Vaatekaappi kuntoon: mielikuva vs. todellisuus

Elokuussa minimalismipelin yhteydessä karsin vaatekaappiani reilusti ja nyt puolisen vuotta myöhemmin olen taas jäljelle jääneiden vaatteiden kimpussa. Totesin nimittäin, että turhia vaatteita on edelleen vaikka kuinka!

Luopuessani turhista vaatteista olen samalla joutunut muuttamaan ajatteluani ja pohtimaan kuluttamistani. Ajattelin ensin koota kaikki oivallukset ja pohdinnat samaan postaukseen, mutta siitä olisikin tullut todellinen kilometripostaus. Palastelen siis prosessin pienempiin osiin. :)

Lähdetään liikkeelle mielikuvista ja todellisuudesta - onko vaatekaapissasi jokin vaate siksi, että se voisi olla kiva vai siksi, että se on kiva? Ennen kuin alkaa raivata vaatekaappia kannattaa pysähtyä miettimään, millaisia vaatteita ajattelee käyttävänsä ja millaisia todellisuudessa käyttää. Onko mielikuva vaatteiden käyttätarkoituksesta sellainen, että se toteutuu?

Huomaan itse ihastuvani vaatteiden väreihin ja kuoseihin ja pitäväni todella tiukasti kiinni mielikuvista, joita vaatteista luon. On toppeja, jotka näen päällä aurinkoisena kesäpäivänä ja mekkoja, joita ajattelen käyttäväni talvella kyläillessä. Todellisuudessa vaatteet eivät silti näytä tai tunnu päällä siltä, mitä kuvittelen, ja ne jäävät käyttämättä. On myös paljon vaatteita, joista olen joskus tykännyt, mutta jotka eivät ole enää omantyylisiä. Mielikuvista luopuminen onkin vaikeaa ja olen pitkin hampain viimein pystynyt luopumaan muutamasta ihanasta vaatteesta, joita haluaisin kovasti käyttää, mutta jotka eivät vain sovi minulle.

Huomasin, että säästin elokuussa kaappiin paljon vaatteita, joita en käytä nyt mutta joita voisin käyttää joskus tulevaisuudessa. Sieltä löytyy esimerkiksi kolme vakosamettihametta, joita varmasti käytän palatessani töihin.

Mielikuvissani hameet sopivat työpaikalle hyvin, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani en olekaan asiasta niin varma. Oikeastihan pukeudun töihin kuten nyt kotona ollessa - useimmiten farkkuihin ja mukavaan paitaan tai tunikaan. Jos en käytä farkkuja, pukeudun mekkoon. En ole käyttänyt hameita kertaakaan kotona ollessani (3 v) ja sitä ennen töissä ollessani yksi hameista taisi olla kerran päällä parin vuoden aikana. Viiden vuoden aikana hameille ei siis ole tullut juurikaan käyttöä, joten millä todennäköisyydellä käytän niitä tulevaisuudessa?



Vaikka oranssi hame mielikuvissa näyttääkin kivalta työvaatteelta, todellisuudessa en jaksa yhtään miettiä työpäivän aikana helman pituutta tai sen nousemista. Enkä myöskään halua käyttää aikaa sen pohtimiseen, nouseeko paita ylös ja töröttääkö vyö tai näkyykö kenties sukkahousujen yläreuna selästä. 

Niin ihanat kuin hameet periaatteessa ovatkin, en tarvitse niitä ainakaan kolmea kappaletta. Luovuin siis kahdesta ja jätin yhden ehdottoman lempparin vielä odottamaan hetkeksi, jos mieli vaikka sittenkin muuttuu.

Kuvissa oleva harmaa neule olisi mielikuvissani paksujen sukkahousujen kanssa oikein mainio talvipäivän asu, johon on uloslähtiessä helppo vetäistä toppahousut päälle. Mutta. Helma on ihan liian lyhyt, jotta oikeasti käyttäisin sitä sukkisten kanssa!

Veikkaan, että aika monella muullakin on ongelmia helmanpituuksien kanssa. Löytyykö sieltä kenties joltain kaapista juhlamekkoa, joka mielikuvissa on kaunein mekko ikinä, mutta joka käytännössä ei ole ollut kertaakaan juhlissa yllä? Jos mekko on harvoin käytössä, miksi jokin muu asu on ollut parempi? Vaikka mekko olisi kuinka kaunis tahansa ja kuinka kallis tahansa, sitä tulee hyvin harvoin käytettyä, jos helmanpituus tuntuu itsestä väärältä.

Tällä kertaa neule sai jäädä vaatekaappiin, sillä sukkahousujen sijasta se on kiva farkkujen kanssa. Olen myös pikkuhiljaa alkanut tykätä sinisestä, joten sille alkaa löytyä mätsääviä asusteitakin!

MakroTexissä kuvataan tällä viikolla teemalla harmaa, joten kuvauskohteeksi pääsi vaatekaappini ainoa harmaa vaate. :D Taidan säästää neuleen ihan vain jo senkin takia, että se on väritykseltään niin rauhallinen ja tasainen - lisäksi se on housuihin yhdistettynä juuri sellainen vaate, jota voin kuvitella käyttäväni töissä talvisin, kun sisällä on kuitenkin viileämpää kuin täällä kotona!

Oletko huomannut, että mielikuvat ja todellisuus eivät aina kohtaa?

Mistä mielikuvista sinun on vaikeinta päästää irti?

Viime viikolla esittelin MakroTexissä jäätyneitä saippuakuplia, joiden kuvaaminen ei ihan mennyt nappiin. Viikonloppuna yritin uudestaan ja paljon paremmalla menestyksellä! Kuplista tulee piakkoin ihan oma postauksensa, mutta riemuitsen tässä vielä nopeasti kuplia tämän yhden instagramissakin jo näkyneen kuvan verran. JES!

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!