Kokkauskokeiluja maailmalta, Kreikka

Vihdoinkin pääsimme kokeilemaan kreikkalaisia ruokia! Koska lähiaikoina on herkuttelua muutenkin yltäkyltäisyyteen asti, jätin tälläkin kertaa jälkiruoan tekemättä. Tarjolla oli paistettuja kesäkurpitsoja ja tzatzikia, uunissa kypsennettyä kanaa, paprikaa ja tomaattia sekä peruna-fetasalaattia.

Ruokien suunnittelun apuna oli tällä kertaa kirja Kreikkalainen keittiö (Rena Salaman), jossa oli erityisen ihania kuvia. Ohjeet on jaoteltu hauskasti vuodenaikojen mukaan, mutta käytännössä se tuntui hieman ongelmalliselta - vuodenajat kun eivät ihan täysin vastaa toisiaan Suomessa ja Kreikassa raaka-aineiden saatavuuden kannalta.

Alkuperäiset ruokaohjeet ovat Salamanin kirjasta, mutta tässä omat versioni ruoista.

Kanaa, paprikaa ja tomaatteja

• n. 8 kanafilettä
• 2 paprikaa
• 3 tomaattia

Marinadi kanalle:

•  6 rkl oliiviöljyä
• 1 ison sitruunan mehu
• 0,5 rkl sinappia
• 4 valkosipulinkynttä murskattuna
• 2 punaista chiliä silputtuna
• 1 tl kuivattua oreganoa
• ruolaa ja rouhittua mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset ja lisää kanat. Anna marinoitua jääkaapissa kelmun alla 4-8 tuntia, mahdollisuuksien mukaan kääntele kanapaloja välillä. Pilko paprikat ja tomaatit ja kypsennä ne kanojen kanssa grillaamalla tai uunissa (uunissa ohuet kanafileet kypsyivät 200-asteessa 20 minuutissa).

Kanan marinadi oli loistava! Jos aikaa ja jaksamista olisi ollut enemmän, olisimme grillanneet kanan ja kasvikset, mutta niistä tuli herkullisia myös uunissa. Alkuperäisessä ohjeessa oli 1 rkl dijoninsinappia, mutta korvasin sen kaapista löytyneellä Auran sinapilla.

Paistetut kesäkurpitsat

• 1 kesäkurpitsa
• hieman vehnäjauhoja
• auringonkukkaöljyä paistamiseen
• suolaa ja rouhittua mustapippuria

Pilko kesäkurpitsa ohuiksi suikaleiksi (juustohöylä on näppärä apu!) joko lanteiksi tai pystysuoraan pitkiksi suortuviksi. Ripottele päälle hieman vehnäjauhoja. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista kurpitsaviipaleet molemmilta puolilta ruskeiksi. Siirrä viipaleet lautaselle ja ripottele päälle hieman suolaa ja mustapippuria. Tarjoa tzatzikin kanssa.

Auringonkukkaöljyssä paistaminen oli minulle uusi juttu enkä tiedä, olisiko lopulta rypsiöljy toiminut yhtä hyvin, mutta ainakin nyt kesäkurpitsasta tuli todella herkullista ja rapeaa. Aivan kuin sipsejä!

Tzatziki

• n. puolikas kurkku
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 2 dl maustamatonta jogurttia
• 1 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl hienonnettua tuoretta minttua

Sekoita jogurtin joukkoon valkosipuli, oliiviöljy ja minttu. Kuori kurkku ja raasta se lävikköön. Purista kurkkuraasteesta suurin osa nesteestä pois ja sekoita jogurtin joukkoon. Laita kylmään odottamaan tarjoilua.

Peruna-fetasalaatti

• uusia perunoita
• kevätsipulia
• mustia oliiveja
• fetajuustoa
• hienoksi silputtua tuoretta persiljaa ja minttua
• suolaa ja rouhittua mustapippuria
• loraus oliiviöljyä
• sitruunamehua

Keitä perunat. Anna niiden jäähtyä hetki ennen kuin pilkot ne isohkoiksi lohkoiksi. Lisää sekaan hienonnettu kevätsipuli, oliivit, kuutioiksi pilkottu feta sekä mausteet.

En mitannut tai punninnut aineksia tarkemmin, mutta salaatti koostui ylläolevista aineksista. Oliiveja on oikeasti seassa paljon, mutta jostain syystä ne piiloutuivat kuvaushetkellä. Alkuperäisessä ohjeessa salaatin sekaan olisi kuulunut myös ruokalusikallinen säilykekapriksia, 2 anjovista sekä teelusikallinen dijoninsinappia, mutta ne jäivät tällä kertaa pois.

