Pienten teekutsut ja helppo ohje ommeltuihin teepusseihin

Vaapulan blogissa pyörivät taas käsityöhaasteet, kiva! Osallistuin helmikuun haasteeseen, jossa aiheena on Ystävälle ja tänään pääsen vihdoin paljastamaan, mitä olen puuhaillut tammikuun lopulla!

Ensin ajattelin tehdä jotain aikuisille ystävilleni, mutta katsellessani eräänä päivänä tyttöjä touhottamassa keskenään totesin, että tämän ystävänpäiväprojektin omistan sittenkin ehdottomasti heille. On ollut valtava ilo huomata, kuinka tytöt ovat etenkin kesän jälkeen alkaneet tehdä asioita yhdessä ja kuinka heistä on muodostumassa oikein mainio tiimi. Vaikka sisko usein aiheuttaakin harmia milloin mistäkin syystä, sisko on myös selvästi tärkeä molemmille. Siskon perään kysellään toisen ollessa muualla ja siskolle tuodaan juuri se oikea unipupu kaveriksi illalla. Telkkaria katsoessa siskon vieressä istutaan ihan kylki kyljessä, vaikka sohvalla olisi tilaa isommallekin hajuraolle. Joskus jopa innostutaan pussaamaan siskoa, mikä on erityisesti isosiskolta ihan valtavan suuri kiintymyksenosoitus.

Ei kuitenkaan kahta ilman kolmatta - olen superiloinen siitä, että lähes kolmen vuoden lämmittelyn jälkeen myös kaverisuhteet ovat pikkuhiljaa muodostumassa! Jotta alkavat leikit kaverin kanssa jatkuisivat, tein ompeluksia myös kaverille vietäväksi. Toivottavasti vielä muutama kynnys madaltuu ja yhteisleikit saavat hiljalleen tuulta alleen. :)

Ruokaleikeistä innostuneille neideille ompelin teepussukoita, jotta myös pupukaverit saavat nauttia lämmintä juomaa. Yritin etsiä ompeluohjetta teepusseihin netistä, mutta monet tuntuivat aivan liian työläiltä. Päätin siis tehdä pelkistettyjä teepusseja suojapusseineen - sellaisia, jotka on helppo toteuttaa ja nopea ommella silloinkin, kun oma vapaa-aika on kortilla.

Pitkän tauon jälkeen oli kiva ottaa ompelukone esille ja pitihän sitä tottakai räpsiä kuvia myös tekovaiheista. Tässäpä siis ohjeet näihin näppäriin teepusseihin!

Teepussi

Leikkaa valkoisesta kankaasta (tässä suht jämäkkää puuvillaa) suorakaiteenmuotoinen kappale mitoilla 5,5 cm * 15 cm. Taita kaksinkerroin ja nipsaise avonaisesta reunasta kulmista pois palat. Avaa kappale ja huolittele sivut. Taita uudestaan kaksinkerroin ja ompele sivut n. 0,5 cm:n etäisyydeltä reunasta. Muista jättää kääntöaukko keskelle! Käännä pussukka ja täytä vanulla.

Leikkaa lipuketta varten kankaasta 4 cm * 8 cm -kokoinen pala. Huolittele sivut ja käännä kappale kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain. Ompele kaksi sivua n. 0,5 cm:n etäisyydeltä reunasta ja jätä keskimmäinen sivu kääntöaukoksi. Käännä.

Taita molemmista kappaleista kääntöaukon reunat sisälle ja ompele sivut  kiinni - sujauta väliin pätkä puuvillalankaa.

Ulkopussukka

Leikkaa kankaasta 8 cm * 20,5 cm -kokoinen kappale sekä halutessasi valkoisesta kankaasta 4 cm * 4 cm -kokoinen pala ja kirjoita siihen kangastussilla haluamasi teksti. Silitä käänteet: vasemmasta reunasta katsottuna käänteiden välit ovat 3,5 cm, 3,5 cm, 8 cm ja 5,5 cm. Huolittele kappaleen sivut ja aplikoi halutessasi kuva teepussin keskelle (kohta, jossa käänteiden välissä on 8 cm).

