HAASTE: Millainen äiti olen?

Hopshei, sain Äiti ja melukylän lapset -blogista haasteen, jossa pohditaan omaa äitiyttä. Kysymyksiin vastaaminen veikin tovin, mutta vihdoin sain pähkäiltyä vastaukset kuntoon! Haasteen idea lyhykäisyydessään on siis vastata kysymyksiin ja haastaa lopuksi mukaan muita bloggaajia.

Minkälainen äiti olet?

Olen kotihiiriäiti, joka oikeasti tykkää laittaa ruokaa, leipoa, askarrella ja ihan vaan olla ja puuhailla arkisia asioita. Viihdyn kotona tyttöjen kanssa, mutta ehdottomasti tarvitsen myös hetkiä, jolloin voin tehdä omiakin juttuja.

Tykkään kiireettömistä päivistä, jolloin ei tarvitse tähdätä minnekään tiettyyn aikaan eikä miettiä päiväunien ja syömisten ajoittumista oikein. En hirveästi stressaa siitä, millainen äiti minun pitäisi olla tai miten asiat pitäisi tehdä oikein. Sen sijaan poden välillä huonoa omatuntoa, kun en ole hoksannut tai muistanut jotain asiaa.

Pidän kiinni rajoista ja säännöistä ja huomautan, jos tytöt tekevät jotain kiellettyä. Kuitenkin kieltämistä enemmän kehun ja kannustan tyttöjä olipa kyseessä sitten hyvä yritys tai onnistunut suoritus.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?

Ajattelin, etten hermostuisi helposti, mutta nyttemmin olen todennut pinnan olevan välillä hämmentävän lyhyt. Ajattelin myös meneväni ja lähteväni seikkailemaan enemmän lasten kanssa, ja ehkä sellainen äiti jossain vaiheessa olenkin - nyt vain tuntuu, että kahden näin pienen kanssa liikkuminen on aavistuksen stressaavaa ja vaivalloista. Ehkäpä kuitenkin jo kesällä vietämme pitkiäkin hetkiä kodin ulkopuolella!

Ennen lapsia ajattelin myös, ettei rajojen ja sääntöjen pitäminen ole vaikeaa, mutta kyllä se vain on! Välillä on oikeasti sydäntä raastavaa aiheuttaa yhdelle maailman söpöimmistä valtava pettymys ja alahuulen väpätys, kun ei tiskikoneen nappuloita saakaan mennä räpeltämään eikä kuramattoa syödä.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

Veikkaan, että minua pidetään paljon varovaisempana äitinä kuin mitä itse ajattelen. Samoin monet varmaan luulevat, että puuhailen koko ajan jotain lasten kanssa, vaikka oikeasti tytöt saavat myös paljon tohottaa keskenään tai itsekseen.

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?

Minun pitäisi olla kärsivällisempi ja antaa Tipusen kävellä enemmän itse autolle tms. ja ehkä välillä muutenkin antaa taaperon tehdä enemmän itse asioita, vaikka se veisikin aikaa. Olen aika suoralinjainen: vaatteet puetaan päälle joka tapauksessa ja ruoka syödään tai ei syödä - en siis leiki pesäpuutaan rakentavaa lintua enkä tunneliin syöksyvää junaa. Kuitenkin pieni leikinomaisuus joissain jutuissa olisi hyvä.

Mitä teet mielestäsi oikein?

Olen läsnä. Vaikka huomaankin ärsyttävän usein miettiväni omia juttujani ollessani tyttöjen kanssa (mikä kuuluukin myös edellä olevaan kategoriaan), olen kuitenkin paikalla ja useimmiten myös henkisesti läsnä.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Olen ja en ole varovainen äiti. Haluan, että kotona on turvallista ja meillä onkin portaissa portit, pistorasioissa suojat ja johdotkin aika hyvin piilossa. Kun tiedän kodin olevan isoilta osin turvallinen, uskallan antaa tyttöjen olla siellä myös ilman että seuraan aivan koko ajan heidän peräänsä. Uskallan siis esimerkiksi tiskata samaan aikaan, kun vauva seikkailee kulman takana, sillä tiedän, ettei meillä ole lattialla mitään, mitä ei missään nimessä saisi syödä.

Kuitenkaan kotimme ei ole täysin suojattu - esimerkiksi laatikot ja kaappienovet saa halutessaan auki, pöydänkulmissa ei ole pehmusteita ja rattaatkin ovat eteisessä ihan vapaasti lähestyttävissä. Tipunen oppi jo aika pienenä, mihin saa koskea ja mitä ei saa tehdä, joten ainakaan vielä ei ole ollut tarvetta suojata esimerkiksi lieden nappuloita. Mielenkiinnolla seuraankin, miten Untuvikko oppii ja ymmärtää kiellot ja ilmestyykö meille kohta kasa laatikkolukkoja tai siirtyvätkö viimeisetkin koriste-esineet yli metrin korkeudelle.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

Tällaista tilannetta ei ole vielä ollut, mutta uskon, etten ainakaan antaisi periksi. Todennäköisesti toteaisin ensin, ettei haluttua juttua nyt saa, koska ei ole karkkipäivä / ruokakaupasta ei osteta lelua / asia ei ole ostoslistalla tms. Sitten yritän hämätä kiukun pois ja jollei se auta, jatkan ostoksia raivoavan muksun kanssa. Kokeilen harhautusta uudestaan ja jos huuto edelleen jatkuu, todennäköisesti nappaan mukaan vain kaikkein tärkeimmät ostokset ja suuntaan kassoille. Kun lapsi jossain vaiheessa rauhoittuu, kerron uudelleen, miksei hän saanut tahtoaan läpi.