Peruna-fetasalaatti oli superhyvää ja oma lempparini tämänkertaisista kokeiluista. Erityisesti tuore minttu oli maukas yllättäjä salaatin seassa, vaikka muuten salaatti vastasikin aika paljon aikaisempinakin kesinä tekemiäni perunasalaatteja.

Kattaus

Kreikasta mieleen tulivat ensimmäisenä raikkaat värit valkoinen, turkoosi ja sitruunankeltainen. Kaapin kätköistä löytyi jälleen valkoinen ikkunaverho (Ikea) pöytäliinaksi sekä Indiskasta ostetut ainoat turkoosit sisustusesineeni koristeketju ja paperinarutabletti.

Takapihalta kävin napsaisemassa muutaman kukan Ikean tuikkukippoihin. Harmi vain, että näin sateisen harmaana päivänä kukat eivät auenneet ennen kuvien ottamista.

Taaperoapulainen

Tämänkertainen kokkauskokeilu oli siinä mielessä erilainen, että Tipunen osallistui ruokien valmisteluun. Kun äiti pilkkoi, mittasi ja hienonsi, taapero keskittyi omiin tutkimuksiinsa:

Kylmä sinappituubi oli kaikkien muiden tuubien tavoin hyvin mielenkiintoinen, mutta myös valkosipulinkuoret jaksoivat hämmästyttää kauan. Niitä pinottiin, kasattiin ja siirreltiin paikasta toiseen antaumuksella. Persiljaa puolestaan oli kiva nuuskutella ja kurkunkuoria kiva asetella vierekkäin.

Edellisenä päivänä opettelimme taaperon kanssa, ettei pullataikinaa saa laittaa päähän tai niskan taakse. Tänään opettelu laajeni koskemaan myös kurkunkuoria.

Seuraavaksi on tarkoitus makumatkata Intiaan - katsotaan, koska pääsemme perille! :)

Kokkauskokeiluja maailmalta, Kiina

Otsikon perään voisi lisätä vielä sanan länsimaittain, sillä tämänkertainen ruoka ei varmasti täyttäisi paikallisia vaatimuksia. Kiinassa ilmeisesti suositaan usean ruokalajin menuja, ja mukana pitäisi olla niin friteerattua, höyrytettyä kuin vokattuakin ruokaa. Tämä kotikokki päätti tällä kertaa päästä vähällä, joten tarjolla oli paistettua kanaa, chiliä ja maapähkinöitä jasmiiniriisin kera. Koska Kiinassa jälkiruoaksi on usein vain hedelmiä, jätin jälkiruokaosuuden kokonaan pois.

Paistettua kanaa, chiliä ja maapähkinöitä -resepti on alkujaan Yukiko Duken kirjasta Viisi aasialaista keittiötä - arkiruokaa Kiinasta, Koreasta, Japanista, Vietnamista ja Thaimaasta. Toteutukseni on kuitenkin aineksiensa puolesta riisuttu versio alkuperäisestä, kun riisiviini jäi kokonaan pois ja inkivääriäkin uskalsin näin hautomotilassa laittaa vain kolmanneksen tarvittavasta. Kirjassa parasta ovat lyhyet esittelytekstit kunkin maan keittiöistä, mutta reseptivalikoima jää melko suppeaksi, kun samassa teoksessa on useita eri keittiöitä.

• 500 g kanan maustamattomia filesuikaleita
• 1 cm inkivääriä
• 3 isoa valkosipulinkynttä
• 2 punaista mietoa chiliä
• 3 kevätsipulia
• 2 paprikaa (vihreä ja keltainen)
• 1,5 dl maapähkinöitä
• öljyä paistamiseen

Kastike

• 1,5 rkl maissitärkkelystä
• 3 rkl vettä
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
• 3 rkl soijakastiketta

Kanapalat olisi pitänyt marinoida (10 minuuttia seoksessa, jossa on 3 rkl riisiviiniä, 0,5 tl suolaa ja 1,5 rkl maissitärkkelystä), mutta laitoin ne maustamattomina pannuun. Riisiviiniä olisi pitänyt tulla myös kastikkeeseen 2 rkl ja inkivääriä oli ohjeessa 3 cm. Lisäksi olin turhan varovainen chilien kanssa, kun neljän sijaan käytin vain kaksi punaista chiliä ja nekin olivat hyvin mietoja.