Itse hahmotin kappaleen ompelun ja kääntämisen helpoiten niin, että taittelin sen oikeannäköiseksi: oikeasta sivusta taitetaan reuna keskelle ja toisesta päästä käänne kaksinkerroin oikean sivun päälle. Pidin päät päällekkäin ja käänsin työn. Kun pussukka on käännetty, 3,5 cm leveä läppä jää siis alle ja päälle jää 5,5 cm kangasta. Ompele sivut n. 0,5 cm:n etäisyydeltä reunasta ja käännä työ oikeinpäin.

Valmis! En jaksanut alkaa säätää tarranauhojen tai muiden kiinnityssysteemien kanssa, joten tällainen koristetyynyratkaisu oli todella näppärä. Teepussin saa sujautettua hyvin pussiin (tosin nämä alle 3-vuotiaat tarvitsevat siinä hieman apua, mutta onpahan ainakin jotain, mitä treenata!) ja reunat näyttävät siisteiltä.

Jotta teekutsuilla ei tarvitsisi litkiä vain teetä, virkkasin nopeasti kaveriksi muutaman Dominon. Sokerilakon takia ei kaapista löytynyt oikeaa keksimallia, joten taisin innostuksissani tehdä aavistuksen liian isot Dominot. Täytettä on kuitenkin samassa suhteessa kuin oikeissa kekseissä. ;)

Kohta lähdemme viemään lahjuksia taaperoystävälle! Katsotaan, saammeko aikaiseksi sopuisan teehetken!

Käyhän kurkkaamassa muitakin käsityöhaasteeseen osallistuneita töitä täältä! Tipulan ystävänpäiväviikon arvonnan puolestaan löydät täältä. :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

VIRKKAA: tossut isoäidinneliöistä

Jokin aika sitten kaivoin pitkästä aikaa langat ja koukut esille ja tuunasin hieman talvitakkiani. Kuten vähän arvelinkin, jäin koukkuun! Ajattelin jatkaa helpolla linjalla, joten tällä kertaa toteutukseen pääsivät isoäidinneliöistä tehdyt tossut, joita fiilistelinkin jo instagramissa.

Ostin joskus Oma koppa, NELIÖ - virkattuja variaatioita -kirjan, jossa on valtavasti inspiroivia kuvia töistä, jotka on toteutettu lähinnä vain virkatuista neliöistä. Kirjasta löytyi myös idea ja ohje tossuihin, vaikka näin jälkikäteen totesinkin noudattaneeni ohjetta aika soveltaen. Lopulta en ole ihan varma, onko virkkaustekniikkakaan aina oikea, mutta ainakin tossut tuntuvat jalassa mukavilta eivätkä pikkuvirheet taida pistää silmään. :D

Osallistun tällä postauksella samalla Pieni teehetki -blogin kuukauden teemaan, jossa marraskuussa kerätään postauksia aiheella LÄMPÖ. Jos olet postannut tässä kuussa jotain lämpöön liittyvää, käyhän linkkaamassa postauksesi mukaan! Vielä ehdit!

Tossut eivät ole vaikeat virkata. Sinun täytyy osata tehdä vain ketjusilmukoita ja pylväitä sekä muodostaa niistä isoäidinneliöitä. Pohja on tehty tiiviisti pylvässilmukoilla. Tossut voi varmasti toteuttaa monessa eri järjestyksessä, mutta itse hahmotin etenemisen parhaiten näin:

Tee ensimmäisestä jalkaterän päälle tulevasta tilkusta niin iso, että sen kärjet koskettavat toisiaan jalkapohjassa. 

Isoäidinneliöissä näyttää olevan pieniä eroja ohjeissa. Näissä ruuduissa on aloituksessa 5 ketjusilmukkaa ja ensimmäisessä kerroksessa 3 pylvästä, joiden välissä on 3 ketjusilmukkaa. Sen jälkeen jokaisessa kerroksessa on pylväsryhmien välissä 3 ketjusilmukkaa paitsi aivan kulmassa, jossa ketjusilmukoita on kaksi.

