Minulla on aina ollut pienoinen viha-rakkaussuhde vahakankaisiin. Muistan, kuinka lapsuudenkodissamme keittiönpöydällä oli juhlapäiviä lukuunottamata aina vahakangasliina ja jotenkin vahakangas yhdistyykin mielessä kotiin ja monen vuoden takaisiin tunnelmiin. Tavatessani Miehen huomasin pian, että myös hänellä oli yksiössään vahakangas keittiönpöydän päällä. En voinut ymmärtää, miksi kaikki haluavat peittää ihanan pöytäpinnan kankaan alle!
Päätin, että "Minä en kyllä koskaan laita vahakangasta pöydälleni" ja päätös piti ihan hyvin nämä 10 vuotta. Nyt kuitenkin pari viikkoa sitten kaupassa kierrellessäni silmiini osui Vallilan nurkkaus, joka oli täynnä upeita verhoja, mattoja, tekstiilejä - ja vahakankaita. Nähdessäni tämän kankaan se oli rakkautta ensisilmäyksellä!
Vaikka kangas huutelikin minua monen metrin päästä, jäin pohtimaan ostopäätöstä viikon ajaksi. Kun huomasin ajatusten pyörivän vain ihanan kuosin ja värien ympärillä, totesin, että kangas taitaa löytää kodin meiltä. Teen melko harvoin heräteostoksia, mutta toisaalta uskon siihen, että kun jokin asia kolahtaa ja tuntuu heti omalta, sen ostamista kannataa kyllä vakavasti harkita.
Liinan kukkien ja hedelmien kanssa pöydällä kaveeravat kirppismukit kynttilöineen sekä hedelmäkulho, joka löysi pitkästä aikaa paikan keittiöstä. Johan se olikin jo tovin virkkaus- ja neulomislankojeni hyvä säilytyspaikka!
Pienessä teehetkessä fiilistelinkin jo ruusukimppuamme - ruusut ovat ihania, mutta jäin kyllä vähän kaipaamaan vuoden ensimmäisiä tulppaaneja!
Tämä vahakangas oli ensimmäinen Vallila-tekstiili kodissamme ja pahoin pelkään, ettei se jää ainoaksi. Voisin huokailla värien ja kuvioiden edessä vaikka kuinka kauan! Erityisesti olen nyt kiinnittänyt huomiota lastenhuoneen tekstiileihin ja varsinkin verhoihin - katsotaan, löytyiskö sieltä kenties sopivat verhot tyttöjen huoneeseen.
Löytyykö teiltä Vallilaa ja mitä tykkäät? Iskevätkö kuosit? :)
Kodin keväistäminen jatkuu muuten seuraavaksi olohuoneessa. Sain huikean vision oranssi-turkoosista olkkarista, joten olen sitä nyt pikkuhiljaa työstänyt eteenpäin. Visiota varten keräsin joitain ideoita muistiin, joten käyhän kurkkaamassa Pinterestistä, mihin olen ihastunut!
. . . . . .
Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!
Vallilat ei kyllä omaan sisustukseen toimi, mutta teillä näyttää keittiönpöytä kivalta. Mulla on ollut sama asenne vahakankaisiin,että ei ikinä meille. Nyt kuitenkin löysin tosi kaunista ja ei yhtään vahakankaan näköistä Jyskistä. Onhan se kyllä unelma lapsiperheen keittiönpöydällä. Pakko myöntää, että tykkään :)
VastaaPoistaHauska, että sielläkin vastustus on karissut kauniin kankaan kohdalla pois! :) Mä kanssa hämmästyin, sillä kankaan pinta ei ole ollenkaan sellainen, minkä miellän vahakankaaseen eli kiiltävä ja paksu. Päinvastoin, tämä tuntuu oikein mukavalta!
PoistaMulla on samanlainen suhde vahakankaisiin :D Vielä meille ei ole sellaista tullutkaan, koska perintökeittiönpöytämme muotoonkaan se ei sopisi. Nyt tosin pöytäryhmä menossa vaihtoon eli enpäs vanno etteikö koskaan :D Vallilaa sen sijaan meiltä kyllä löytyy makuuhuoneista.
VastaaPoistaHih, vannomatta paras! :) Mä olen kuullut paljon hyvää Vallilan kestävyydestä, joten sitä saattaa löytyä joskus meidänkin makkarista!
PoistaMulta ei löydy Vallilaa, jotenkin tykkään enemmän simppelimmästä omassa kodissa :) toisten luona taas ihailen näitä "taideteoksia" :D niinkuin nyt tämä sunkin liina, aivan ihana <3
VastaaPoistaJa vahakankaat on mun juttu :D ne on niin kätsyjä!
Kuulostaa tutulta - mä puolestani ihailen toisten kodeissa maanläheisiä, vaaleita sävyjä ja rauhallista tunnelmaa. Sitten kun yritän samaa värimaailmaa meillä, lopputulos onkin ihan vieras ja kummallinen!
PoistaMinäkin ihailen monia Vallilan kankaita, mutta en osaisi ehkä käyttää niitä kotonani. Tuo liina on kyllä kaunis ja sopii täydellisesti teille, ainakin blogikuvien perusteella.
VastaaPoistaKuosi on kyllä aika nappijuttu ainakin tällä hetkellä! Huomaan ihastuvani sekä retroaiheisiin että boheemeihin asioihin, ja tämä on ehkä jossain määrin hieman niitä molempia. :)
PoistaOn pakko tunnustaa että vahakankaat ovat inhokkini, ehkäpä siksi että eno on sanonnut että puuta ei saa peittää. Jos kankaan ja pöydän väliin vettä pöydän pinta alkaa kuplia. Huoh.
