MINÄ eli 11-11-11-haaste, OSA 2

Minä onnekas sain 11-11-11-haasteen toistamiseen, kiitos siitä Annalle! :) Ensimmäisen haasteen vastaukseni voit käydä lukemassa täältä.

Koska olen haasteeseen jo osallistunut, en tällä kertaa laita sitä eteenpäin, mutta toki mielelläni vastaan Annan esittämiin kysymyksiin. Etenkin, kun blogiin on löytänyt tiensä monet uudet lukijat. Hei taas teille kaikille, kiva kun luet Tipulaa! :)

Hei myös te kaikki, jotka luette Tipulaa suoraan ilman Bloggeria, Blogilistaa tai muuta blogipalvelua! Olen vihdoinkin seurannut Tipulan kävijäliikennettä myös Google Analyticsin kautta ja hämmästynyt, kuinka suuri osa kävijöistä löytääkin tiensä tänne suoraan. Vautsivau! Jos haluat varmistaa, ettei uusi postaus mene sinulta sivu suun, voit seurata Tipulaa nykyisin näppärästi myös facebookin kautta.

Olen muuten seurannut mielenkiinnolla myös Ilahduta bloggaajakaveria -haasteen leviämistä. Muutamat bloggaajat ovat jo ehtineet osallistua siihen ja huima määrä on tullut haastetuksi. Vau sillekin! :)

1. Jos saisit lipun kenen tahansa artistin/bändin keikalle, kuka/mikä se olisi?
Yhtä bändiä on vaikea valita, mutta mielelläni nappaisin lämpimän kesäpäivän festarilipun, jolla näkisi ainakin Apulannan, Hanoi Rocksin, Elokuun ja Jukka Pojan. Ulkomaan vahvistuksista paikalla olisivat The Baseballs, King Charles ja Flogging Molly sekä John Lindberg Trio, jota en ole vielä nähnyt. Täydellinen päivä olisi, jos siellä edellä mainittujen lisäksi soittaisi myös uudelleen kasattu Sielunveljet. :>

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Monet asiat, mutta ainakin se, kun Tipunen ja Untuvikko nauravat. Myös tulppaanit ilahduttavat aina!

3. Miten mieluiten vietät vapaaillan?

Jos ilta olisi lapsivapaakin, niin menisin mielelläni syömään Miehen kanssa. Kivaa olisi myös levittää askarteluvälineet ympäri keittiönpöytää ja väkertää jotain pitkään ilman keskeytyksiä. Jos vapaailta taas on ihan vaan ilta tyttöjen kera ilman sovittuja menoja, niin mieluiten vietän sen koko perheen voimin kotona.

4.  Paras muistosi?

Olen muistohamsteri ja yhtä parasta muistoa on todella vaikea valita. Ehkä olen vähän tylsän klassinen, mutta hääpäivä ja erityisesti häiden valmistelu ovat visusti mielensopukoissa hyvin lämpimien ajatusten kera. :)

5. Inhottavin asia, jonka tiedät?

Ötökät ovat inhottavia, mutta yritän sietää niitä. Juonittelua ja ilkeilyä en jaksa ymmärtää.

6. Mikä on lempivärisi?

Keltainen tai oranssi tai vihreä tai ruskea. Tykkään paljon useimmista väreistä!

7.Mikä on turvapaikkasi?

Koti, ehdottomasti. Ja mieluiten Miehen kainalossa.

8. Mikä on hurjinta, mitä olet koskaan tehnyt?

Taidan olla vähän nössö, sillä en ole hirveästi tehnyt hurjia asioita. Loppuelämään eniten vaikuttanut teko - ja sitä kautta hurjin - on kuitenkin äidiksi tuleminen.

9. Mikä on inhokki kotityösi? Entäs lemppari?

En tykkää mistään, missä pitää jynssätä ikuisuuden ennen kuin näkee muutoksen. Eniten tykkään ehdottomasti ruoanlaitosta ja leipomisesta, mutta myös tiskaaminen on ihan ok. Verhojen vaihtoa ja koriste-esineiden siirtelyä ei varmaan voi laskea kotityöksi?

10. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla?

Rauhallinen, tarkka, joustava

11. Mikä on lemppari vuodenaikasi?

Tykkään kaikista vuodenajoista, mutta lemppari on ehdottomasti syksy. 

Kuvituksena on muistelutunnelmissa kuvia Tipulan alkutaipaleelta loppuvuodelta 2013.

Hyvää alkanutta viikkoa! Tälläkin viikolla on muuten Viikonlopun linkkirinki, johon sinäkin voit tulla loppuviikosta linkkaamaan postauksesi!

ÄIDIN OMA AIKA: Miten sinä vietät omaa aikaa?

Sanotaan, että kaikesta kiireestä ja tekemättömistä töistä huolimatta pitäisi löytää edes viikottain hetki omaa aikaa. Oma hetki voi olla vartti hiljaisuutta ulkona, lämmin suihku ilman häiriötekijöitä, puoli tuntia sanomalehden selailua, kupillinen kahvia ja keksi tai vaikkapa ristipistotyön tekemistä itsekseen.

Koska sinä olet viimeksi ottanut hetken omaa aikaa? Onko sinulla siihen mahdollisuus päivittäin vai vaatiiko se aikataulujen sumplimista?

