torstai 31. lokakuuta 2013

31.10.2013 9:39-11:09, +1,6ºC


Kävimme Tipusen kanssa pitkällä aamupäivälenkillä kirpakkaassa syysilmassa. Tipunen keskittyi energian lataamiseen, kun emo puolestaan kyykki tienposkessa kameransa kanssa.

Varjopaikoissa oli upeita huurteisia kasveja.





Vaikka väritys onkin jo hyvin ruskeaa, muutama väripilkku löytyi matkan varrelta.




Pieni unitassu nukkui hienosti lämpimässä pesässään ja heräsi tyytyväisenä. :)



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Tule joulu kultainen

Kun aattoon oli tasan kaksi kuukautta aikaa, meillä raikasi ensimmäisen kerran joululaulut. Sen jälkeen joulu on ollut ajatuksissa päivittäin ja pikkuhiljaa on kotiin alkanut ilmestyä tarvikkeitakin The Joulun valmistelua varten.


The Joulu on ensimmäinen yhteinen joulu kotona ilman matkustamista lapsuudenkoteihin. The Jouluna koristelen kodin jouluiseksi, koettelen ruuanlaittotaitojani leipomusten parissa ja otan kaiken ilon irti joulunajasta. Koristeiden ja jouluverhojen kanssa lupasin odottaa ensimmäiseen adventtiin asti, mutta sitä ennen treenailen jouluruokia ja haalin somisteita valmiiksi.


Ikea-reissulta mukaan lähtivät ensimmäiset tykötarpeet The Joulua varten: kultaiset joulupallot ja kuvioidut shampanjalasit, jotka pääsevät avuksi alku- tai jälkiruuan tarjoilussa.


Kultaa löytyy myös serveteistä, koristenauhasta ja kuitusilkistä, jotka pääsevät koristamaan aattoillan ruokapöytää. Olen vuosikausia ihaillut joululehtien kattauksia, joten mielessä on useampikin kiva juttu, jotka ajattelin toteuttaa.

Koko koti ei suinkaan tule peittymään kultaan, vaan myös valkoista ja erityisesti perinteistä punaista löytyy varmasti. Joko kerroin olevani aika innoissani The Joulusta? :)


Joulufiilistelyjen kaveriksi tein mansikkamarmeladitäytteisiä joulutorttuja, njam!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Pöllökoruja


Bongasin hauskat pöllöt kerran pyöriessäni helmihyllyn luona ja ajattelin tehdä itselleni pöllöriipuksen. Nämä pöllöt myytiin kuitenkin parveissa, joten minulle olisi jäänyt useampi ylimääräinen lintu. Ensin päätin, että teen korun myös Tipuselle, mutta senkin jälkeen oli vielä ylimääräisiä pöllöjä jäljellä. Lopulta pölläkoruja tuli sitten muutama muukin. :)


Ylläolevat pöllöt lähtivät matkaamaan eri suuntiin ja ovat toivottavasti saajiensa näköiset. Kaula- ja rannekoruissa pituuden päättäminen oli vaikeaa ja käytin paljon aikaa sovitellessani koruja ylleni ja yritin samalla pohtia, ovatko mittasuhteet vastaanottajilla samat.


En osannut päättää Tipusen korun väriä, joten siitä tuli monivärinen. :) Kaulakoru on melko pitkä ja menee muutenkin varmaan useampi vuosi ennen kuin Tipunen saa korun käyttöönsä. Korussa on magneettilukko siltä varalta, että korun päästyä Tipuselle käyttöön se irtoaa helposti, jos jostain syystä ketju sattuu jäämään kiinni johonkin. Olin aluksi hieman epäileväinen, miten magneettilukko ja metalliketju toimivat samassa korussa. Kaulassa roikkuessa lukon kanssa ei olekaan ongelmaa, mutta irtonaisena ketju menee hieman sykkyrälle lukon ympärille.


