lauantai 28. kesäkuuta 2014

Raparperi-appelsiinijuustokakku

Vihdoinkin tämä ohje tuli kokeiltua! Kakku on raikas ja kesäinen, mutta raparperin olisin toivonut maistuvan enemmän. Viime kesänä korvasin raparperipäällisen tuoreilla mansikoilla, jotka myös sopivat appelsiinituorejuuston kanssa todella hyvin yhteen.


Kakku on tehty tällä K-ruoka.fi:n reseptillä - pohjassa vain oli Pirkan kaurakeksien sijaan 12 kpl Digestive-keksejä ja voin sijaan margariinia. Kakun pystyi hyvin tekemään laktoosittomana!


torstai 26. kesäkuuta 2014

Mokkapalat

Tein ensimmäistä kertaa koko pellillisen mokkapaloja ja vieläpä palamuotoon. Sekä pohjan että kuorrutteen ohje oli uusi, mutta kokeilu kannatti - leivonnaisista tuli hyviä ja ehdottomasti teen jatkossa mokkapalat ja -kakut tällä reseptillä!


Pohja on tehty Onnellinen Kirsikka -blogista löytyneellä ohjeella hieman mukaillen ja on aivan mahtava! Täytyy myöntää epäilleeni hieman, miten taikinan sekoittaminen onnistuu sähkövatkaimella (pelkäsin taikinan sitkistyvän hetkessä), mutta kokeilu kannatti ehdottomasti. Pohja on kuohkea ja herkullinen! Epäileväisenä kokkina en uskaltanut laittaa ihan koko ohjeen mukaista 6 tl vaniljasokeria, vaan jätin määrän kolmeen. Ihan hyvin olisi kuitenkin voinut laittaa täydenkin määrän. :)

Kuorrute sen sijaan on Maku.fi -sivuilta. Ensimmäistä kertaa siivilöin tomusokerin rasvan joukkoon ja vaikka se olikin hieman hidasta, ei tosiaan ollut paakkuuntumisongelmaa. Selvästi kaipaan kuitenkin harjoitusta kuorrutteen levittämisessä pohjan päälle, sillä olen vähän hidas ja kuorrute ehtii jähmettyä, jolloin siitä tulee epätasainen ja ruma. Tällä kertaa pienet kauneusvirheet sai peitettyä näppärästi suklaalla!

Mokkapalojen pohja:

  • 6 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl sokeria
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 3 tl vaniljasokeria
  • 4 rkl kaakaojauhetta
  • 150 g margariinia sulatettuna
  • 1,5 dl vettä
  • 1,5 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu margariini, vesi ja maito. Sekoita sähkövatkaimella nopeasti tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuutin ajan. Anna pohjan jäähtyä.


Mokkapalojen kuorrute:
  • 75 g margariinia
  • 3/4 dl kahvia
  • 6 dl tomusokeria
  • 3 rkl kaakaojauhetta

Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe keskenään. Sulata margariini ja lisää joukkoon kahvi. Kiehauta seos. Lisää sokeri margariinisulaan siivilän läpi ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä pohjan päälle.


Koristelu:
  • n. 100 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa pienessä kulhossa matalalla teholla ilman kupua ja levitä raitoina kuorrutteen päälle. Muovipussi on näppärä apu. :) Leikkaa kakkulevy paloiksi.


Mokkapalat olivat tällä kertaa laktoosittomia (koristelussa on jälleen Brunbergin tummaa suklaata), mutta seuraavaksi ajattelin kokeilla kokonaan maidotonta versiota korvaamalla maidon kaurajuomalla. Katsotaan, miten käy!

Muoks. Hyvin onnistui maidottomana, klik!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Grillauskokeiluja juhannuksena

Juhannus hujahti nopeasti ja meidän tapaan tänäkin juhlapyhänä keskeistä oli, kuinkas ollakaan, syöminen. :) Vaikka sää ehkä olikin hieman kurja, kesäisiä makuja sentään löytyi - tosin kotimaiset mansikat olivat vielä hieman happamia.


