perjantai 16. tammikuuta 2015

Ensimmäinen protomalli, toisen kanssa viisaampi?

Toinen vauvavuotemme on aikalailla puolessa välissä, ja voin vain ihmetellä, miten nopeasti aika on kulunut kesästä. Nämä kuusi kuukautta ovat olleet mielenkiintoisia, vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita, ja niiden aikana hellyyttävän pienestä nyytistä on kasvanut naurava vauva ja pienestä isosiskosta vähän isompi isosisko.


Koska vauvavuosiemme välissä on vain vähän reilu kolme kuukautta, on Tipusenkin vauva-aika vielä hyvin muistissa. Muistan, miten epävarma itse olin Tipusen synnyttyä ja kuinka hieno fiilis nyt oli, kun vastasyntyneen käsittelyä ei tarvinnut jännittää. Kuluneen puolen vuoden aikana olenkin moneen otteeseen miettinyt, kuinka monta stressiä on jäänyt stressaamatta, koska on kokemusta jo yhden vauvan hoidosta. Olen todennut, että näin jälkiviisaana olisi useita asioita kannattanut tehdä Tipusen kanssa toisin - tai ainakin olisi ollut helpompaa, jos ei olisi tarvinnut kokeilla ensin muutamaa "ei toimi" -vaihtoehtoa ennen sitä toimivaa. Taapero vaikuttaa kuitenkin hyvin tyytyväiseltä, joten kai me useimmat asiat teimme suurinpiirtein oikein.

Toisaalta toisen kohdalla kokemuksestakaan ei ole ollut aina hyötyä. Vauvoissa on eroja ja äidin hoksottimetkin ovat välillä vähän hitaalla. Untuvikon aikana on ihan viimeaikoinakin tullut yllätyksenä esimerkiksi se, miten yöunia vastaan raivoavalla vauvalla ei olekaan ollut muuta hätää kuin nälkä. Ehkä toisen kanssa on jossain suhteessa viisaampi, mutta kyllä sitä silti koko ajan tulee opittua uutta ja hoksattua asioita eri tavalla kuin ennen. Hyvin usein olen myös todennut, että se, mikä aikoinaan toimi Tipusen kanssa, ei onnistukaan samalla tavalla Untuvikon kohdalla ja päinvastoin.

Vauvavuotta on vielä puolet jäljellä ja tiedän, että seuraavat kuusi kuukautta ovat hurjaa oppimisen aikaa. Odotan mielenkiinnolla, koska Untuvikko lähtee liikkeelle, miten syöminen kesällä sujuu ja millaiset välit siskoilla tulee olemaan. Samoin jännityksellä odotan, mitä asioita joudumme pähkäilemään. Ihan varmasti Untuvikon kanssa tulee erilaisia pohdinnanpaikkoja kuin Tipusen kanssa oli!


Untuvikon kasvaessa ja tullessa enemmän omaksi itsekseen on ollut hauska huomata, kuinka samanlaisia mutta kuitenkin todella erilaisia siskokset ovat. Vaikka sisko puolin ja toisin onkin vielä vähän jännittävä kumppani, tämän äidin sydämessä läikähtää aina, kun kaksi pikkunenää ovat kiinni toisissaan toisen nauraessa vauvan röhönaurua ja toisen hihityskikattaessa.

Hyvää viikonloppua sinulle! :)

8 kommenttia:

  1. Ihanat! ^_^

    Meidänkin vauva on alkanut nyt jutella, kun jutellaan, nauraa, kun nauretaan tai peleillään. Ja esikoinen ja tosikoinenkin oli tänään innoissaan, kun vauva nauroi takaisin. Ihan parasta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvan nauru on huippua! Meillä isosisko saa vauvan ehdottomasti helpoiten nauramaan - välillä riittää ihan vain, että Tipunen kävelee ohi. :D

      Poista
  2. Musta tuntuu että tän tokan vauva-aikana olin enemmän hukassa kun ekan :D Pimu on ollu niin erilainen luonteeltaan ja refluksi vaivat vielä siihen päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi erilaiset luonteet varmasti vaikuttavat paljon hukassa olemiseen. Mä muistan Tipusen kanssa sairaalassa ollessani katselleeni silmät pyöreinä, kun kätilöt pyörittelivät vauvoja. Selvästi kokemus auttaa ainakin perushoitojutuissa. :)

      Poista

Olen valtavan iloinen jokaisesta kommentista! En välttämättä ehdi tai muista vastata siihen heti, mutta vastaan kyllä ennemmin tai myöhemmin. :)