Oli yllättävän vaikeaa päättää, millaisen korun haluan itse. Lopulta päädyin tekemään kaksiosaisen korun, jonka osia voi pitää yhdessä tai erikseen. Koru on riipuspituinen, jotta sen saa näppärästi kunnolla paidan alle piiloon Tipusta nostellessa.


Korujen lisäksi yksi pöllöistä pääsi koristamaan kirjanmerkkiä.


Korujen väkertäminen pitkästä aikaa oli hauskaa ja erityisen kiehtovaa oli pohtia, millaiset korut sopisivat kellekin. Odotan jännityksellä sitä hetkeä, kun Tipunen joskus saa kaulakorunsa itselleen - mitä mieltä tyttönen mahtaa olla värivalinnoista ja olisiko hän ehdottomasti halunnut vaaleanpunaisen prinsessakorun? :)

Koruissa on käytetty 
  • pyöreitä foliohelmiä
  • siemenhelmiä, joissa on hopeasisus
  • pyöreitä lasihelmiä, jotka ovat osittain kirkkaita ja osittain hopeita
  • pyöreitä fasettilasihelmiä
  • litteitä antiikkipatinoituja pallorondelleja
  • antiikkipatinoitua metalliketjua
  • antiikkipatinoituja korupiikkejä ja -koukkuja

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ensihampaat ja kanapasteijat

Tipusen ensimmäiset hampaat, joita tulikin kaksi samassa rytäkässä, ja niistä seurannut unilevottomuus ja kiukkuisuus ovat verottaneet myös emon blogienergisyyttä. Pieni päivänsäteemme on kiukkuraivonnut viimepäivinä ainakin parin viikon edestä, mutta ikävin vaihe on toivottavasti nyt ohi hampaiden tultua kokonaan esiin. Meidän minivauva taitaa olla jo aika iso tipu. :)


Toinen askel kauemmas minivauvuudesta otettiin, kun päätimme lisätä lihasoseet Tipusen ruokavalioon. Ensimmäisenä kokeiluvuorossa on kana, jota keittelin eilen illalla pienen maisteluerän. Loppurasiallisen käytin pasteijoihin, joista tulikin herkullinen iltapala - lopputulos oli niin hämmentävän hyvä, että laitan ohjeen tännekin.


Kanapasteijat

  • lehtitaikinalevyjä
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • Chicken & steak rouhittavaa maustetta (SantaMaria, Extra Fine -sarja)
  • maustamattomia kanafilepaloja
  • 1 punasipuli
  • ketsuppia
  • valkosipulista yrttimaustetta (Meira)
Kuumenna paistinpannulla tilkka oliiviöljyä ja mausta se mieleisilläsi mausteilla (me olemme suosineet yhdistelmää rouhittu mustapippuri & SantaMarian kanamauste). Paista kanapalat ruskeiksi ja lisää pieneksi hienonnettu punasipuli. Paista sipulia vain hetki. Leikkaa sulaneet lehtitaikinalevyt kahtia neliöiksi ja levitä niille ketsuppi-yrttimauste-sekoitus. Asettele päälle kanapaloja ja sipulia. Kostuta lehtitaikinalevyjen reunoja kylmällä vedellä ja tee levyistä kolmioita. Painele reunat hyvin umpeen ja lopuksi tee pasteijan päälle haarukalla muutama reikä. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

Viikonloppuna ehdin hieman edistää Pöllöprojektiani, josta kirjoittelen enemmän projektin valmistuttua. Tässä kuitenkin pieni kuvakurkistus aiheeseen:


torstai 17. lokakuuta 2013

Keittiötaulu


Mies sai jokin aika sitten mahtavan syntymäpäiväkortin, jonka sanoma sopii meihin täydellisesti - ruoka ja herkut maistuvat todellakin paremmilta yhdessä kuin yksin syötyinä! Toki näin osuva kortti täytyi saada esille ja kuukauden pohdinnan jälkeen alkoikin löytyä ideaa sopivasta kehyksestä.