Kuori ja pilko inkivääri ja valkosipulit pieniksi paloiksi. Poista chileistä siemenet ja hienonna ne, pilko kevätsipulit (karkeaa silppua) ja paprikat (isoja suupaloja). Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi ja keitä maapähkinöitä minuutin ajan. Kaada vesi pois, anna pähkinöiden jäähtyä ja irrota kuoret hieromalla. (Tämä oli ehdottomasti ruoan työläin vaihe, vaikka keittämisen jälkeen kuoret irtosivatkin suht helposti. Yritin nopeuttaa työvaihetta pyörittämällä pähkinöitä kahden leikkuulaudan välissä - auttoi vähän, mutta kuoria sai silti välillä nyppiä irti pähkinöistä.)

Sekoita kastikkeen ainekset pienessä kulhossa. Kuumenna pannussa öljy ja lisää kana, inkivääri, valkosipuli, chili ja paprika. Paista kunnes kana on saanut väriä ja on kypsää. Lisää kevätsipulit ja maapähkinät, paista pieni hetki. Lisää kastike ja paista vielä noin minuutti.

Tarjoa riisin kanssa.

Loppujen lopuksi kastikkeen tekeminen oli suunnilleen yhtä nopeaa kuin tavallisen arkikanakastikkeenkin, joten tätä tulee varmasti tehtyä uudestaan. Ainoastaan maapähkinät jätän pois tai ainakin valmistelen ne kuorettomiksi hyvissä ajoin - pähkinät toivat kuitenkin mukavaa rapeutta kastikkeeseen, vaikka kuoriminen tosiaan veikin aikaa.

Olisin kaivannut ruokaan vähän enemmän mausteisuutta, joten seuraavalla kerralla laitan chiliä enemmän tai kokeilen hieman tulisempaa lajiketta. Alkuperäisessä ohjeessa oli mainittu myös sichuaninpippuri (sitä 1 rkl), mikä olisi varmaan myös lisännyt ruoan tulisuutta.

Kattaus

Myönnän, erot Kiinan ja muiden siellä suunnalla olevien itämaiden välillä ovat aika huonosti hallussa. Kattaus näyttää ehkä enemmän thaimaalaiselta kuin kiinalaiselta, mutta kai punainen, valkoinen ja tummanruskea bambu sopivat myös Kiinaan?

Pöytäliinana on ryppyinen Indiskan jouluverho, lautaset ovat jälleen Pentikin Valo-sarjaa ja servetit ovat Marimekolta. Valkoinen muoviorkidea on saatu lahjaksi ja koristaa oikeasti telkkarinviertä. Vaikka ajatuksena oli tehdä kaikki kattaukset jo valmiiksi kaapeista löytyvistä materiaaleista, sorruin tällä kertaa ostamaan bambuliinat ihan vain tätä kattausta ajatellen - tosin ne ovat niin kivat, että käyttöä tulee varmasti olemaan myös jatkossa! Bambuliinat ovat muutamalla eurolla Lidlistä, jossa oli sopivasti viime viikolla teemana Aasia. :)

Seuraavaksi palaamme makumatkalta Eurooppaan ja kokeilemme kreikkalaista ruokaa! 

Kokkauskokeiluja maailmalta, Ranska

Käytin innoittajana ja opastajana Hans Välimäen kirjaa Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan. Hieman säädin ainesmääriä tai tekotapoja, mutta lähdekunnia kuuluu Välimäelle. Kirjasta löytyy kauniita kuvia ja monta, aloittelijallekin riittävän selkeää reseptiä. Jos perinteiset ranskalaiset ruoat kiinnostavat, kannattaa haalia tämä käsiinsä!

Pääruokana oli elsassilainen pekonipiirakka (tarte flambée) ja sen kaverina provencelainen vihanneshöystö eli ratatouille (jota ei voi ajatellakaan ilman, että mieleen pompsahtaa Rottatouille). En tiedä, onko ranskalaisen ruoan häväistystä tarjota piirakan kanssa lisuketta, mutta ainakin ne sopivat tämän kotikokkailijan mielestä hyvin yhteen.