Virkkaa pohjan tilkut. Tilkku on sen kokoinen, että se täyttää varpaiden alle muodostuvan aukon. (Näissä tossuissa isoimman tilkun sivunpituus on n. 17 cm ja pohjatilkkujen n. 9 cm.) Tilkut on tehty tiiviiksi, jotta ne kestävät hieman paremmin kulutusta. Näissäkin aloitus on sama kuin isoäidinneliöissä, mutta toisesta kerroksesta lähtien virkataan jokaisen pylvään kohdalle pylvässilmukka ja lisäksi kulmissa 1 pylväs, 3 ketjusilmukkaa, 1 pylväs. Jokaisella kerroksella yhdelle sivulle tulee siis kaksi pylvästä lisää, yksi kumpaankin reunaan. Jälkiviisaana laittaisin kulmiin enemmän lisäpylväitä, jotta neliö ei kipristyisi. Toisaalta kipristyminen ei haittaa jalassa yhtään, joten toimii se näinkin. :)

Tee pohjaa varten kaksi samankokoista tilkkua.

Tarvitaan vielä kaksi isoäidinneliötä varteen. Tilkun sivunpituus on sama kuin pohjaneliön sivunpituus, näissä tossuissa siis tuo 9 cm.

Yhdistä lopuksi tilkut. Minusta helpointa oli aloittaa nytkin pohjasta, joten ensin kiinnitin isoimman tilkun kärjet yhteen ja kiinnitin varpaiden alle tulevan pohjapalan.

Seuraavaksi kiinnitin toisen pohjapalan kahdesta reunasta kiinni isoimpaan tilkkuun.

Kun tossun muoto alkoi nyt hahmottua, virkkasin varsineliöt paikoilleen: Kiinnitin ne ensin etureunaan ja sitten pohjapalaan. Lopuksi virkkasin takasauman kantapään kohdalla.

Seuraavaksi iltapuhteeksi pääsevät pikkutossut tytöille. Näitä tossuja on sovitettu pieniin jalkoihin monesti ja virkkauksessakin on oltu hengessä mukana omalla koukulla ja langalla / valmiilla tilkullla. Pikkujalat vaikuttavat niin pieniltä, ettei luulisi tossuissa kovin kauaa menevän!

Värikästä loppuviikkoa kaikille ulkona vallitsevasta synkkyydestä huolimatta! :)

. . . . . .

Tipulaa voit seurata sivun alareunasta löytyvän Bloggerin lukijaraadin lisäksi Facebookin, Blogipolun tai Bloglovin'in kautta ja lisää kuvia löydät Instagramista!

VIRKKAA: Nopea ja helppo vihainen lintu

Siivosin viime viikolla työhuonetta ja löysin tämän unohtuneen kaverin, jonka tein muutama vuosi sitten malliksi töihin. Päätin esitellä vihaisen lintumme myös täällä, jos vaikka joku muukin innostuu virkkailemaan sille lajitovereita. :)

Vihainen lintu on nopea ja helppo virkkaustyö, jonka voi tehdä lastenkin kanssa. Siinä on liimattu massapallon päälle pitkä puuvillalangasta virkattu ketjusilmukkanauha, ja kasvot on tehty askarteluhuovasta.

Jos ketjusilmukoiden virkkaaminen ei vielä onnistu, massapallon voi päällystää myös esimerkiksi paksulla langalla.

Pääsiäinen alkaa kohta lähestyä, joten ehkä minäkin virkkaan linnulle muutaman ystävän lisää. Kenties joukkoon eksyy myös jokunen iloinen tirppa!

Hei, ulkona paistaa aurinko!

Siispä oikein kaunista talvipäivää sinulle! :)

Tiimipipot

En tiennyt, että trikoopipojen ompeleminen on oikeasti näin nopeaa! Jo vuosi sitten ostettu kangas muuntui vihdoinkin Tipusen pipoksi:

Ja toki myös tiimin pienempi jäsen sai piponsa:

Tiimipipojen myötä "Minä en kyllä ikinä pue lapsiani samanlaisiin vaatteisiin!" -päätös mureni hetkessä. Täytyykin myöntää, että samispipoissa on jotain äärettömän hellyyttävää! Onneksi kangasta ei ollut enempää, sillä olisin muuten tehnyt itsellenikin apinapipon.