Kehyksenä taulussa on Sinellistä ostettu liitutaulu, joka sai räväkän punaisen värin reunoihin. Pienet ruoka-annokset on tehty Cernit-massasta - coctailtikku ja nuppineula olivat oivia apuvälineitä annosten rakentamisessa.


En edes muista, koska olen väkertänyt jotain näin pientä ja yksityiskohtaista. Olikin ihanaa pitkästä aikaa keskittyä askarteluun Tipusen nukkuessa ja ollessa Miehen kanssa. Edellisestä Cernit-massailusta on muutenkin ikuisuus, joten oli pienoinen ihme, että avattuna ollut massa oli edelleen täysin käyttökelpoista.

Myös etupihalla pyörähtänyt tilhiparvi tiesi, että yhdessä jaettu ruoka on herkkua - pieni pihlaja tyhjeni hujauksessa!

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Heijastimia ja helmiä


Pyörähdin Sinellissä, jossa oli esillä hauskalla tavalla tuunattuja heijastimia. Heijastimet oli pujotettu ohueen nauhaan ja koristeltu helmillä - loistava ja yksinkertainen idea!

Tein pari heijastinta lahjaksi, pari pääsee roikkumaan Tipusen vaunuihin ja viides heijastin löytää paikkansa talvitakkini taskunreunasta. Lasi-, metalli- ja puuhelmet ovat ylijäämähelmiä erilaisista koruprojekteista ja nauhan sijaan pujotin heijastimet puuvillanyöriin.

Joululahjoja ajatellen itsetehdyt, saajansa värimieltymykset huomioivat heijastimet ovat melkoisen näppärä vaihtoehto! :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Maurilainen ruutu

Tässä siis maurilaisen ruudun virkkausohje, jonka tein herätelläkseni käsityöinnostusta. Selkeästi oli ote hakusessa, kun vasta kolmas pala oli riittävän onnistunut. :)

Virkkausohje löytyy mm. kirjasta Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, 200 upeaa mallia (C. Crompton). Olen muutamat kohdat tehnyt hieman erilailla kuin kirjan ohjeessa, joten alla on omin sanoin kuvaus siitä, miten palani valmistuivat.


1. kerros: Virkkaa 6 ketjusilmukkaa (kjs) ja yhdistä ne piilosilmukalla (ps) rinkulaksi.

2. kerros: Virkkaa 1kjs ja sen jälkeen 2 kiinteää silmukkaa (ks) rinkulaan. Nyt pääset sakaroihin: virkkaa 7 kjs, 4 ks rinkulaan, 7 kjs, 4 ks rinkulaan, 7 kjs, 4 ks rinkulaan, 7 kjs ja lopuksi 2 ks rinkulaan. Jokaisella sivulla on siis 4 ks ja kulmissa seitsemän kjs:n sakarat. (Nyt työ on kuvan 1 vaiheessa.)

3. kerros: Siirry piilosilmukalla ensimmäistä sakaraa edeltävään kiinteään silmukkaan. Virkkaa sitten sakaraan 1 ks, 8 pylvästä (p), 1 ks. Siirry seuraavaan sakaraan virkkaamalla 2 ks edellisen kerroksen kahteen keskimmäiseen kiinteään silmukkaan. Jatka näin kerros loppuun. (Nyt työ on kuvan 2 vaiheessa.)