Pääsimme juhannuksena kokeilemaan uutta grilliämme, joka osoittautui varsin mukavaksi kapistukseksi. Harjoittelua grillailu toki vielä vaatii, mutta eivätpä nämä kolme ensimmäistäkään kokeilukertaa hassumpia ole olleet!

Juhannuspäivänä testasimme kasvisvartaiden, kanapihvien ja nektariinien grillaamista.


Vartaat saivat kaksi erilaista marinadia, yrttisen ja chilisen. Kuitenkaan kumpikaan niistä ei maistunut kovin voimakkaasti, joten jatkan hyvän marinadin etsimistä.


Vihreän lasin marinadi

  • 1,5 rkl balsamiviinietikkaa
  • 0,5 dl rypsiöljyä
  • tuoretta oreganoa ja basilikaa hienonnettuna
  • suolaa ja mustapippuria

Punaisen lasin marinadi
  • 3 rkl valkosipulioliiviöljyä
  • 1,5 rkl sokeria
  • n. 1 tl paprikajauhetta
  • n. 0,5 tl chilijauhetta

Grillatut nektariinit olivat uusi tuttavuus ja tykkäsin niistä. Ehkä ne olisivat voineet olla hieman rapeampia pinnalta, mutta niiden makeuden kanssa chilimarinadi pääsi parhaiten oikeuksiinsa.


Kanapihvien kuvaaminen erikseen unohtui kokonaan, mutta tuolla ne ovat padassa lämmittelemässä. :)


Kanat marinoituivat viitisen tuntia sitruunavalkosipulimarinadissa, joka oli oikein onnistunut valinta. Marinadia oli sopiva määrä noin kahdeksalle ohuelle kanafilepihville.

  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 sitruunan mehu ja kuori raastettuna
  • 3 valkosipulinkynttä murskattuna
  • tuoretta oreganoa
  • suolaa ja mustapippuria

Jälkiruuaksi tein mokkapaloja uudella reseptillä (toimi hienosti!) sekä vihdoinkin jo viime kesänä haaveilemaani raparperi-appelsiinijuustokakkua.




Ja vielä kuva kattauksesta. :)


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Puutarhaprojektien eteneminen II

Edistystä on tapahtunut!


Lähestyvä juhannus laittoi Emoseen ja Mieheen vauhtia, ja nyt on terassi pesty ja kukkapenkkiä siistitty! Tosin kukkapenkki näyttää edelleen hieman rähjäiseltä. Visioni (kukkapenkki täyteen kevätkukkia ja kesällä niiden päälle kesäkukkia) ei ihan toiminut, sillä pahuksen tulppaanit lakastuvat paljon hitaammin kuin odotin. Myös krookuksien lehdet ovat valtavat. Kukkapenkki näyttää sillisalaatilta, mutta on oikeasti livenä katseltuna ihan kiva.

Mitä tämä sekalainen kukkapenkki sitten sisältää? Se on mysteeri myös istuttajalle itselleen. Siellä on joitain perennoita ja joitain kukkia, mutta aloittelevan kotipuutarhurin lajitietämys on vielä vähän horjuvalla pohjalla.


Maksaruohot ja mehitähdet pärjäsivät hienosti talven yli, mutta niiden tuhoaminen olisi varmaan ollutkin aika vaikeaa. Myös humala leviää salamana pitkin kukkapenkkiä ja sen ulkopuolellakin.

Hurmesilkkiheinä (onneksi laitoin syksyllä muistiin, mitä istuttelin ja minne!) jaksoi nousta uudestaan maanpinnalle, mutta Kiinan pioni -parka sen sijaan jäi maan uumeniin. Pioni on kuitenkin hauskannäköinen kasvi (etenkin syksyllä punaisena), joten näppäränä tyttönä kaivoin maanantaikappaleen kukkapenkistä pois ja istutin tilalle uuden. Pionin tavoin palava rakkaus ei todennäköisesti selvinnyt talvesta - veikkaan vahvasti, että rakkauden tilalla kasvaa tällä hetkellä iso rikkaruoho, mutta en ole vielä uskaltanut kiskaista sitä pois. Rikkaruoho saattaa tosin olla myös edellisten asukkaiden perennoja... Siinä on jo muutama pieni nupunalku, joten ehkä saan jossain vaiheessa tunnistettua sen! Allaolevien kukkien kohdalla piti olla isoidänunikkoja, mutta niistäkään ei ole näköhavaintoja.


