mallia (C. Crompton). Kirjasta löytyy myös monta muuta hienoa ideaa ja ohjeet ovat ymmärrettävät näin virkkausaloittelijankin näkökulmasta.
Molemmissa peitoissa on käytetty Ulrika-lankaa, josta löytyy upeita, voimakkaita värejä. Lanka on 100 % villaa, mutta hyvin pehmeää ja sileää. Yhdessä kerässä on 50 g lankaa ja keriä meni töihin monta. Jos oikein muistan, niin esimerkiksi vihreässä peitossa on jokaista väriä 3-4 kerää.
Jämälangoista virkkasin vielä Tipuselle kaksi kaverusta. Idea ja suuntaa antava ohje löytyi Novitan Kevät 2012 -numerosta.
Virkkausinnostuksen herättelemiseksi tein muutamat vihreässä peitossa käytetyt palat ja niistä virkkausohjeet. Laitan ne tänne omana postauksenaan. Tipunen (6 kk) oli hyvää virkkaus- ja kuvausseuraa treenaillessaan vieressä kontilleen nousemista ja taaksepäin matelua. Vielä liikkuminen on melko verkkaista, mutta voin vain kuvitella, kuinka nopeasti vauva kiitää muutaman viikon päästä tällä harjoittelun määrällä!
Ihania virkkailuja :)
VastaaPoistaKiva kuulla! :)
PoistaKävin vastavierailulla. Syötävän ihania värejä ja töitä täällä. :)
VastaaPoistaKiitos ja mukavaa, että kävit! :)
Poista