Välillä on hyvä katsoa asioita lähempää;
kyykkiä ja kurkotella,
tutkia ja ihmetellä.
Pysähtyä.
Kuinka paljon asioita jääkään huomaamatta, jos kiirehtii nopeasti ohi?
Ja kuinka paljon asioita jää huomaamatta, kun keskittyy kameran näyttöön?
Tällä viikolla MakroTex-valokuvahaasteessa aihe on vapaa. Kuvasin kaunista, vaikkakin sateista, Turkua ja nautin omasta hetkestä. Kävelin jalkani kipeiksi, nukahdin linja-autoon ja huomasin miettiväni usein pikkutyttöjämme. Tänään aion katsoa heitä oikein läheltä ja painaa mieleeni, miltä he näyttävät juuri nyt.
Käyhän kurkkaamassa, millaisia aiheita muut osallistujat ovat keksineet! :)
Kaunis Turku! Hienoja yksityiskohtia. Hyvää jatkoa kesälle.
VastaaPoistaTurku on kyllä parhaimmillaan kesällä! :)
PoistaTurku - muistot tulevat mieleen siellä vietetystä yli vuosikymmenestä.
VastaaPoistaToivottavasti joukossa on paljon hyviä muistoja!
PoistaHienot "alkusanat" pysähdytti. Kivat myös kuvasi.Sinulla on ollut erityinen päivä.
VastaaPoistaPäivä oli kyllä erityinen ja mukavaa vaihtelua. Harvemmin sitä tulee myös kaadettua vettä kengästä rankkasateen jälkeen. :)
PoistaTällä viikolla lomamatkamme jatkuu kohti Turkua ja tässähän pääsi mukavasti tunnelmaan, kiitos :)
VastaaPoistaJopas kuvat sattuivat hyvään aikaan! Mukavaa lomamatkaa! :)
PoistaHurja miten hyvä sanoma nykyihmiselle tuo "pysähdy". Tai oikeastaan ihmiselle missä tahansa ajassa. Kiva nähdä Turkua.
VastaaPoistaEhkä pysähtyminen on nykyajassa hieman harvinaisempaa kuin ennen. Tai en tiedä, enkä pysähtyminen ja tekeminen vain ovat olleet erilaisia eri vuosikymmeninä. Joka tapauksessa oli aika mikä tahansa, niin välillä on hyvä hengähtää ja katsella tarkemmin ympärilleen. :)
PoistaViisaita sanoja ja kauniita kuvia!<3 Monesti juuri näitä makrohaastekuvia ottaessani nautin siitä, kun keskityn todella kuvaamiseen, en vain räpsi muuten vain.:) Tärkeintä on kuitenkin ne ihmiset siinä ympärillä.<3
VastaaPoistaNiin totta! Usein sitä huomaa uppoutuvansa kuvaamiseen ja unohtaa ihan kuvauskohteen kanssa olemisen ilman välitekijöitä. Että pitääkin olla tällainen muistohamsteri ja kuvata tyttöjä, ettei vain unohtaisi, miltä he ovat näyttäneet tämän ikäisinä!
PoistaIhania kuvia! Mä en tiedä mitä noissa lukoissa on, mutta musta ne on niin kauniita sillankaiteeseen kiinnitettynä.
VastaaPoistaNe ovat rakkauslukkoja, jokaisessa on nimet ja useimmissa (vihkimis?)päivämääräkin. :) Ne ovat kaunis koristus!
PoistaKauniita kuvia naapuri kaupungista :) Harvoin kuvailen Turkua , vaikka siellä jos missä on paljon kuvattavaa!
VastaaPoistaTurusta tosiaan löytäisi vaikka mitä kuvattavaa! Ehkä säkin seuraavalla kerralla nappaat kameran mukaan? :)
PoistaTotta joka sana! Hienoja asioita olet löytänyt.