Koska Untuvikon myötä meille ilmestyi kolmaskin hoidettava, tuli piposta tehtyä vielä yksi hyvin pienikokoinen versio:

Ohje tämän nopean pipon ompelemiseen löytyi MakaMarr-blogista. Pitääkin lähteä trikookangasostoksille, sillä pom pomien tavoin pipojenkin tekemiseen jää koukkuun! :)

Hernepussiarmeija

 

Viimein muistin ottaa kuvia kevään ikuisuusprojektista! Päätin hyötykäyttää kangasjämistä edes pienen osan ja ompelin Tipuselle hernepusseja. Pusseista tuli kivoja, mutta olisin voinut ehkä käyttää pientä harkintaa pussien koon ja painon kanssa - taapero jaksaa kyllä nostaa pussit, mutta kovin vaivattomasti pussien liikuttelu ei tapahdu.

Tipunen on jonkin verran siirrellyt pusseja paikasta toiseen, mutta ehkä pussien kulta-aika on vasta edessä. Tällä hetkellä suurinta huvia taitaa olla hernepussin saaminen pään päälle.

Pussien tekeminen oli ihanan nostalgista, kun samalla tuli muisteltua, mistä kankaasta on tullut tehtyä pinnasängyn reunasuojukset, mitä on käytetty opiskeluajan harjoitustöissä ja mikä tuli (tai piti tulla) kesämekkoon. Myös keittiöverhokangas löytyi kangaskorin kätköistä!

Sokerimassakoristeita

Olen pitkään pohtinut sokerimassakoristeiden tekemistä ja nyt Tipusen synttäreiden lähestyessä päätin vihdoinkin testata, miten kakunkoristeet onnistuisivat. Tilasin verkkokaupasta näppärän työvälinesetin, kukkamuotteja, sokerimassaa ja elintarvikeliimaa. Ensimmäiset kukkakokeilut epäonnistuivat niin, ettei niistä tullut otettua edes kuvaa, mutta seuraavien tekeminen sujui jo hieman paremmin.

Ensimmäisiä kukkasia tehdessäni pohdiskelin, millaista sokerimassan kuuluisi olla. Käyttämäni massa tuntui kovalta ja halkeili helposti, joten kävin ostamassa läheisestä leivontakaupasta erimerkkistä massaa. Tadaa, uutta massaa olikin huomattavasti helpompi käsitellä!

Näistä kukista piti tulla ruusuja, mutta lopputulos muistuttaa ehkä enemmän unikkoa:

Päätin, että kakun päälle riittävät hyvin peruskukat, sillä ruusujahan on aina muutenkin kaikissa kakuissa. Lisäksi olin myös hieman nuuka enkä raaskinut ostaa pehmeää alustaa, joka olisi ilmeisesti helpottanut ruusun terälehtien ohentamista. Tein sarjatyönä valkoisia, lajikkeeltaan määrittelemättömiä kukkia:

Kukkien keskustaan on kiinnitetty elintarvikeliimalla muutama kakunkoriste (Dr.Oetkerin talvikoristerakeita) ja terälehtiin sipaistu kimalleväriä, vaikkei sitä kuvista erotakaan. Isoimmat kukat kuivuivat hienosti foliolla vuoratussa munakennossa:

 

Koska juhlimme nimenomaan Tipusemme ensimmäisiä synttäreitä, täytyyhän kakun päältä siis toki löytyä jotain pientä ja keltaista:

 

Siivet, nokat ja jalat on kiinnitetty vartaloon elintarvikeliimalla, ja pieni tipuarmeija löysi kuivahtamispaikan sattumalta sopivankokoisesta Ikean jääpalamuotista. :) Myös pienimmät kukat sopivat muottiin mainiosti.

