Uudessa hallitusohjelmassa on esitetty leikkauksia ja säästötoimia moniin eri asioihin. Lapsiin kohdistuvia säästötoimenpiteitä ovat esimerkiksi päiväkotien ryhmäkokojen kasvattaminen ja henkilöstön vähentäminen, mitä vastaan Vain kaksi kättä -mielenilmaus kampanjoi.
Päiväkotien ahdinko on tabu. On aika nostaa esille todellinen tilanne, muuten muutosta ei tapahdu. Uudessa hallitusohjelmassa on esitetty rajuja säästötoimenpiteitä varhaiskasvatukseen. Ryhmäkokojen kasvattaminen ja henkilöstön vähentäminen eivät ole tapa luoda säästöjä - päinvastoin. Nostamalla suhdelukua 1/7:stä 1/8:aan yli kolmevuotiaiden ryhmäkoko kasvaa vähintään kolmella, nykyisestä 21 lapsesta 24 lapseen. Todellisuudessa ryhmäkoot voivat nousta huomattavasti enemmän. Osa-aikaisessa hoidossa olevien lasten myötä todellinen ryhmäkoko voi nousta jopa 30 lapseen - ehkä enemmänkin. Osa-aikaiset lapset eivät ole tilastoissa kokonaisia, vaan puolikkaita. Mielestämme lapsi on aina kokonainen, riippumatta hoitopäivän pituudesta tai hoitopäivien määrästä. Lisäksi laki sallii “tilapäiset poikkeukset” suhdelukujen ylittämisessä. Kukaan ei ole määritellyt tilapäisyyden kestoa." (Vain kaksi kättä -fb-ryhmästä)
Minusta on valtavan sääli, että säästöjä tehdään lasten kustannuksella. He ovat niitä, jotka pyörittävät tätä yhteiskuntaa joidenkin vuosien päästä ja he ovat ne, joiden tulevaisuudensuuntaansa me voimme vielä vaikuttaa.
Vaikka päiväkodin henkilökunta pystyisikin jotenkin järjestämään lapsille ruokailun, vaipanvaihdot, ulkoilun ja turvallisen leikkiympäristön, se ei kuitenkaan itsessään riitä. Pienet lapset tarvitsevat myös huomiota ja läheisyyttä, vaikka olisivatkin "jo" yli 3-vuotiaita.
Eniten minun käykin sääliksi lapsia. Heitä, jotka ovat niin ujoja, että tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja tukea uskaltaakseen kohdata toiset lapset ja mennäkseen leikkiin mukaan. Heitä, jotka tarvitsevat huomiota, mutta eivät tohdi vaatia sitä tai eivät vaadi sitä aggressiivisesti. Heitä, jotka saavat hetkessä mainion huimapääidean ja tarvitsevat aikuisen katsomaan perään, ettei idea osoittaudu liian vaaralliseksi. Heitä, jotka
eivät kotonakaan saa halauksia, eivät pääse syliin eivätkä saa kokea
olevansa edes hetkeä aikuisen täyden huomion kohteena. Heitä, joiden taidot ovat vielä huterat ja jotka tarvitsevat aikuisen apua ja opastusta. Heitä, jotka viettävät suuren osan valveillaoloajastaan hoidossa ja joiden ei vielä tarvitse olla täysin itsenäisiä tai oma-aloitteisia eikä osata hallita aina tunteitaan tai sosiaalista kanssakäymistä. Heitä, joiden ei tarvitse olla aikuisia. Koska he ovat lapsia.
Voit vaikuttaa allekirjoittamalla adressin ryhmäkokojen kasvattamattomuuden puolesta tai osoittaa tukesi kuvaamalla kaksi kättä ja jakamalla kuvan sosiaalisessa mediassa. Lisätietoa mielenilmauksesta löydät kampanjan fb-sivuilta.
Jopas kesäkuuni alkaa kantaaottavasti!
Ensi viikolla paneudutaan ehkä vähän kevyempiin aiheisiin,
siihen asti hyvää ja kesäisen aurinkoista viikonloppua! :)
siihen asti hyvää ja kesäisen aurinkoista viikonloppua! :)
Näinpä.
VastaaPoistaja !
PoistaTämä on kyllä aivan uskomatonta! "Säästetään" lapsien hyvinvoinnissa. Eikä tämä todellakaan ole oikein hoitajiakaan kohtaan! Tämä johtaa varmasti siihen, että lapsia hoidetaan liukuhihnamaisesti kun aika ei vain yksinkertaisesti riitä olemaan aidosti läsnä lasten touhuissa. Surullista! :(
VastaaPoistaKyllä saa taas olla niin tyytyväinen, ettei tuota omaa pientä ihmettä ole vielä tarvinnut laittaa päiväkotiin tms.
Saanko mahdollisesti ottaa sinun postauksestasi osioita oman blogini postaukseen?
Niinpä. Useimmat lasten kanssa työskentelevät ovat kuitenkin ainakin jossain määrin kutsumustyössään ja on kurjaa, etteivät he ulkoisten resurssien takia pysty välttämättä toteuttamaan työtään niin hyvin kuin haluaisivat.
PoistaToki saat hyödyntää postaustani! :) Kannattaa käydä myös kurkkaamassa nuo Vain kaksi kättä -fb-sivut, sillä sieltä Tiedot-osiosta löytyy vielä vähän pidempi esittelyteksti aiheesta.
Äh, kommenttini hävisi taivaan tuuliin. Yritän muotoilla asiani uudestaan.
VastaaPoistaOlen toiselta ammatiltani lastentarhanopettaja, joten tämä koskettaa myös minua. Tosin vian epäsuorasti, sillä teen toista tutkintoani vastaavia töitä. Osittain vaihdoin alaa siksi, etten uskonut kovin monta vuotta jaksavani jo nyt melko raskasta päiväkotiarkea. Nykyisessä työssäni saan keskittyä vain yhteen lapseen kerrallaan, joka on vahvuuteni ryhmänhallinnan sijaan. Voin vain kuvitella, kuinka raskaaksi työ muuttuu ryhmäkokojen edelleen kasvaessa! Useissa päiväkodeissa on töissä taitavaa, pitkälle koulutettua ja empaattista henkilökuntaa, mutta nämä ominaisuudet, mutta joutuu kyllä monen ammattietiikka tulevaisuudessa koville kasvavien paineiden edessä.
Tutkin aikoinaan kandissa 70-luvun alussa eduskunnan käymiä keskusteluja päivähoitolaista. Silloin näkemys päivähoidosta keskittyi lähinnä siihen, mihin lapset saadaan vanhempien työssäolon ajaksi, eikä varhaiskasvatuksesta puhuttu muistaakseni juuri lainkaan. Viime vuosina tämä on näyttänyt jo hieman muuttuneen, mutta näköjään ei sittenkään. Ymmärrän kyllä, että säästöjä on tehtävä, mutta surettaa että ne kohdistuvat lapsiin (ja vanhuksiin).
Hyvä, että toit myös työntekijänäkökulmaa esiin! Minulla ei ole kokemusta varhaiskasvatuksesta, mutta uskon hyvin, että työ tuntuu monista raskaalta ja erityisesti henkisesti kuormittavalta, kun asioita ei pysty tekemään niin kuin haluaisi, vaan on huomioitava resurssit ja muut ulkoiset tekijät. Esimerkiksi Outi kirjoitti työntekijänäkökulmasta täällä - kannattaa käydä lukemassa myös se!
Poista