Nämä ovat mystisiä Kukkia. Pyysin Kesäpihan myyjää näyttämään kukkia, jotka viihtyvät hyvin helteisessä paikassa ja lastasin hänen perässään laatikkoon kaikkein kivoimman väriset. Mukaan tarttuikin siis punaista ja keltaista...


... vaaleanpunaista ja oranssia...


... sekä lisää keltaista. Nämä kukat ovat muuten hauskoja, sillä ne tuntuvat ihan paperisilta tai kuivatuilta!

Koska kukkapenkki on tosiaan täynnä tulppaaneja ja krookuksia ja siis myös niiden sipuleita, piti käyttää hieman luovuutta kukkia istutellessa. Eikös kukkaruukut sovi kuitenkin ihan hyvin myös kukkapenkkiin?


Tuo on ehkä samettikukka? Ainakin se on kovin tutunnäköinen ja -hajuinen!

Aloittelevan puutarhurin kokeiluhulluudella päätin katsoa, miten köynnöksen kasvattaminen onnistuu isohkossa ruukussa.


Köynnöksen täytyy hieman kurotella, mutta eiköhän se saa pian otteen terassin säleiköstä!

Takapihalta löytyy myös hienosti kasvava kuunlilja, mutta se ei olekaan istuttamani.


Myös raparperi kasvaa, mutta pahoin pelkään, ettei siitä ihan saa kokonaista piirakkaa tänä kesänä.


Lisäksi syreenit kukkivat! Tosin eivät kaikki, mutta suurin osa kuitenkin.


Laitoin persiljan- ja ruohosipulinsiemeniä suoraan yrttipenkkiin ja näyttää siltä, että satoa saattaisi olla luvassa. Jos olen oikein nopea, ehkä ehdin vielä istuttaa joitain muitakin yrttejä?


Etupihalla orvokit jatkavat kukintaansa ja olen niin, niin ylpeä kukista! Ensi keväänä meillä on ainakin kaksinkertaisesti orvokkeja, kun paikka on näköjään niin sopiva niille!




Portailla kököttää lahjaksi saatu begonia, joka on pysynyt hengissä jo kolme viikkoa.


Hyvällä tuurilla pihalta voi bongata myös pienen puutarhurin tai kiviasetelmien rakentajan. :)



On ehkä onni, että asumme rivitalossa. Täällä on Emosen hyvä treenailla kukkapenkkien rakentamista ja harjoittaa kokeilevaa puutarhatiedettä. Kun joskus jonain kauniina päivänä hamassa tulevaisuudessa pääsemme astetta isomman pihan ääreen, olen varmasti pro! :>

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kokkauskokeiluja maailmalta, Kiina

Otsikon perään voisi lisätä vielä sanan länsimaittain, sillä tämänkertainen ruoka ei varmasti täyttäisi paikallisia vaatimuksia. Kiinassa ilmeisesti suositaan usean ruokalajin menuja, ja mukana pitäisi olla niin friteerattua, höyrytettyä kuin vokattuakin ruokaa. Tämä kotikokki päätti tällä kertaa päästä vähällä, joten tarjolla oli paistettua kanaa, chiliä ja maapähkinöitä jasmiiniriisin kera. Koska Kiinassa jälkiruoaksi on usein vain hedelmiä, jätin jälkiruokaosuuden kokonaan pois.


Paistettua kanaa, chiliä ja maapähkinöitä -resepti on alkujaan Yukiko Duken kirjasta Viisi aasialaista keittiötä - arkiruokaa Kiinasta, Koreasta, Japanista, Vietnamista ja Thaimaasta. Toteutukseni on kuitenkin aineksiensa puolesta riisuttu versio alkuperäisestä, kun riisiviini jäi kokonaan pois ja inkivääriäkin uskalsin näin hautomotilassa laittaa vain kolmanneksen tarvittavasta. Kirjassa parasta ovat lyhyet esittelytekstit kunkin maan keittiöistä, mutta reseptivalikoima jää melko suppeaksi, kun samassa teoksessa on useita eri keittiöitä.


