Kuukausi sokerittomuutta takana - miltä nyt tuntuu?

Sokerittomuus on nyt puolivälissä, joten tulin kertomaan pikaisesti kuulumisia siltä saralta. Tammikuussahan siis päätin olla kaksi kuukautta ilman sokeria suht selvillä rajauksilla: tuoreet hedelmät ovat ok kuten myös rusinat kohtuullisina annoksina, mutta en syö makeisia tai leivonnaisia, en käytä maustettua jogurttia enkä juo mehuja, limppareita tai kaakaota. Sallin sokerittomuusajalle juhlapoikkeukset, mutta vielä en ole käyttänyt niistä mitään - siispä helmikuussa on tiedossa muutama poikkeus.

Kuukausi ilman sokeria on sujunut jopa hämmentävän hyvin. Ensimmäisinä päivinä pelkäsin, että unohdan olevani sokerilakossa, sillä niin automaattiseksi herkkukätköillä käyminen oli tullut. Lopulta ensimmäinen viikko oli kuitenkin helpoin, sillä päätös oli tuoreena mielessä (ja kroppa kyllästetty joulun ja uuden vuoden jäljiltä sokerilla). Seuraavina parina viikkona makeanhimo iski usein juuri silloin, kun yleensä herkuttelin: iltapäivisin sekä erityisesti iltaisin. Joskus join lasillisen vettä, joskus pureskelin purkkaa. Iltaisin korvasin makean leivällä tai voileipäkekseillä sekä toisinaan nachoilla, rusinoilla tai siemenillä. (Ja myönnän, muutaman kerran myös sipseillä tai suolaisilla lehtitaikinaleipomuksilla.)

Kuten kirjoittelinkin aiemmin, sokerittomuus on ollut suht helppo toteuttaa kotona ollessa, mutta spesiaalimmat tapahtumat ovat aiheuttaneet hieman kamppailua itsehillinnän kanssa. Kaupassa ostovimma ei ole iskenyt, mutta olen kuolannut erilaisia leivontaohjeita sekä Fazerin mainosta uutuussuklaista. Oletteko te huomanneet, että Fazer Mintiä saa patukoina??

Olen huomannut, että suhtautuminen sokeriin jakaa mielipiteet aikalailla kahtia: on niitä, jotka kannattavat kerran viikossa olevaa herkutteluhetkeä ja heitä, jotka eivät näe totaalikieltäytymistä tarpeellisena vaan panostavat pieniin kerta-annoksiin. Olen tammikuun aikana todennut (jälleen), että olen itse aika ehdoton tyyppi ja tarvitsen selkeitä rajoja - minulle ei sokerihimoon todellakaan riitä yksi pala suklaata ja jos tiedän levyn olevan kaapissa avoinna, sieltä tulee väkisinkin käytyä nappailemassa pala (tai rivi) silloin tällöin. Samoin colajuomat antavat kropalle aikamoisen sokeritujauksen hetkessä - ilmankos sitä on siis viime vuonna tullut litkittyä litrakaupalla ja haettua virkistystä.

Sokerittomuudella on ollut muutamia selviä vaikutuksia. Toki kaikkiin voi vaikuttaa myös monet muut asiat, mutta uskon sokerittomuuden olevan yksi suurimmista tekijöistä, sillä en ole muuttanut elintapoja muilta osin yhtä radikaalisti. Tammikuussa olenkin huomannut, että:

Iho on tullut parempaan kuntoon. Raskaus- ja imetysvuosien jälkeen kasvojeniho koki uuden murrosiän, joka nyt tammikuun aikana on helpottanut. Edelleen rasvoittuva sekaihoni näppyyntyy, mutta huomattavasti maltillisemmin kuin kertaakaan viime kesän jälkeen!

Paino on pudonnut. Vaikka sokerittomuuteni ensisijainen tavoite ei olekaan painonpudottaminen, olisin hurjan iloinen, jos nämä muutamat "vieraat" kilot häviäisivät. Ilmeisesti kroppaan oli kerääntynyt jossain määrin nestettä ja turvotusta, sillä hieman yli viikon jälkeen painosta oli pudonnut vähän päälle kilo. Loppukuun aikana paino ei ole laskenut enempää, vaan junnannut tasaisesti paikoillaan.

Nälkä on nälkää. Herkkuja on tullut nappailtua usein jo pikkunälkään, joten nälkä on harvoin yltänyt isoksi. Nyt sen sijaan on ollut usein nälkä ja vieläpä oikein selvä - en muistakaan, koska viimeksi maha on kurninut ja ollut lähes kipeä nälästä! Makeanhimo ja nälkä ovat siis kulkeneet ennen käsi kädessä, mutta nyt erkaantuneet enemmän toisistaan. Myös napostelu on jäänyt vähemmälle.

Makeaa ei tee edes usein mieli. Vaikka edelleen etenkin ruokailun jälkeen tuntuisi olevan paikka jälkiruoalle, ei makeaa tee samalla tavalla mieli kuin aikaisemmin. Ennen ensisijainen tuntemus oli makeanhimo ja sen seurauksena pohdin, mitä olisi kiva syödä. Nyt sen sijaan saatan nähdä kuvan jostain leivonnaisesta tai suklaasta ja miettiä, että se voisi olla hyvää - aivan samoin kuin vaikkapa halloumsalaatti tai kanahampurilainen on hyvää. Ei siis ensisijaisesti makeutensa takia vaan makunsa.

Yleisesti virkeys ja fiilis on parempi. Olen edelleen kaukana fengshuista, joka oli ennen lapsia, mutta suunta on kohti entistä! Edelleen pinna on lyhyt ja monet asiat ärsyttävät, mutta toisaalta on hieman virkeämpi ja aikaansaavampi olo. Jotain ehkä kertoo esimerkiksi se, että olen tammikuun aikana puuhannut erilaisia diy-töitä enemmän kuin koko viime loppuvuoden aikana yhteensä!

Jatkan siis sokerittomuuttani hyvillä mielin ja seuraan, miten juhlapoikkeukset vaikuttavat. Tällä hetkellä ei ole yhtään sellainen olo, että haluaisin edes vetää sokeriövereitä, mutta kieltämättä hyvä jätskijälkkäri tai pala kakkua olisi nam!

Tammikuussa moni muukin oli lähdössä herkkulakkoon. Miten teillä on alkuvuosi sujunut sen osalta? Jos olet ehtinyt kirjoittaa blogiin kokemuksista, niin vinkkaa linkistä! Lisään sen mielelläni tekstin perään. :)

Käyhän kurkkaamassa kokemuksia sokerittomasta ja alkoholittomasta tammikuusta oonae-blogista sekä hienoja saavutuksia herkuttomammasta elämäntavasta Kotiäidin elämää -blogista! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!