Se, että tekee jotain mistä todella tykkää edes silloin tällöin kaikkien arkisten velvollisuuksien ohessa, parantaa mielialaa ja auttaa jaksamaan paremmin haasteita ja vastoinkäymisiä. Tiedän, ettei oman ajan löytäminen ole aina helppoa, sillä minussakin parin metrin säteellä teputtaa yksi taapero ja pyörii yksi vauva. Haastan itseni ja haastan sinut pohtimaan, mistä voit nipistää aikaa tekemiselle, josta pidät ja jota et ole milloin mistäkin syystä ehtinyt tai pystynyt tekemään viime aikoina.

Minulle Mies on suuren suuri apu oman ajan mahdollistamisessa, mutta ehkäpä sinä voit tarvittaessa löytää ajankäyttöapua myös ystävältä, perheenjäseneltä tai sukulaiselta. Osittaista omaa aikaa voi löytää esimerkiksi päiväuniaikaan, mutta tehokkainta se on silloin, kun oikeasti ei tarvitse edes puolella korvalla olla läsnä.

Tällä viikolla yksi tämän äidin omista hetkistä oli jumppa, johon pääsin lähes vuoden tauon jälkeen. Miten mahtava fiilis olikaan, kun voi pompata ilman vauvamahaa niin korkealle kuin jaksaa ja keskittyä hetken ajan vain hyvään musiikkiin ja askelkuvioihin!

Myönnän kyllä kurkanneeni usein kännykkään siltä varalta, että kotoa olisi lähetetty S.O.S.-viesti. Hyvin siellä oli kuitenkin pärjätty, joten ensi viikolla jumppailen varmasti vielä kevyemmin mielin!

Ajattelin kerätä oma aika -ideoita, ja tarvitsen siihen teidän apuanne:

Miten sinä vietät omaa aikaa? Kuuluuko omaan aikaan ruoka, liikunta, rentoutuminen, shoppailu vai jokin muu? Kuinka kauan tarvitset omaa aikaa, jotta tunnet siitä olevan hyötyä? Riittääkö vartti tai puoli tuntia?

Ensimmäinen protomalli, toisen kanssa viisaampi?

Toinen vauvavuotemme on aikalailla puolessa välissä, ja voin vain ihmetellä, miten nopeasti aika on kulunut kesästä. Nämä kuusi kuukautta ovat olleet mielenkiintoisia, vauhdikkaita ja tapahtumarikkaita, ja niiden aikana hellyyttävän pienestä nyytistä on kasvanut naurava vauva ja pienestä isosiskosta vähän isompi isosisko.

Koska vauvavuosiemme välissä on vain vähän reilu kolme kuukautta, on Tipusenkin vauva-aika vielä hyvin muistissa. Muistan, miten epävarma itse olin Tipusen synnyttyä ja kuinka hieno fiilis nyt oli, kun vastasyntyneen käsittelyä ei tarvinnut jännittää. Kuluneen puolen vuoden aikana olenkin moneen otteeseen miettinyt, kuinka monta stressiä on jäänyt stressaamatta, koska on kokemusta jo yhden vauvan hoidosta. Olen todennut, että näin jälkiviisaana olisi useita asioita kannattanut tehdä Tipusen kanssa toisin - tai ainakin olisi ollut helpompaa, jos ei olisi tarvinnut kokeilla ensin muutamaa "ei toimi" -vaihtoehtoa ennen sitä toimivaa. Taapero vaikuttaa kuitenkin hyvin tyytyväiseltä, joten kai me useimmat asiat teimme suurinpiirtein oikein.

Toisaalta toisen kohdalla kokemuksestakaan ei ole ollut aina hyötyä. Vauvoissa on eroja ja äidin hoksottimetkin ovat välillä vähän hitaalla. Untuvikon aikana on ihan viimeaikoinakin tullut yllätyksenä esimerkiksi se, miten yöunia vastaan raivoavalla vauvalla ei olekaan ollut muuta hätää kuin nälkä. Ehkä toisen kanssa on jossain suhteessa viisaampi, mutta kyllä sitä silti koko ajan tulee opittua uutta ja hoksattua asioita eri tavalla kuin ennen. Hyvin usein olen myös todennut, että se, mikä aikoinaan toimi Tipusen kanssa, ei onnistukaan samalla tavalla Untuvikon kohdalla ja päinvastoin.

Vauvavuotta on vielä puolet jäljellä ja tiedän, että seuraavat kuusi kuukautta ovat hurjaa oppimisen aikaa. Odotan mielenkiinnolla, koska Untuvikko lähtee liikkeelle, miten syöminen kesällä sujuu ja millaiset välit siskoilla tulee olemaan. Samoin jännityksellä odotan, mitä asioita joudumme pähkäilemään. Ihan varmasti Untuvikon kanssa tulee erilaisia pohdinnanpaikkoja kuin Tipusen kanssa oli!

Untuvikon kasvaessa ja tullessa enemmän omaksi itsekseen on ollut hauska huomata, kuinka samanlaisia mutta kuitenkin todella erilaisia siskokset ovat. Vaikka sisko puolin ja toisin onkin vielä vähän jännittävä kumppani, tämän äidin sydämessä läikähtää aina, kun kaksi pikkunenää ovat kiinni toisissaan toisen nauraessa vauvan röhönaurua ja toisen hihityskikattaessa.

Hyvää viikonloppua sinulle! :)