Kuukausi sokerittomuutta takana - miltä nyt tuntuu?

Sokerittomuus on nyt puolivälissä, joten tulin kertomaan pikaisesti kuulumisia siltä saralta. Tammikuussahan siis päätin olla kaksi kuukautta ilman sokeria suht selvillä rajauksilla: tuoreet hedelmät ovat ok kuten myös rusinat kohtuullisina annoksina, mutta en syö makeisia tai leivonnaisia, en käytä maustettua jogurttia enkä juo mehuja, limppareita tai kaakaota. Sallin sokerittomuusajalle juhlapoikkeukset, mutta vielä en ole käyttänyt niistä mitään - siispä helmikuussa on tiedossa muutama poikkeus.

Kuukausi ilman sokeria on sujunut jopa hämmentävän hyvin. Ensimmäisinä päivinä pelkäsin, että unohdan olevani sokerilakossa, sillä niin automaattiseksi herkkukätköillä käyminen oli tullut. Lopulta ensimmäinen viikko oli kuitenkin helpoin, sillä päätös oli tuoreena mielessä (ja kroppa kyllästetty joulun ja uuden vuoden jäljiltä sokerilla). Seuraavina parina viikkona makeanhimo iski usein juuri silloin, kun yleensä herkuttelin: iltapäivisin sekä erityisesti iltaisin. Joskus join lasillisen vettä, joskus pureskelin purkkaa. Iltaisin korvasin makean leivällä tai voileipäkekseillä sekä toisinaan nachoilla, rusinoilla tai siemenillä. (Ja myönnän, muutaman kerran myös sipseillä tai suolaisilla lehtitaikinaleipomuksilla.)

Kuten kirjoittelinkin aiemmin, sokerittomuus on ollut suht helppo toteuttaa kotona ollessa, mutta spesiaalimmat tapahtumat ovat aiheuttaneet hieman kamppailua itsehillinnän kanssa. Kaupassa ostovimma ei ole iskenyt, mutta olen kuolannut erilaisia leivontaohjeita sekä Fazerin mainosta uutuussuklaista. Oletteko te huomanneet, että Fazer Mintiä saa patukoina??

Olen huomannut, että suhtautuminen sokeriin jakaa mielipiteet aikalailla kahtia: on niitä, jotka kannattavat kerran viikossa olevaa herkutteluhetkeä ja heitä, jotka eivät näe totaalikieltäytymistä tarpeellisena vaan panostavat pieniin kerta-annoksiin. Olen tammikuun aikana todennut (jälleen), että olen itse aika ehdoton tyyppi ja tarvitsen selkeitä rajoja - minulle ei sokerihimoon todellakaan riitä yksi pala suklaata ja jos tiedän levyn olevan kaapissa avoinna, sieltä tulee väkisinkin käytyä nappailemassa pala (tai rivi) silloin tällöin. Samoin colajuomat antavat kropalle aikamoisen sokeritujauksen hetkessä - ilmankos sitä on siis viime vuonna tullut litkittyä litrakaupalla ja haettua virkistystä.

Sokerittomuudella on ollut muutamia selviä vaikutuksia. Toki kaikkiin voi vaikuttaa myös monet muut asiat, mutta uskon sokerittomuuden olevan yksi suurimmista tekijöistä, sillä en ole muuttanut elintapoja muilta osin yhtä radikaalisti. Tammikuussa olenkin huomannut, että:

Iho on tullut parempaan kuntoon. Raskaus- ja imetysvuosien jälkeen kasvojeniho koki uuden murrosiän, joka nyt tammikuun aikana on helpottanut. Edelleen rasvoittuva sekaihoni näppyyntyy, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin kertaakaan viime kesän jälkeen!

Paino on pudonnut. Vaikka sokerittomuuteni ensisijainen tavoite ei olekaan painonpudottaminen, olisin hurjan iloinen, jos nämä muutamat "vieraat" kilot häviäisivät. Ilmeisesti kroppaan oli kerääntynyt jossain määrin nestettä ja turvotusta, sillä hieman yli viikon jälkeen painosta oli pudonnut vähän päälle kilo. Loppukuun aikana paino ei ole laskenut enempää, vaan junnannut tasaisesti paikoillaan.

Nälkä on nälkää. Herkkuja on tullut nappailtua usein jo pikkunälkään, joten nälkä on harvoin yltänyt isoksi. Nyt sen sijaan on ollut usein nälkä ja vieläpä oikein selvä - en muistakaan, koska viimeksi maha on kurninut ja ollut lähes kipeä nälästä! Makeanhimo ja nälkä ovat siis kulkeneet ennen käsi kädessä, mutta nyt erkaantuneet enemmän toisistaan. Myös napostelu on jäänyt vähemmälle.