VastaaPoistaMutta joka tapauksessa tuo kuosi on aivan ihana! Ja voisin jopa harkita tuollaista liinaa, jos se on alekorissa. Vallilat ovat aina upeita. Don Giovanni -oopperassa Vallilaa oli jopa Donna Elviiran viitassa.
Mä myös ajattelen useimmiten, ettei kaunista puupintaa saa laittaa piiloon. Nyt tuli kuitenkin vastaan poikkeus!
PoistaJa vau, Vallilan kuosit saavat siis monenlaista näkyvyyttä! Hienoa! :)
Ei löydy Vallilaa, olen sitä ihan liikaa katsellut äidilläni. Mutta samanmoisia fiiliksiä vahakankaisiin ja muovimattoihin ja nyt niitä löytyy omasta kodista. Vahakankaat varsinkin, tykkään keittiön pöydällä niitä pitää. Helpolla kiva muutos, nyt kun inhosta on päässyt eroon :)
VastaaPoistaLiina teki kyllä heti juhlavamman ilmeen keittiöön. Ja ihanaa, että (ainakin kaikki tähänastiset) tahrat ovat lähteneet pyyhkäisemällä pois! Muut pöytäliinat kaitaliinoja lukuunottamatta eivät meillä olekaan juhlapäivinä pysyneet siistinä edes puolta päivää. :D
PoistaKeväisen kaunis ja raikas liina! Sopii hyvin kuvissa näkyvään keittiöön. Vallilaa ei meiltä löydy, siihen ei ole mitään sen kummempaa syytä. Kauniita kuoseja niillä kyllä on. Meillä on ollut juhlaliinana vahakangasta, naurakaa vaan :D. Sattui sopivan kaunis ja edullinen Jyskistä jokunen vuosi sitten. Valkoinen, jossa hentoja kiiltävämpiä ruusukuvioita. Meillä on kolmimetrinen pöytä, joten ihan helpolla en ala siihen kankaisia liinoja silittelemään. Joskus liina jäi pidemmäksi aikaa pöydälle ja pöytälevy alkoi kääntyä keskeltä alaspäin, puu ei pääsyt hengittämään siellä alla.
VastaaPoistaVau, kolmimetrinen pöytä! Se on varmasti upea! Jäisi kyllä meilläkin liinat silittämättä, jos pöytä olisi noin iso. Ja itseasiassa ne jäävät kyllä muutenkin. :D
PoistaHieno liina, miellyttää kyllä meikäläisenkin silmää. Meidän kotoa löytyy kyllä Vallilaa, niiltä löytyy aivan ihania kuoseja. Marimekko sen sijaan ei kuulu suosikkeihini. :) Vahakankaita ei ole tullut kokeiltua, tarvetta olisi ollut, kun lapset olivat pieniä... :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että tykkäät! :) Tähän asti olen tyytyväinen vahakankaaseen ja se on ollut helppo pyyhkiä puhtaaksi. Ainoa pieni miinuspuoli on se, ettei muruja meinaa huomata kuvioiden seasta. Vaikka toisaalta, ehkä se joissain tilanteissa on ihan hyväkin asia. :)
PoistaMä oon ollut niin samoilla linjoilla, että ei meille vahakangasta paitsi lasten muovailuvaha alustaksi! Mutta tämän postauksen nähdessäni ja tietäesäni kuinka helppo nuo liinat on putsata verrattuna kangasliinaan, jota saa lasten kanssa aina olla pesemässä alan kallistua tuollaisen hankkimiseen !
VastaaPoistaHih, kiva kuulla! :D Meilläkin on yksi vahakangas just taiteilusuojana ja se on edelleen pöydällä tämän lisäksi silloin, kun tytöt taiteilevat. Yritän minimoida kivan liinan täystuhon. :)
PoistaHeippa! Tosi kiva liina. Meillä ei ollut lapsena ikinä vahakangasta ja nyt himoan sitä omaan keittiööni. :) Himoitsen myös kovasti Vallilan Kameleontti-verhoja, sellaisia turkoosisävyisiä. Sopisivat makkariini. Ovat vaan aika arvokkaat... (nyt tosin NetAnttilassa alessa!)
VastaaPoistaHeh, hauska kuulla, että mieltymys vahakankaisiin voi mennä myös noin päin! :D Alennuksia pitäisikin seurata, sillä niissä varmasti säästäisi useamman euron! Aina vain pelkään, ettei omaa lempparikuosia riitä alennuksiin asti. :D
PoistaIhana pöytäliina! Vahakangas on kyllä hyvä keksintö - lapsuuskodissa sitä oli aina pöydällä, kun meitä omia oli kolme ja äiti vielä toimi perhepäivähoitajanakin...
VastaaPoistaVallilaa löytyy - ja Marimekkoa - kotoamme nytkin. Viimeisin ostos ovat olohuoneen uudet valko-mustat verhot, niistä on tainnut ainakin instagramin puolella vilahdella kuvia...
Mä muistankin nähneeni kuvia verhoista! Olisiko niistä ollut joskus myös blogissa kuva? Marimekko ja nyttemmin myös Vallila taitavat alkaa olla edustettuna aika vahvasti suomalaisessa sisustuksessa. :)
Poista