tiistai 23. syyskuuta 2014

Manduca

"On onni olla sylissä", taisi Untuvikko tuumata ja nukahti hetkessä. "On onni saada kädet vapaaksi", tuumasi äiti ja aloitti ruoanlaiton.


Rattaiden lisäksi Untuvikko kulkee myös kantorepussa. Ostimme Manducan jo Tipusen vauva-aikana, mutta emme koskaan ehtineet saada hihnojen säätöjä sopiviksi, kun joko toinen ei ollut paikalla (en saanut vedeltyä hihnoja yksin) tai sitten vauvaparka huusi pää punaisena. Sitten Tipunen alkoikin viihtyä lattialla, eikä rintarepulle enää ollut niin tarvetta.

Nyt Untuvikon synnyttyä ei ole enää samalla tavalla aikaa kanniskella väsynyttä vauvaa, joten käsien saaminen muuhun käyttöön on oleellista. Kaivoimme kaapista Manducan ja ah, vauvahan tykkää olostaan!


En ole erityisen pitkiä aikoja käyttänyt Manducaa, sillä pidemmän päälle siinä alkaa selkä väsyä ja istuminen on vaikeaa. Kuitenkin se on oiva apu, kun pitää tehdä jotain, missä muutenkin on seisaallaan ja pienesti liikkeessä. Erityisesti kokkailu vauvan kanssa sujuu hienosti! Olkainten ja hihnojen asettaminen sopiviksi tuntui yksin työläältä erityisesti, jos sormivoimat ovat yhtä olemattomat kuin minulla. Kuitenkin kerran säädöt kuntoon saatua reppu on nopea kiinnittää ylle.

En ole kokeillut Manducaa ulkona, sillä vauvan pukeminen riittävän lämpimästi vähän jännittää. Sisällä rintareppu on kuitenkin ollut monesti pelastus, jonka ansiosta kaikki ovat saaneet syödäkseen ja väsynyt vauva nukahtanut ilman suurempaa raivoa.

Varmaan ei yllätä, että sain ihan itse valita värin? :)

2 kommenttia:

  1. Pirtsakan värinen reppu ja käteviähän nuo ovat. Meillä on Beco Butterfly.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan googlettaa, millainen on tuo Beco Butterfly ja jopas onkin kivan näköinen sekin! :)

      Poista

Olen valtavan iloinen jokaisesta kommentista! En välttämättä ehdi tai muista vastata siihen heti, mutta vastaan kyllä ennemmin tai myöhemmin. :)