lauantai 16. toukokuuta 2015

Sinä olet kaunis!

Toukokuun arvonnassa teemana oli kauneus ja olikin mukava lukea teidän vastauksianne arvontakysymyksiin. Hauska huomata, kuinka samankaltaisia vastaukset lopulta olivat!

Hyvin monet kertoivat meikkaavansa arkena kevyesti, mutta voivansa käydä kaupassa tai leikkipuistossa helposti ihan ilmankin meikkiä. Luonnollisuus on selvästi tärkeää monille, sillä osa meikkaa vain juhliin ja he, jotka meikkaavat arkena, eivät tavoittele sotamaalausta vaan käyttävät mieluummin hillitysti muutamia perustuotteita.

Omakin ehostautumiseni noudattaa pitkälti samaa linjaa teidän enemmistön kanssa: meikkaaminen on kivaa, mutta harvemmin tulee ehostauduttua kotipäivinä. Kauppaa tai leikkipuistoa julkisemmalle paikalle mennessä tykkään meikata, mutta monista purnukoista huolimatta pidän myös luonnollisesta, kevyestä meikistä. Täytyy myöntää, etten hieman päälle kaksi vuotta sitten olisi uskonut, että jossain vaiheessa viikossa on enemmän päiviä ilman meikkiä kuin meikillä!

Kynsiinsä panosti muutama vastaaja ja pari panostaisi, jos kynsilakka pysyisi nättinä pikkulasten kanssa. Samoin minä! Alkavan kevään kunniaksi lakkasin pitkästä aikaa kynteni. Harmi vain, että useat käsienpesut ja ties minkä kaiken avaaminen, rapsuttaminen ja vääntäminen tekivät sen, että lakka pysyi juuri ja juuri vuorokauden siistinä.

Mielenkiintoisin osio oli arvonnan toinen kysymys: Mikä sinussa on kaunista? Olipas mukava huomata, että jokainen löysi itsestään jotain kaunista!

Minussa kauneinta ovat silmäni sekä käteni, vaikka ne nyt ovatkin talven ja useiden käsienpesujen jäljiltä niin kuivat, että sormukset ärsyttävät ihoa ja kynnet lohkeilevat. Tykkään kuitenkin siroista käsistäni ja pitkistä sormistani sekä normaalisti vahvoista kynsistäni.


Teissä sen sijaan kauneinta on ehdottomasti silmät ja hiukset! Monien kaunein kohta on kasvoissa, mutta pari vastaajaa mainitsi myös kädet tai ranteet.


Ylläolevien lisäksi yhden kerran mainittiin kauneimmaksi kohdakseen iho, peppu, kynnet, nenä, maha, korvat tai kaikki itsessä. Lukiessani teidän vastauksianne huomasin, että itsekin sanoisin useimpien tuntemieni ihmisten kaunein asia olevan juurikin silmät tai hiukset.

Haluan uskoa, että jokaisessa on jotain kaunista. Toisinaan omaa kauneutta voi olla vaikea huomata tai sen on saattanut piilottaa vahingossa tai tarkoituksella. Vaikka meikkaankin ihmisten ilmoille lähtiessäni ja esimerkiksi töihin mennessäni, en ajattele, että vain itseään ehostavat voivat olla kauniita. Luonnollisuuskin on kaunista ja useimmiten kauneus tulee jostain ihan muualta kuin luomiväripaletista tai ripsiväriharjasta: itseluottamuksesta, hymystä ja asenteesta tai oman tyylin löytämisestä.

Meikeillä voi kuitenkin nopeasti korostaa parhaita puoliaan tai toisaalta piilottaa kohtia, joista ei itse niin pidä. Toukokuun arvonnan palkintona onkin Lily Lolon luomiväri. Tipunen toimi innokkaana onnettarena ja...


... onnea Bianca Bernard! Lähetän sinulle sähköpostia! :)

Kaunista, keväistä viikonloppua teille kaikille!

torstai 14. toukokuuta 2015

Kasvien kurja kohtalo

Olen maininnut muutamaan otteeseen, etten oikein tule toimeen kasvien kanssa. Se varmaan on helppo uskoa, vai mitä?


Mennyt talvi oli erityisen rankka kasvikavereillemme ja kävinkin hetki sitten saattamassa nuo kaksi viimeiselle matkalleen bioroskikseen. Minusta olisi ihana sisustaa viherkasveilla, mutten voi ymmärtää, kuinka voikaan olla niin vaikea pitää kasvit hengissä. Useimmiten - kuten nyt - ihan täysin unohdan kastella niitä, mutta olen myös hukuttanut lukuisia kukkia.

