AINEKIRJOITUS: Valkoinen unelma

Hän makoili valkoisella lakanalla, raotteli silmiään ja lipoi huuliaan. Katsoin miestäni ja ihmettelin, kuinka suloinen vastasyntynyt voikaan olla.

Kurkkaan keittiöstä olohuoneeseen. Siellä hän istuu sohvalla valkoinen pupu kainalossaan ja nypeltää mekkonsa helmaa. Hänen sukkahousunsa ovat myttyrällä, hiukset kahdella saparolla ja jalat vispaavat hermostuneena edestakaisin. Hän ei jaksaisi millään odottaa, että vieraat saapuvat ja hänen 5-vuotissynttärinsä alkavat! Hän kertoo, kuinka paljon kakkua aikoo syödä ja mitä kaikkea hänen täytyy ehtiä näyttää isovanhemmilleen. Suoristan sukkahousut, laitan kukkamaljakon paikoilleen ja ihmettelen, kuinka isoksi hän onkin jo kasvanut.

Koko päivän olen miettinyt häntä, jännittänyt ja yrittänyt ohessa keskittyä omiin töihini. Kotiin tullessani hän juoksee innoissaan luokseni ja kertoo silmät tuikkien, kuinka hieno ensimmäinen koulupäivä oli. Hänen vieressään istuu Maija ja muutenkin luokalla on paljon tuttuja lapsia. Hän esittelee valkoista, uutuuttaan kiiltelevää harjoitusvihkoaan ja kysyy, voimmeko heti päällystää sen.

Kun valkoiset lumihiutaleet leijailevat maahan, käperryn sisällä torkkupeiton alle katsomaan televisiota. Hän tulee istumaan viereeni, aivan kiinni kylkeen ja kertoo lähestyvästä tet-viikosta. Jaan peittoni hänen kanssaan ja sammutan television. Hän jatkaa jutteluaan.

Katselen valkoista nenäliinaa kädessäni ja kuuntelen Gaudeamus igituria. Pohdin, miltä voileipäkakku mahtaa maistua, onko kahvia tarpeeksi ja muistinko laittaa muut juomat jääkaappiin. Harmittelen, miten vieläkään en osannut tehdä täydellistä kakkua. Hän hymyilee ja suoristaa lakkiaan.

Istun jakkaralla teekuppi kädessäni ja katselen pienen yksiön valkoisia seiniä. Pohdin, kuinka usein kehtaan tulla kyläilemään. Hän kertoo suunnitelmistaan ja ideoistaan, näyttää kurssilukujärjestystä ja miettii, ehtiikö harrastaa iltaisin. Hän availee pahvilaatikoita, levittää tutun maton lattialle ja asettelee palmuvehkan ikkunalaudalle. Ennen lähtöäni piilotan yllätyksen astiakaappiin, sillä tiedän hänen ilahtuvan.

Hän seisoo edessäni valkoisessa mekossaan ja pohtii, millaiset korvakorut sopivat pukuun parhaiten. Hän suunnittelee kampaustaan, muistaa ettei ole vielä vahvistanut pitopalvelua ja epäröi, ovatko pöytäkoristeet sittenkään sopivat. Minä mietin vain, kuinka onkaan onni, että hän on löytänyt vierelleen loistavan, rakastavan ihmisen.

Ja ehkä joskus jonain päivänä katson hänen vastasyntynyttään makoilemassa valkoisella lakanalla, raottelemassa silmiään ja lipomassa huuliaan. Katson miestäni ja ihmettelen, kuinka vauva voikaan olla aivan tyttäremme näköinen.

. . . . . . . .

Minun valkoinen unelmani on suuria haaveita ja vahvaa uskoa hyvään huomiseen. Muita kirjoituksia samalla otsikolla voit käydä lukemassa Mammalaiffii-blogista. :)

MAKROTEX: Luonto

Viikonloppuna oli kovin pilvistä ja harmaata, vaikka välillä aurinko yrittikin pilkahdella esiin. Lumi on sulanut silmissä ja tältä näytti meidän lähiympäristössämme:

Kevät tuli kotiin!

Aina syksyllä odotan, koska saan laittaa tummemmat verhot ja matot lattialle, himmentää valoja ja nauttia hämärästä. Sen jälkeen talvella fiilistelen ikkunoista näkyvää valkeutta ja pitkitän joulua. Lopulta kuitenkin yllättäen ja nopeasti iskee suunnaton kevään kaipuu ja kotiin on saatava valoa, värejä ja raikkautta.

Aivan kuten joulu-/talvimattoja ja -verhoja ei voi laittaa paikoilleen ennen marraskuun loppupuolta, ei kevätsomisteitakaan voi vaihtaa ennen helmi-maaliskuun vaihdetta. Kun nyt on useamman päivän lämpötilatkin olleet nollan yläpuolella, en pystynyt enää vastustamaan kevättä.

Oletteko huomanneet, että täysinäisestä herkkukiposta on kovin vaikea saada kuvaa?

Meillä on ollut ikuisuuden keittiönpöydällä Pentikin kynttiläjalka. Se on kaunis, mutta aloin kaipaamaan vähän vaihtelua ja matalammalla olevia kynttilöitä. Kuten kynttiläväripläjäyksestäkin voi ehkä päätellä, olen ehdottomasti kynttiläsisustaja. Kynttilöiden väriä vaihtamalla saa niin helposti ja nopeasti uutta ilmettä huoneeseen! Nyt tarvitsen vain aavistuksen isomman alusen kynttilöille, niin pääsen polttamaankin niitä.

Kynttilöiden kaverina istuskeleva tipu on aiheuttanut suurta riemua taaperolle. Odotankin mielenkiinnolla, millaisen reaktion pääsiäiskoristeet munineen ja pupuineen sitten muutaman viikon päästä saavat!

Olohuoneessa on nyt todellista flower power -tunnelmaa, kun vetäisin riemukkaat verhot tällä kertaa sinne. Tykkään kierrättää verhoja huoneesta toiseen, mutta jostain syystä nämä ovat olleet useimmiten keittiössä. Pelkästään verhot vaihtamalla tuntui, että sohvan ja seinäkukkienkin väri kirkastui huomattavasti!

Myös ulkona alkaa olla pientä kevään tuntua. Lumi on sulanut huimaa vauhtia ja kinosten alta paljastuivat nämä urheat, mutta hieman kärsineet callunat. Haaveilen saviruukkujen tilalle pitkästä valkoisesta puisesta kukkalaatikosta, mutta monista etsinnöistä huolimatta en ole vielä löytänyt sellaista.

Olen valmis. Tervetuloa maaliskuu, tervetuloa kevät!

Jos jäit pohtimaan, miten innostuin keväästä vuosi sitten, kurkkaa täältä tunnelmia viime helmikuulta. :)

Ei ehkä yllätä, että tykkään väreistä ja ne näkyvät myös meillä kotona. Ihailen aina kylässä käydessämme vaaleita, tyylikkäitä koteja ja olen meilläkin sommitellut muutamaan otteeseen valkoisia verhoja ikkunoihin. En ymmärrä, miten valkoinen muiden kodeissa näyttää niin kauniilta, mutta meillä lähinnä aneemiselta!

Mitä mieltä sinä olet? Onko väripläjäys jo vähän liian tuhti ja pidätkö enemmän maltillisista sävyistä sisustuksessa? Vai tuntisitko kenties olosi kotoisaksi oranssin sohvamme nurkassa? :)