Tein kukkakoristeet silikonisen leivonta-alustan päällä, jolle levitin hieman tomusokeria ennen sokerimassan kaulintaa. Lisäksi käytössä olivat nämä työvälineet:

Kukkasten tekemiseen löytyy paljon ohjeita ja kuvia tekovaiheista esimerkiksi Googlen kuvahaun kautta. Lisäksi upeita ideoita voi kurkata vaikkapa Koristeellisten kakkujen tai Kinuskikissan blogeista. :) Omien kokemusteni perusteella ohjeistaisin, että tärkeintä on varata aikaa koristeiden tekemiseen - sokerimassa kuivahtaa nopeasti, joten koristeet on syytä muotoilla suht reippaasti. Itse ainakin opin, etten edes yritä ehtiä tehdä koristeita päiväunien aikana - ne kun eivät kuitenkaan ole tarpeeksi pitkät ja keskeyttävät työskentelyn äkisti.

Maurilainen ruutu

Tässä siis maurilaisen ruudun virkkausohje, jonka tein herätelläkseni käsityöinnostusta. Selkeästi oli ote hakusessa, kun vasta kolmas pala oli riittävän onnistunut. :)

Virkkausohje löytyy mm. kirjasta Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, 200 upeaa mallia (C. Crompton). Olen muutamat kohdat tehnyt hieman erilailla kuin kirjan ohjeessa, joten alla on omin sanoin kuvaus siitä, miten palani valmistuivat.

1. kerros: Virkkaa 6 ketjusilmukkaa (kjs) ja yhdistä ne piilosilmukalla (ps) rinkulaksi.

2. kerros: Virkkaa 1kjs ja sen jälkeen 2 kiinteää silmukkaa (ks) rinkulaan. Nyt pääset sakaroihin: virkkaa 7 kjs, 4 ks rinkulaan, 7 kjs, 4 ks rinkulaan, 7 kjs, 4 ks rinkulaan, 7 kjs ja lopuksi 2 ks rinkulaan. Jokaisella sivulla on siis 4 ks ja kulmissa seitsemän kjs:n sakarat. (Nyt työ on kuvan 1 vaiheessa.)

3. kerros: Siirry piilosilmukalla ensimmäistä sakaraa edeltävään kiinteään silmukkaan. Virkkaa sitten sakaraan 1 ks, 8 pylvästä (p), 1 ks. Siirry seuraavaan sakaraan virkkaamalla 2 ks edellisen kerroksen kahteen keskimmäiseen kiinteään silmukkaan. Jatka näin kerros loppuun. (Nyt työ on kuvan 2 vaiheessa.)

4. kerros: Virkkaa ps sakaraa edeltävään silmukkaan ja siirry sitten piilosilmukoiden avulla ensimmäisen sakaran toisen pylvään kohdalle. Vaihda langan väriä. Virkkaa 1 kjs ja sen jälkeen 1 ks samaan kohtaan. Virkkaa 2 kjs, hyppää yhden pylvään yli ja virkkaa seuraavaan pylvääseen 1 p, 3 kjs ja 1 p. Virkkaa 2 kjs ja hyppää jälleen yhden pylvään yli ja virkkaa seuraavaan pylvääseen 1 ks. Nyt on ensimmäisen sakaran kulma valmis. Virkkaa 5 kjs ja siirry seuraavan sakaran toisen pylvään kohdalle. Virkkaa loput kulmat samalla tavalla (toiseen pylvääseen 1 ks, 2 kjs, sitä seuraavan pylvään kohdalle 1 p, 3 kjs, 1 p, 2 kjs ja sitä seuraavaan 1 ks, 5 kjs jne.). Kun kerros on valmis, virkkaa 1 ps tämän kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. (Nyt työ on kuvan 3 vaiheessa.)

5. kerros:  Virkkaa 1 kjs ja sen jälkeen 1 ks samaan kohtaan. Virkkaa palan ympäri kiinteillä silmukoilla: 1 ks edellisen kerroksen kiinteään silmukkaan, 2 ks kaareen, 1 ks edellisen kerroksen pylvääseen, kulmassa kaareen 2 ks, 3 kjs, 2 ks, edellisen kerroksen pylvääseen 1 ks, kaareen 2 ks, edellisen krs:n ks:aan 1 ks ja kaareen 4 ks. Jatka samalla tavalla kerros loppuun ja yhdistä lopussa kerroksen ensimmäiseen silmukkaan piilosilmukalla. (Nyt työ on kuvan 4 vaiheessa.)