  • 500 g kanan maustamattomia filesuikaleita
  • 1 cm inkivääriä
  • 3 isoa valkosipulinkynttä
  • 2 punaista mietoa chiliä
  • 3 kevätsipulia
  • 2 paprikaa (vihreä ja keltainen)
  • 1,5 dl maapähkinöitä
  • öljyä paistamiseen


Kastike
  • 1,5 rkl maissitärkkelystä
  • 3 rkl vettä
  • 2 rkl sokeria
  • 2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
  • 3 rkl soijakastiketta

Kanapalat olisi pitänyt marinoida (10 minuuttia seoksessa, jossa on 3 rkl riisiviiniä, 0,5 tl suolaa ja 1,5 rkl maissitärkkelystä), mutta laitoin ne maustamattomina pannuun. Riisiviiniä olisi pitänyt tulla myös kastikkeeseen 2 rkl ja inkivääriä oli ohjeessa 3 cm. Lisäksi olin turhan varovainen chilien kanssa, kun neljän sijaan käytin vain kaksi punaista chiliä ja nekin olivat hyvin mietoja.


Kuori ja pilko inkivääri ja valkosipulit pieniksi paloiksi. Poista chileistä siemenet ja hienonna ne, pilko kevätsipulit (karkeaa silppua) ja paprikat (isoja suupaloja). Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi ja keitä maapähkinöitä minuutin ajan. Kaada vesi pois, anna pähkinöiden jäähtyä ja irrota kuoret hieromalla. (Tämä oli ehdottomasti ruoan työläin vaihe, vaikka keittämisen jälkeen kuoret irtosivatkin suht helposti. Yritin nopeuttaa työvaihetta pyörittämällä pähkinöitä kahden leikkuulaudan välissä - auttoi vähän, mutta kuoria sai silti välillä nyppiä irti pähkinöistä.)

Sekoita kastikkeen ainekset pienessä kulhossa. Kuumenna pannussa öljy ja lisää kana, inkivääri, valkosipuli, chili ja paprika. Paista kunnes kana on saanut väriä ja on kypsää. Lisää kevätsipulit ja maapähkinät, paista pieni hetki. Lisää kastike ja paista vielä noin minuutti.

Tarjoa riisin kanssa.


Loppujen lopuksi kastikkeen tekeminen oli suunnilleen yhtä nopeaa kuin tavallisen arkikanakastikkeenkin, joten tätä tulee varmasti tehtyä uudestaan. Ainoastaan maapähkinät jätän pois tai ainakin valmistelen ne kuorettomiksi hyvissä ajoin - pähkinät toivat kuitenkin mukavaa rapeutta kastikkeeseen, vaikka kuoriminen tosiaan veikin aikaa.

Olisin kaivannut ruokaan vähän enemmän mausteisuutta, joten seuraavalla kerralla laitan chiliä enemmän tai kokeilen hieman tulisempaa lajiketta. Alkuperäisessä ohjeessa oli mainittu myös sichuaninpippuri (sitä 1 rkl), mikä olisi varmaan myös lisännyt ruoan tulisuutta.

Kattaus

Myönnän, erot Kiinan ja muiden siellä suunnalla olevien itämaiden välillä ovat aika huonosti hallussa. Kattaus näyttää ehkä enemmän thaimaalaiselta kuin kiinalaiselta, mutta kai punainen, valkoinen ja tummanruskea bambu sopivat myös Kiinaan?


Pöytäliinana on ryppyinen Indiskan jouluverho, lautaset ovat jälleen Pentikin Valo-sarjaa ja servetit ovat Marimekolta. Valkoinen muoviorkidea on saatu lahjaksi ja koristaa oikeasti telkkarinviertä. Vaikka ajatuksena oli tehdä kaikki kattaukset jo valmiiksi kaapeista löytyvistä materiaaleista, sorruin tällä kertaa ostamaan bambuliinat ihan vain tätä kattausta ajatellen - tosin ne ovat niin kivat, että käyttöä tulee varmasti olemaan myös jatkossa! Bambuliinat ovat muutamalla eurolla Lidlistä, jossa oli sopivasti viime viikolla teemana Aasia. :)


Seuraavaksi palaamme makumatkalta Eurooppaan ja kokeilemme kreikkalaista ruokaa! 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Omenakeikauskakku

Olen joskus jostain kuullut, että lohtu- ja palkintosyöminen ovat pahoja tapoja. Hups. Siinä vaiheessa, kun tirppaparka on ollut kipeä koko viikon, on väsynyt emo kuitenkin ehkä oikeutettu pieneen aika isoon herkkuhetkeen? Päässä on pyörinyt viikon verran ajatus keikauskakusta, joten päätin kokeilla sen tekemistä.