4. kerros: Virkkaa ps sakaraa edeltävään silmukkaan ja siirry sitten piilosilmukoiden avulla ensimmäisen sakaran toisen pylvään kohdalle. Vaihda langan väriä. Virkkaa 1 kjs ja sen jälkeen 1 ks samaan kohtaan. Virkkaa 2 kjs, hyppää yhden pylvään yli ja virkkaa seuraavaan pylvääseen 1 p, 3 kjs ja 1 p. Virkkaa 2 kjs ja hyppää jälleen yhden pylvään yli ja virkkaa seuraavaan pylvääseen 1 ks. Nyt on ensimmäisen sakaran kulma valmis. Virkkaa 5 kjs ja siirry seuraavan sakaran toisen pylvään kohdalle. Virkkaa loput kulmat samalla tavalla (toiseen pylvääseen 1 ks, 2 kjs, sitä seuraavan pylvään kohdalle 1 p, 3 kjs, 1 p, 2 kjs ja sitä seuraavaan 1 ks, 5 kjs jne.). Kun kerros on valmis, virkkaa 1 ps tämän kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. (Nyt työ on kuvan 3 vaiheessa.)

5. kerros:  Virkkaa 1 kjs ja sen jälkeen 1 ks samaan kohtaan. Virkkaa palan ympäri kiinteillä silmukoilla: 1 ks edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan, 2 ks kaareen, 1 ks edellisen kerroksen pylvääseen, kulmassa kaareen 2 ks, 3 kjs, 2 ks, edellisen kerroksen pylvääseen 1 ks, kaareen 2 ks, edellisen krs:n ks:aan 1 ks ja kaareen 4 ks. Jatka samalla tavalla kerros loppuun ja yhdistä lopussa kerroksen ensimmäiseen silmukkaan piilosilmukalla. (Nyt työ on kuvan 4 vaiheessa.)

6. kerros: Vaihda väriä ja virkkaa 1 kjs ja 1 ks samaan kohtaan. Virkkaa jokaisen edellisen kerroksen silmukkaan 1 ks, kulmissa virkkaa kaareen 2 ks, 3 kjs, 2 ks. Lopussa yhdistä taas kerroksen ensimmäiseen silmukkaan piilosilmukalla ja päättele työ. Pala on nyt valmis! Päättele vielä langanpäät ja höyrytä pala tasaiseksi.


Itselläni kulmat aiheuttivat eniten päänvaivaa, joten tässä vielä tarkemmat kuvat niistä.

Virkkaustöiden suunnittelua ja muistelua

Tipusta odottaessani innostuin virkkaamisesta, mutta viimeisen puolen vuoden aikana en ole juuri ehtinyt tai jaksanut tarttua koukkuun. Nyt kuitenkin alkoi pitkästä aikaa tuntua siltä, että jotain pientä tai isoa olisi kiva väkertää - unikoulun ja sängyn vieressä vietettyjen hetkien ansiosta voisi aikaa pienelle puuhastelulle ollakin. Ihastuinkin virkkaustöissä niiden helppouteen, sillä työn voi jättää kesken koska vain ja jatkaa helposti myöhemmin.

En ole vielä keksinyt, mikä olisi seuraava työni, mutta sitä pohtiessa muistelin alkuvuoden aikaansaannoksia. Tein Tipuselle kaksi peittoa, joiden käyttö valitettavasti on ollut aika vähäistä. Eiköhän näille kuitenkin löydy vielä käyttöä syksyn ja talven edetessä!



Ensimmäinen peitto on virkattu kuusikulmioista, jotka on yhdistetty ompelemalla. Peiton tekeminen oli hauskaa, kun sumplin värien kanssa - nyt peitossa on vähintään kerran kaikki mahdolliset väriyhdistelmät. Haastavinta työssä oli lyhyiden sivujen reunat, jotka jäivät "aukollisiksi".



Seuraavan peiton palaset puolestaan yhdistin virkkaamalla ne yhteen nurjalta puolelta - pinta näyttää eloisalta, kun palat "aaltoilevat" nousemalla kulmakohdissa ylöspäin. Kuvio aiheutti aluksi suurta päänvaivaa, mutta vauhtiin päästyä paloja alkoi valmistua nopeassa tahdissa.

Kuviomallit ovat peräisin kirjasta Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, 200 upeaa mallia (C. Crompton). Kirjasta löytyy myös monta muuta hienoa ideaa ja ohjeet ovat ymmärrettävät näin virkkausaloittelijankin näkökulmasta.