VastaaPoistaKiitos mustarastas! :)
PoistaIhanasti kirjoitettu ja näihän se menee. Olen itsekin opetellut katsomaan lähempää ja kameran kautta moni kauneus saa uuden merkityksen :)
VastaaPoistaKameran kautta katsottuna tosiaan jollain tapaa paremmin huomaa pienet asiat. Tai ehkä se on vain se, että silloin asiaan keskittyy pidemmän aikaa? Jokatapauksessa välillä on todella mukavaa syventyä ottamaan kuvia ja etsimään uusia kuvauskohteita ihan läheltäkin!
PoistaUpea postaus ja kuvat! <3
VastaaPoistaOi kiitos Pieni Lintu! :>
PoistaTotta tuo pysähtyminen! Nättejä kuvia :)
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! :)
PoistaTuolla juuri viime viikolla kävelin, satoi silloinkin.
VastaaPoistaKun ulkoiluttaa kameraa, näkee enemmän, olen huomannut, etenkin näkee sen pienen, jonka ohi yleensä vain kiirehtii. Hidas eteneminen ja pysähtyminen, juuri sellaista kuin kuvistasi näkee.
Sateelta ei ole tänä kesänä voinut juuri välttyä. :) Kameran kanssa pysähtyy useammin ja tarkoituksella etsii mielenkiintoisia kohteita! Se on hyvä apuväline, kun haluaa löytää tutuista maisemista uusia asioita. :)
PoistaViisaita ajatuksia! Onnea on oma 2vee - jokainen lehti ja kukka käytiin eilen lenkillä rauhassa ja tarkkaan läpi, siinä on pakko itsekin pysähtyä. Tulee huomattua vaikka mitä, kun pikkuinen tuhtaa polulla ja välillä istahtaa mättäälle mustikoita napsien :)
VastaaPoistaTotta, lasten myötä on ollut pakko opetella pysähtymään! Itsellä siinä on vielä hieman opettelemista, mutta pikkuhiljaa alkaa mustakin tulla pikkujuttujen tutkija valokuvaamisen lisäksi. :)
PoistaTurku <3
VastaaPoistaSepä! :>
PoistaHienoja ajatuksia pysähtymisestä, on se jännä miten lapset opettaa sitäkin taitoa :) Tulee huomattua lapsen kautta niin paljon, minkä ohi normaalisti kulkisi päätään kääntämättä.
VastaaPoistaKyllä! Lapset ja kamera on takuuvarma yhdistelmä huomata uusia asioita ympäristöstä!
PoistaKauniit kuvat tutusta Turusta, jossa asuin 12 vuotta.
VastaaPoistaKuvissa olikin siis hyvin tuttuja maisemia! :)
PoistaIhanat Turku kuvat. Ja viisaita ajatuksia.
VastaaPoistaKiitos Kirsi! :)
PoistaIhanat kuvat ja niin totta joka sana!
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! :)
PoistaKauniita Turkukuvia.
VastaaPoistaKiva, että tykkäsit! :)
PoistaÄärimmäisen kauniita kuvia olet ottanut. Suokkini oli kuva viemärinkannesta.
VastaaPoistaKiitos! Minäkin tykkään siitä. Taisipa myös parilla torikauppiaalla ja asiakkaalla olla viihdyttävää, kun kyykin sitä kuvailemassa!
PoistaKauniit ja kekseliäät Turku-kuvat!
VastaaPoistaKiitos Hensku! :)
PoistaTurku on ihana! Aurinkoisena päivänä vielä kuvauksellisempi, mutta menihän se näin sateellakin. :)
VastaaPoistaIhan totta, niin paljon paremmin näkee hitaasti katsellen ympärilleen, ilman kameran linssiä. :D
VastaaPoistavoih, lemmenlukon viritimme hääpäivänämme viime lokakuussa
Oi, lemmenlukkojen ajatus on kyllä ihana! Mä haaveilen, että joskus meillä on oma piha (siis sellainen, jossa on tarkoitus asua hyvin pitkään) ja jonne voi ripustaa vaikkapa puuhun jonkin lemmenlukon tapaisen. :)
Poista