Kakkutaikina on Raision keittokirjasta. Keikauskakku on kokonaisuudessaan maidoton ja munaton.

  • 150 g margariinia (maidoton)

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 0,75 dl perunajauhoja
  • 1,5 dl sokeria
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl kaurajuomaa

  • 4 omenaa
  • 1 dl fariinisokeria
  • 1/2 tl kanelia

Sulata margariini ja kuori ja pilko omenat. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon kaurajuoma sekä 0,75 dl sulatetusta margariinista.

Lisää kattilaan jääneeseen margariinisulaan fariinisokeri ja kaneli, sekoita.

Laita halkaisijaltaan 26 cm:n vuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada päälle sokerirasvaseos. Levitä päälle omenapalat ja lopuksi taikina. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ennen keikautusta tarjoilulautaselle.


Tein kakun irtopohjavuokaan ja illan fiksuin veto oli laittaa uunipelti ritilätason alle. Rasva onnistui falskaamaan reunasta ulos, joten onneksi siivoukseen päätyi uuninpohjan sijaan vain pelti.

Kakku oli ihan hyvää, vaikka isohkot omenapalat jäivät aavistuksen verran liian napakoiksi makuuni. Kakkupohja maistui hyvältä erityisesti ollakseen sekä maidoton että munaton, mutta ehdotonta leipomissuosikkiani tästä ei tullut. Täytyy kokeilla keikauskakkua joskus uudestaan ja yrittää saada pohjaan (tai siis pintaan) enemmän karamellimaista koostumusta. Vieläkään ei siis karamellisoitumisasiat ole ihan hanskassa. :)

Ja hei, ei ole leivonnaista, jonka makua ei parantaisi vaniljakastikekasa!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Kokkauskokeiluja maailmalta, Ranska

Käytin innoittajana ja opastajana Hans Välimäen kirjaa Ruokaa Ranskasta Hansin tapaan. Hieman säädin ainesmääriä tai tekotapoja, mutta lähdekunnia kuuluu Välimäelle. Kirjasta löytyy kauniita kuvia ja monta, aloittelijallekin riittävän selkeää reseptiä. Jos perinteiset ranskalaiset ruoat kiinnostavat, kannattaa haalia tämä käsiinsä!


Pääruokana oli elsassilainen pekonipiirakka (tarte flambée) ja sen kaverina provencelainen vihanneshöystö eli ratatouille (jota ei voi ajatellakaan ilman, että mieleen pompsahtaa Rottatouille). En tiedä, onko ranskalaisen ruoan häväistystä tarjota piirakan kanssa lisuketta, mutta ainakin ne sopivat tämän kotikokkailijan mielestä hyvin yhteen.


Jälkiruoaksi söimme ilmeisen perinteistä ranskalaista herkkua: tarte tatinia eli ranskalaista omenatorttua. Jälkiruokia selaillessani totesin, että ranskalaiset rakastavat kananmunaa makeissa leivonnaisissa. Tämän tarte tatinin pohja on kuitenkin tehty voitaikinaan, mikä sopii minulle loistavasti. Pohjan voi tehdä myös kananmunallisena versiona, jolloin esimerkiksi tämä Sikke Sumarin nopea tarte tatin -ohje voisi olla näppärä.