Jälkiruoaksi söimme ilmeisen perinteistä ranskalaista herkkua: tarte tatinia eli ranskalaista omenatorttua. Jälkiruokia selaillessani totesin, että ranskalaiset rakastavat kananmunaa makeissa leivonnaisissa. Tämän tarte tatinin pohja on kuitenkin tehty voitaikinaan, mikä sopii minulle loistavasti. Pohjan voi tehdä myös kananmunallisena versiona, jolloin esimerkiksi tämä Sikke Sumarin nopea tarte tatin -ohje voisi olla näppärä.

Elsassilainen pekonipiirakka

• 100 g voita
• 200 g vehnäjauhoja
• 1/2 tl suolaa
• 4 rkl kylmää vettä

• 2 pkt pekonia (340 g)
• 3 sipulia
• 150 g crème fraichea
• 150 g rahkaa
• 1 rkl vehnäjauhoja
• suolaa ja pippuria

Nypi hieman pehmennyt voi, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi. Lisää vesi ja muotoile palloksi. Kääri tuorekelmun sisään ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Suikaloi pekonit ja ruskista pannussa, siirrä syrjään. Viipaloi sipulit ja kuullota niitä hetki rasvassa, jotta ne pehmenevät. Sekoita keskenään crème fraiche, rahka ja mausteet.

Kauli taikinasta ohuehko levy ja siirrä se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle crème fraiche ja rahka -seos, sitten sipulit ja lopuksi pekonit. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Hienoa pekonipiirakassa on sen luontainen kananmunattomuus - ihanaa, kun ei tarvitse kikkailla korvaavien viritysten kanssa! Piirakka tarjoillaan lämpimänä, ja se oli hyvää myös seuraavana päivänä mikron kautta pyörähtäneenä. Olen tottunut siihen, että suolaisten piirakoiden päällä on juustoraastetta tai ainakin täytteet ovat kaikki sekoitettu keskenään. Tällainen kerroksellinen piirakka oli siis ihan uusi juttu, mutta tykkäsin siitä paljon! Tätä ehdottomasti tulee tehtyä toisenkin kerran ja esimerkiksi raikas vihersalaatti voisi olla myös oiva lisäke piirakalle.

Ratatouille

• 1 munakoiso (n. 400 g)
• 1 kesäkurpitsa (n. 450 g)
• 1 keltainen paprika
• 5 tomaattia
• 2 sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 1/2 dl oliiviöljyä
• tuoretta timjamia
• kuivattua rosmariinia
• suolaa ja mustapippuria

Pilko kasvikset. Kuumenna vähän öljyä kattilassa ja kypsennä siinä tomaatit niin, että ne soseutuvat vähän. Siirrä kattila syrjään. Laita noin puolet öljystä paistinpannuun ja kypsennä kesäkurpitsa- ja munakoisopaloja kunnes ne pehmenevät vähän. Siirrä ne pois pannulta, lisää pannulle loput öljystä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää paprikat. Kun paprikat ovat pehmenneet hieman, yhdistä kaikki kasvikset samaan kattilaan tai paistinpannuun. Anna hautua kannen alla sekoittamatta n. 20 minuuttia.

Lisää hienonnettu timjami, rosmariinia sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kuvan näkymä työtasolla toi hieman mielenrauhaa, kun toisaalla oli piirakoihin käytettävät sokeri- ja rasvakasat. Ratatouille oli hyvää, mutta se oli patamaisempaa kuin odotin. Ehkä kypsensin kasviksia siis vähän liikaa.

Tuore timjami oli maukasta ratatouillessa, ja sitä menikin koko ruukullinen. Jos yrtit eivät olisi niin kovin kalliita, myös rosmariini olisi ollut tuoretta - kuitenkin viisi euroa pienestä ruukullisesta on jo vähän liikaa.

Tarte tatin

• 1 pkt voitaikinaa
• 4 omenaa (Granny Smith)
• 100 g voita
• 2 dl sokeria

Ota voitaikina sulamaan. Käytin voitaikinalevyjä, mutta valmiiksi kokonainen taikinakimpalekin olisi ollut hyvä - nyt piti hieman kikkailla levyjen yhdistämisessä.

Kuori ja pilko omenat. Laita valurautapannun tai keraamisen torttuvuoan (meillä käytössä oli keraaminen pata) pohjalle voisuikaleita (n. 2/3 voista) ja levitä niiden päälle sokeri. Asettele omenapalat pohjalle pyöreä pinta alaspäin ja laita loput voista nokareina omenien päälle.

Kauli taikinasta levy, joka on parisen senttiä vuokaa suurempi. Nosta taikina omenoiden päälle ja käännä reunat pohjaa kohti nuolijalla tai veitsellä.