Molemmissa peitoissa on käytetty Ulrika-lankaa, josta löytyy upeita, voimakkaita värejä. Lanka on 100 % villaa, mutta hyvin pehmeää ja sileää. Yhdessä kerässä on 50 g lankaa ja keriä meni töihin monta. Jos oikein muistan, niin esimerkiksi vihreässä peitossa on jokaista väriä 3-4 kerää.


Jämälangoista virkkasin vielä Tipuselle kaksi kaverusta. Idea ja suuntaa antava ohje löytyi Novitan Kevät 2012 -numerosta.

Virkkausinnostuksen herättelemiseksi tein muutamat vihreässä peitossa käytetyt palat ja niistä virkkausohjeet. Laitan ne tänne omana postauksenaan. Tipunen (6 kk) oli hyvää virkkaus- ja kuvausseuraa treenaillessaan vieressä kontilleen nousemista ja taaksepäin matelua. Vielä liikkuminen on melko verkkaista, mutta voin vain kuvitella, kuinka nopeasti vauva kiitää muutaman viikon päästä tällä harjoittelun määrällä!




lauantai 12. lokakuuta 2013

Mokkakakku


Maidoton ja munaton mokkakakku on ollut tämän syksyn ehdoton hitti perheessämme. Kakku on nopea valmistaa ja tarvikkeet siihen löytyvät aina kaapista.

Mokkakakku on tehty Raision keittokirjan reseptillä, jota olen hieman soveltanut.

Pohja:
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl sokeria
  • 0,5 dl perunajauhoja
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 dl vettä
  • 75 g margariinia
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon vesi ja sulatettu margariini. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina siihen. Paista 175 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla 20-25 minuuttia.

Kuorrute:
  • 50 g margariinia
  • 2 rkl vahvaa kahvia
  • 3 dl tomusokeria
  • 1 rkl kaakaojauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
Sulata margariini ja lisää sekaan loput aineet. Kuumenna ja anna kiehahtaa. Anna kuorrutteen jäähtyä hetki ennen kuin levität sen kakun päälle. Koristele halutessasi nonparelleilla. 

Mielestäni kakku on parhaimmillaan vietettyään yön jääkaapissa ja erityisen herkullinen teekupillisen kera nautittuna! :)






maanantai 7. lokakuuta 2013

Syyspihan callunahuuma

En ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen viherpeukalo, mutta nyt täytyy myöntää, että olen melkoisen innostunut pienestä pihastamme. Väkertämäni perennapenkki on vielä hieman reppanan näköinen, mutta parempi kuin alkuperäinen räjähtäneeltä näyttänyt kuoppa. Puutarhaa suunnitellessani innostuin erityisesti kivistä ja ruukkuryhmistä - kiviä ei vain millään tunnu olevan tarpeeksi ja ruukutkin loppuivat tältä erää kesken. Päätin ottaa talven mittaisen aikalisän kukkapenkki-innostuksessani ja jatkaa keväällä projektia uusin resurssein.

Ruukkuihin asettelin callunoita, jotka kuulemma kestävät kylmää ja ovat helppohoitoisia - siis täydellisiä kasveja minulle! Yhtään en laita pahakseni myöskään niiden edullista hintaa, mikä osaltaan johti hullaantumiseeni. Nyt pihallemme on ripoteltu ruukkuihin 12 pieniruukkuista callunaa kolmessa eri värissä. Jään jännityksellä seuraamaan, mikä on kasvien vointi ensilumen aikoihin!




Tässä vielä räpsäys pensasaidasta, jossa on tällä hetkellä upea väritys.


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Tervetuloa Tipulaan!

Monen vuoden pähkäilyn ja pohdinnan jälkeen päätin kokeilla blogin pitämistä. Tipulassa kokataan, sisustetaan, askarrellaan ja ihmetellään Tipusen kasvua - tervetuloa mukaan seuraamaan puuhiamme!