Miksi blogin täytyisi olla aito, avoin ja rehellinen?

Viime aikoina blogeissa on ollut kannanottoja blogien sisällöstä ja siitä, mitkä asiat rajataan blogin ulkopuolelle. Esimerkiksi Clivianna ja Uraäidin ruuhkavuodet ovat ottaneet asiaan kantaan. Lisäksi Kaksplussan blogeissa oli Ei niin täydelliset blogiäidit -juttusarja, joka omalla tavallaan käsitteli samaa asiaa: millaisen kuvan bloggaajat antavat itsestään, kodistaan ja perheestään blogissa ja millainen todellisuus onkaan.

On ollut paljon puhetta kiiltokuvablogeista, joissa esitellään arkea pintapuolisesti ja kenties hyvin materialistisesti. Niihin kaivataan aitoutta, avoimuutta ja rehellisyyttä, sillä on väärin esittää lukijoille vain yksi puoli itsestään ja elämästään. Vaikka kiiltokuvablogi nousee usein esiin postauksissa ja kommenteissa, en löytänyt mistään määritelmää sille. Olenko hakoteillä, jos väitän kiiltokuvablogin olevan täynnä kauniita, selvästi sommiteltuja kuvia, kirjoituksia kivoista asioista sekä vaate- ja kosmetiikkaesittelyjä?

Hetkinen. Sommitellut kuvat. Kirjoitukset kivoista asioista. Onko Tipula kiiltokuvablogi?

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Minusta on ihana katsoa kuvia. Katson kuvia lehdissä, katson kuvia mainoksissa, katson kuvia alikulkutunnelien seinissä ja katson kuvia blogeissa. Nautin kauniista kuvista, joissa on hyvä kuvakulma, hyvä kuvanlaatu ja vieläpä myös hyvä kuvauskohde. Katselen päivät pitkät tiskejä tiskipöydällämme, leluja pitkin lattioita ja tavarakasoja väärissä paikoissa. Siksipä minusta onkin mukavaa löytää blogeista hieman vastapainoa ja ihastella kuvia siisteistä, kauniista kodeista, saada ideoita omaan sisustukseen sekä nähdä erilaisia sisustustyylejä.

Kun otan kuvia Tipulaan, olen koko ajan kriittisempi kuvia kohtaan. Asettelen tavarat niin, ettei lehtipino näy taustalla ja yritän saada kuviin valoa, jotta lukijoiden ei tarvitse tuijottaa pikselisöhröä. En sommittele kuvia siksi, että joku luulisi meillä pienlapsiperheessä olevan aina siistiä ja tavaroiden tip top, vaan siksi, että haluan katsomisen lisäksi ottaa kauniita kuvia. Samasta syystä myös käytän aikaa kuvien käsittelyyn: säädän valkotasapainoa, kontrastia, valoisuutta ja varjoja. Terävöitän ja pehmennän.

Huomaan, että olen kehittynyt valokuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä valtavasti blogiaikanani. Nautin kuvien ottamisesta ja olen iloinen siitä, että voin harjoitella sitä niin, etteivät kuvani jää vain oman koneeni muistiin. Se, että kuvat ovat julkisesti näkyvillä, on ollut todella hyvä motivoija kehittämään ja pohtimaan omia taitoja ja osaamista.

Kun yksityisestä tuli julkista

Blogimaailmassa tunnutaan arvostettavan yhä enemmän rehellisiä, avoimia kirjoituksia. Minäkin arvostan sitä, että joku uskaltaa jakaa julkisesti elämänsä kipupisteet ja vastoinkäymiset, mutta yhtä paljon arvostan myös sitä, että pitää tiukan rajan bloginsa ja henkilökohtaisen elämänsä välillä. Itse olen päättänyt kirjoittaa Tipulaa sillä ajatuksella, että jos joku sattuu minut tunnistamaan blogin kirjoittajaksi, se ei haittaa olipa kyseessä joku puolituttu, sukulainen tai jopa jonain päivänä oppilaani vanhempi.

Vaikka kirjoitan blogia ja jaan joitain asioita itsestäni teille muille, en halua jakaa muiden henkilöiden elämää. Tipunen ja Untuvikko ovat kyllä menossa mukana ja heistä välillä kirjoitankin, mutta esimerkiksi heidän neuvolakuulumisensa ja kuvansa eivät kuulu julkiseen levitykseen. En myöskään kirjoita parisuhteesta ja avioliiton kiemuroista, koska tämä ei ole Mieheni blogi. Ärsytykset ja harmitukset puolestaan jäävät blogin ulkopuolelle toisaalta yksityisyyden takia ja toisaalta siksi, etten jaksa olla kovin kauaa ärtynyt ja muhitella kiukkua pitkään.

Ymmärrän kuitenkin esimerkiksi Cliviannan pointin siinä, että samanlaisia tusinablogeja kauniine koteineen, juhlineen ja vaatteineen on paljon. Myönnän, etten itsekään jaksa lukea niitä, mutta syynä ei suinkaan ole kiiltokuvamaisuus vaan se, että vaatteiden, juhlien ja kosmetiikan ympärillä pyörivä elämä on nyt niin kaukana omastani, ettei aihe itsessään kiinnosta.

Millaisen mallin kiiltokuvablogit antavat?

Me aikuisethan varmasti kaikki tiedämme, ettei kenenkään elämä ole pelkkää biletystä ja uusia korkokenkiä. Tiedämme, että muotibloggaajat rajaavat bloginsa sisältöä siinä missä me muutkin. Voimme valita lukulistallemme blogeja, jotka läpäisevät laatuvaatimuksemme ja kriittisen seulamme. Kiiltokuvablogit antavat ehkä mallin loisteliaasta elämästä, jota voimme kadehtia ja ihannoida, mutta aikuisina osaamme toivottavasti arvostaa oman elämämme hienoja asioita olivatpa ne netissä tai eivät.

Sen sijaan olen miettinyt välillä huolestuneenakin, miten nuoret tytöt kokevat nämä niin sanotut kiiltokuvablogit. Tietävätkö he, että bloggaajien elämässä on muutakin kuin vaatteet ja meikit? Osaavatko he lukea blogeja kriittisesti? Uskovatko he olevansa hyviä ja arvokkaita omina itseinään, vaikka heillä ei olisikaan joka viikko uusia vaatteita tai vaikka heitä ei kutsuttaisi joka perjantai pirskeisiin? Tietäväthän he, ettei heidän tarvitse sovittaa itseään samaan muottiin muiden kanssa? Ja tietäväthän nuoret muotibloggaajat, ettei heidän tarvitse olla suosittujen muotiblogien kopioita ollakseen hyviä?

. . . . . .

Nyt sain paasaukseni loppuun, joten on sinun vuorosi kertoa, mitä mieltä olet. :)

Millainen on kiiltokuvablogi ja onko Tipula sellainen?

Millaisia blogeja luet tai et lue?

Miksi blogin täytyisi olla aito, avoin ja rehellinen? 

Ja hei, täällä positiivisuushöttömaailmassa on meneillään arvonta! Käyhän osallistumassa siihen, niin saatat saada selville, onko palkinto tosiaan livenä samanlainen kuin kuvassa!