6. kerros: Vaihda väriä ja virkkaa 1 kjs ja 1 ks samaan kohtaan. Virkkaa jokaisen edellisen kerroksen silmukkaan 1 ks, kulmissa virkkaa kaareen 2 ks, 3 kjs, 2 ks. Lopussa yhdistä taas kerroksen ensimmäiseen silmukkaan piilosilmukalla ja päättele työ. Pala on nyt valmis! Päättele vielä langanpäät ja höyrytä pala tasaiseksi.

Itselläni kulmat aiheuttivat eniten päänvaivaa, joten tässä vielä tarkemmat kuvat niistä.

Virkkaustöiden suunnittelua ja muistelua

Tipusta odottaessani innostuin virkkaamisesta, mutta viimeisen puolen vuoden aikana en ole juuri ehtinyt tai jaksanut tarttua koukkuun. Nyt kuitenkin alkoi pitkästä aikaa tuntua siltä, että jotain pientä tai isoa olisi kiva väkertää - unikoulun ja sängyn vieressä vietettyjen hetkien ansiosta voisi aikaa pienelle puuhastelulle ollakin. Ihastuinkin virkkaustöissä niiden helppouteen, sillä työn voi jättää kesken koska vain ja jatkaa helposti myöhemmin.

En ole vielä keksinyt, mikä olisi seuraava työni, mutta sitä pohtiessa muistelin alkuvuoden aikaansaannoksia. Tein Tipuselle kaksi peittoa, joiden käyttö valitettavasti on ollut aika vähäistä. Eiköhän näille kuitenkin löydy vielä käyttöä syksyn ja talven edetessä!

Ensimmäinen peitto on virkattu kuusikulmioista, jotka on yhdistetty ompelemalla. Peiton tekeminen oli hauskaa, kun sumplin värien kanssa - nyt peitossa on vähintään kerran kaikki mahdolliset väriyhdistelmät. Haastavinta työssä oli lyhyiden sivujen reunat, jotka jäivät "aukollisiksi".

Seuraavan peiton palaset puolestaan yhdistin virkkaamalla ne yhteen nurjalta puolelta - pinta näyttää eloisalta, kun palat "aaltoilevat" nousemalla kulmakohdissa ylöspäin. Kuvio aiheutti aluksi suurta päänvaivaa, mutta vauhtiin päästyä paloja alkoi valmistua nopeassa tahdissa.

Kuviomallit ovat peräisin kirjasta Virkkaa kukkia, neliöitä ja reunapitsejä, 200 upeaa mallia (C. Crompton). Kirjasta löytyy myös monta muuta hienoa ideaa ja ohjeet ovat ymmärrettävät näin virkkausaloittelijankin näkökulmasta.

Molemmissa peitoissa on käytetty Ulrika-lankaa, josta löytyy upeita, voimakkaita värejä. Lanka on 100 % villaa, mutta hyvin pehmeää ja sileää. Yhdessä kerässä on 50 g lankaa ja keriä meni töihin monta. Jos oikein muistan, niin esimerkiksi vihreässä peitossa on jokaista väriä 3-4 kerää.

Jämälangoista virkkasin vielä Tipuselle kaksi kaverusta. Idea ja suuntaa antava ohje löytyi Novitan Kevät 2012 -numerosta.

Virkkausinnostuksen herättelemiseksi tein muutamat vihreässä peitossa käytetyt palat ja niistä virkkausohjeet. Laitan ne tänne omana postauksenaan. Tipunen (6 kk) oli hyvää virkkaus- ja kuvausseuraa treenaillessaan vieressä kontilleen nousemista ja taaksepäin matelua. Vielä liikkuminen on melko verkkaista, mutta voin vain kuvitella, kuinka nopeasti vauva kiitää muutaman viikon päästä tällä harjoittelun määrällä!