Verhoillen syksyyn

On taas se aika vuodesta, kun Emonen alkaa orientoitua uuteen vuodenaikaan ja haluaa kotiin menneen vuodenajan tilalle ajankohtaisempaa asua. On siis aika sukeltaa verhokaappiin ja kaivaa silitysrauta esiin!

Olen kesäkuusta asti pohdiskellut, miltä turkoosi yhdistettynä ruskeaan näyttäisi keittiössämme. Pohdinnot jäivät ajatustasolle, kun ainoat ruskeat verhomme ovat jo käytössä enkä keksi niiden tilalle mitään parempaa. Kun kirpputorilta kuitenkin löytyi edulliset verhot, pääsin vihdoin kokeilemaan visiotani:

Hei vaan riemukas kesä, tervetuloa tunnelmallinen syksy! Samalla tervetuloa aikuisempi keittiö!

En tiedä, miten muilla värifiilistelyt toimivat, mutta minulle tulee aina aika ajoin pakottava tarve saada kotiin tai päälle jotain tiettyä väriä. Koska turkoosi on minulle värinä melko uusi tuttavuus, oli pakko ottaa selvää, mitä väripsykologia on siitä mieltä.

Kaikki kaapeista löytyneet vähänkään turkoosit sisustustavarat pääsivät käyttöön

Turkoosi on viilentävä ja rauhoittava väri, joka liitetään usein puhtauteen ja raikkauteen. Se lisää itsevarmuutta, ja sitä on käytetty vahvistamaan immuunijärjestelmää. Hmm! Kieltämättä fiilis flower power -kesäverhojen jälkeen on rauhallisen tunnelmallinen.

Myös olohuoneessa tapahtui syksyistyminen. Olohuoneen kohdalla en tuntenut pakottavaa tarvetta mihinkään väriin, joten päädyin helppoon ratkaisuun, ja verhot ja matot ovat nyt samat kuin viime syksynä.

Puhtaat pöytäpinnat ovat kuvausrekvisiittaa. ;)

UUSIA TUULIA

Hyvää (ihan kohta) yhtä vuotta Tipula!

Kun vuosi sitten aloitin bloggaamisen, olin hieman epävarma, miten hyvin sille löytyy aikaa ja kuinka keksin postauksiin aiheita. Aloittaessani en myöskään tiennyt, mistä tulen kirjoittamaan, sillä ideoita ja aiheita oli niin paljon.

Näin vuoden jälkeen Tipulan suunta on ehkä alkamassa selkiytyä. Tässä yön pimeinä tunteina Untuvikon kanssa hengaillessani olen läpikäynyt pienimuotoisen blogi-identiteettikriisin, jonka lopputuloksena päätin hieman uudistaa Tipulaa.

En tiedä teistä lukijoista, mutta itseäni on hieman häirinnyt blogin sisällöllinen sillisalaattisuus. Oletin myös jaksavani tai ehtiväni tehdä enemmän käsitöitä, mutta ne ovat jääneet hyvin pieneen osaan. Sen sijaan tirppoihin liittyviä juttuja on ollut enemmän kuin aavistin. Vuosi sitten olin epävarma siitä, miten hyvin tai mielekkäästi voi blogata lapsista ja perheestä paneutumatta kuitenkaan henkilökohtaisuuksiin tai julkaisematta muksujen kuvia. Nyt uskon, että perhe- ja lapsibloggaaminen voisikin olla mahdollista.

Blogi-identiteetin tutkiskelun lopputuloksena päätin, että Tipula keskittyy tulevaisuudessa edelleen kotiin ja sen sisustamiseen sekä omiin pienimuotoisiin askartelu- ja käsityöprojekteihini. Kuitenkin kirjoitan yhä enenevissä määrin asioista, joita olemme tehneet tirppojen kanssa (tai näin alkuvaiheessa asioihin, joita teen Tipusen kanssa - Untuvikolle taidan olla vielä lähinnä syli ja maitobaari). Koska elämäni väistämättä pyörii lasten ja arkipuuhien ympärillä, ne ovat senkin takia luonnollinen pääpaino blogille. Ruokiakin varmasti esittelen täällä edelleen, mutta pienimuotoisemmin.

Kun nyt olen mielessäni saanut selkiytettyä, mistä haluan kirjoittaa ja millainen Tipulan tulisi olla, pohdin pitkään, jatkanko vanhaa blogia vai aloitanko kokonaan puhtaalta pöydältä. Päätin lopulta jatkaa vanhaa Tipulaa, sillä nyt jo blogista löytyy paljon juttuja, jotka olisin siirtänyt mukanani uuteen blogiin. Uudet tuulet puhalsivat kuitenkin Tipulan ulkoasun uusiksi.

Untuvikon synnyttyä epäilin, jääkö blogeilulle enää aikaa. Näköjään ainakin hieman on jäänyt ja toivottavasti edelleen ehdin silloin tällöin koneelle, sillä niin paljon mielessä on kirjoittamisaiheita. Jään näköjään helposti koukkuun kivoihin asioihin. :)

Tervetuloa siis edelleen lukemaan Tipulan juttuja ja ihmettelemään arkea äidin, taaperon ja vauvan silmin! :>

Muistutus jääkaapin ovessa