Elsassilainen pekonipiirakka

  • 100 g voita
  • 200 g vehnäjauhoja
  • 1/2 tl suolaa
  • 4 rkl kylmää vettä

  • 2 pkt pekonia (340 g)
  • 3 sipulia
  • 150 g crème fraichea
  • 150 g rahkaa
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria

Nypi hieman pehmennyt voi, vehnäjauhot ja suola murumaiseksi. Lisää vesi ja muotoile palloksi. Kääri tuorekelmun sisään ja laita jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Suikaloi pekonit ja ruskista pannussa, siirrä syrjään. Viipaloi sipulit ja kuullota niitä hetki rasvassa, jotta ne pehmenevät. Sekoita keskenään crème fraiche, rahka ja mausteet.

Kauli taikinasta ohuehko levy ja siirrä se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle crème fraiche ja rahka -seos, sitten sipulit ja lopuksi pekonit. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.


Hienoa pekonipiirakassa on sen luontainen kananmunattomuus - ihanaa, kun ei tarvitse kikkailla korvaavien viritysten kanssa! Piirakka tarjoillaan lämpimänä, ja se oli hyvää myös seuraavana päivänä mikron kautta pyörähtäneenä. Olen tottunut siihen, että suolaisten piirakoiden päällä on juustoraastetta tai ainakin täytteet ovat kaikki sekoitettu keskenään. Tällainen kerroksellinen piirakka oli siis ihan uusi juttu, mutta tykkäsin siitä paljon! Tätä ehdottomasti tulee tehtyä toisenkin kerran ja esimerkiksi raikas vihersalaatti voisi olla myös oiva lisäke piirakalle.


Ratatouille

  • 1 munakoiso (n. 400 g)
  • 1 kesäkurpitsa (n. 450 g)
  • 1 keltainen paprika
  • 5 tomaattia
  • 2 sipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • tuoretta timjamia
  • kuivattua rosmariinia
  • suolaa ja mustapippuria

Pilko kasvikset. Kuumenna vähän öljyä kattilassa ja kypsennä siinä tomaatit niin, että ne soseutuvat vähän. Siirrä kattila syrjään. Laita noin puolet öljystä paistinpannuun ja kypsennä kesäkurpitsa- ja munakoisopaloja kunnes ne pehmenevät vähän. Siirrä ne pois pannulta, lisää pannulle loput öljystä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää paprikat. Kun paprikat ovat pehmenneet hieman, yhdistä kaikki kasvikset samaan kattilaan tai paistinpannuun. Anna hautua kannen alla sekoittamatta n. 20 minuuttia.

Lisää hienonnettu timjami, rosmariinia sekä suolaa ja pippuria maun mukaan.


Kuvan näkymä työtasolla toi hieman mielenrauhaa, kun toisaalla oli piirakoihin käytettävät sokeri- ja rasvakasat. Ratatouille oli hyvää, mutta se oli patamaisempaa kuin odotin. Ehkä kypsensin kasviksia siis vähän liikaa.


Tuore timjami oli maukasta ratatouillessa, ja sitä menikin koko ruukullinen. Jos yrtit eivät olisi niin kovin kalliita, myös rosmariini olisi ollut tuoretta - kuitenkin viisi euroa pienestä ruukullisesta on jo vähän liikaa.


Tarte tatin

  • 1 pkt voitaikinaa
  • 4 omenaa (Granny Smith)
  • 100 g voita
  • 2 dl sokeria

Ota voitaikina sulamaan. Käytin voitaikinalevyjä, mutta valmiiksi kokonainen taikinakimpalekin olisi ollut hyvä - nyt piti hieman kikkailla levyjen yhdistämisessä.

Kuori ja pilko omenat. Laita valurautapannun tai keraamisen torttuvuoan (meillä käytössä oli keraaminen pata) pohjalle voisuikaleita (n. 2/3 voista) ja levitä niiden päälle sokeri. Asettele omenapalat pohjalle pyöreä pinta alaspäin ja laita loput voista nokareina omenien päälle.

Kauli taikinasta levy, joka on parisen senttiä vuokaa suurempi. Nosta taikina omenoiden päälle ja käännä reunat pohjaa kohti nuolijalla tai veitsellä.

Laita vuoka / pannu liedelle ja kuumenna hiljalleen niin, että sokeri karamellisoituu. Annoin vuoan olla liedellä ainakin vartin verran, mutta kuten kuvasta näkyy, karamellisoituminen ei ihan onnistunut. Ohjeiden mukaan sokerin värin (pitäisi olla siis tummanruskeaa) olisi pystynyt näkemään reunaa raottamalla, mutta itse näin vain kuplivaa rasvaa. Seuraavalla kerralla yritän onnistua paremmin!

Kun sokeri on karamellisoitunut, siirrä vuoka 225-asteiseen uuniin ja anna olla siellä vartin ajan. Ota torttu uunista ja anna vetäytyä muutama minuutti ennen kippaamista ylösalaisin lautaselle.


Karamellisoituminen oli selvästi tortun vaikein kohta, mutta epäonnistumisesta huolimatta tortun maku oli loistava. Torttu oli todella makea, mutta upposi hyvin sokerihiiriin.


Parhaimmillaan torttu oli jäähdyttyään hetken pöydällä. Ihan syömäkelpoista se oli myös jääkaappikylmänä, mutta vieraille tarjoaisin sen mieluummin vastapaistettuna. Tortusta olisi kiva tehdä pienempiä leivosmaisempia versioita ja myös muiden keikautuskakkujen tekeminen alkoi kiinnostaa. Ehdottomasti kannattaa käyttää torttuun Granny Smith -omenoita, jotka ovat tarpeeksi happamia ja kiinteitä!


Kattaus

Ranskasta tulee mieleen valkoinen väri, luonto ja kynttilät. Tässäpä siis nopeasti kyhätty kattaus kaappien kätköistä löytyneillä varusteilla.


Lautaset ovat Pentikin Valo-sarjaa ja lautasliinat (Duni) jäivät aikoinaan häistä yli kuten myös koristekivet. Ruusu on ollut somisteena milloin missäkin ja taitaa olla alunperin Tiimarista. Kynttiläkippo ja pöytäliina (eli ikkunaverho) ovat Ikeasta ja puinen tarjotin on saatu lahjaksi.


Aloitin fiksusti varmaan suuritöisimmästä menusta, mutta kannatti nähdä vaivaa - herkullisia ruokia tuli! Seuraavana vuorossa taitaakin olla sitten Kiina. :)

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Kokkauskokeiluja maailmalta, lähtöruudussa

Täytyy tunnustaa, että olen matkustanut hyvin, hyvin vähän ulkomailla. En ole koskaan erityisesti kaivannut Suomen ulkopuolelle, mutta eri maiden keittiöt kiinnostavat periaatteessa. Käytännössä kynnys vierailla eri ruokakulttuureja edustavissa ravintoloissa on korkea, sillä pelkään kielimuuria ja ruokien ainesosien selvittämisen vaikeutta. Tämänpä takia mielessä on jo parin vuoden ajan pyörinyt ajatus omista kokkauskokeiluista erilaisten ruokakulttuurien herkuista. Toteutus on kuitenkin aina jäänyt ja jäänyt ties minkä (teko)syyn takia, mutta nyt viimein päätin ryhdistäytyä. Jos en kokeile muutamaa ruokakulttuuria nyt, niin koskas sitten?

Tuumasta toimeen - siispä suuntasimme Tipusen kanssa retkelle paikalliseen kirjastoon:


Nolona täytyy myöntää, että näin Google-aikakautena olin aivan fiiliksissä kirjaston kirjahyllyistä. En oikeasti edes muistanut, kuinka kattavasti siellä voikin olla kirjoja. Monta metriä eri keittiöiden reseptiopuksia!


Jotta en ylityöllistä itseäni tässä kesän kynnyksellä, päätin aloitella varovasti neljällä ruokakulttuurilla. Aikomuksena on tehdä kustakin yksi ateria pää- ja jälkiruokineen. Koska takana ei ole kokemusta aidoista paikallisista ruuista, makumatkailu jää varmaan hieman puutteelliseksi. Siitä huolimatta odotan kuitenkin kokkailukokeiluja innolla ja mielenkiinnolla - toivottavasti matkan varrelta tarttuu mukaan uusia suosikkeja, joita tulee tehtyä myöhemminkin.

Ensimmäisenä suuntaan vispiläni ja kauhani kohti Ranskaa, tervetuloa mukaan! :)