En ole ihan varma, miten toimisin seuraavalla kauppareissulla. Todennäköisesti kauppaan lähtiessämme en ottaisi kaupassakäyttäytymistä enää puheeksi ja muistelisi edellistä reissua, vaan kehuisin lasta onnistuneista pikkujutuistakin (hienosti kävelit autolta kauppaan / osaatpas istua hyvin rattaissa / valitsit todella hyvän kurkun jne.) ja toivoisin, että sillä kertaa vältytään raivolta ja saadaan kiva kauppakokemus.

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)

Niin kauan kuin lapsi ei hoksaa vaatimalla vaatia herkkuja ja tyytyy vastaukseen kyseessä olevan aikuisten ruoka, herkut pysyvät poissa taaperon lautaselta. Useimmiten Tipunen tosin saa palan pullaa tai keksiä, jos mekin syömme niitä, ja ehkä tänä kesänä hän saa elämänsä ensimmäisen mehujäänkin. Olemme ehkä hieman nipoja herkkujen suhteen, mutta tytöillä on kuitenkin vuosikymmeniä aikaa herkutella mielin määrin. Luotan siihen, että sitä, mistä ei tiedä, ei osaa vielä kaivata. :)

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.

Rytmi on ja melko tarkkakin, mutta se on silti tarvittaessa joustettavissa. Asiat (ruokailut ja unet) tapahtuvat päivittäin samassa järjestyksessä, mutta kellonaika saattaa heitellä hieman sen mukaan, mihin aikaan on aamulla herätty, miten pitkät (tai lyhyet) päiväunet ovat ja millainen nälkätilanne on.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?

Toivon, että tytöt pitävät minua reiluna, suvaitsevana ja luotettavana. Todennäköisesti olen heidän mielestään ainakin jossain määrin tiukka, mutten toivottavasti kuitenkaan nipo. Olisi hienoa, jos tytöt aikuisina ajattelisivat, että olemme tehneet perheenä paljon kaikkea mukavaa!

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?

Haluan tehdä tyttöjen kanssa asioita - tällä hetkellä vielä arkisia kotipuuhia, mutta jonkin ajan päästä myös retkiä ja pieniä seikkailuja. Samoin haluan opettaa tytöillekin, että elämä pitää ottaa järkevissä määrin tosissaan, mutta siitä pitää myös nauttia - täytyy saada nauraa ja olla hölmö tai hassu. Hienoa olisi, jos saisin välitettyä tälle seuraavallekin sukupolvelle ajatusmallin, jonka olen itse tainnut omaksua erityisesti äidiltäni: Ikinä asiat eivät ole niin huonosti, etteikö siitä voisi selvitä ja toisaalta on turha murehtia kaukaisia asioita, jotka eivät välttämättä koskaan edes toteudu.

Ulkoiletteko päivittäin?

Useimmiten kyllä ainakin sen verran, että vauva nukahtaa rattaisiin ja jää ulos nukkumaan. Välillä olemme ulkona pariinkiin otteeseen, mutta joskus vierähtää koko päivä sisällä.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?

Tällä hetkellä lapset katsovat meillä aika vähän telkkaria. Tipunen katsoo joskus yhden tai enintään kaksi Muumi-jaksoa, mutta useimpina päivinä telkkari on kiinni. Nyt viime aikoina taapero ei ole edes pyytänyt saada katsoa Muumeja, joten helpointa on olla tarjoamatta telkkarivaihtoehtoa - vauva nimittäin ei liikahda minnekään päällä olevan telkkarin edestä enkä hirveästi innostu vauvan telkkarinkatsomisesta.

Meillä ei ole tablettia, mutta tietokoneelta Tipunen saa välillä katsoa Youtube-pätkiä. Syksyllä niin telkkari kuin Youtubekin olivat todella hittejä, mutta ilmeisesti niiden viehätys on nyt vähentynyt ja taaperoa kiinnostavat enemmän muut puuhat.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.

Olen todella huono sanomaan r-sanaa, mutta sen sijaan halaan ja pussaan tyttöjä paljon. Kerron heille myös joka päivä, kuinka ihania he ovat. Kuulemma rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja meillä totisesti käytetään paljon hellittelynimiä!

Yritän muistaa kertoa tytöille, kun väsyttää ja olen siksi kiukkuinen. En ole kovin temperamenttinen ihminen, joten tunteet eivät erityisemmin räisky suuntaan tai toiseen.

. . . . . . .

Olen bongannut haasteen vähän sieltä sun täältä, mutta miten olisi Nanna, Hanski ja Hanna - otatteko haasteen vastaan? Olisi kiva lukea teidän vastauksianne! Toki kaikki muutkin halukkaat saavat napata tästä haasteen itselleen. :)