Makeaa ei tee edes usein mieli. Vaikka edelleen etenkin ruokailun jälkeen tuntuisi olevan paikka jälkiruoalle, ei makeaa tee samalla tavalla mieli kuin aikaisemmin. Ennen ensisijainen tuntemus oli makeanhimo ja sen seurauksena pohdin, mitä olisi kiva syödä. Nyt sen sijaan saatan nähdä kuvan jostain leivonnaisesta tai suklaasta ja miettiä, että se voisi olla hyvää - aivan samoin kuin vaikkapa halloumsalaatti tai kanahampurilainen on hyvää. Ei siis ensisijaisesti makeutensa takia vaan makunsa.

Yleisesti virkeys ja fiilis on parempi. Olen edelleen kaukana fengshuista, joka oli ennen lapsia, mutta suunta on kohti entistä! Edelleen pinna on lyhyt ja monet asiat ärsyttävät, mutta toisaalta on hieman virkeämpi ja aikaansaavampi olo. Jotain ehkä kertoo esimerkiksi se, että olen tammikuun aikana puuhannut erilaisia diy-töitä enemmän kuin koko viime loppuvuoden aikana yhteensä!

Jatkan siis sokerittomuuttani hyvillä mielin ja seuraan, miten juhlapoikkeukset vaikuttavat. Tällä hetkellä ei ole yhtään sellainen olo, että haluaisin edes vetää sokeriövereitä, mutta kieltämättä hyvä jätskijälkkäri tai pala kakkua olisi nam!

Tammikuussa moni muukin oli lähdössä herkkulakkoon. Miten teillä on alkuvuosi sujunut sen osalta? Jos olet ehtinyt kirjoittaa blogiin kokemuksista, niin vinkkaa linkistä! Lisään sen mielelläni tekstin perään. :)

Käyhän kurkkaamassa kokemuksia sokerittomasta ja alkoholittomasta tammikuusta oonae-blogista sekä hienoja saavutuksia herkuttomammasta elämäntavasta Kotiäidin elämää -blogista! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Haluatko minulta kirjeen tai kortin? :)

Bongasin muutama päivä sitten The reflectors dance above the crosswalk -blogista hauskan haasteen, jossa kirjoittaja lupaa lähettää kirjeen kahdelletoista postausta kommentoineelle. Ajatus haasteen takana on mainio, joten tottakai nappasin sen myös itselleni!

Koska siis etanapostia ei juurikaan enää lähetetä ja koska kortitkin liikkuvat lähinnä jouluna ja loma-aikoina, minä lupaan tämän vuoden aikana lähettää postia teille, jotka hihkaisette vastaanottoinnokkuudesta kommenteissa! Fiiliksen mukaan täältä lähtee etanapostilla eteenpäin kirje tai kortti - sellainen, joka on tehty juuri vastaanottajaa ajatellen.

Viime vuosi meni ihan supernopeasti ja valtavasti kivoja juttuja jäi tekemättä. En tiedä, onko syynä sokerittomuus (ensimmäinen viikko täynnä!) vai sopivat vitamiinit, mutta nyt minussa on virtaa kuin pikkuotuksessa. Odotan siis innolla, kenelle pääsen lähettämään jossain vaiheessa tätä vuotta postia! En siis lähde ainakaan vielä rajaamaan osallistujien määrää ja olen iloinen kaikista, jotka haluavat tältä suunnalta postia. (Äiti, jos kukaan muu ei kommentoi, niin kommentoi edes sinä!)

Jos haluat minulta kortin tai kirjeen, tee näin: Hihkaise innokkuudestasi kommenteissa ja joko lähetä osoitteesi minulle samantien sähköpostiin tipulassa@gmail.com tai sitten laita kommenttiin mukaan oma sähköpostiosoitteesi, niin kyselen postitusosoitetta sinulta jossain vaiheessa. :)

Ja tottakai tästä saa napata haasteen omaan blogiin!

Tänään oli muuten sokerittomuuden haastavin päivä, kun olimme Miehen kanssa kahdestaan (!!!) kaupungilla. Jälkiruoasta kieltäytyminen oli vielä helppo nakki, mutta purevassa pakkasessa kävellessä ajatus lämpimästä kaakaosta kävi lähes ylivoimaiseksi. Houkutus ja omat perustelut (lakko on pitänyt hyvin, kyllä näin kovan pakkasen takia voi vähän nauttia, ei yksi lipsahdus haittaa...) olivat niin vakuuttavat, että jouduin kahvilan tiskillä pyytämään lisämiettimisaikaa pallotellessani teen ja kaakaon välillä. :D Päädyin sitten lopulta teehen ja voi vitsit, mikä fiilis siitä tuli! Makeanhimokin hävisi onneksi teekupillisen aikana. :D

Postauksesta tuli tällä kertaa hieman kuvaköyhä, mutta instagramista löytyy yksi kuva aamulta - oli aikasmoisen hyytävä tuo Tammerkoski!