Meiltä löytyy myös kaksi palmuvehkaa, joista toinen on kestänyt mukanani jo 9 vuoden ajan. Toisin kuin monien muiden runsaat, tuuheat vehkat, meidän yksilössämme on kaksi vartta ja niistäkin toisen kärki on ruskea. Ei varmaan yllätä, että ne on nyt sijoitettu työhuoneeseemme, jonka feng shuit ovat jo valmiiksi ihan sekaisin kaiken kaaoksen ja tavaramäärän takia?

Olen saanut kuulla jo aika paljon kuittailuja kasvien kohtalosta hoidossani eikä ihme. Jos olisin kuvannut kaikki kuolleet yksilöt, olisi kollaasi aikamoinen. Tässä yksi otos vuosien takaa opiskelijayksiöni nurkasta:


Vaikka kasvien huomioiminen ei ole todellakaan ominta aluettani, olen hyvin ilahtunut siitä, että edelleen saan lahjaksi ruukkukukkia. Ihanaa, että muilta löytyy luottoa onnistumistani kohtaan näinkin paljon!

Lisäksi minua suuresti huvitti muutama päivä sitten, kun kävin kurkkaamassa, millä hakusanoilla blogiini on päädytty Googlesta. Kananmunaton pannari ja kääretorttu ovat ikisuosikkeja, mutta olipa joku onnekas eksynyt myös yhdistelmällä "ruukku narsissi kuollut kukka". Hups!

Mutta hei, onneksi ulkoa löytyy nyt vaikka kuinka paljon elinvoimaisia kasveja! Oletteko huomanneet, kuinka valtavat hiirenkorvat koivuissa jo on?

Keväistä vaikkakin hieman harmaata helatorstaita sinulle! :) 

Jos muuten osaat vinkata minulle sitkeän huonekasvin, joka ei vaadi tarkkaa kastelua, niin kuulen mielelläni suosituksia! Mielellään jotain lapsiystävällisiä kasveja eli ei ainakaan kaktuksia tällä kertaa. :)

tiistai 12. toukokuuta 2015

MAKROTEX: Bokeh! - uutta opettelemassa

Huh, tällä viikolla MakroTex-valokuvahaasteen teema on vaikein, mihin olen osallistunut. Teema on aiheen sijaan tekninen, ja kuvaammekin bokeh-kuvia. Ehdin vain kerran aurinkoisena päivänä ulos kameran kanssa, joten tässä ovat ihka ensimmäiset bokehini!


Valitsin taustavalopalleron muodoksi perinteisen ympyrän, mutta ensi kerraksi ostan vihdoinkin askarteluveitsen ja väkerrän sydänaukon. Katsoin apua täältä ja tein kartongista yksinkertaisen, linssin eteen teipattavan mustan ympyrän ja sen keskelle pyöreän reiän.


Kuvatessani olin aivan varma, että kokeilu epäonnistui täysin, mutta koneella kuvia katsellessani huomasinkin bokeh-efektiä taustassa. Jipii! Kuten kuvien taidokkaista rajauksista ja kuvakulmista huomaa, keskityin todellakin vain bokehin metsästämiseen ja unohdin kaiken muun sommittelun.


Olen joskus aikaisemminkin ihastellut bokeh-kuvia, mutta silloin en viitsinyt syventyä asiaan enempää. Tämän pienen kokeilun myötä totesin, että nyt voisi olla viimein hyvä hetki perehtyä kameran teknisiin ominaisuuksiin vähän enemmän ja harjoitella uusiakin asioita.

Bokeh-kokeilu oli myös äärimmäisen hyvä muistutus siitä, millaista on lähes täysin uuden asian opettelu: Näin aikuisena monet päivän aikana tekemistäni asioista sujuvat rutiinilla ja pienellä miettimisellä. Ongelmatilanteissakin mielessä on valmiina useita ongelmanratkaisukeinoja, joita lähteä kokeilemaan. Epämukavuusalueelle siirtyessä huomaa kuitenkin, kuinka vaikea on toteuttaa visiota, kun ei ymmärrä kaikkia teknisiä sanoja tai ohjeita, ei hahmota kuvakulmia eikä rajauksia, ei löydä kameraan oikeita asetuksia eikä oikein edes tiedä, mitä on tavoittelemassa.

Lapsilla on aikamoinen työ uuden opettelussa.


Lisää bokehia löydät täältä:

Pieni Lintu - MakroTex challenge

Ehdit muuten vielä huomisen ajan osallistua arvontaan! :)