Olen maininnut muutamaan otteeseen, etten oikein tule toimeen kasvien kanssa. Se varmaan on helppo uskoa, vai mitä?
Mennyt talvi oli erityisen rankka kasvikavereillemme ja kävinkin hetki sitten saattamassa nuo kaksi viimeiselle matkalleen bioroskikseen. Minusta olisi ihana sisustaa viherkasveilla, mutten voi ymmärtää, kuinka voikaan olla niin vaikea pitää kasvit hengissä. Useimmiten - kuten nyt - ihan täysin unohdan kastella niitä, mutta olen myös hukuttanut lukuisia kukkia.
Meiltä löytyy myös kaksi palmuvehkaa, joista toinen on kestänyt mukanani jo 9 vuoden ajan. Toisin kuin monien muiden runsaat, tuuheat vehkat, meidän yksilössämme on kaksi vartta ja niistäkin toisen kärki on ruskea. Ei varmaan yllätä, että ne on nyt sijoitettu työhuoneeseemme, jonka feng shuit ovat jo valmiiksi ihan sekaisin kaiken kaaoksen ja tavaramäärän takia?
Olen saanut kuulla jo aika paljon kuittailuja kasvien kohtalosta hoidossani eikä ihme. Jos olisin kuvannut kaikki kuolleet yksilöt, olisi kollaasi aikamoinen. Tässä yksi otos vuosien takaa opiskelijayksiöni nurkasta:
Vaikka kasvien huomioiminen ei ole todellakaan ominta aluettani, olen hyvin ilahtunut siitä, että edelleen saan lahjaksi ruukkukukkia. Ihanaa, että muilta löytyy luottoa onnistumistani kohtaan näinkin paljon!
Lisäksi minua suuresti huvitti muutama päivä sitten, kun kävin kurkkaamassa, millä hakusanoilla blogiini on päädytty Googlesta. Kananmunaton pannari ja kääretorttu ovat ikisuosikkeja, mutta olipa joku onnekas eksynyt myös yhdistelmällä "ruukku narsissi kuollut kukka". Hups!
Mutta hei, onneksi ulkoa löytyy nyt vaikka kuinka paljon elinvoimaisia kasveja! Oletteko huomanneet, kuinka valtavat hiirenkorvat koivuissa jo on?
Lisäksi minua suuresti huvitti muutama päivä sitten, kun kävin kurkkaamassa, millä hakusanoilla blogiini on päädytty Googlesta. Kananmunaton pannari ja kääretorttu ovat ikisuosikkeja, mutta olipa joku onnekas eksynyt myös yhdistelmällä "ruukku narsissi kuollut kukka". Hups!
Mutta hei, onneksi ulkoa löytyy nyt vaikka kuinka paljon elinvoimaisia kasveja! Oletteko huomanneet, kuinka valtavat hiirenkorvat koivuissa jo on?
Keväistä vaikkakin hieman harmaata helatorstaita sinulle! :)
Jos muuten osaat vinkata minulle sitkeän huonekasvin, joka ei vaadi tarkkaa kastelua, niin kuulen mielelläni suosituksia! Mielellään jotain lapsiystävällisiä kasveja eli ei ainakaan kaktuksia tällä kertaa. :)
Saint Paulia on erityisen helppo kukka, sillä sitä pitää kastella vain kerran viikossa, eikä haittaa, vaikka välillä vähän "kiduttaisikin". Lisää voit lukea tuttavani santtu-blogista: http://paavalinkukka.blogspot.fi/
VastaaPoistaMinä olen ihan samanlainen, tapan (melkein) kaikki kasvit. Toistaiseksi kolme kasvia on säilynyt hengissä jo useampia vuosia: yksi muratti, Ikeasta hankittu traakipuu sekä saint paulia. En myöskään yrityksistäni huolimatta ole saanut yhtään hyötykasvia kasvatettua yrttejä lukuun ottamatta.
Hmm, onnistuisinkohan Saint Paulian kanssa? Sitä voisin kyllä kokeilla. Se olisi aika söpö keittiönpöydällä!
PoistaMinä olen kokeillut kerran murattia ja jäin nyt pohtimaan ja googlettamaan, onkohan tuo ensimmäisessä kuvassa oleva keskimmäinen uhri traakkipuu. Seuraavaa kasvia hankkiessani minun pitää varmaan kirjoittaa sen nimi ja hoito-ohjeet ruukun kylkeen, niin sillä voisi olla pieniä mahdollisuuksia pärjätä. :D
Ah, mä niin tiedän tuon tunteen: samaan kerhoon kuulutaan. Meiltä löytyy yks sitkeä sissi...joku kaktuksentapainen, joka tekee punaisen kukan joskus joulun jälkeen. Se pysyy hengissä, koska pärjää sillä, että äitini hoitaa sitä kerran kahdessa kuukaudessa ;) Viime keväänä esikasvatin kukkia sisällä - täysi katastrofi. Nakkasin ne pihalle ensimmäiseen tyhjään kohtaan kukkapenkissä ja unohdin sinne. Siellä sitten menestyivät =D
VastaaPoistaHei, minä tiedän tuon kukan! Olisiko se loogisesti joulukaktus? :) Tuollainen "Muista minua kerran parissa kuukaudessa ja pärjään hyvin" -tyyppinen kasvi sopisi minullekin!
PoistaMä olen alkanut pohtia, että teen takapihastamme luonnonkukkapihan. Jos kukka pärjää ilman hoitoa luonnossa, sen on pakko pärjätä myös meidän pihalla. :)
Nanna tappaa pihassa ja puutarhassa, mutta aloe vera on meillä vielä monen vuodenkin jälkeen hengissä.