Hyvää viikonloppua! Monet ovat pakkasilla innostuneet valokuvaamaan jäätyneitä saippuakuplia, ja niin aion minäkin tehdä huomenna. Pitäkää peukkuja, että onnistun edes jotenkin!

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

Sokeriton tammi- ja helmikuu

Vuosi sitten näihin aikoihin aloittelin herkutonta tammikuuta ja nyt on aika uusia projekti! Kuukausi meni lopulta ihan hyvin, joten tällä kertaa ajattelin tuplata ajan ja olen helmikuunkin ilman sokeria. Tosin nyt sallin juhlapoikkeukset, joita ei kylläkään kovin montaa ole tiedossa. :)

Viime tammikuussa vaikutukset herkkulakon aikana olivat selvät: olo oli energisempi ja painokin tippui parin kilon verran. Kuulostaa hyvältä ja aloin nyt kovasti pohtia, miksi sorruinkaan taas herkutteluun. Omalla kohdalla ainakin sokeri + väsymys on tehokas kierteen aiheuttaja: kun väsyttää, tekee mieli herkutella ja kun herkuttelee, elimistö saa sokeripiikin, minkä jälkeen taas väsyttää ja tekee mieli makeaa.

Totesin viime herkkulakon jälkeen, että jatkuva herkuttomuus on kurjaa ja yritän panostaa siihen, että herkuttelu rajoittuu vain viikonloppuun. Se ei onnistunut, joten kokeilen nyt, auttaisiko kahden kuukauden lakko tekemään sokerittomuudesta arkea.

Piilosokeria on monissa ruoissa ja itse hämmästyin vuosi sitten esimerkiksi siitä, kuinka muutamissa leivissä on enemmän sokeria kuin maustetussa jogurtissa. Jonkin verran piilosokeria varmasti lakonkin aikana tulee syötyä, mutta pääpiirteittäin noudatan sokeritonta linjaa: ei maustettuja jogurtteja, ei mehuja tai limppareita, ei suklaata, karkkia, pullaa tai keksejä. Ei kuivattuja hedelmiä (paitsi rusinoita kohtuudella, jos oikein paha makeanhimo iskee), ei hedelmäsäilykkeitä sokeriliemessä eikä kaakaota. Olen hieman skeptinen makeutusaineita kohtaan, joten yritän olla korvaamatta sokerillisia tuotteita kevytversioilla - ei siis myöskään light limppareita eikä keinomakeutettuja jogurtteja. Ja koska sokerin korvaaminen rasvalla olisi myös vähän huijaamista, tulee ei myös esimerkiksi sipseille ja suolapähkinöille.

Ensisijainen tavoitteeni lakon suhteen on sokerikoukusta eroon pääseminen. Jos samalla pääsen lähemmäksi omaa painoani ennen raskauksia, niin se olisi todella kiva lisä! Liikasokeri aiheuttaa eri lähteiden mukaan painonnousun lisäksi muun muassa erilaisia tulehdustiloja kehossa, nostaa verenpainetta sekä aiheuttaa riippuvuus- ja vieroitusoireita vaikkapa tupakan tavoin. Ei kuulosta kovin kivalta, vai mitä?

Lakkoiluhan on ihan tylsää yksin, joten nyt olisi mainio tilaisuus tarttua haasteeseen ja lähteä haastamaan itseään! Jos kaipaat vinkkejä lakon onnistumiseksi, niin kannattaa lukea esimerkiksi tämä lista, kuinka sokerista pääsee eroon viidessä päivässä. Jos puolestaan sokerinkäyttö ja sen haittavaikutukset alkoivat kiinnostaa sinua, niin kannattaa lukea esimerkiksi tämä kirjoitus!

Miltä siis kuulostaa? Lähdetkö mukaan? :)

Aloittelen lakkoa vasta huomenna, sillä tämä kuun ensimmäinen päivä menee vielä herkkuja syödessä. Joulusta jäi nimittäin kaappiin hieman pipareita ja uudesta vuodesta limpparia avatussa pullossa. Niitähän ei mitenkään olisi voinut heittää roskiin, joten uhrauduin. :D Toivottavasti marmeladit eivät ole ihan kuivuneita maaliskuun alussa! (Tai oikeastaan, toivottavasti maaliskuun alussa niitä ei edes tee mieli syödä!)

Fiiliksiä sokerittomuudesta kirjoittelen varmasti tännekin ja linkkailen samalla mukaan muiden postauksia, jos joku innostuu osallistumaan projektiin! :)

Huippua vuotta 2016 sinulle!

. . . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!