Laita vuoka / pannu liedelle ja kuumenna hiljalleen niin, että sokeri karamellisoituu. Annoin vuoan olla liedellä ainakin vartin verran, mutta kuten kuvasta näkyy, karamellisoituminen ei ihan onnistunut. Ohjeiden mukaan sokerin värin (pitäisi olla siis tummanruskeaa) olisi pystynyt näkemään reunaa raottamalla, mutta itse näin vain kuplivaa rasvaa. Seuraavalla kerralla yritän onnistua paremmin!

Kun sokeri on karamellisoitunut, siirrä vuoka 225-asteiseen uuniin ja anna olla siellä vartin ajan. Ota torttu uunista ja anna vetäytyä muutama minuutti ennen kippaamista ylösalaisin lautaselle.

Karamellisoituminen oli selvästi tortun vaikein kohta, mutta epäonnistumisesta huolimatta tortun maku oli loistava. Torttu oli todella makea, mutta upposi hyvin sokerihiiriin.

Parhaimmillaan torttu oli jäähdyttyään hetken pöydällä. Ihan syömäkelpoista se oli myös jääkaappikylmänä, mutta vieraille tarjoaisin sen mieluummin vastapaistettuna. Tortusta olisi kiva tehdä pienempiä leivosmaisempia versioita ja myös muiden keikautuskakkujen tekeminen alkoi kiinnostaa. Ehdottomasti kannattaa käyttää torttuun Granny Smith -omenoita, jotka ovat tarpeeksi happamia ja kiinteitä!

Kattaus

Ranskasta tulee mieleen valkoinen väri, luonto ja kynttilät. Tässäpä siis nopeasti kyhätty kattaus kaappien kätköistä löytyneillä varusteilla.

Lautaset ovat Pentikin Valo-sarjaa ja lautasliinat (Duni) jäivät aikoinaan häistä yli kuten myös koristekivet. Ruusu on ollut somisteena milloin missäkin ja taitaa olla alunperin Tiimarista. Kynttiläkippo ja pöytäliina (eli ikkunaverho) ovat Ikeasta ja puinen tarjotin on saatu lahjaksi.

Aloitin fiksusti varmaan suuritöisimmästä menusta, mutta kannatti nähdä vaivaa - herkullisia ruokia tuli! Seuraavana vuorossa taitaakin olla sitten Kiina. :)

Kokkauskokeiluja maailmalta, lähtöruudussa

Täytyy tunnustaa, että olen matkustanut hyvin, hyvin vähän ulkomailla. En ole koskaan erityisesti kaivannut Suomen ulkopuolelle, mutta eri maiden keittiöt kiinnostavat periaatteessa. Käytännössä kynnys vierailla eri ruokakulttuureja edustavissa ravintoloissa on korkea, sillä pelkään kielimuuria ja ruokien ainesosien selvittämisen vaikeutta. Tämänpä takia mielessä on jo parin vuoden ajan pyörinyt ajatus omista kokkauskokeiluista erilaisten ruokakulttuurien herkuista. Toteutus on kuitenkin aina jäänyt ja jäänyt ties minkä (teko)syyn takia, mutta nyt viimein päätin ryhdistäytyä. Jos en kokeile muutamaa ruokakulttuuria nyt, niin koskas sitten?

Tuumasta toimeen - siispä suuntasimme Tipusen kanssa retkelle paikalliseen kirjastoon:

Nolona täytyy myöntää, että näin Google-aikakautena olin aivan fiiliksissä kirjaston kirjahyllyistä. En oikeasti edes muistanut, kuinka kattavasti siellä voikin olla kirjoja. Monta metriä eri keittiöiden reseptiopuksia!

Jotta en ylityöllistä itseäni tässä kesän kynnyksellä, päätin aloitella varovasti neljällä ruokakulttuurilla. Aikomuksena on tehdä kustakin yksi ateria pää- ja jälkiruokineen. Koska takana ei ole kokemusta aidoista paikallisista ruuista, makumatkailu jää varmaan hieman puutteelliseksi. Siitä huolimatta odotan kuitenkin kokkailukokeiluja innolla ja mielenkiinnolla - toivottavasti matkan varrelta tarttuu mukaan uusia suosikkeja, joita tulee tehtyä myöhemminkin.

Ensimmäisenä suuntaan vispiläni ja kauhani kohti Ranskaa, tervetuloa mukaan! :)