VastaaPoistaIhana kuulla, etten ole ainoa kasvituholainen. :D Meillä on ollut myös aloe vera, mutta se oli niin pieni ja vaatimaton, että ihan täysin unohtui ikkunalaudalle. Sekään ei siis pärjää näköjään ihan kokonaan ilman vettä!
PoistaMä en ymmärrä sitä kuinka mun kasvini kukoistavat vaikka a)hortonomius ei kiinnosta pätkääkään b)hyvä jos muistan kastella :)) Kai niille pitäisi multakin vaihtaa: 1,5 kuukautta sitten raahasin pinon isompia ruukkuja ja pari säkillistä multaa. Edelleen ne ovat samassa paikassa osottamassa...
VastaaPoistaMinä olen myös miettinyt tuota mullan vaihtamista usein. Sen puoleen on ihme, että vehkamme ovat ylipäätään edes hengissä, sillä toteutus on jäänyt joka vuosi tosiaankin vain miettimisen asteelle...
PoistaTäällä ollaan myös viherpeukalo keskellä kämmentä, ainakin mitä tulee huonekasveihin... Valoisa ja viileä kuisti on mun pelastukseni, siellä kasvit tuntuvat kukoistavan ja niitä muistaa kastella (jos en minä niin mieheni) kun tulee kuljettua ohi. Muualla talossa kasveilla ei olekaan yhtä hyvät oltavat: anopinkeihäs on ainoa sitkeä sissi, joka on selvinnyt (ruti-)kuivuudesta ja lasten retuutuksesta huolimatta :)
VastaaPoistaOi, minä myös haluaisin valoisan ja viileän kuistin! Olen myös ymmärtänyt, että se on oikein mainio kasvupaikka monille kasveille. :D
PoistaAnopinkeihästä voisinkin kokeilla! Googletin sen ja näköjään olen kerran töissä huolehtinut tuollaisesta. Se tosiaan kesti 8 kuukautta ihan hyvin hoidossani, joten voisin sellaista harkita myös kotiin! :)
Minäkin saan kaikki kasvit aina hengiltä.. Juoru (en tiedä onko tämä kukan oikea nimi?) pysyi hengissä monta vuotta, ja kasvoi jopa niin paljon, että piti jakaa sitä. En kyllä muista, miksei minulla enää ole sitä, eli sainkohan sen lopulta nujerrettua kuitenkin.. :D
VastaaPoistaJuorua olen myös kokeillut ja se oli kyllä aika sitkeä! Tykkäsin siitä, joten sellainen pitäisi ehkä myös hankkia pitkästä aikaa. Tällä kertaa en laita kasvia hyllykön ylimmälle hyllylle, niin ehkä muistan kastella sitä vähän useammin... :)
PoistaTuossa on syy miksei meillä ole kukkia ;) välillä aina innostun , mutta sitten on vaan pakko luovuttaa !
VastaaPoistaHeh, mäkin olen aina välillä ollut luovuttamassa. Uskon kuitenkin, että kyllä tästä vielä päästään uuteen nousuun! Mun mielestä olisi ihanaa olla viherpeukalo, joten ehkä mun pitää vain treenata tätä asiaa niin kauan, että kasveista huolenpitäminen alkaa olla ihan luonnollista. :D
PoistaNyt on kyllä niin ihanan vehreää<3 Yllättää jotenkin joka kerta kuinka nopsaa se harmaus muuttuu kesäksi! :)
VastaaPoistaTodentotta, kevät yllätti kyllä nopeudellaan! Vaikka olen joka päivä käynyt ulkona, niin silti hämmästyin viikonloppuna, kuinka suuria lehdet ovat ja kuinka paljon voikukkia kasvaa jo nurmikolla. Nyt on jo melkein kesäfiilis, joten ihan kuin kevät olisi pikakelattu ohi!
PoistaNuo joulukaktukset - tai muut samantyyppiset - ovat helppoja. Kastelua kun näyttää nuokkuvan ja kesäksi puolivarjoisaan paikkaan ulos - vettä silloin tällöin... Tuot sisään ennen pakkasia... Ja kukinta on taattu :)
VastaaPoistaHmm, kuulostaa kyllä minulle sopivalta kasvilta! Tykkään tuollaisista, jotka nuupahduksella antavat pienen vinkin siitä, että nyt alkaa olla aika pitää taas huolta ja antaa vettä, eivätkä heti heitä henkeään. :)
PoistaRönsylilja on armelias ja pysyi minulla hengissä ne villeimmät opiskelijavuodetkin. Erityisesti ilahduttaa tieto, että se puhdistaa huoneilmaa :) Pitkäikäinen ystäväni bambu on myös ollut helppohoitoinen; viihtynyt vedellä täytetyssä maljakossa jo viisi vuotta!
VastaaPoistaVoi apua, nyt tämän postauksen kommenttien myötä olen tajunnut, miten paljon kasveja olen oikeasti saanut hengiltä tässä viimeisten 10 vuoden aikana. Olen nimittäin kokeillut myös rönsyliljaa ja bambua, joka ei muista poiketen kuivunut vaan jollain tapaa homehtui. :D
PoistaMun koti oli ennen paikka johon kasvit tuli kuolemaan, mutta sitten opin, että mä olen hukuttanut ne. Nykyisin jos teksi mieli kastella, laitan kannun pois ja vastustan kiusausta :)
VastaaPoistaOho, tähän kommenttiin olen aivan tyystin unohtanut vastata! Anteeksi! Mä taas ihan autuaasti unohdan, että kasvit tarvitsevat vettäkin. Saataisiinkohan me jotenkin tasapainotettua näitä "vahvuuksiamme"? :D
Poista