Arvostukseni lelusuunnittelijoita kohtaan on kasvanut huimasti.
Tipunen tykkää lajitella, siirrellä ja ihmetellä kaikkea pientä alkaen pihakivistä ja jatkuen porkkanankuoriin. Erityisesti helmet ovat kiinnostavia.
Koska Tipunen tutkaili käpykranssia tehdessäni jonkin aikaa innolla paperinarussa olevia helmiä, päätin tehdä taaperolle ihan oman helmienihastelupaikan. Olohuoneesta löytyi tuoli ja tuolista juuri sopiva väli parille helminarulle:
Tipusesta oli mukavaa ojentaa äidille helmiä, mutta tuolihelmiviritelmän kiinnostavuus sen sijaan oli lähellä nollaa. Pienikin innostus hävisi, kun Tipunen hoksasi, etteivät helmet lähde narusta irti. En tästä kuitenkaan lannistunut, sillä onhan helmien siirteleminen edestakaisin hieman tylsää - selvästi niillä pitää olla enemmän liikkumatilaa!
Seuraavaksi siis rakensimme Helmilelun 2.0. Tällä kertaa helmet ovat edelleen narussa, mutta niiden lisäksi myös narut liikkuvat!
Kiinnostavuus oli (yllättäen) vielä tuoliakin vähäisempi. Helmien ojentelu oli kuitenkin edelleen mukavaa ja tulipa siinä ohimennen ruokittua Pupukaverikin.
Yritin pähkäillä, mitä muuta kivaa helmistä voisi tehdä. Pähkäillessäni asiaa Tipunen kävi viemässä Pingulle kaulakorun.
Päätin hylätä ajatuksen itsetehdystä helmilelusta tai ainakin palata asiaan vasta, kun pää on selvinnyt katkonaisista yöunista ja maitotehtailusta.
Muutama päivä myöhemmin kokeilin, miten pitkästä aikaa onnistuu muutaman korvakorun tekeminen Tipusen ollessa kaverina. Taapero sai eteensä koko helmilaatikon ja viihtyi hienosti. Hölmö äiti, kun ei heti tajunnut.
Kieltämättä hieman jännitti, koska helmet lävähtävät lattialle. Seuraavaa kertaa varten voisin ehkä vähentää jänskitysstressiä ja antaa taaperolle ihmeteltäväksi vain osan helmistä.
 |
| Taaperon itse valitsemat lempparit |
Helmien ihmettelyn lomassa lahjakorvisten lisäksi itselle valmistuivat tällaiset pallokorut:
